Pyörimistä, pyörintää... Aikamoinen fantasia, trilleri komediakaaos, ja varsinkin fantasiakaaos on tämä elokuva: Taiteilijaspurgun näköinen ja oloinen `Professori` (Marcello Mastroianni) kerää studioonsa erilaista rautatavaraa ja tekee niistä liikkumattomia robottipatsaita (niitä näkyy [näyssä?] myös rannalla) ja muita rautainstallaatioita. Enimmäkseen hän häärii ympyrää ympäristössä, mm mehevän, menevän naispyörijän (upea Raquel Welch) ympärillä. Pitkä ja tärkeä teema on kun mies huomaa että talo"yhtiön"(?) väki kätkee verisisiä, värisiä vaatteita viemäreihin ja kaappeihin. Eli mies kutsuu myös poliisit paikalle pyörimään. Myös poliisiasemalla pyöritään. "Tärkeä(?) osa elokuvassa on erikokoisilla ja värisillä käsiviuhkoilla joilla tapellaan niin, että niitä heilutetaan metrien päässä vastustajasta (niitä myös ilmestyy käsiin tyhjästä, samoin niiden koko ja määrä saattaa kaksin-kolmin, jopa moninkertaistua), mutta niitä käytetään eräänlaisina laskuvarjoina kun leijaillaan katoilta alas. Lisäksi elokuvasta löytyy vilttivintissä asuva, istuva vanha ukko joka räjäyttelee pahemman, paremmanpaukkuisia papatteja seutua savuttaen, jolle ´Professori` EHKÄ puhuu, jota hän EHKÄ käskee, hillitsee olemaan paukuttamasta sormenpäitään heilutellen. Lisäksi Welch ajaa autoa joka EHKÄ muuttuu lentokoneeksi... Ja lopun räjähdyksessä taivaalta sataa tuoleja
En tajua. Ehkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti