Ironis-sarkastis-uskonnollis nimeä kantava elokuva kertoo kun ja kuinka kahden perheen, köyhän ja rikkaan ei kovin rauhaisat (no rikas uskovaisperhe peittää, tai yrittää peittää, kaiken kaunan ja kuonan plastiikkapinnan alle) elämät ryöpsähtelevät uusiin tai vanhojen suuntiin kun selviää että köyhäperheen esi tai teinipoika ja rikasperheen tytär on vaihdettu synnytyslaitoksella kun kätilö halusi kostaa nilkille tohtorirakastajalleen.
Mutta kosto kumuloituikin tosiaan ennennäkemättömiin suuntiin. (Tai sitten minne pitikin): Köyhäperhe on jo valmiiksi vauhdikas (koko perhe lapsia myöten juo yhdessä kaljaa korttia pelatessaan, muulloin perheen pääpappaisä vetää viinaa ja pelaa pasianssia, perheen pari poikaa ovat käsilaukkuvarkaita . ) Uskovaisperheen plastinen pinta alkaa hajota kun heidän tyttönsä tulee takaisin vietettyään kymmenkunta vuotta köyhän mutta vauhdikkaan viriilin, viriilin vauhdikkaan köyhäperheen luona. Oiva kohtaus on kun tyttö uskovaisperheen hiljaisessa, jäykän kuivassa, kuivan jäykässä ruokapöydässä harkitun hitaasti kaataa herne tai pinaattikeiton valkoiselle pöytäliinalla ja jo valmiiksi jäykkä muu perhe jäykistyy raamatullisesti vielä lisää jäykistymällä suolapatsaiksi. Uskovaisuutta tuodaan myös innokkaan ironisesti esiin: Vallan mainio on kohtaus jossa yli-innokas plastinen poppipappi johdattaa kirkkokansan fanihurmioon kuin konsertissa ikään, ikään katsomatta.. "Jeesus pelastaa meidät" on mainio poppi.
Uskovaisperheen äidille alkaa viina maistumaan, lapsille liiima ja isä yrittää vihdoin saada ns lapsetonta seksiä vaimoltaan, mutta turhaan...
Ranskan rasimi räjähtää.. Komediassa tuodaan myös heti avauskohtauksessa esiin konkreettisen räjähtävää ranskalaista rasismia arabeja kohtaan. Ja myös suullista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti