Kiusatun nuoren orponaisen aavevanhemmat tulevat apuun ja muutenkin aaveilu, haamuilu, henkeily on esillä, Indonesialaisessa, itäisessä kauhuelokuvassa kun ollaan. On jopa aavearmeijan riviin-jonoonjärjestyminen, käskynjako, sulkeiset hautausmaalla! Hienoa!
Mutta on tässä valitettavan paljon myös haahuilua, laahustamista, raahustamista, eikä se ole aaveiden laahustamista, raahustamista, vaan juonen...
Pelastuksia ja pelotuksia??.. Kauhean pelottavia eivät ole pakkopaitaiset, pomppivat pupukorvaiset muumiozombit. pikemminkin päinvastoin, huvittavia ja outoja, mutta ei näitä ole rakennettu jäniskevennyskomediaksi, koska, sillä tässä kauhukirkutaan niitä kymmenen minuuttia pupuputkeen. Elokuvaa ei myöskään pelasta ihan hyvä idea äidin kuvataulu jonka, jossa punasädesilmät heittävät miehen seinään tai samat silmät valuttavat kyyneleitä kun tytölläkin valuu, sillä, koska ne ovat liian lyhyitä ja harvoja (idea)vilauksia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti