Vuosikymmenten jälkeen uusi Mishima-suomennos, suomennus.. Hienoa! Ja hieno on teoskin. Mies yrittää päästä hengestään melankolisella vimmalla. Mutta kuolema ei saavu mutta rahaa kertyy.. Surkuhupaisuus ja traagisuus, roska ja taidekirjallisuus yhdistyvät. Hienoja kielikuvia: mm Sammutettu tv-ruutu " väreilee kuin sinisenharmaa suolammen pinta." Ja kun mies, tahtomattaan tietenkin, tietenkin tahtomattaan värvätään vakoojaksikin, niin hän pohtii aikamoista ajatusta: Mitä jos suurvallat kehittävät keskinäisiä kärhämiään, koska heillä, niillä on niin paljon luppoaikaa... Ja kaikkein tärkein, törkein on kafkamaisesti kuhiseva torakkajono jota myös kirjaimiksi, sanoiksi, lauseiksi, virkkeiksi kutsutaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti