Pete Walkerin ohjaus on korostetun synkkä "katsaus" Englannin rangaistus-kurituskulttuuriin, rangaistus- kurituskouluihin-vankoloihin. Jälleen nuori nainen kaapataan vanhaan vankilaan, jota pitävät kolme julmaa naista sekä korostetun kökkö, julma ja sokea(!!) tuomariukkovanhus. Äijän tekotärisevä vanhusnäyttelypuhe on karmeaa kuultavaa. Enkä tarkoita pelottavaa, vaan kuten kirjoitin, karmeaa.
On tässä julmaa ideaa ja pöyhintää, mutta tämä on liikaa pimeässä tai puolipimeässä tapahtuva kärjistys. Nuoirten naisen sieppaajan nini Mark E. Desaad, Mark E. Desade on helvetin tyhmä sanaleikki, jossain komediassa menis.
On tässä kyllä idioottimaisen, järjettömän, brutaalin byrokratian kritiikkiä, joka osuu; Salaisen vankilan henkilökunta tekee kaikista "asiakkaista", heidän saapumisestaan, rangaistuksistaan, lähdöstään (=kuolemasta.) "viralliset" paperit. Miksi ihmeessä? Kenelle? Natsi-Saksan meininkiä. Miksi nämä tollot jättävät todistekappaleita? Hyvä tietenkin, että jättvät jos ja kun paskiaiset jäävät kiinni. Paikka on Nuorten naisten kasvatuslaitos ja sokea tuomari pannaan allekirjoittamaan naisen vapautuspaperit, todellisuudessa paperissa lukee Kuolintodistus. (Kolmen rangaistuksen jälkeen tulee kuolema.) Tässä tämä sokeus ja kuolema-teema tulee julman inhoittavasti, irvokkaasti esiin.
Elokuvan selviämistapahtumaketju on nopeudessaan ja typeryydessään täysin järjetön, "Hei! Tää pitää saada nyt loppumaan- puolitoista tuntia tulee täyteen!"-tyylinen älyttömyys. Mutta hyvä tietenkin että selvis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti