Folk-hippi-kitaristimies huumeheiluu, huumehuojuu, kännikävelee heti elokuvan alussa Noitametsään. No, ihan pikkuisen ennen sitä Russ Meyerin Supervixensissä lehmänmaitoa megameloneilleen, uhkeautareilleen kaatava Uschi Digard työntää töröttimensä perinteisestä hippipakusta ja ruiskuttaa kaljaa tyypin päälle. Sitten tyyppi herää metsässä alastomien voimistelusarjoja tekevien hippimaisten kikatukseen. Pyllyjä kuvataan jonossa, muutenkin kamera kiertäen lepää pyllyillä ja tisseillä. Paljon parempi leffa kun muistelin. Ainakin alkuleffa.
Sitten elokuva hapertuu, taapertuu, tasaantuu, tavallistuu, tylsääntyy joksikin aikaa metsamelodraamaksi, murhemelodraamaksi ja Noitien Kuningattarena on Itse Dyanne Thorne(!), mutta hönet on nakitettu, napitettu, vaatetettu valitettavasti nenästä nilkkoihin-punapukuun! Ja juoni unohtuu, uppoutuu metsäsuon höyryihin..
Hetkellisten höyryjen hurmiossa Thorne vilahtaa joulunpunaisen, puolipornoisen hieromakohokuvioisen-kynttilä-`asetelmassa", mutta taas kohta puetaan nilkoista nenäänkokopukuun, nyt mustaan.. Ja tylsyys saa uusia "tuulia": elokuva jumiutuu, junnaantuu jokinaisen ja miehen rakkaustarinaan, baaripöljäilyyn ja papin kanssa baarissa bamlaamiseen... Hippimidkin vaeltaa vain Nauravien naisten metsässä naislaumaan pikkareissaan-- Ja pikkarit pysyvät päällä, säällä kuin säällä on tissitanssit täällä..
Rupiroskaa, rutiroskaa.. Yhtä huono elokuva kuin alla mistelin muistelin... `Alla mistelin, rupi-rutiroskaa pistelin...`
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti