Puolikuunkadun mies on noin nelikymppinen nero-tohtori, joka onkin todellisuudessa 120-vuotias vanhus, mutta hän ottaa aina vähän väliä jotain ihme mitä lienee, mitä lienee ihme pimeässä loistavaa litkua pikarillisen (ensin sitä kai kahviin kuin cocktailiin) sekoittaen ja se pitää hänet nuorena sisältä ja ulkona, mutta sitten hän rakastuu valtavasti nuoreen naiseen ja nuori nainen häneen... Miten hän tulee selittämään naiselle, että kun nainen vuosien varrella virratessa vanhenee, mutta hän ei.. Mutta jos hän lopettaa naukkailun, mittari nousee hän vanhenee hetkessä sinne sataankahteenkymppiin..
Uniikin uniikista aiheesta saatu aikaan pirun junnaava elokuva: Tässä ei tapahdu juuri mitään, mutta totta kai pinnan alla tapahtuu koko ajan, mutta ei se kyllä riitä.. Kauhuksikin tätä on `kehuttu` kerrottu, mutta, nojoo, sinnepäin, lopussa vähän ehkä.. Komeannäköinen elokuva kyllä on. Englannin kuivuus kohtaa USA:n älyttömyyden, USA:n älyttömyys kohtaa Englannin kuivuuden, lopputulos kuivaa keskinkertaista litkua.. Keskivälin valjua viiniä keskitien krouvissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti