Joistain elokuvista tietää lähes heti alusta että tämä lähtee vetämään.. Enkä tarkoita "tämällä" katsojaa, vaan tällä kertaa elokuva nimeltään Kamikaze Taxi lähtee lähes ensi sekunneista vetämään vauhdilla ja katsoja nauliutuu nauttien penkkiin katsomaan eri elementeistä erittäin hyvin kasattua, koossa pysyvää `kaahausta`: Ensin elokuvassa tuodaan esiin aidoin haastatteluin japanilainen rasismi (joka kohdistuu myös japanilaisiin maahanmuuttajiin, [tässä elokuvassa keskitytään heihin, lähinnä fiktiivisen taksikuskin muodossa], muihin kohdistuttavasta puhumattakaan), tuodaan japanilaiseen elokuvaan vahvasti kuuluvaa (myös Italialaisessa elokuvassa samaa suuntaa) likaisten poliitikkojen esiintuomista, sekä aidoin uutispätkin kuin fiktiivisin hahmoin. Tässä tuo fiktiivinen hahmo on vanha v-mäinen pomo, poliitikko, puoluepomo, yakuzapomo joka on jo pitkään aina ja kaikkialla korostanut upeaa kamikazekapteeniuraansa. Joka tietenkin todellisuudessa on vähemmän upea, enemmän likainen.. Ja tietenkin jo se että hän on ainoana selvinnyt kamikazeiskuista on epäilemisen arvoinen asia, mutta haastatteluissa hän on aina huutanut, nimenomaan huutanut, haastattelijat hiljaisiksi, mykiksi, kumoon.. Mutta nyt hänen ja hänen nilkkivasallimiehen perässä on Kamikaze-taksikuski ystävineen... (Tämä vasalli on muuten aikamoinen tyyppihybridi, puolikalju poninhäntämies joka reilusti yli puoliksi on habitukseltaan, olemukseltaan todella nolon näköinen, oloinen nilkkimitättömyys, ja olisko 25 prosenttisesti pelottava ilmestys, irvestys, irvistys... Puristus, pyrkimys, pyristys on kuitenkin kova, mutta tietty turha... Ja hän soittaa muuten myös jazzbändissä saksofonia!?.. Aikamoinen heebo-hemmohybridi!!..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti