"You are gonna sleep a long, long time..." Mies näkee sairaalavuoteessa painajaisia, nämä `unet` muodostavat tämän kauhuantologian segmentit. (Välillä sementit, sillä niin liikkumattoman jämäkkiä ja peruspohjaisia ne välillä ovat).
Johdatusuni on ok; "Näin painajaiseni aina alkavat."; Pukumies menee hissiin, se vie "kylmälle ja pimeälle hautausmaalle" (kumpikaan määritelmä ei pidä paikkaansa), sieltä hän saapuu leikkauspotilaan asussa välillä sairaalaan, välillä metsään (lääkärikin on metsässä) ja "lopuksi" sairaalan saatananpalvontahuoneeseen.
Vai onko miimeksi mainittu jo ensimmäistä varsinaista segmenttiä? Se kertoo ilkeästä ja niljakkaasta naistenmiehestä (irstashiuksinen- ja viiksinen, kusipää töissä, pikkuhousut auton vaihdetangossa,) jonka kaikkialle ilmestyvä nainen kutsuu juhliin... Lyhyydestään huolimatta hidastempoinen ja löysäloppuinen. Pikkuisen paljaspintainen. No on lopussa pikkuisen otetta, mutta se olisi saanut olla jämäkämpi.
Toisessa kusipäätuomarille ilmestyy sirkus-tivolitirehtööri, ja tuomari menee yöllä (tietenkin) hyättyyn huvipuistoon, tyhjään tivoliin... Vielä arvattavampi lopetus kuin ensimmäisessä.
Kolmas: Nukkekaupan pehmolelupomon tappo laittaa pehmikset (harlekiini, leijona, laulava nellekarhu) katugangstereiden kostorulettiin. Segmenteistä selvästi jämäkin ja paras.
Lopuksi vielä alku-loppujatkumo, selitys, toisto. Varsinkin viimeksi mainittu. Tylsä sellainen. Mutta lähtökohtaisesti ja päällisin puolin elokuva oikeastaan on ok, onnistunut, mutta eräänlainen koko ajan päällä oleva jarruttava junnaus, tai junnaavat jarrutukset (kauhukliseisesti ilmestyvät hahmot, joita eivät näe kuin päähenkilöt, uniennäkijä joka segmentissä sivustaseuraajana). Näitä on ehkä varmaankin ajateltu johdattavina, kantavina elementteinä ja teemoina, minä koin ne pudottavina, upottavina. Mutta silti katsoin tämän kärsimättä, nauttienkin välillä. Pohjatyö oli tehty hyvin, mutta sitten alkoi korttitalo kaatua. Eiku päinvastoin. Kuten sanoin, sementti oli liiankin kovaa. Ei hengitä, ei ilmaa välissä. Ehkä täydellinen luhistuminen, löysäbetonisuus, romahdus olisi hykerryttänyt, hymyilyttänyt yhden katselukerran, mutta ei enempää. Kyllä mä palaan tämän pariin. Tässä on hyvääkin. (Esim kolmas segmentti kokonaan hyvä, kaikissa hyvä kuvanlaatu ja jokseenkin hyvä näyttelijätyö.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti