Campäkkiä uudella levyllä yrittävää pop-staraa (Jack Jones 1]) joku, jotkut yrittävät jonkun takia saada hulluksi haamuin ja hulluin hullujen teoin. Jämäkkäää, tanakkaa kauhua välillä (sirppi-kirvesgorea.) Ihan koko elokuvaa juttu ei kanna, on vähän liian pitkäkin, mutta on ihan kelpo kauhuelokuva. Nytkin on sekavuutta, mutta ei esim semmoisissa määrin läheskään, kuin ohjaaja Pete Walkerin edellisessä arviossa mainitussa Frightmaressa. Nyt Walker on tehnyt pikkuisen "koherentimman", "tavallisemman" tarinan (eli lainausmerkeistä tietää, ettei kovinkaan todenperäistä tarinaa nytkään kerrota.) Molemmissa mukana muuten, ja House of Whipcordissa sekä House of Mortal Sin`issä, taidokkaan, tehokkaan puistattava Sheila Keith. Häntä on aina pirun pelottava, pelottavaa nähdä.. Siksi hänen tuotoksiaan "haluaakin"(?) katsoa harvoin, hyvin harvoin.. Jäiset väreet..
1] Ja manageriansa näyttelee Charlien Enkeleiden David Doyle
P.S. Ehkä vähän jopa ilkeän ironista kieliposkisuutta on erään hahmon väite, että pop-staran loungeiskelmäiset kappaleet olisivat `perverssin pahamaineista poppia`.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti