Näin se murhaaja syntyy, (No joo...): Murhaaja ottaa pikkupojalta valkoisen villakaulaliinan ja kuristaa (liina muuttuu punaiseksi silkkiliinaksi) sillä itkevän prostituoidun. Kuristettava suutelee kuristajan kättä?...
Sitten vuosikymmeniä eteenpäin, 70-luvun, giallovuosikymmenen alkuun, ja harvinaiseen Ranska-gialloon (elokuva on harvinainen, samoin ja varsinkin Ranska, toisin kuin esim Espanja, giallomaana) jossa silkkiliina/nauhakuristaja luulee tekevänsä "hyvää"...
Enemmän outo kuin hyvä. (Lue: Tylsä.) Strangler on Stranger, Hyvän outoilun puolelle menee se, että murhajaa seuraa hänelle täysin tuntematon random ryöstäjä, joka tosiaan ryöstää uhrit. Siinä on oikeastaan erittäin onnistunutta outoutta. Elokuvasta tulee kuitenkin liian vahvasti mieleen ohjaaja Jean-Louis van Belle. Huonoimmillaan: Näytteleminen nykivän pelokasta, samaa outoutta toistetaan: Eli kuristuskaaviota, kuristuskuviota. (Kuristuksia ei näytetä, mutta sama sille, itse kaavio, kuvio on vain niin kaavamaisen kelvottomasti kierrätetty.) Pienen pieniä poikkeuksina ovat se, että mies virkkaa itse kaulaliinansa(!) ja baarin yksikätinen flipperinpelaaja. Mutta muuten koko elokuva on kipsissä. Mutta hei, VAHVA LOPPUSPOILAUS (ennen perinteisempää twistiä, jota en kerro), melkein lopussa murha-ryöstö"kaverit" tappavat toisensa etsivän katsoessa lahnamaisen, laiskan lakonisesti päältä, siinä on sitä kaivattua onnistunutta outoutta. Mutta vielä toinen hei! Murhaajan mielentila ja eteneminen ja murhaajan mielentilan "etenemisen" kuvaaminen äänettömällä yöllisellä tyhjällä tunneli -ja katuajolla oli ja on passe.
Yhtäkkinen verinen jengiväkivaltakohtaus on poikkeus verettömästä linjasta, mutta se on täysin elokuvaan, elokuvan kaavioon, kuvastoon, kuvioon kuulumaton tai ainakin vähintään se on sijoitettu täysin väärään paikkaan.
VastaaPoista