Alussa ilmakuva pienen postimerkin kokoisesta saksalaisesta alppi`kaupungista`, joka on muka yliopistokaupunki, jossa isohko yliopisto valtavine oppilasmäärineen. Vielä enemmän muka on alppi-yliopistokylän valtavat väkimäärät, `laulavat` pösilönatsilaumat. Lopussa kolme idioottia, tolloa, tyhjäpäätä tyhjässä talossa. Ehkä tyhjässä kylässäkin. Ainakin mieleltään tyhjässä. - Yliopiston arvoisa lehtori, lasten isäpuoli, puolijuutalainen täyttää 60 vuotta samalla hetkellä kun Hitler astuu valtaan. Hänen adoptiolapsensa ja koko kylän väki lukuun ottamatta naapurin miestä (James Stewart), hänen naisystäväänsä, tietty lehtoria ja nuoren natsilössin kiusaamaa vanhusopettajaa ovat heti hoilaamassa natsiralleja. Ja meno muuttuu vauhdilla aina vain pahemmaksi. - Tämän Frank Borzagen ohjaaman elokuvan pääsana on tuo `vauhdilla`, sillä se vyöryttää idiotismin kasvun epäuskottavan nopeina vuosina pienessä pikkusielupaikassa. Tämä on tietenkin tehokeino. Eihän tuollainen tapahdu tuommoisella vauhdilla ja volyymillä, näkyviäkin vastustajia vuonna-33 olisi oikeasti ollut paljon enemmän, mutta tämä on tosiaan tehokeino, pienen paikkakunnan pienellä pahan piirillä (mutta silti lähes kaikki kyläläiset pahan piirissä) voidaan hyvin kiteyttää pahan leviäminen kyläläisten keskuudessa (koko maan) ja vittuuntumisen leviäminen katsojan mielessä. Tehokasta.
Pienemmän mittakaavan pösilöintiä elokuvassa on `jatkuva` onnessa ja pelossa, lyhyttä ja pitkää matkaa, päivää-yötä pujottelu ja syöksylasku Alpeilla pää(t) paljaana, eikä tuuli, pakkanen pure.
VastaaPoista