Pasquale Fiesta Campanilen ohjaama elokuva sijoittuu taas johonkin puolifuturistiseen Roomaan; Makuuhuone on lasikuutiossa talon katolla (kuutiota tärisyttävät ukkoset ja yliäänisuihkukoneiden paukahdukset), lentokentän kuulutukset tulevat myös niin että kuuluttaja näkyy (myös Manfredi käy siellä mölyämässä 1]), talon katto avautuu, naisen koruhelmiasu valahtaa kokonaisuudessaan lattialle kun vähän ravistaa, lasipintoja, peilejä valtavasti joka puolella, jopa niin paljon, että kaksikerroksisessa peilikaapissa kaksi miestä voi paeta toisiaan toisiaan tavoittamatta... Ja kyllä joskus tavoitetaankin; Ajetaan betoniputkeen pakeneva mies putkesta pois palavalla (kaasu)pommilla ja käryävät heinätupotkin "edistävät" asiaa... Mies lentää suoraan säkkiin ja säkissä sairaalaan... Vai auton taka-arkkuun ja joenpohjaan?... No, "ruumiskomedioissa"han ei yleensä synny ruumiita..
Elokuvan alussa Nino Manfredin hahmo herää mainitussa kuutiossa Catherine Spaakin (Fiesta Campanilen feivoritti) vierestä, ja alkaa kärttämään tätä jopa naimisiin, mutta entä naisen mies ja miesystävät?....
Ihan katsottava, toimiva typeryys ja onneksi 1] Manfredi ei ole italokomedian pahimpia mölyturpia ja tärisijöitä. Hän kyllä tanssii hienosti dragissa Sirtakia! Hyvä Armando Trovajolin musiikki, tarttuvat tollobiisit..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti