"Enkö enää näe vanhempiani?" "Alä ole lapsi!" ("Elokuvan" pääaiheena on aikakone, lähinnä siitä puhuminen...) "Elokuvan" alussa liikkumattomien "live" "action"/screen green screen-maisten kökköefektien edessä liikkuvat ihmiset kaatuvat ja katoavat kökköräjähdyksissä. Sitten alkaa soimaan Elviksen Hound Dog(?)..
Tämän jälkeen kaikki on yhtä ja samaa green screen-sössöä, matelevaa mössöä.. Elokuva-sana on lainausmerkeissä juurikin tuon matelevan mössöyden takia. Siinä ei ole ELOa. Se on kuin matelivimman, teatraalisimman Britti-tv-scifisarjan ensimmäiset harjoitukset esitettäisiin eetteriin,,, Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa miksi "live" ja "action"-sanat ovat lainausmerkeissä... No, onneksi asut (varmasti kutittavat, varpaista päähän liian pienet kokovartalo-froteeasut [pääpussi niin tiukka että niskat naksuvat]), neljänkymmenen tuulen psykedeeliset pannumyssyhatut jäykkäpehmolonkeroineen, muoviletkuviritelmät bikinien päällä) ovat oikeasti massasta, mössöstä erottuvaa outoutta, mutta asut eivät peitä eivätkä häivytä mielestä yleistä onttoutta.
Isaac Asimovin kertomuksen jäykän pelokas, plareja tuijottava läpiluku. Elokuvan loppu on tosiaankin Ikuisuuden loppu. Koville otti katsominen, silmät luppasivat, tuppasivat koko kehon ja sielun sulaneeseen, "suloiseen" pilkkiasentoon... Eli niskat kipeinä katsojillakin...Kuin heräisi tuolista huomatakseen että kalsari"kännistä" jäi vain juomaton, kaatunut kaljapullo, krapulainen morkkis ja niskakipu. Ja tv tuuttaa laihaa, lauhaa, löysää lumisadetta... Eli uneliasta, unilääkkeistä Itäblokkiscifiä... T. Nimimerkki Unen omainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti