Itsekäs, itserakas utopia. Bostonilainen rikasmies, huonouninen sellainen, on rakennuttanut, rakentanut itselleen maanalaisen unihuoneen, ja kun hän pitkän `magneettiunen` jälkeen herää, on kulunut sata vuotta 1800-luvun lopulta 1900-luvun loppuun, ja Boston, USA, Maailma on muuttunut kommunistiseksi (sanaa ei mainita) utopiaksi: Kaikki ovat samanarvoisia, kaikilla on lähes sama palkka, ammatista riippumatta, kaikki ruoka, tavara tulee keskusvarastoista, kukaan ei valmista ruokaa, syö kotona, vaan ulkona lähes ilmaiseksi, lakeja, tuomareita, veroja, armeijoita, vankiloita ei ole, koska kun kaikki ovat saman rahanarvoisia, roistotta ei tarvita, ja se on kuulemma vienyt pois mielisairaudetkin... jne... jne... jne... Uskomattoman toisteinen, tylsä kirja, jossa esimerkiksi toistetaan kymmenin kerroin joidenkin keskusvarastoiden (joista tavarat jaetaan tasapuolisesti tietenkin) organisaatioita ja monia monia muita...Kun edellisen vuosisadan mies kysyy ja toistaa maanisesti samoja kysymyksiä ja uuden vuosisadan mies kehuu, kehuu ja kehuu monta kertaa maanisemmin uutta onnelaa, paratiisia... Vanhan maailman ihmiset, varsinkin varakkaat, hän lyttää itsekkäiksi, itserakkaiksi, ylimielisiksi mitättömyyksiksi, mutta ei näe mitään ongelmaa, outoa, pahaa, vikaa uudessa kehumassaan yhteiskunnassa, ei merkkiäkään, pienintäkään... Tässä leuhkuudessa, ylimielisyydessä/ vanhan vuosisadan ihmisten haukkumisessa (samanarvoisuus, solidaarisuus ei ulotakkaan, ulotukkaan sinne yhtään, keneenkään, köyhätkin olivat vain onnettomia raukkoja, nyt ei ole köyhiä) hän ei näe mitään kummallista, vikaa, väärää... Kaikkein eriskummallisinta kirjassa on kuitenkin se, ettei kirjailija ole laittanut epäilevän, ihmettelevän, kyselevän (ja tietenkin samantien kaiken uskovan) päähenkilönsä juurikaan kysymään sitä olennaisinta: Miten muka vain vuosisadassa vuosisatojen-tuhansien johtaja-keisaris-kuninkaallis-rikas-ylimyssuvut ja äkkirikkaat (ja kirjan toisen päähenkilön ylimielisyyskö ei ole johtajuutta, se on sitä mitä alentuvaisimmassa, alhaisimmassa, ylhäisimmässä muodossa) omaksuivat, ottivat "kaikki ovat saman "rahan"-totuuden tuosta vaan vastustamatta, kapinoimatta... Sehän luhistaisi, romuttaisi, tuhoaisi kirjan umpihauraan kuoren, ytimen jo alkuunsa Itsekäs, itserakas, ylimielinen ja varsinkin Outo, ontto utopia.... Uni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti