Elokuva alkaa kun nainen haistaa kukkaa, päivänkakkaraa Neo-New Yorkin Yössä, Hän on saapunut tulevaisuuden New Yorkiin siniyöseksikaupunkiin siskoaan etsimään... Löytyy kuolleena... Nainen nappaa käytävältä änkyttävän äijän joka sanoo "No......Phone" ja alkaa ottamaan kuvia kuolleesta...
Siskoselvitys ja koko elokuva on liian, uskomattoman halpa, kalsea, kapea ja kökkö videosuttu ja hurjakurjanurjakaupungin runkkainen, tunkkainen tööttäys jossa juoni juoksee, kirii ja ohittaa tajuamisen heti alkuunsa. Mutta älkää olko huolissanne, peljätkö, juoni sutii myös. Liquid Dreams on juoneton "friikkien" esiinmarssi, Ovi vain heiluu kun uusia "friikkejä", täysin juoneen kuulumattomia (ai niin, eihän juonta ole) sellaisia astuu sisään kuin leipäjonolaisia Joulujuhlaan. Anteeksi, leipäjonolaiset...
Pari b/undergroundelokuvatähteä on saatu sentään mukaan kilahtamaan, pilahtamaan, vilahtamaan...: Mink Stole, Paul Bartel. Mutta hyöty heistäkin on hyödytön.
Älkää missäätn nimessä Vinegar Syndrome, Saturn`s Core, VHSshitfest ja vastaavat vain julkaisko tätä uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti