Spell on elokuvaohjaajan Alberto Cavallonen merkkiteoksia Blue Movien ohella. Tässä periferiat, perversiot ja yksinäisyydet (ja myös yksinäisyydet joukossa, Cavallone käyttää taitavasti [myös huonoissa elokuvissaan] juhlivia joukkoja teoksissaan) muodostavat kirouksen, loitsu-lumouksen, lumousloitsun jonka alla ihmiset kärvistelevät, pyristelevät, huumattuna nautiskelevat... Maaseutu, merenranta pikkukaupunki pyristelee juuri tuommoisessa verkossa. Se on kalastajan ja hämähäkin verkko..
Ehkä tässä on vähän liikaa Portnoyn tautiluokituksen omaavaa yhtymistä teurastamon lihanpaloihin ja eläinosien laittamista ihmisen genitaaleihin. (Onkohan minkään muun maan kielessä, kuin Suomen, sanaa persesilmä? Löytyyköhän jostain kielestä pillusilmä, nännisilmä[t] tissisilmä [t]?) Mutta kyllä tämä Bunuaalisen ja Cavalloonisen elokuvakielen yhdistelmä on mestariteos.
Elokuva alkaa haudankaivajien hidastetulla kananmunien kuorimisella ja syömisellä hautausmaalla ja jatkuu mm ruuan syömisestä vessanpöntön päältä (no, lautaselta sentään, se on kannen päällä ja juomavedenhän saa pöntöstä) ja jatkuu paikallisen `taiteilijan` töillä: Hän leikkaa koulu/tietokirjoista piirrettyjä sisäelinkuvastoja ja liimaa niitä mallien lehtikuvien päälle ja jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu... "saman"laisina nerokkuuksina. Alhainen ja alhaisempi, Elämä ja Kuolema. kalseus, kateus ja Kiima, (pakko)Pidättyvyys ja Seksi ovat koko ajan läsnä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti