Dark Waters (Ukraina-Venäjä-Englanti-Italia) Visuaalisuus kantaa komeasti, mutta tarina jää sen jalkoihin murskaantumaan..

Nuori nainen, Elizabeth palaa lapsuutensa "leikki"paikoille (oli siellä syntymästään seitsenvuotiaaseen, mutta ei muista vuosista mitään, kuviakaan ei ole) isänsä perustamalle nunnaluostarisaarelle isän kuoleman jälkeen. Lisäksi hän on saanut kutsukirjeen saarella asuvalta nunnakokelas-kaveriltaan. Mikä on Isän (ja Äidin) ja Saaren salaisuus?

Kuten nimikin sanoo, Mariano Bainon elokuva pelaa paljon varsinkin veden voimalla, mutta palaa ja pelaa vastaavasti (mutta on valitettavasti vähän vastaamaton salaisuuksien suhteen) myös tulen. Ja yleensäkin visuaalisuuden, tarina tahtoo jäädä jalkoihin. (Koska ohjaaja tahtoi näin?): Alussa vesimassat murskaavat  kirkkoa, luostaria ja nyt kulttinunnat ovat kokoontuneet kellareihin mustiin menoihinsa. Tulta tulee jatkuvalla näyttävällä syötöllä: Nunnarivistöt kantavat palavia ristejä ja tietenkin soihtuja ulkona yössä ja kellareissa. Perinteiset kynttilärivistöt koristavat tietenkin myös kellareita. Perinteisistä perinteisintä on murskaantunen medaljongin palojen etsiminen ja yhdistäminen sisältä ja ulkoa, hiekasta ja piilopaikoista.. Fulcin Beyondista taitaa tulla, olla luostarin hullu taiteilija. Yleensäkin hullut taulut `näyttelevät` tärkeää osaa.

Kuten sanottua, visuaalisuus voittaa tarinan ja se onkin komean näköistä ja kantaa yllättävän pitkälle, kliseet on otettu suht tuoreeseen hyötykäyttöön ja dialogit tukevat tätä. Mutta voi kun se tarina olisi ollut vastaavaa tasoa (isä-äiti-saari-salaisuuskolmikko jätetään aika lailla sivuun, välillä vilahtaa lasta, eli Elizabethia ja palavaa keinutuolia lapsuuden loppuna, ja äidistä ja isästä löytyy valokuvia, ja arvatavasti löytyy myös sisko), niin tässä olisi pieni mestariteos. Synnyttävän vatsan ja synnyttävän seinän yhdistäminen loistava idea ja toteutus, mutta sen jälkeinen Beyondmainen (ei kuitenkaan sentään päädytä valitettavasti Helvettiin) lyhyt lopetus on löysä, arvattava, helppo, umpiperinteinen ja jopa vähän nolo. Se olisi ollut siinä kaipaamassani `tarinallisemmassakin` versiossa, jos olisi päädytty samaan lopetusratkaisuun..