Sitten hän suorittaa kotonaan vaimoruumiille ruumiinavauksen ja hävittää sen johonkin yölläkin pyörivään betonimyllyyn veden kera..
Mutta vaimon sisko (Carrol Baker, häneltä vilahtaa vain suihkussa, kuivatessa sivutissit) kutsuu etsivän etsimään kadonnutta siskoa. Etsivä ilmeisesti ilman, kelin, tuulen mukaan ei usko ja uskoo sisarta, välillä hän, kun sisko sanoo että sisko oli hänelle enemmän kuin sisko, enemmän kuin äiti, niin etsivä kysyy (jotta "juoneen" saadaan pakotettua perversiota) että entä "enemmän kuin rakastaja?" Sitten sekavuus sakenee: Kiristys monipuolistuu (lue mielipuolistuu) jonkin random johtajan vilahduksella ja mielisairaalassakin käydään nyös vilauksella nymfomaniasta puhumassa. Ja että siitä on selvitty. Ja sitten sukelletaan.
Ja sukelletaan loppu"ratkaisuun" jossa aivan uudet random tyypit selittävät "kuvioita" Ja joita etsivä vierestä tylsänä tuijottaa.. Ja katsoja..
Ihan 'selvästi' on väkisin lähdetty tekemään outoa, sekavaakin ehkä, mutta höpinäksi meni..
TYHJÄ SEKASOTKU. Entuudestaan minulle täysin tuntematon Carrol Baker ja Gianni Garko-giallo. Ja syystä tuntematon En viitsinyt turhaan korostaa, korottaa edellistä virkettä vähääkään huutomerkillä, sillä niin turha, tyhjä, tyhmä, tylsä ja mitätön tämä koko "giallo' on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti