Eric Rohmerin ensimmäisessä vuodenaikaelokuvassa varakas(?sukuinen?) opettajatar tutustuu tylsäbileissä rikassukuiseen nuoreen naiseen. Opettaja on "asunnoton"; Omassa asunnossa vierailee serkku, poikaystävän asunnossa ei poikaystävä paikalla. Nuori nainen saa hänet yöksi, viikonlopuksi asuntoonsa. Tai siis isänsä asuntoon, jossa isä ei koskaan käy (paitsi että käy, melkein heti ja ainakin tästä lähtien suht usein) koska hänellä ja naisystävällään on asunto. Nuorinaisella on poikaystävä, he näkevät harvoin. `Isän naisystävä on tyttärensä ikäinen, tytön miesystävä isän ikäinen`, sanoo tytär. Ihan näin ei ole.
No mutta miten on sitten? Onko naisten välille syntymässä rakkaus? Haluaako tytär opettajattaren isänsä naiseksi vihaamansa naisystävän tilalle? Miten kadonnut kaulakoru liittyy tapsuksiin? Viimeksi mainittu tuo toimivan hölmöä, lempeää, toimivan turhaa "dekkaritouhua" taustalle, mutta kyllä tämä enimmäkseen onnistunut keskusteluelokuva on. Jota tämä kornikin kaulakorukeissi yhtä aikaa fantasioi sekä maanläheistää, pehmentää, surkuhupaistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti