Kylmä BisnesMies haluaa perustaa hotellin joka kantaa muinaisen, myyttisen kiroussaaren Io`n nimeä. (Kirous kai koskee enimmäkseen miehiä.) Hän järjestää jopa muka pr-matkan saarelle, mutta matka keskeytyy kun yksi pr-laivan vieraista alkaa moittimaan miestä saaren `kunnian` lokaan viemisestä ja kohta vieras katoaakin laivalta ja epäillään, jopa julistetaan kuolleeksi. (Katsojat näkevät kun miehen pää nousee pinnalle laivan ja saaren välissä..)
Saarella elää (vai elääkö enää?) perinteinen naisten helmisukeltajien yhteisö. Saaren miesten toivotaan lähtevän mantereelle tietyssä iässä (varmaan kun lapsi, lapsia on tehty), sillä muuten he voivat kohdakkoin kohdata kuoleman, tai ainakin hylkäämisen, yksinäisyyden...
BisnesMies alkaa selvittämään vierasmiehen katoamista ja hänen omalta kohdaltaan kiroussuma alkaa keriytyä, kiertyä hänen ympärilleen, vierasmiehellä se jatkuu jo ties kuinka monentena sukumieskirouksena..
Elokuva kiertää kirouksien suohon vielä taidokkaasti luonto, kalakatoa ja/tai sitä tai jotain muuta kirouskautta frigidiyttä ja steriiliyttä. Nämä tuodaan karmean, kylmän kirouskäänteisesti, käänteiskirouksellisesti näin: Molemmat miehet ovat työntäneet kouransa, kätensä kiroukseen, mutta toinen heistä saa jääkylmänkangistamana ruumiina kirousta jääkylmänkangistamaan kaluunsa!! Ja sieltä kirous kiipeää sukusiltaa eteenpäin, sillä kuten leffan (l)opetus-lopetus-opetus-opetus-lopetus kertoo; `Vaikka miehen ruumis on umpijäässä, niin sperma on lämmintä, juoksevaa, lisääntyvää, siittävää vaikka vielä vuoden päästä` Kuin lisääntyvä, siittävä Nekromantik!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti