Mustamaskitappaja tappaa triadeja läjiin miekalla, siinä pääjuoni.. Äärimmäisen torvi straight to video-triad-totinen torvelointi jossa ihan kaikki, kässäri, näytteleminen, ohjaus torveloivat... Mutta noin puolen tunnin jälkeen torvellintiin alkaa tottua ja elokuva alkaa vetämään eteenpäin ja puoleensa ja mikään muu kuin Hong Kong-elokuva, camp-roskasellainenkin ei osaa, pysty, voi voittamaan sentimentaalisen katsojan kyynelkanavien kutittelun vesisumussa puolelleen äärimmäisen melankolisen musiikin, iskelmäsellaisen, ja surullisen kohtauksen "ansiosta", voimalla ja äärellä...
Myös muutama kökkö-outokohtaus piristää: Pääosapoliisi/soluttautuja on niin äärimmäisen cool että tupakka palaa suihkussakin, wannabe-tradisti lähtee heti gngsterien kokouksesta kotiin syömään kun soitetaan, uimahallin altaassa kai kasvatetaan katkarapuja...
Mitään psykedeelistä elokuvassa ei ole, ei siihen viittaavaakaan, ellei sellaiseksi lasketa tekijöiden epätoivoisen kotikutoisen suloista kamerointiyritystä tuoda Hong Kong- yökaupunkielämä esiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti