Ensimmäinen muistikuvani, nimenomaan kuvani, tästä giallosta on European Trash Cinema-lehden kansikuva joka on tästä leffasta. Siinä etsivä (Giancarlo Giannini) on kyyristynyt naisuhrin viereen. Karun komea kuva, mustavalkoinen, ja komea giallo, kun sen sitten pääsin näkemään:
Joku murhaa naisia (kuinkas muutenkaan), mutta tappotapa on erikoinen: Hän ruiskuttaa tarantellan myrkkyä uhrinsa niskaan, jolloin uhrista tulee halvaantunut, huutamaton. Mutta ei kuollut ennen kuin tekijä tekee tekosensa...
Ei ylettömän verinen, mutta tarpeeksi. Paljasta pintaa paljon. Leffa alkaakin kun sokea hieroja hieroo ja kamera hyväilee alastonta Barbara Bouchetia, hekumallinen, jopa hekuMÄLLINEN kohtaus.. Naiskauneutta lisäksi Barbara Bach, Claudine Auger, Stefania Sandrelli!!.. Toinen maininittava, toistuva kamerahyväilynousu-kohtaussarja on erilaisten upeiden 70-lukulaisten Italodesignhuonekalujen, taulujen, veistosten esittely hitaan rauhallisella, mutta sen takia tarkalla kameroinnilla. Ja tietenkin Morriconem musiikki hyväilee korvia koko elokuvan ajan...
Mutta elokuvan se juttu on Giancarlo Gianninin huikea näyttelijäsuoritus murhiin, työhönsä väsyneenä, mutta kuitenkin työnsä tekevänä etsivänä. Loistava luonne-ilmenäyttelijä.Hän on ehkä vähän liiankin hyvä näyttelijä gialloihin, enemmän niissä on kotonaan esim kauniskasvo kautta puunaama George Hilton, mutta täytyy kirjoittaa, sanoa ja todeta että juurkin hän tekee tästä yhden parhaista gialloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti