En ole autokaauhauselokuvien alin enkä ylin ystävä, en keskivertokaan, en italocrimejenkään kentässä, varsinkin jos koko elokuva kaahataan. Mutta täytyy myöntää että italocrimejen "Pikkuautot Italian suurkaupunkien kapeilla kaduilla ja kujilla, joskus jopa ilman lupia kuvattuina"-meininki on tämän genren kuningasluokkaa. No, kyllä ne kaahaukset vilahtavana mausteena menee.
Autojengi ahdistaa kaupunkia (huijaavat hienosti ryöstöjen jälkeen kahdella samanlaisella autolla eri suunttin-kikoilla) joten toiset autot, poliisit perään. Varsinkin viiksetön(!) Maurizio Merli, poliisi joka vauhdin hurmassa naureskellen ajaa takaa roistoja. Poliisiradionkin hän npsauttaa pois päältä ajojahdin ajaksi "Sinulla on pippuria perseessä" sanoo hänestä umpipelokas pelkääjänpaikkapoliisi. Älyttömin juonenkäänne on se kun Merlistä tehdäänkin yhtäkkiä huijausrikollinen, uusi henkilö, rikollisjengiin soluttautuja.. Kyllähän roistolauman pitäisi tietää minkä näköinen heebo heitä on moneen kertaan ajanut takaa poliisina, mutta ei vissiin sitten.... No, kyllä se tietenkin rosvotolloille, tollorosvoille selviää, mutta kumman kauan jopa ja varsinkin Rosvopäällikkö (röyhkein, tyhmin roistoista, mutta vanha ajomestari, osaa ajaa, mutta ei ajatella, siksi pomo!?) luottaa lorujenlaskijaan, vaikka hänen tyhmä alaisensa ennestään epäilee... Mutta kuten sanottua, liian kaahauspainotteinen minun makuuni. Loppu on kyllä aikamoinen. Elokuvan Suominimi loistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti