"Yliopisto on kuin festivaalit, tai huvipuisto, tai taistelukenttä." Näin toteaa nuori nainen joka on tullut tapaamaan kotikylänsä "kullannuppua", mutta "kaikkien tuntemaa tuntemattomuutta" ei ensin meinaa mistään löytyä.. Taistelukenttä varmaankin viittaa 60-luvun Godardiin ja Japanin Yukio Mishimaan ja myös "Throw away your books, rally in the streets"-elokuvaan (Shuji Terayma") ja "movementtiin" (ikuisen perinteiset yliopiston vaalihulinat puistoissa banderolleineen), mutta muu surrealismi onkin enemmän sitten sitä hyvää godardisuutta kautta Japani-surrealismia...
Yliopisto on tosiaan surrealistinen. Sen psykologian opettaja/rehtori(?) tutkii häpeää ja tietenkin siitä sitä seksuaalisuutta. (Itse "seksi" tuodaan Pinku/Roman Porno-filmien `tyyliin` vilahtavina, tirkistelevinä tisseinä ja simuloituina "sekseinä", ja tietenkin hyvin naisäänekkäinä sellaisina: Naisen nautinto on esittävän epätodellista ja epävarmaa, kuin aina tunkkaista, tuskaista, leikkisyys puuttuu täysin. Tässä elokuvassa se on vielä aiheesta johtuen [nuoret naiset] harvinaisen lapsellista [sic] meininkiä ja osastoa.
Lapsellisuus vs leikillisyys.
Aikuisten lapsellisuus on monesti, usein paljon, paljon tunkkaisempaa, typerämpää kuin leikillisyys. Tässä elokuvassa se tulee tahattomasti [voi olla myös tahallisesti] esiin siinä että muka vastustetaan seksihäpeää, mutta itse "seksi" on juurikin sitä lapsellisen typerää tirkistelyä.)
Peittelevää "toimintaa". Perinteisen peittelevää "toimintaa". Ja yksipuolista-toikkoista - Ja junnaavaa, puisevaa, puuduttavaa puurtamista. Ja kun Japanissa ollaan, niin sukuelinten näyttäminen on näissä `pornoissa` tietysti täysin kiellettyä, no-no. Täysin käsittämätöntä! Ja pääasiana näissä tietenkin naisen alistus, ei valistus, että seksi on esim kahdenkeskeistä kivaa, molemminpuoleista mukavaa, vaan yksipuolista puurtamista..
Muu surrealismi sitten tosiaan toimiikin moitteettomasti: Psyka/psykoopettaja kieltää "Miksi?"-sanan käytön, mutta käyttää kökösti sitä heti itse, kukkakätinen, psykedeelis-surrealistinen juoksulaulu ihmisten välissä puikkelehtien, psyko/psykaopettaja ilmoittaa ottavansa kesken tunnin nokkaunet pää pöydälle laskeutuen...
Ja: Marxin kuvan silmiin työnnetään sormet läpi ja omat silmät tilalle, psyko/psyko-opettaja piiloilee liitutaulun takana, lopussa pääosanainen laulaa yksin (tai kaksin, kivääri käsissään) tuutulaulua. (Itselleen, maalle, maailmalle, ei kenellekään, millekään?...)
"Tämä oli pitkä päiväuni, nämä olivat pitkät nokkaunet, nokoset.."
P.S. Nikkatsu-yhtiön Roman porno-osasto muuten kielsi tämän elokuvansa levittämisen aikoinaan "liian surrealistisena" (Eli juuri noiden kehumieni juttujen takia!)
P.S. 2: Huomatkaa sana bumpkin, ei pumpkin. Kyseessä ei siis
ole kurpitsakeitto, vaan tollosoppa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti