Eräänlainen taiteilija-tuotesuunnittelijamies (Hatrtmut Becker) ja naisensa (Marianne Blomquist) hikikärsivät helteestä (pikkuvaatteissa tai ilman), melkeinnaivat samoissa `kuteissa` ja juovat konjakkimaitoa elitistisessä, taiteellisessa monikerroslasikompleksissa, kunnes miehen vaimo (Senta Berger[!], ohjaaja Michael Verhoevenin vaimo) saapuu raivoten paikalle ja aseella uhaten pakottaa parin naimaan! Myöhemmin aviopari myös nai, ilman asepakotusta.. Miehen suunnittelema, rakentama scifi-sota-ihanvaaanauto-lelu pörrää ja törmäilee pariskunnan ympärillä.. Tässä tämä `aikuismainen` osuus. Sitten siirrytään yhtä aikaa lapselliseen (tätä enemmän) ja `yhteiskunnalliseen` selitykseen: Koko kolmikko pysyy koko ajan kuitenkin jollain lailla ja tasolla yhdessä ja se yhdessäolo selitetään lapsellisella kapinoinnilla: Keittiöstä(!) löytyneellä kirveellä(!!) aletaan pilkkoa huonekaluja palasiksi. Ne mitä on jäljellä, koska niitä ei ole juurikaan enää taiteellisen tyhjässä asuntokompleksissa. Mihin ne ovat joutuneet, ei oikeastaan sanota, selitetä..
Sanominen, selittäminen on tietenkin pääosassa kun kerran "kapinaelokuvassa" ollaan ja pidin tästä paljon enemmän kuin pitäisi. Suurin syy siihen on, koska olen helpoilla kikoilla harhaan(?) johdateltava katsoja-kuuntelijaklovni-orja, jatkuvasti ääniraidalla toistettava kaunis kitara ja "tii-tii-tii-tii-ti-ti-ti-tii"- käheäkuiskauslauluinen teema, joka upottaa pumpuliin 1].. Ja hälventää, lieventää oikeutettuja "Ai jaa, pettäminenkö myös yhteiskunnan vika"-ajatuksia. Hieno, uniikki, upea kapinakohtaus on kun katolta pudotetaan satoja savukkeita kaduille kerättäväksi. Pidin paljon myös siitä että elokuva on jostain ihmeen syystä, tai`asta ja tarkoituksesta vahingossa ihan 80-90-luvun New York-undergroundin (Lydia Lunch, Richard Kern, Nick Zedd jne) näköistä. Mukana kuitenkin "suurena" finaalina ja lopullisena kapinana valitettavasti 70-luvun ja "kapina"elokuvien vitsaus viuhahtaminen.
1] Toinen katsojan huijaus/kääntökohtaus on laittaa umpipääpahis itkemään tai tuijottamaan merta. Tai jopa molempia yhtä aikaa. Ja sitten Hän lähtee taas pahantekoon.. Ja katsoja on mytty, myyty.. Näitä kauniita korniuksia ei tässä elokuvassa onneksi ollut. Ei sakeaa mahan täydeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti