Tässäkin erotus-yhdistelmä-yhdistyselokuva, mutta paljon yhteiskunnallisempi, jopa yhteiskummallisempi Shahram Mokrin. ohjaus erottaa ja yhdistää, ryhdistää(?) Iranin vuoden-78 länsivastaista elokuvateatterituhopolttoa (elokiva oli iranilainen) nyky-Iranin polttopisteisiin, "vakaviin" ja vallattomiin.: naisautokuskiutta (tytär ja äiti)., elokuvateatterista ei saa lippuja, koska printtipaperi on loppu... Radikaaleinta tässä on(kin) se, että tekijät ja teko ilmestyvät, imeytyvät myös tähän päivään...
Mokrille tyypillisesti samaa kohtausta toistetaan elliptisesti, kuin harjoituksissa, mutta myös eri henkilöiden kesken, tai ainakin näyttelijöiden vaatteet ovat vaihtuneet. Hienoa. Katsottavien, puhuttavien elokuvien dialogi ehkä myös ui, uuttuu elokuvaan, henkilöihin.. Hienoa. Elokuvamuseossakin vieraillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti