Mutta nyt taas takaisin todelliseen, täydellisehköön Italocrimeklasikkoon!
Komisario Betti (Maurizio Merli, kukapa muukaan) saapuu Umberto Lenzin upeassa ohjauksessa Napoliin laittamaan Kaupungin Kuntoon. Ja hän tekee sen, asearsenaalinaan konepellistä (Bellistä) pistooliin. Nyrkkejä naulaan laittamatta. Mutta vastassakin on kovaa kaartia John Saxonista Luciano Rossiin. Varsinkin viimeksi mainittuun, sen verran "vetreän" hulluusroolin hän taas vetää. Ja tietenkin nää ikiaikainen Gangsteripomot ovat taas kaiken takana, mutta ei Betti heidänkään, hänenkään päälle balsamia levittele! Vaikkakaan vastassa ei ole Martin Balsam, kuten Fernando Di Leon Verta ja timanteissa! Eikä Martinin vastassa Maurizio! Mutta nyt tähän leffaan takaisin!:
Leffa menee aika armottomaksi: Cynic, Rat annd The Fist`issä oli golfpallot ja koirat (ja ehkä sen pohjalta Running Scared`issa jääkiekot ja "maalivahti") ja tässä keilapallot kaaliin. Ilman koiria. Mutta ja totta kai päästään lähes rikoshuipulle, mutta se aivan huippu jää tietenkin ja totta kai saavuttamatta Pikkupomot paukutetaan pataan. Isoherra(t) jatkaa, jatkavat.. Franco Micalizzin musiikki yhdistää hyvin Kummisetämäisen viulupianopimputuksen jyräävämpään jytään, jytäävämpään jyrään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti