Kasarimuodon kuvastus, kuvostus. Kasarimuodin, muodon muodoton valio on tämä kasarisleaze, jossa turhautunut, murhautunut taiteilija (John Phillip Law hurjimmassa, oudoimmassa osassaan) kaipaa, kaivaa kuollutta vaimoaan ja palvelija (Gordon Mitchell hurjimmassa, oudoimmassa roolissaan) kaivaa, kaipaa vielä enemmän, sliizimmin ja törkeemmin. - Vaimon kuolema vie värit taiteilijan päästä ja hän näkee vain sumua eikä mikään tunnu miltään. Ei ennen kuin uusi väri, veri, "löytyy". Ja sitten alkaa ver(i)enkeräntä ja verienvalutus. Aina se on se veri, mutta onhan tämä aika erilainen siinä genressä; Sekavaa, sikavaa silavaa ja sleazea ja ennen kaikkea sekavaa muutenkin ja muuten vaan; Sleazeen sekoittuvat puolialastoman, yläosattomissa pöytää kattava (odottaa miestään päivälliselle) naispääosaesittäjän itseltään saamat puhelinsoitot tulevaisuudesta ja yleensäkin ikkunoista höyryävät tulevaisuuden tuulet jotka sekoittuvat naispianistien (kuollut [luurangon kädetkin asetetaan koskettimille] ja elävä, elävinä toistensa kaksoisolennot) soittamat samat sävelet ja samat sävelmät. Blood Delirium on hämmentävä, höyrähtävä, höyryävä kasarikokemus, kosketus. Sleazen kosketus. "Kahden kynttilän kosketus muodostaa yhden liekin. Me olemme kaksi kynttilää-yksi liekki."
P.S. Sydämensuutelu poistettiin elokuvasta.
VastaaPoista