torstai 7. joulukuuta 2023

A Thousand Pleasures (USA-68) Hajoomus ja vajoomus..

 Lisää Michael Findlayta. Tai tässä nimellä Julian Marsh. Mutta kehutaan nyt heti alkuun, aluksi Vaimonsa Robertaa, eli Anna Rivaa, sillä hän on myös näiden elokuvien pääkuvaaja, ja loistokuvaaja onkin! Mutta nyt juoneltaan tämä Riva-Marsh on tasapaksu taaperrus, tylsä tarina, turina ja törähdys, heikko hajoomus ja valju vajoomus.

Tavallisesti Michael on elokuvissaam hikinen, parransänkinem, sotkutukkainen niljake, mutta tässä hän on karmealeukapujopartainen ja viiksinen nahjus jolla on vielä elokuvan alussa tiskatessaan esiliinaedustus päällään. Mutta sitten hän tappaa nalkuttavan vaimonsa (hänen oikea vaimonss Anna-Roberta, on ne pari!!) ja lähtee viemään ruumista autolla johonkin...

Törmätäkseen kahteen lesboon, jotka pakottavat hänet lesbotaloon, jossa leikkikehässä ja vaipoissa aikuinen alaston nainen-vauva. 'Oikeasti' hän taitaa olla "vain" mykkä nymfomaani joka pudottaa vaippansa ja lähtee leikkikehästä ja (paremman) puutteessa  nai omaa peilikuvaansa....

"I Have seen nuts before, nyt these teos are escaped from a nutcake" sanoo Michael kiltisti, liioitellen ja vieraskoreasti, sillä kyllä Michael heidät hulluudessa voittaa, mutta tämä kakku jää häneltäkin raa'aksi, nauttomaksi ja mitättömäksi. Kakku valahtaa, luhistuu, lässähtää,  romahtaa. Sillä nyt tila, idea, elokuva on liian toisteinen, tylsä ja pieni. Eräs näyttelijä sanookin Michalelin hahmolle, Michaelille "Hey! Now you done a stupid thing!" Sanoja ei voi olla enempää oikeassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti