"Funerals always depress me, especially my own." Nainen seuraa `hautajaisiaan`, mutta kuka onkaan haudassa, nainen miettii mysteeriä. Kuka halusi hänet hengiltä (siis hänet elävän, ja olisi ehkä `kiva` tietää kuka tuon ruumiin?), varmaan aviomies 1]. Vai halusiko? Kukaan? Ei. Kyllä joku on tappaja. Ja sitten hän hämmästyttää, pyörryttääkin esiin vyörytettäviä henkilöitä aviomiehestä ( "Aren`t you little stiff?" "You are so cold." "Not so cold I might has been."), palvelijaan, ystäviin... Naisella myös sisko, joka oli paljastunutkin ei-varsinaiseksi siskoksi,,,
"That dame could make lunatic out of a guy," "Yeah, and you`re here to prove it."
Mielestäni, myös `monen` muun, tämä on kieli ja mieli solmussa `psykoanalyysi-noirien` (alan kirjoja "vyörytetään" 2] ) kieli ja mieli poskessa-ironisoiva huumoripala. Tykkäsin, ehkä juuri siksi..
1[ `Selviää` että ruumis on aviomiehen rakastajatar. Vai oliko? Oliko naisellakin rakastaja?
2] Yhden kirjan nimi "Psykoanalyysin harhat, hahaluulot/polut, väärinkäsitykset-ymmärrykset", myös lakikirjallisuus tuodaan humoristisesti esille, vaikka nyt pitäisi toimia; Vanha etsiväkääkkä sanoo "Olen lukenut monia kirjoja" vielä silloinkin kun teoriansa romuttuu ja pitäisi saman tien lähteä oikean murhaajan perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti