"Forgive me for disturbing your class struggle. I know it is important, but which way leads to political cinema?"
No, tämä Jean-Luc Godardin ja Jean-Pierre Gorinin historiaa elokuvittava, havainnollistava,, kenittävä, keksivä, muokkaava, rekonstroiva, valehteleva, yhdeltä aatteelta ja ajalta katsova (itse)ironinen, puu- ja yksisilmäinen on erään aatteen ja ajan sekava, mutta mielenkiintoinen muodostelma.
Elokuva vasemmistowesternin tekemisestä ja "valmiista" "elokuvasta". "Ironian" (jälki`viisaasti`) kentät, levyt, painot niin murskaavia, että jo elokuvan alussa tietää, että ei tämä ironiaa ole, vaan vahvasti vakavaa.
Mielenkiintoinen, mutta yksiaatteinen, silmäinen kollaasi, potpuri osallistuvan, taistelevan elokuvan historiasta ja sen, elokuvanteon aikaisten sönkötysten ja syvällisyyksienkien, totuuksien yhteisvoimasta.
Sirppi ja vasara goreuhkaa, "Yliiopistot ovat aikuisten lasrtentarhoja", "Minä opin vielä
Itsekritiikkiä."
Välillä toimiva ajatusrykelmä, välillä ajatusaivastus, ajatusnyljentä, syljentä, ajatusssyljentä, ajatuskusenta, paskonta, pierentä, ajatusyrjöntä. Monipuolinen. Pidin.
Terveisin: Jälkiviisas. Järkiviisas tuskin, siinä on kaksi toisensa kumoavaa kehuntaa peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti