Joitain esiteini/teinityttöjä kaapataan. Alussa, ennen kaappausta tutustutetaan, tutustutaan kickboxermatsi(!?)tyttöön, myöhemmin tutustutaan, tutustutetaan häneen ja kaapattuun kaveriinsa (tai heistä tulee leirisaarella ystävät, genrekliseisesti ainoa ystäväpari siellä.) Leiri on siis jälleen genrekliseisesti Madame M:n salainen saari jossa tytöistä tehdään salamurhaajia. Tai ensin yhdestä, lopulta kahdesta, kolmesta heistä. Mutta silloin on jo siirrytty kuusi vuotta eteenpäin, ja tytöt ovat nuoria nais-salamurhaajia. (Loput on tapettu nuorten naisten toimesta, pakotettuina.) Jälleen genrekliseisesti on ilmiselvää, että ystäväpari on selviytyneiden joukossa, ja salamurhaus ympäri maailman alkakoon, jatkukoon... Ja elokuvasta ei ole kulunut paljoakaan...
Ihan loppu laimeaa, löysää, meditaatiota .Erittäin paljon hidastettua-nopeutettua-"tavallista" loikka-miekka-nyrkki-potkuleijuntaa. Ysärillä näitä tehtailtiin, tehtiin ja tuli katsottua yliannostus, mutta nyt pitkän ajan kuluttua tämä tuntuu, näyttää raikkaalta roskalta. Oiva kikka on käyttää genren coolklisettä (tai cool/kökköklisettä [näkökulmakysymys kumpaa käyttää) parransänkiroistojen aurinkolaseja ja niiden sankoja ja linssejä tappovälineinä. Parransänkipoliisia ei ole, sillä tämä on myös (kääk!) Jack(ie) Chen-nimisen periksiantamattoman peruspuhtopoliisin nousu kahvia ja leipiä kuskaavasta ja sipsejä syövästä noviisista kunnolliseksi kytäksi-tarina. Ihan loppu on laimeaa, vaimeaa meditaatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti