Godardin `kaverin` Jean-Pierre Gorinin dokumentti yhdistää hyvin pikkutarkat (päämeininki) Yhdysvaltojen"lelu"-pienoisrautatieharrastajat, `pöytätaiteilijan` Manny Farberin sekä elokuva-arvostelumenneisyyden (Ranskanuusi aalto Amerikassa, Amerikasta-meininkiä). Katkonaisuudessaan sujuvaa elokuvaa, historiaa, tarinaa... Rutiineista kasvaa taide.
P.S. Godarkin vilahtaa yhdessä kuvassa sandaaleineen, sikaareineen. Vai oliko hänellä sikaria, en muista oli niin lyhyt, turha, tyhjä vilahdus. Ainakin minulle, ainakin tälle tarinalle, teokselle. Näille tarinoille, teoksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti