No nyt Maurizio Merli ei pelkästään ammu roistoja jalkaisin, juosten, autosta/autoon, moottoripyörästä/pyörään, vaan tulittaa tappavasti myös helikopterista! Harvinaista katuorientuntuneille italocrimeille. Ja nyt Merli naistenmieheilee sentään sen verran että baarituttavuusnaisen (jonka hän pelasti riviroistojen kynsistä) kanssa hän makaa aktin jälkeen lakanat kauloihin asti nostettuna. Lattea kohtaus on myös rivihippien "hurja" mutta hauska moottoripyöräily pitkin urheilustadionin hiekka(!)juoksurataa. Ja joka paikassa katsotaan jotain paikalliskanavan puolistrippausta, jos sitäkään. Ja kun leffa muuttuu "kalastus"crimeksi. on jännitys joen/järven/meren/minkälieneeveden pohjassa. Mutta se että Merli siirretään osaston, jossa ei ole mitään tapahtunut vuosiin niin nyt Merli on liittymättä kuin taikaiskusta alkaa tapahtumaan kaikenlaista jännää jäynää ja oikein isoa roisto-operaatiota kaikkialla alueella on yhtä aikaa perinteisen epätodellista, laiskaa ja tyhmää, mutta myös katsojan näille naureskelevaa, varsinkin niiden vakavuudelle naureskelevaa käsikirjoitusta ja sen "kritiikkiä". Alku (no se helikopteri) -ja loppu (perinteinen kidnappaus, tosin lapsia) paukutus oikeanlaista italocrimeperinteisyyttä. Stelvio Ciprianin loistavaa naputusmusateemaa aivan liian vähän, mutta niin on tosiaan siihen sopivien kohtausten määräkin.
Eli, mutta kova siis tämäkin loppujen lopuksi. Jopa monipuolinen harvinaisuudesssan (helikopteri), perinteisyyksissään ja siitä johtavine "uusine" perinteisyyksineen/ älyttömyyksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti