Ohjaaja (ja dj) Quentin Dupieuxin Reality on hyväniminen ja siinä on paljon `näkymätöntä` (esim elokuvan pääjuonne, televisioista tulevat tapposäteet [no ne kyllä näytetään kun ne piirretään piirrospaperille, tai kuullaan kun ne mumistaan, päristään suulla 1] tai potilaan lääkärille valittama `näkymätön ihottuma`[! Lääkärillä on kyllä paha ihottuma!]).
Tämmöistä samanlaista koko elokuva, sketsejä peräkkäin. Ja, kuten nähtyä, hauskojakin. Mutta siitä huolimatta, sketsikokoelma, ja eritoten, nimenomaan, varsinkin hajanainen sellainen. Elokuvapalkintotilaisuusuni (parhaasta kuolinhuudosta!) on aika mainio: Tuoliinsajumiutuneen, liimautuneen voittajan lisäksi katsomossa ei ole kuin kasvottomia, pallopäisiä nukkeja. Tai ihmisiä. Siellä sisällä.
1] Ja säteen uhrit pitävät korviaan ja ruiskuttavat laihaa ketsuppia sormien lomitse, välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti