tiistai 25. elokuuta 2020

Mortuary Blues (Hong Kong-90)

 Helvetin, hiton tylsä, vauhdikas eli vauhdikkaan tylsä paska-ripuli ja persezombikomedia. Aluksi papatetaan pitkään absurdin tylsää läppää joka "johtaa" rasittavaan ja pitkitettyyn paskahuumoriin (lavalla loistavat näyttelijät ja osa yleisöstäkin saavat ripulin-naisnäyttelijät ja pappi(!) muuntavat näytelmäkässäriä synnyttämisen suuntaan, eli he lähtevät pöntölle, ryhmäriu`ulle ja sillalle:) Sitten "kohta" iskevät kuunvalossa, valosta `elävät`, ilmassa vaakkasuorassa, kädet ojossa lentävät persezombit. Ja kun kuu menee varjoon, he jäävät ilmaan heilumaan, huojumaan, roikkumaan. Persezombeiksi heidät tekee se, että kun heitä puristaa perseestä, he alkavat danssaamaan, nytkydanssaamaan `uhrinsa`sylissä.. Maanisen toisteista ja tylsää. Heitä myös yritetään saalistaa vähän härkätaistelutyyliin takeilla. Takeita tämänkään naurattamisesta ei ole, tule. Ja tietenkin "homo"hahmoja, homo"huumoria","vitsejä".  Huoh. Lopun koukku-köysi ja sähkö ja valtava patsasjalkamatsauksessa oikeanlaista otetta, mutta liian myöhään, vähän. Elokuvan Maaginen Miekka ja Zombit-teema upotetaan tylsän toisteisuuden suohon.

Kammottava, karmea, kauhea kliseekimppu. Tylsä, kaoottinen kliseekimppu, tylsän kaoottinen kliseekimppu. Koettelemus.

"Luckily I was pulling at your belt." "It`s not my belt!" /  "I,m a corpse. How can I help you?" Olemalla Hiljaa! Olemalla olematta tässä elokuvassa! Kunpa tämä elokuva olisi olemassa olematta! Tai ainakin näkemättä. Nyt ja Aina!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti