Peiteroolissa-työssä operoiva kokokovagangsteri ampuu pullistelevaa pikku-puoligangsteria, joka raahautuu lapsuuden/vanhan ystävänsä, puhtopoika-taksikuskin (Richard Attenborough) autoon kuolemaan. 1] Tästä alkaa tarina, tärinä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla enemmän, liikaa on perässähiivintää, pohdintaa. Mutta perushyvät näyttelijätyöt 2], lokaatiot ja musiikit (=tunnelma) (k)antavat, pelastavat paljon. Mutta kuitenkin sen verran `vähän`, ettei tämä ole enempää kuin peruselokuva, perustavaraa. Joka on sotienjälkeisessä brittigangsterointihalpisaalto-ja pohjaelokuvissa (noireiksi näitä ei voi oikein kaikkia läheskään, useinkaan kutsua) paljon.
1] Sinänsä varsin outoa, että kuski saa olla koko ajan lähes ilman kuulusteluja vapaalla jalalla ja autolla, mutta kai se on niin että kun Brittilad on maitonaamainen puhdas, puhtoinen pulmunen (no vähän naivi naureskelija ja viheltelijä), niin hän todellakin on sitä! Suurkaupungissakin. Uskottavaa on se. (?)
2] (No, mainittua kokovartalogangsteria esittävä laiha heinäseiväs on jäykän, karmean pelokas. [Ei siis kirjoitetussa roolissaan, vään näyttelemisessään. Mutta sekin sujahtaa elokuvan `monipuoliseen` tunnelmaan.])
P.S. On siinä Attenboroughissa parissa tappelussa nopeasti roistoja runnovaa ruutia. Epäuskottavan, liiankin nopeasti runnovaa. Ja loppuammuskelun taustalla näkyy kaupan mainos "Splendid potatoes. All floury." Tämä ehkä avaa, kuvaa elokuvan `linjaa`, vähän sitä sun tätä; En ehkä kutsuisi (kaikkia) jauhoperunoita loistaviksi, enkä tätä elokuvaa loistavaksi gangsterielokuvaksi, mutta kuten näkyy, se herättää ajatuksia, pohdintaa, tekstiä. Ja se ei ole koskaan huono asia,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti