Ranskaroskaa: Tir groupé aka Shot Pattern (Ranska-82)

Ranskaroskaa: Liste Noire aka Black List eli Musta lista (Ranska-84) Kostajaäiti...

 No, onpa juoni: Gangsterikusipäät juonivat kolme nuorta, kaksi miestä yksi nainen, toisen heistä nainen,  ryösttämään  pankin ja juuri kun nuoret menevät pankkiin yksi kusipäistä soittaa pankkiin että kohta ilmestyvä kolmikko on ryöstökolmikko ja pankkivirkailija tekee hälytyksen ja gangsterit pankkiryöstön aiheuttaman katukaaoksen, ruuhkan ja poliisit paikalle-jutun ansiosta ja turvin ryöstävät toisaalla rahankuljetusauton... No, nuoret pääsevät pakoon pankista ja hyökkäävät gangsteriluolaan sillä seurauksella että mainittu nuoripari kuolee tulitaistelussa, mistä seuraa se että tytön äiti alkaa vigilanteiseksi kosto enkeliksi...

Ei varsinaista roskaa, mutta nuhjuista on.. Näyttelijätyöt kauttaaltaan hyvää, mutta onhan tuossa juonessa roskana elementtejä. Tosin tosiaan aidolla näyttelemisellä ja tuskalla tehtynä...

Ranskaroskaa: Rue Barbare aka Barbarous Street aka Street Of The Damned (Ranska-84)

 Tosiaan roskaa.: On joku epämääräinen kaupunginosa jota johtaa joku hiton Hagen erittäin voimakkaasti ylinäyttelevien gangsteritollojen kanssa, väkivaltaisten sellaisten... Mutta se ylinäyttely! ( Tai ainakin tämän elokuvan pohjalta arvioiden, "näytteleminen" ilman mitään näyttelijätaitoja) Gangsteriporukka irvistelee, karjuu, vääntää naamaa, hakkaa omaa päätänsä seinään ja nauraa räkättää päälle... Tätä jatkuvalla syötöllä... Ja heitä 'vastaan' käy kova hemmo, Chet joka pitkään, pitkään elokuvasta vain taas alinäytellen (mutta hän osaa näytellä, kuten surullisten pilvien alla laahustaa vaimonsa ja miehen isä, täysin laulutaidoton rokkariveli taas toistaa ylinäyttelemisen, alilaulamisen jaloja taitoja), ja hän tostamiseen toistaa 'en enää osallistu, puutu mihinkään vaikka mikä olisi ja vaikka mitä tapahtuisi', mutta sitten tietenkin naru, pinna, köysi ja kahle katkeaa ja hemmo lähtee Hagenille kosto kourissaan. Poikkeuksellisesti nyhjöksen oloinen Hagen alkaa lopputappelun hemmon kanssa ja osoittautuukin kovaksi kisaajaksi. Tappelu on verinen ja tosiaan poikkeuksellisesti myös rautaputkia käsissään paukutteleva gangsterisakki antaa kaksikon kisata. Mutta sitten tulee molemmille puolille apujoukkoja..

Siis tosiaan tosi likaista roskaa ja campia.. Itse kaupunginosakin on kuin kaatopaikka.Tämä on tehty tosissaan mutta tosiaan tuo pönttöpäinen ja pönttövaatteinen (on bikeriä, tatuoituna kaljupääläskiä, fiftarihemmoa, punkkari kumma kyllä puuttuu,.) gangsterisakki camppailee, kamppailee ja kisailee kunnolla tuota tosissaan oloa vastaan. Ja miksi nämä hyvin usein pitää kuvata naismaisiksi raakalaisiksi, jotain naisvihaa? Ja onhan tämä kaupunginosa jossa on vielä Mabusemainen tornitalo yökerhoineen, suttukellareineen, valtavine varastoineen jne todella epäuskottava kaatopaikan keskellä. Elokuvaa voisi,kin luonnehtia camp ja trashversioksi Mabusefilmeistä. Jaze tekeekin tästä aika uniikin (n)ilja-inho-irstamestyksen..

Kaksi jugoslavialaista kauhulyhytelokuvaa 70-luvulta, mitätön ja mestariteos..

 Ward (Jugoslavia-73) Mies juoksee pakoon kävelevää knallihattu-viittamiestä. Mies juoksee pakoon mielisairaalaan jonka empaattinen johtaja ottaa hänet hyvin ja lämpimästi vastaan ja hän haluaa auttaa häntä eteenpäin seuraavaan sairaalaan saamaan parempaa hoitoa.. Knallipää, knallikusipää väittää miehen alunperinkin karanneen sairaalasta...

Loistava alku, mutta löysän lötsähtävä lopetus, täysin tiedettävä sellainen tekee teoksesta turhan. Ajan ja filmin turhaa tuhlausta.. Tekijät varmaan luulivat että viimeinen pysäytyskuva on kovinkin yllätyksellinen. Jep, jep..

The Maiden's Tune (Jugoslavia-74) Mies yrittää päästä "kaupunkiin" (perinteinen jyhkeä linna), mutta 'kylän' miehet vähemmän perinteisesti nauravat yritykselle.. Mies päättää kävellä, mutta eteeristä naislaulua kaikuvalla tiellä häntä linnaan menoa kieltävä poika jää linnanneidon vaunujen alle ja mies nousee kyytiin..

SEKSIÄ. Linnassa neito näyttää herättävän pojan mutta poika jää makaamaan vuoteeseen... Sitten tuntuu että elokuvan pääNÄYTTÄJÄSEKSI, NÄYTTÄJÄsiksi muodostuvat nuoren neidon, lesken usein lähikuvattavat laajalollot,  mahtimegameijerit-melonit, runsasrinnat, tantortissit.... Jotka ovat juuri pullahtamaisillaan, purskahtamaisillaan puvun pauloista pois puristeltaviksi, purtaviksi myös häämekosta..  Mutta tilanne jää purkautumatta. Elokuvan lopetus, neidonsoiton selviäminen onkin sitten taas vastaavasti julma ja kunnon kekseliäs purkaus...

Magic Of Spell (Alkuteksteissä Magic Of Stell[?!]) (Hong Kong-88)

 Kaikkien alaisten, alhaisten auttaja ja ystävä Peach Boy, Persikkapoika (Jota esittää nainen) on vastaan perinteistä pitkäparta-valkopartapahista joka vähemmän perinteisesti lähinnä istuu tuhannen (vai tuhansien, veri ja vesi vaihtuu usein) neitsyen veren ja muun maagisen stuffin muodostamassa mönjässä...

Ihan hyvää maagista mättöä jossa Pojan maagiskavereihin liittyy mm juurijalkainen, oksakätinen puupoika, jossa  vihollissotilassakki syöksyttää säteitä jopa nenästään, ja jossa lentoja ja säteitä syöksytetään jopa liikaakin... Mutta on tämä ihan toimivaa mättöä, sopiva leffan lyhyys (tunti käskyt) auttaa, avittaa asiaa..

P.S. Elokuvassa myös piruillaan stereorypioilla, steretypioille: "Mitäs ruokaa sinulla siinä on?" "Apinan aivoja ja koiran lihaa."

Kova kohtauskolmikko: Isoa kiveä aina ketjussa mukanaan kantava pahiskarpaasi muuttuu isoksi punasilmäiseksi terähampaita louskuttavaksi liikkuvaksi kiveksi, mutta eihän hyviksen tarvitse kuin maagisesti noitua käteensä kahta isompi leka jolla murskaa kiven ja tyypin.. Hyvis maagisesti noituu kämmenensä kaksi lintua joiden lennättämänä lintujen nokilla sokaisee verisesti(?!) Valkohaamun silmät. Hyvismies ilmeisesti aave-haamunainnin (ei näytetä)  jälkeen verettömänä, voimattomana hyppää verialtaaseen ja virkistyy jatkuvasti Papaa papattavaksi PääPahiksen Pojaksi?!..

Crazy Crooks (Hong Kong-80)

Kuten edellisessä, tässäkin pääosissa kaksi tolloa, ja näillä on todella taivaassa taotut taidot: Taito herättää tajuton toveri jalkahien hajulla, taito niellä, syödä kokonaisia kuorellisia raakoja kananmunia särkymättä, taito viedä katsoja ärsytyskynnykselle ja sen yli...

 No onko "kreisit kruuksit' sitten kreisimpiä kuin edellisessä? NO EI! TODELLAKAAN! Tämä on hokkari"komediaa" pahimmillaan, paskimmillaan!!.. Heti alussa esitellään paskalaiska kylän keksijä, kolmiomuoto-hitlerviiksi, pottatukka, pyörölasihemmo jonka hieronta, raavinta, teetä kannusta ja tupakkaa päälle-laitteistoa pyörittää koira kopissaan ja lehmä navetassaan MUTTA sitten paikalle huutaa miehen kusiaivo, kusipäävaimo, kusipäänäyttelijä joka hakkaa huutaa lapsikatrasta, ja ihan OIKEASTI LYÖ LASTA LUJAA OTSAAN, PÄÄHÄN!?.. (EHKÄ VUODEN IKÄINEN TAAPERO) JOKA IHAN OIKEASTI TiETENKIN ALKAA ITKEMÄÄN JA IHAN OIKEASTI HEITÄÄ KOIRAA KIVELLÄ!!??.... Eli heti alussa jo julmaa lapsi ja eläinrääkkäystä....

Sitten roomalaiskypäräinen, kaasunaamarinen keksijä lähtee rodeotanko, sateenvarjo, hälytyspiipityspolkupyörällään ajelemaan pitkin poikin kylänpolkuja, mutta minä jätin tämän paskaläjän heti alussa suoraan sikseen ..

John Woon varhaiskomediaa: Money Crazy (Hong Kong-77)

 John Woon varhaiselokuvaa, varhaiskomediaa.. Kaksi luikeroa luikertelee, tolloa törmää, törppää (Richard Ng on Dragon ja Ricky Hui Poison..) vähän kaikkien kimpussa, toistensakin toistuvasti..

Melko peruspöljää honkkarikomediaa muutamilla pahemman-paremman absurdismin sirotuksilla ripoteltuina...: On perus oviin, seiniin, tolppiin törmäämistä mutta toiseen perustouhuun liukastumisiiin tuodaan uutta lentoa, eikä siis mennä sieltä missä lento on matalin: Mies liukastuu laivan kannella(?) lötköttävään kakkuun(?) ja lentää mereen- toinen luikeroista hyppää perään, 'pelastaa' miehen rantaan-- ja vie kellot, korut, lompakot, sormukset... Toinen tolloista on taas jonkun kroisoksen "henkivartija". Kroisos kävelee edellä kadulla, hemmo perässä.. Mutta nurkan takana on baseballmailahemmot valmiina tyrmäämään kroisoksen, mutta kroisospa liukastuu banaaninkuoreen ja kaatuu kadulle, jolloin baseballpöntöt tyrmäävät seisovan 'henkivartijan ' ja kroisos kipittää karkuun... Oikein oiva urpoidea on porata alhaalta vessanpönttöön periskooppi, puolipöljä, puoliurpo kohtaus kun partapomolta sytytetään sikaaria, ja parta syttyy palamaan ja nollapöljä, nollaurpo, nollatollo on  onnettoman osoitteleva ja pitkä kohtaus jossa hemmo juo ja juo partavettä laatuviinapullosta eikä muka maista, haista partalientä.. Sitten toisaalla, toisaalta on kohtaus jossa ajetaan moottoripyörällä heinäseipään piiloista karkuun, siinä on kunnon kotimaista klangia!

Mutta se mistä elokuva muistetaan on 'esi'-'Vaarallinen Tehtävä'-kohtaus jossa hemmot laskeutuvat köydellä (toinen laskeutuu, toinen antaa köyttä) nukkuvan naisen ja miehen makuuhuoneeseen nappaamaan mitä lienee maagista, maltaita maksavaa 'muinaista' medaljonkia ukon kaulasta... Tarpeistoon kuuluu mm sateenvarjo jonka laskeutuja laittaa kahvasta varjo väärinpäin suuhunsa jotta kaikki valuva hiki valuisi varjoon. Ja täyteen tulee!

Three Supermen Against The Orient (Italia-Kauko-Itä-73)

 Tää on jo huonompi-parempi, parempi-huonompi, vaikka elokuvan nimi kyllä totaalisen rasistinen, koko Kauko-itää vastassa... "Call me Ping Pong, I'm the boss from Hong Kong." "Kung Fu on kuin laksatiivi, kaikki tulee sisältä." Lisäksi Shaw Brothers-tähti Lo Lieh supersankaripuvussa, Jackie Chan extrastunttina vilahtaa ja oliko jotain koregrafioinut...

Lo Lieh'in kung fu-koulussa karaistaan, kärvennetään käsiä työntämällä ne tulipahan hiiriin..  Samoin jalkoja..

Mutta!: Harmi, ei häävi. Ei trikoota, ei huumoria.. Mitä superia  tässä on? Ei mitään! No, kyllä ne laitetaan joidenkin/jotenkin päälle viimeisellä puolen tunnin vilahduksella, vilahduksessa vähäksi aikaa jopa naiselle (lopputaisto onkin hyvä) ja asut ovat heille outoja ja uusia??!!.. Käsittämätöntä! Äijätkin ovat melkein kokonaan haihtuneet, vaihtuneet.. No, on kyllä tässä kung fua, mutta niin on tuhannessa muussakin! 

No, on tässä vessa jossa Nixonin päänkuvan suun kohdalle on vedetty Yhdysvaltain lippu! Ja viulua soitetaan vessanpöntöllä ja vessanpönttöön puhutaan kun kassakaappia ryöstetään.. Eli "huumoriakin" lopuksi, lopussa.. Ja onhan tässä mies pukeutuneena lentoemännäksi, aivan hulvattoman hauskaa!

Three Supermen In Tokio (Italia-68)

 Kökköä komediaa rasistisuudella: Syömäpuikoilla syödään koiraa-vitsit (no hyvä ettei kellattuja kasvoja ja silmienvääntelyä),  lisäksi mukana pienennyskone joka pienentää lapsiksi... Muutama komea nostalginen paikka Tokiosta...

Three Supermen In The Jungle (Italia-70)

 Olen "aina" ihmetellyt miten Mustanaamio selviää kokotrikoossa viidakossa. Mutta entä jos kokotrikoissa on kolme karpaasia? (No, heillä ei tainnut olla huppua, eli päävärkit eivät niin hikoile... Mutta heillä on hikoiltavana itse turkisbikininen Femi Benussi viidakkonainen Junglana!! Ja elokuvajulisteen mukaan heidät vielä helteen lisäksi heitetään kai ihmissyöjien pataan, mutta piirroksen mukaan ilman trikoita. En tiedä olisiko trikoot sitten kypsyttäneet nopeammin ja paremmin sekä lihaa että ukkojen hermoja... Mutta tänä iltana selviää kun lähdemme Supermiesten kanssa viidakkomatkalle... Ja lähdemmekö lentäen, eli lentävätkö Supermiehet itse vai lentokoneella? Veikkaan jälkimmäistä..) Ja kuumasta, lämpimästä puheenollen, Kolmikko käy eräässä elokuvassa myös Villin Lännen aavikkopaahteessa, mutta koska en ole Westernien fani niin en ehkä sitä elokuvaa "trilogian" laske enkä lue, ja jos luen niin huumorin täytyy olla todella absurdia ja en tiedä riittävätkö trikoot siihen. Lisäksi äijät seikkailevat eri elokuvissa Orientissa ja Japanissa, mutta mietin ovatko ne vähän liian samanlaisia käsiteltäviksi, ja niissä, siellä on omatkin Supersankarinsa, joten mietin käsittelenkö kummatkin, vai vain toisen vai en kumpaakaan, viidakkosupersankarin käsittelen koska viidakossa ei heitä, niitä juurikaan ole... No, ei niitä ole Villissä Lännessäkään, mutta kuten sanottua, Westernit eivät vedä meikäläiselle..

Arvasin, lentokoneella tultiin, mutta rakettia en arvannut.. Varsinkaan maaporasellaista.. Tai siis yksi tuli, koska kaksi on vankilassa odottamassa teloitusta..

Tykinkuula kaataa jonollisen miehiä, hevoset menevät sekaisin etujalkapomppimaan kun tyyppi päristelee huuliaan, krokotiili tyynynä... Hetken jo luulin että käärme kravattina tai vyönä..

Alkuasukkaat eivät välitä kullasta, mutta menevät sekaisin leluista, Konepistooli 'trumpettina', yksi padassa (aamiainen, alkuruoka), toinen tulisella vartaalla (lounas), kolmas istuu kynttiläkakku päässään (jälkiruoka)... Kyllähän tämä rasistista paskaa on...

Harvinaisempaa Turkkiträshiä: Alberto Dell'Acqua: Three Superboys In The Snow (Turkki-77)

 Lisää umpiturkkia. Ja nyt se se toinen Suomessa julkaistu Turkkiträshi Three Superboys In The Snow. Juoni on aikamoinen keksintö: On kaksi roistoa (toista esittää Alberto Dell'Acqua) jotka huijaavat toisia pahiksia (kai joukossa hyviksiäkin): Ensin toinen törmää pahisten (kai joukossa joku hyviskin) peliluolaan, yökerhoon pistooli tanassa ja vaatii perinteisesti naisväen korut pussiin (kai rahaakin) jolloin porukkaan "piiloutunut" kaverinsa ampuu paukkupatruunoilla hänet ja vie "kalmon" ja korupussin (jälkimmäisen kai salaa) pois ettei tule skandaalia.. Seuraavaksi kaverukset astuvat autosta toisiaan huumorilla (tämähän on komedia), leikkisästi, mutta oikeasti turpaan lyöden ja nilkoista löytyvät rahat vaihtavat omistajaa roistolta toiselle ja toisinpäin.. (Mitkä rahat? Kai hän, he myivät korut? Missä välissä ehti kätkeä ne nilkkaan?...) Ja sitten taas nauretaan... Sitten toinen ehtii naisen kanssa melkein naimisiin ja siksi melkein kun hääpari häähuoneessa odottaa pappia ja seremoniaa roistokaveri hyökkää paukkupatruunapysy tanassa ja ryöstää morsiamen hääkorut. Silloin "sulhanen" hyökkää "tuntemattoman" hyökkääjän päälle ja ase ajautuu morsiamen käteen joka ampuu hyökkääjän "kuoliaaksi", koska "sulho" oli joutunut tappelussa tarkoituksellisesti alakynteen. No, `sulho`sanoo että hän vie "ruumiin" pois hävitykseen eikä "morsiamelle" tule tästä mitään ongelmia, sanktioita, syytteitä, mutta hän joutuu ottamaan "morsmaikun" rahat jotta pystyy tämän hävityksen toteuttamaan..

Että siis tähän malliin...

Sitten tulee vankilaa, kolmatta hemmoa, pakoa, naisten vaatteisiin pukeutumista, lumessa tarpomista... Varsinkin pakomatka aivan täyttä sekoilua, ja entäs sen musat: Kummisetä soi missä tahansa, Tähtien Sota kun tarjoilija tuo kohta räjähtävää pastamaljaa ravintolan pöytään ja lopuksi soi Abban Money, Money, Money...

P.S. Tässä muuten vilahtaa vähemmän Turkkiperinteisesti tissit, yleensähän näissä suihkussa käydään bikinit päällä, joskus kaikki vaatteet, sekä sisä että ulko, sekä miehet että naiset..

Ihan hyvää roskaa.

Anna palaa paskiainen ja Varsinainen äpärä, eli Flying Superboy (Turkki-76) ja One Tough Bastard...

 ...No, siinäpä vasta varsinaiset paskiaiset elokuvien Suominimiksi, mutta keskityn tässä vain tuohon ensimmäiseen, joten annan palaa:

Harvinaisempaa Turkkitrashiä: Alberto Dell'Acqua eli Robert Widmark 1]

Kyseessä on umpiturkkielokuva jossa Lentävä Super"poika" jättää ja mättää valtavan gangsterijoukon kerta toisensa jälkeen maahan makaamaan...

Elokuvan alkuteksteissä, näytetään kuinka sataman ukkokalastajat onkivat vedestä kenkää, kukkapuskaa, rintaliiviä, ja sitten huikea siirtymä kerrostalon katolle jossa Superpoika roikottaa mikrofonia ongen päässä gangsterihuoneuston ikkunan edessä ja kun on kuullut, nauhoittanut tarpeeksi ottaa pikkuisen laukun jonka sisältä hän nostaa kokonaisen liitovarjon (ei näytetä kuin kankaan repiminen esiin, mitenkähän varjon rautaosat mahtuvat laukkuun koottavina palasinakaan) ja kokoaa  sen muutamassa sekunnissa (kokoamistakaan ei näytetä) ja lentää pois paikalta vieden nauhan jollekin taholle ja saa mojovan rahasumman... Tämä toistuu muutaman kerran, kunnes hän jää kiinni...

Ja mitenkäs sitten? No tietenkin siten että gangsterit pakottavat hänet hyppäämään tuolta gangsterihuoneistosta kymmenennenstä kerroksesta alas. No alhaalla on tietenkin kiveystä mutta myös uima-allas, joka muka jäänyt gangstereilta huomaamatta... Tällaiset selviytymisen ovat elokuvan 'suola', esim kun gangsterin gangsteriystävä vapautuu vankilasta niin hänen tehtäväkseen tulee Superboyn tappaminen, mutta Boy osoittautuukin hänen kaverikseen ja he tekevät feikki, leikkimurhan jne.. Hommaa mutkistaa vielä että pomon tytär rakastuu Boy'hin. .

Tappelut ovat mainioita, monia, mutta toisteisia: Superboy on akrobaatti joka hyppii ja volttailee kymmeniä ja kymmeniä gangstereita kymmeniä ja kymmeniä kertoja kestoon...

Mainiota Turkkiroskaa ja olisiko ensimmäinen ja ainoa Suomijulkaisu siitä valtavasta genrestä? Eikun on vielä toinen, Three Superboys In The Snow, siitä kohta..

Yksi perinteinen campgangsterointi vielä lisää: Ainahan näissä kuolee roistoja moninkertaisesti kuin niissä niitä on. Tässä tollopomo tapattaa epäonnistuneita miehiään jatkuvalla syötöllä yksittäin tai laumana niin että laittaa kelanauhurilta aina saman synkän instrukappaleen soimaan ja peittää korvansa musiikilta ja laukauksilta ja katsoja peittää silmänsä moneen kertaan älyttömyyksiltä elokuvan aikana...

Laitetaan vielä loppuun koko Suomi-vhs:n etu ja takakansien Jerrycottoniaanisen lakoniset lauseet: Etukannesssa lukee "Hengissä on hyvä olla." Ja takakannessa: 

"Asiat riippuu mistä roikkuu....
Tämän tarinan sankari roikkuu riippuliitimestään. Parempi niin sillä maa polttaa jo veijarin jalkojen alla.

Täytyykin olla aika kaali jos keikkaa gangsteripomon rahat ja iskee hänen tyttärensä. Siitä seuraa sellainen kiire, että tyrät rytkyvät ja pitkään. Sitä paitsi nikkeli nahassa ei käy hivenaineeksi..."

1] Alberto Dell'Acqua eli Robert Widmark on italialainen näyttelijä, sirkusesiintyjä, stuntmies... Siksi hypyt ja voltit..

Kuin kohti goottikuuta nousevaa:Toisdimensionaalista menoa: Harvinaisemman italialaisen kauhu, scifi, kauhuscifiohjaajan Fabio Salernon lyhytelokuvia:

 Aluksi, ensiksi lyhäriantologia, trilogia The Other Dimension (-92):.

Ensiksi näytetään hämähäkinseittien peittämää filmikelakasaa josta päällimmäinen filmi nostetaan hämähäkinseittien peittämään vanhaan projektoriin pyörimään...

Delirio. Yksinäinen mies muistelee, haaveilee naisesta(an?). Naisen kuvaa, viskipulloa pöydällä.. .. Muistoja, videoita, puhelinvastaajan c-kasetti murskataan kourassa... Paskimpana "temppuna" mies huumaa naisensa, mutta ei kai onneksi raiskaa, mutta varma ei voi olla (ei näytetä) ja ryöstää (näytetään).. Mies menee johonkin punavalohuoneeseeen joka 'täynnä' eläviä ja  kuolleita miehiä ja ruumiinosia.. Nainen tappaa miehen, jääkaapissa päitä.. Loppu. Yhtäaikaa paska ja hyvä..

Istinto Mortale. Tyyppi käy muka toisen miehen kimppuun murskaamalla pienen nuken, sitten murskaajan kasvot ja keho alkavat splättääntyä ja kai muka mädäntyä .. 'Hyökätty' ja katsoja katsoo mätäkasaa suu ammollaan ihmetellen.. Ei mikään.

Eros e Thanatos (amore e morte). Tässä on joku hevikitaristi pääkalloplektroineen ja Batman-elokuvajulisteineen(??..)  Välillä näytetään hautaa, hautoja, käytetään eläväisen näköistä 'ruumista' suihkussa, sitten surkeaa, surullista splättäystä tietenkin.. Uuni. Säkki jääkaapissa, joessa.. Silmämunan oksennus.... Mitätön. 

Yleisarvosanat: Ei mikään, mitätön.. Paskaa. Infantiilia paskaa ja rankistelua. Yhden biisin nimi on Penis vulvassa. Lapsellista, lapsellista, lapsellista... Noloa, noloa, noloa...

-------------------------------------------------------------------------––-------------------------------------------------------------

Beyond (-87) Ei läheskään tietenkään Lucio Fulcin Beyondin tasoinen, verinen, veroinen, mutta mikä olisi... 

Taksilla Helvettiin?

Mies menee Helvettiin, ainakin haluaa, tai jotain sellaista... Taksilla Helvettiin? Vai meneekö? Ei taida mennä, sillä mies kävelee eri maisemissa, paikoissa, tilaa taksin kotiin, mutta onkin osoitteessaan heti...  Nukahtiko hän, sillä hän herää jatkuvasti eri paikoista painajaisista... Ja onhan aika uniikkia herätä psinajaisesta ruumisarkussa... Ja onko punakasvo taksikuski Itse Piru? Ja kaikki tämä hienosti ja/tai valitettavasti varttitunnissa: Hienoa siksi että onpa saatu tungettua paljon vähään aikaan, valitettavaa siksi että on tungettu liikaa vähän aikaan, vaikka tapahtuukin aika vähän, eli kävelyä, taksia, painajaisia... Yhden idean jotenkin toimiva mitättömyys. Ai niin, se koti! Siellä ilmestyy matokasa lavuaariin. Ja mies kutsuu madontorjujan ja hän on samassa sekunnissa ovella. (Taas tätä tapahtuu heti-teemaa..) Ja hän puree isoimpaa matoa ja päälakensa halkeaa. Katsojan ei, kyllä tämä tylsä on, sitä ei yksi arkkuherääminen terävöitä kuin vähän, mutta kuitenkin vähän.. Parempi kuitenkin niin kuin ei ollenkaan, on siinä yllätysmomenttia...

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

The Harpies (-87) Mainio parempi, perinteinen saastainen, sotkuinen, sottainen, suttuinen nainen, naiset, kissat sarjamurhaajana, murhaajina vs poliisiproseduuripläjäys. SPOILER: Nämä naiset kissa, kynsihirviöinä, kynsikkäinä  ja kaksi kynsikättä työntyy irtopäästä ovat uniikkeja oivalluksia..

The Fake Ghost Catchers (Hong Kong-82)

Aaveita, haamuja, zombeja, feikki-aave, haamunappaajia, feikkijalkapohjasta ennustaja, haudanryöstäjiä...

Tapahtuu perinteinen hylätty mies tappaa hylkääjän ja itsensä ja kummastakin aaveita, haamuja...

Feikkinappaajat eivät aivan aluksi usko aaveisiin (haamujen huhuilutkin kuulemma kuin täydellinen Dolby surround systeemi) mutta melkein heti pelko nappaa vallan... Kaverit nappaavat jengiinsä myös pelihimoisen, pröystäilevän oopperalaulajan...

Toinen kavereista on vielä palkattu selvittämään paikallisten porhojen korruptio, joten jengitappeluita riittää...

Eli paljon elementtejä on survottu leffan sisään ja ihan onnistuneesti. No, peliluolan nappi ja noppapelejä näytetään aivan liikaa, mutta zombit ja molemminpuoliset aave ja zombimätöt hyvää tavaraa. Perinteisesti aaveen pää irrotetaan ja palaa takaisin ja zombi puolitetaan, ja jalat palaavat takaisin.. Magic works fine!

The Trail (Hong Kong-83)

 Elokuvan cloukohtaus, kohkaus: Nainen kylvyssä, mies myös. Naisen mies saapuu, kylpymies menee veden alle, mutta jalat jäävät esiin.. .. Naisen mies ottaa partaveitsen esiin... ... ja alkaa leikkaamaan kylpymiehen jalkakarvoja...

A Haunted Cop Shop (Hong Kong-87) Pahuus haunttaa sekä pelkuripoliisit etyä rosvot..

 On taas kyllä niin ihanaa, ikävää ja irstasta honkkarikomediaa: Pääpahisvampyyri on tietenkin Japani(sta), vanhan tarun mukaan vampyyri ei pysty puremaan jos purettavalla on boxerit, pikkarit tai vaipat päässä (testataan myös miltä maistuu ja mitä tapahtuu jos vampyyriton puree vampyyria), homohuumoria: vain vangille näkyvä viettelevä aavetar, haamutar kiehnää ja vankikaveri luulee että mies yrittää iskeä häntä irtain ilmasuudelmin ja käsikourinnoin.  

The Clones eli Kloonit (USA-73)

 'Prologi': "Veit minulta kasvot, vaatteet, lompakon, autot ja jopa nyt naiseni." (Milloinkahan, missähän ja mitenkähän 'se' on ne kaikki vienyt?) Näin sanoo mies naisensa kotiin ilmestyneelle kloonilleen.. (Miehen koti kai säästyy klooni-invaasiolta? Vielä?)

Eli Elokuvaan: Komeiden, koneiden alkutekstien alla valkotakkinen  tutkijamies (eikö  'niitä' onkin kaks, kloonit?) juoksee laboratorion, varaston ja viemäriverkoston-putkiston reitteǰä kapeiden, komeiden, koneiden käytävien kautta pitkään.. Ja vielä pitempään juoksu jatkuu ulkona.. Ja sitten tulee klooni, kloonit.. 

..Eli jopa kai maailmallinen kloonikaappaus suunnitteilla...

Kyllä tätä campina (Gambinan kera?) katsoo, mutta tv-videomainen kuva latistaa, litistää, leffan lattean lattanaksi, littanaksi.. Sekavaa, surkeaa salaliittoa ja mietoa, mitätöntä mysteeriä, mutta ne sentään vähän tuovat, hierovat campia, roskaa ruutuun.. 2/5.

Streets Of Sinners (USA-57) Melkoisen kökkö "nuoriso" ja aikuiskuvaus, mutta omaa kuitenkin ihan jännitettävän juonijanan ja linjan (ja juoniniljan) läpi leffan, linjan..

 "Nuori" George Montgomery esittää "nuorta" vastavalmistunutta poliisia joka saapuu "Syntisten kadulle", vastaavasti kadun "nuoria" esittää tietenkin vuosia yli-ikäiset miehet ja naiset.. Ruma baarinpitäjäpatu, plösö, pätkä johtaa katua, kadunpätkää "nuoria" ainakin alkoholisteiksi alistaen, nuoria naisia itselleen epätoivoisesti ja epäonnistuneesti yrittäen, nuoria miehiä itseään suojaavaksi tappelu jopa tappoporukaksi taivuttaen, tehden.. Poliisi on katsonut kadun kaaosta läpi sormien, mutta nyt uusi "tuore" tyyppi laittaa kadun kuntoon, vai laittaako?...

Onnettoman osoitteleva, mutta myös omaa kuitenkin jonkinlaisen jännityselementin läpi linjan, leffan.. Hahmot kyllä kömpelön kökköjä, varsinkin karmeakohtaloinen nainen jonka lähes aina kännissä esiin tekorajuna tunkeva "riisuutumissairaus" on kyllä tosiaan melkoisen väkisin väännettyä 'shokeerausta'.

Gore From Outer Space (Japani-2001)

 Todella, todella outo ja mainio kauhuscifiweirdoilu: 

Onko 'äidiltä' kidnapattu lapsi vai nukke? Auttaako poliisiaseman seance? Mistä lähes jatkuvasti poliisilaitokselle ilmaantuva meedionainen tietää vähän aikaisemmin milloin kidnappaajanainen(!) soittaa? Miksi tämä tummaverikkömeedo yhtäkkiä kertoo olevansa valkojenkki ja vetää pöyhkeänruman blondiperuukin päähänsä vinoon ja alkaa laulamaan Amerikan kansallislaulua? Mikä yhteys intiaaneilla, ufoilla, neitsyeillä, Virginialla ja West Virgin Town'illa on?... Miten kusipääraiskaaja vaalikampanjapomo laulavine, vaalislogania papattavine nuorine naisineen liittyy, kuuluu kuvioon? Laitetaanpa yhteen kysymykseen vastauskin: Mistä tunnistaa alieneiden talon? Ei vessaa..

Lisäksi lauletaan kuolemantuomiokävelyssä kuin musikaalissa, muututaan hämähäkiksi ja käsketään tarkkailemaan taivasta...  Ja kaiken kruunaa ihanasti se, että tässä ei ole millilitraakaan gorea.

Head (USA-68) Psychedelic Monkees

 Kekseliäitä, oivia oivalluksia: Tyhjäpäinen jenkkifutistankki juoksee juoksuhaudassa käppyrässä kypärä ojossa asesotilasta päin, tietenkin itsensä tyrmäten ja tyrmäten.., jättikokoinen Victor Mature (Samson, Simson..) pudistelee hiuksistaan (Simson, Samson..) Monkeesit, vedenalaiset psykedeliamaailmat jne jne jne... Kivaa poppsykedeliaa. 

Johtajista...

 Hesarissa mielipidepalstalla oli kirjoitus että johtajien työpäivä ei aina pääty klo 17. Mutta sittenhän ovat puoluejohtajat.. Puoluejohtaja-Pääministeri Orpollahan on tapa aina ensin eripituisiksi ajoiksi mennä piiloon kun kohu rapauttaa, puoluetta tai hallitusta, usein molempia..

Lover Come Back (USA-61)

 Seko, mutta tyhmä, tylsä rakastumiskomedia jossa mm kännikarkit, känniyö, kännikihlat, känniraskaus, kännivauva...

Der Schuh Des Mainitu aka Extra Large (Saksa-2001)

 Heikko saksalainen intiaanikomedia intiaanikaksosista joista toinen on hetero ja toinen homo. Joten elokuva valitettavasti täynnä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia homomaneereja ilkkumisen kohteena. Vain pari lännenelokuvavitsiä,: Tiipiissä ovikello, ratsastajaporukka pysähtyy aavikolla kun mummo kulkee puurollaattorilla. Täysin irrallinen ja irvokas kohtaus on jossa intiaanielvis suorittaa maailman ensimmäisen stage divingin. (Myös maailman ensimmäinen hyppääjän kuolemaan johtanut stage diving.)

Elokuvassa etsitään Mainitun kenkävuorta jonka sisällä aarre...

Budjettiriihi: Tekototinen ja heinäseipäänjäykkä hallitus kehui tyhjää ja puhui palturia, puppua ja puuta heinää taloudesta, työllisyydestä ja työttömyydestä...

Tommi Liimatta: Verta valkokankaalla

 Mukavaa parodiaa mm siitä kun suomalaiset taiteilijat menivät 60-80-luvuilla vaikka Moskovaan, Pietariin esim Elokuvakouluun (ja kuinka Neuvostoliitto teki 'Hänestä' kauhuelokuvaohjaajan.) Lisäksi lempeää, leppeää läppää Sodankylän Elokuvajuhlien aamuhaastatteluista alku ja loppukysymyksineen (ja välissä kysytään mm filmin ja lihanleikkaajan työn eroista ja yhtäläisyyksistä...)

KOURINKUJA!

 Rovaniemen Kourinkuja on kai vissiin saanut nimensä Kourista joka kouri kouralla käsillään, lunta kattilaan ja sitten keitti ja ripuloitti...

The Secret Of The Lost Empire aka Royal Warriors aka Hands Of Death (Hong Kong-88)

 Leffan alussa jostain luksus'vankilasta'(?) karkaava kirkuva (kaikki kirkuvat koko ajan) naissakki viidakossa kirkuen törmää tiikeriin, sitten norsulaumaan, sitten käärmesiin (koko ajan kirkuen) ja lopulta takaa-ajo-miessakkiin (kirkuen)...  Naisporukassa on joitain jotka osaavat martial artseja, ja sitten: Viidakossa on NaisTarzan ("She looks like Tarzan, but fights like King Kong!") joka auttaa myös! Ja yksi naisista on kai luksustalon pomon tytär?!!?...

Ja tietenkin tässä on kokopinkkipukuisia(?!) otsanauhaninjoja (nauhoissa lukee tietenkin ninja, ja tietenkin tämä Godfrey Ho'n ohjaus..) ja Richard Harrison kyyrii viidakon reunalla neliömetrin kokoisella ("On ohje: Tästä emme liiku.") leiriteltta'leirissä' kahden ninjan kanssa... Ja tässä etsitään kulta-aaretta...

Halvan huonon hyvä hybridi kulta-aarteen etsintää kautta viidakkoseikkailua, täyttä englantia puhuvaåa kååannibaaliheimoa, 'naisvankilaa' ja ninjailua... Ja huonon näytteleminen juhlaa, kaikkein karuin oli blondiroisto nimeltä "Baron". Häntä ilmeisesti pelotti niin paljon että hän puristaa käsivarret jäykkinä kehossa kiinni, jotta ei tärisisi, ja papattaen lukee monologit, vuoropuhelut paperista...

Blood Of Rebirth (Japani-2009) Nälkäisien aaveiden meditatiivinen tanner ja matka...

 Kaksi verivanaista irtopäätä pureutuu vedenalaiseen taisteluun...

Jaakko Yli-Juonikas: Vaurioituneiden aivojen painajaiset

 Olen jo jopa vuosikymmeniä odottanut että joku tekisi vähän veitsikättä pidemmän kirjoituksen gialloista, eli noista italialaisista lähinnä seitkytlukulaisista megamutkikkaista murhamysteereistä joissa mennään lasimurskalla rakastelusta tappavan lentäviin lasinpaloihin ja siruihin, keskiaikaisesta linnasta, joka on muutettu mielisairaalaksi (ja kaikki keskiaikaiset kirveet, miekat, ketjupallot, tappopiikkikopit vielä seinillä, Teurastaja Hotelli) megamuodikkaisiin luxuskämppiin, kissankynsimurhista hullun tiedemiehen rakentamaan robottiin ja ajatuksenlukulaitteeseen...

No, nyt on vihdoin Jaakko Yli-Juonikas kirjoittanut aiheesta mainion esseen uuteen, ensimmäiseen esseekirjaansa. Esseen nimi sama kuin kirjan nimi.

Orpon Osa

 Tiedättekö mikä on "Orpon Osa" se on Orpon lanseeraama, hänen mukaansa nimetyn piilossaoloajan palkkion kansanomainen nimi. Vaikka Orpossa ei mitään kansanomaista olekaan...

Kokoomus kyyrii...

 ...kannatuskuopan pohjalla piilossa... Mutta tästä huolimatta puolue peloissaan jatkaa Orpon ylistystä mykkänä kuopan nurkassa kyyrien...

7 Hours of Violence (Italia-73)

 Puolentoista tunnin tylsyys.

Piilossaolopalkka, palkkio??..

 Eli maksetaanko jatkuvasti kohuja pakoon piiloon menevälle pääministeri Orpolle korvausta, palkkiota piilossaolosta, piilossaolopalkkiota, korvausta??..

Night Ride (Englanti-66) Kammottavan, karmean paska lyhäri. Mainio pätkä.

 Erittäin huonosti pahispökkelö-ryöstöpopppota esittävä kahden miehen ja yhden naisen 'jengi' saapuu rikkaan eksentrikko-astrologi-meedio-okkultistin maalaissyrjätalolle esiintyen lehtitoimittajina: Mies ja nainen tekevät alakerrassa haastattelua kun toinen miehistä ryöstää kassakaapin.. Ja näin tapahtuu. Mutta eksentrikko yhyttää ryöstäjän ("Your friend, I presume? Yes, I knew all the Time." sanoo meediomiehemme) ja joutui tapetuksi.. Ja porukka pakenee paikalta, mutta saapuu takaisin kun sekoilevat surkeasti autollaan ja kökkö zombiflikki alkaa pimeässä kökköpiirrettyjen pääkallojen, pentagrammien ja pirujen punaristitykitykseen...

Eli kaikki on pielessä, mutta ei kieli poskessa, nää on vakavissaan. Mikä näkyy jäykän karmeassa näyttelemisestä, jota tahattomasti korostetaan 'taskulamppukuvausefekteillä' eli kasvot loistavat pimeydessä, pimeydestä koko kankaan, ruudun täydeltä...

Myös dialogi hakee kökköydessä vertaistaan, mm kun toinen miehistä menee yläkertaan alakertaan jäävä sanoo "Soita minulle, jos jotain sattuu.." Siis soita millä, minne tuntemattomassa talossa?.. 

Mainio pätkä.

Obex (USA-2025)

 "Taivas on paikka jossa vanhat televisiot katsovat ihmisiä, katsojia, kerrankin näinpäin..."

Kirsi Karhu: Jätkänkynttilä

Hyvä, näppärä Rollodekkari. Yksi virhe: Rovaniemeläinen katsoo asuntonsa ikkunasta "merelle".

Roman Scandals eli Skandaali Roomassa (USA-33)

Sivupyllyilyä rintamailla.. USA:n 1930-luvun Lännen Uuden Rooman viaton, kekseliäs ja hauska yleishanslankari (Eddie Cantor) paukahtaa Busby Berkeleyn perkeleen upeaan ja vauhdikkaaseen Wanhaan Roomaan: Hanhi ajoneuvon äänitorvena, paljon lähes naisalastomuutta (sivurintoja, pyllyjä), hyvää läppää (Orjamarkkinoilla orja huutaa: "Ottakaa minut! Voin huolehtia lapsistanne, ja jos teillä ei ole lapsia, voin huolehtia siitäkin..")

Alkuteksteissä kreditoimattoman Lucille Ball'in elokuvadebyyttirooli, tanssijana.

Hellmaster (USA-92)

Joku kaksikymmentä vuotta eli kauan kadoksissa ollut ikuinen, iätön(?) hulluproffa (John Saxon) palaa palopaikalle (josta ja jonka hän aiheutti ja pakeni) tekemään taas ikuisen elämän hullututkimuksia kodittomien ja opiskelijoiden kanssa..

"Tell me! What do you see?" Näin paljon paremman paskaelokuvan kun muistan vuosien takaa.. Paljon pöljää: Löysää muka-Hellraisertavaraa (tyyppi roikkuu koukuissa "veri"värjätyissä vaatteissaan), Jumalaa vastaan käydään taistoon vaikka hyökkääjät julistavat Jumalan olevan kuollut ja mikä tämä konttausjuttu on? Useat henkilöt pakenevat kontaten, kököimmin tämä tulee esille kun noin ehkä kymmenvuotias tyttö pakenee zombinunnaa (Stooges-yhtyeen kitaristi Ron Asheton?!) juosten pitkin kirkon tuolirivistöjä, mutta yhtäkkiä alkaakin konttaamaan, ja samoin tekee parin metrin päässä oleva nunna!?.. Ehkä he tekevät yhteisjumalpalvelua?

Royal Tramp (Hong Kong-92)

 Stephen Chow Vanhassa Kiinassa. Vauhdikasta mutta tylsää. Samoin huumori: Mm Chow "jonottaa" vahingossa eunukki-leikkaus"jonossa". (Eli jonoa ei tietenkään ole.,) Ja kohtako jomottaa?..

The Devil's Three Golden Hairs (Itä-Saksa-77)

 Harvassa vanhassa lasten (vai onko tämä lasten?)  fantasiaelokuvassa käydään helvetissä, mutta tässä käydään! Muutenkin oikein värikästä menoa. Koira kusee miekalle.

Pirun, paholaisen mainio pätkä.

Espanjalaista avantgardea: Deux Vois (-68)

 Toisiinsa liittymättömien kohtausten katkonainen "kimara": Mm nainen syö salaattia raivoisalla rouskutuksella, vauhdilla..., pieni tyttö istuu yksin junassa, hänelle annetaan sanomalehti, tyttö vähän vilkaisee kantta, taittelee lehden ja heittää ikkunasta ulos, pöydällä pitkä rivi erilaisia kameroita, joita vaihdellaan ja räpsytellään kameraa, salamaa katsojaa kohti, vuorta vyörytään alas ja kun siirrytään autojen ja kävelijöiden täyteiseen kaupunkiin, niin äänet häviävät, mutta mitä tehdään kaikkein eniten niin perinteisesti vain jäykkänä mykkänä pitkään tuijotetaan kameraa, joukkona tai yksin...

The Nine Demons (-84) PääkalloDemoniVampyyrit..

 Miten tämän selittäis, no vaikka näin: Pahasti alakynteen jäävä taistelija pakenee ja törmää kasaan geysireitä (??!! Kivikasoja joista nousee savupatsaita) ja on hemmo joka kerran viidessäsadassa vuodessa sattuu paikalle ja putoaa Manalaan eli Mustaan Paratiisiin eli hätäisesti kulissiluolannurkkaan kyhättyyn tietokonepiipittävään värivilkkuHelvettiin ja hemmo, Joey pyytää apua Mustalta Prinssiltä auttamaan kaveriaan joka jäi taistotantereelle taistelemaan.. Prinssi suostuu mutta Joeyn pitää ottaa mukaansa Yhdeksän Demonia, yksi Demonitar ja kahdeksan jatkuvasti rasittavasti nauravaa lasta. Mutta miten demonit mukaan, no tietenkin näin:   Näillä Demoneilla on taito muuttua ilmassa pyöriviksi pääkalloiksi, joten he asettuvat pääkallokaulanauhaksi Joeyn kaulalle Demonittaren pääpääkallo isoimpana nauhan alapäähän. Mutta Demonit ovatkin Vampyyreita jotka ensin LapsiVampyyreina käyvät kiinni kurkkuihin, mutta muuttuvat luuleukojaan louskuttaviksi pääkalloiksi ja verivirrat risteilevät pitkin poikin kalloja...

Video Diary of a Lost Girl (USA-2012) Videovuokraamon Demoni

 "Ennen Eevaa... .... Oli Lilith. Tehty tomusta... .... Juuri kuten Aatami," Sitten nämä kaksi alastonta, naamiokasvoista, tv:n tulilumisadesilmäistä yhtyivät... Sitten Lilith pakeni Punaiselle Merelle ja yhtyi tuhansien demonien kanssa... Ja antoi alun, syntymän uudelle naisten rodulle....  (Näytetään hieromassa värikkäitä pääsiäismunia)

Pääjuonen pääjuoni alkaa: Avaruusmuovimainen, vino, vääristynyt vhs-vuokraamo Adult Sinema (vuokraa pelkästään kauhua, paitsi Pabstin ja Louise Brooksin Pandora's Box 1]) on Lilithistä siinneen Lilinin työpaikka ja Hän on demoni!

Halvan huikea avantgardistis-ekspressionistis-vhs-taidemainen trippi jossa mm vessapaperi syttyy sähköiseen punatulee , wc-pöntön reunat nousevat ja valuvat sähköpunavirtoja... Ja ikuisen yön kaupungin muovisten ja varsinkin pahvisten, vinojen kerrostalorivistöjen päällä särisee sähköinen aurinko ja kuu..

1] Elokuvan nimihän tulee parivaljakon Diary of a Lost Girl'istä, mutta sitä ei jostain syystä näytetä, vaan juurikin Brooksin kasvovilahduksia Pandora's Boxista..

Traces Of Stones (Itä-Saksa-66)

  Ennen elokuvan katsomista ja suht pitkään sitä kstsoessani luulin että tämä elokuva joka oli 'pahamaineinen puolueelle' on pelkästään voimalaitostyömaata terrorisoinut (mutta myös armottomasti työtä tekevä) sakkia käsittelevä, mutta näin ei pitkässä (liian pitkässä) elokuvassa ollut.. Tämä porukka on länsimaisiin lännenelokuvavetimiin pukeutunut (tai ehkä enemmän häjypohjaisiin pröystäilypukimiin pukeutunut lössi, poikkeuksena häjyt eivät olleet kovin työhulluja.. näillä 'herroilla' lännenelokuvamaisin vaateyksityiskohta on stetson..) juoppo ja työhullu sakki jotka mm joivat työläisten paraatissa koreografisesti kaljaa, uivat kaupungin kautta valtion ankka kautta koristelammessa alasti (ja heittävät poliisin mukaan sekaan lampeen) yleisön hurratessa, kännitapoelevat usein... Luulen että tämä jengi on se päällimmäinen pahamaineisuuden aiheuttaja, sillä kuitenkin suurin osa elokuvasta (eli liian pitkään) käsitellään perheellisen pomomiehen ja jengin pomon rakastumista samaan pomonaiseen, ja lapsikin syntyy.. Ja syntyy monia moraalisia kokouspohdintoja tästä dilemmasta mutta myös Itä-Saksan byrokratiasta, materiaalipulasta ja materiaalien heikkolaatuisuudesta.. Näitä kokouksia on aivan liian usein, katsoja kyllästyy, mutta niillä katsoja kyllästetään koko maan toimimattomuuteen pitkässä pelissä.. Tosi mielenkiintoinen kuriositeetti..

The Legend of The Golden Pearl (Hong Kong-87)

 Voimakkaasti kaksijakoinen elokuva 'pikkuperinteisestä' 'genrestä': 'Scifi-seikkalukirjojen tekijä (ja kansainvälinen seikkailija) pelastaa'. Vauhtipuoli (kekseliäs, pitkä ja vauhdikas hyvikset tiputtavat pahikset kyydistä-takaa-ajo, munkkien kaljupäillä juostaan ja kung fuillaan 1], lopun massiivinen lumivuori-praktikaalipaukutus-romutus 'historiallisen' myyttitaruston avaruusalus-lohikäärmeen toimesta) on makoisaa mannaa mutta jumitustakin riittää koti ja vierastarpeiksi..

1] No, eivät ne sentään kung fuilleet päiden päällä, mutta kaksitasokoneen siivillä kyllä kung fuillaan..

Gonzalo Suarez osa 4: Aoom (Espanja-70)

 Hautausmaa-alku. Elämäänsä, itseensä, työhönsä kyllästynyt näyttelijä (Lex Barker??!!,!!??) siirtää sielunsa pieneen lasten, tyttöjen nukkejen ja kuolee, hänen palvelijansa ottaa nuken ja hakkaa kivellä kappaleiksi. Tämä on elokuvan ainoa järkeenkäypä-mahtuva-osuva järjettömyys, kaikki muu on turhaa, tyhjää tanssia, tärinää, huutoa, karjuntaa, kirkuntaa, hyörintää, pyörintää, sekoilua, hulluutta, kaaosta, ulvontaa tai tuijotusta ja jumitusta, pöljyyttä, pösilöyttä, tolloutta, typeryyttä... Barker on hyvä, muut kankeita, ankeita, avuttomia, huonoja, paskoja, surkeita... ,Ja kun tuijottavat, vaisuja, valjuja..

Gonzalo Suarez osa 3: Ditirambo ( Espanja-69)

 Hautajaisalku. Vihanainen levittää salkullisen seteleitä arkun päälle. Hauta luodaan heti umpeen jottei setelit lennä.

Siinä se kaikki hyvä, syvä, outo onkin. Painukaa pastalle , siis paellalle, tässä ei ole mitään nähtävää!

Gonzalo Suarez osa 2: Esiosa Ditirambolle

o Ensin näytetään piha täynnä vessanpönttöjä, sitten siirrytään kameroimaan kortistoa... 

Aurinkolasien, yöpukuinen mies herää, ottaa vesilasissa kukan rintapieleen, laittaa lasiin poretabletin ja kai juo off-screeninä, siirtyy keittiöön jossa kaataa kahvia kenkään ja kai juo....

Nainen pyytää apua vessan lavuaarin kautta, mies yrittää käyttää hanoja mikrofoneina...

Käväisee kortistossa, kirjoittaa koneella sekunnin, pelaa shakkia yksin kahdella mustalla ja valkealla nappulalla...

Puhelinluurista sängyllä kuuluu naisen itkua, lavuaariin puhuva nainen löytyy.. Mies ilmestyy komerosta.. kaksi kertaa..

Ammuntaa..Ja takaisin vessaan, mies avaa hanat, naisen ääni koristen, pulputen tukehtuu.. Mies ottaa vessan peilin irti ja näyttää kuvausporukan vessan nurkassa...

Takaisin pönttöpihaan... 

Gonzalo Suarez osa 1: The Strange Case Of Dr. Faust (Espanja-69) Voltteja aivo ja konkreettisessa käytävässä..

 Aluksi kertoja sanoo meidän katsojien olevan "sokeita eläimiä."

Tohtori Faust muistelee, unelmoi `Avaruus`naisen meren syvyyksiin, syvyyksistä..

Sitten ei avaruudellista, merellistä, mutta kulkemista, tanssimista..

Välillä on askarteluhetki ja permantovoimistelua pihan soralla ja kapeassa käytävässä, kadulla ja katolla..

Pingistä pelataan pitkään ruokapöydällä.

"Ymmärtävätkö hiukset hatun?" Tai hanskat käden, sukat, kengät jalan??..

"Miksi lapset piirtävät aina samalla tavalla?"

The Last Theft (Tsekkoslovakia-88)

 Ryöstäjä ryöstää hautausmaan läheisen `tyhjän` kartanolinnan, mutta miksi talon kalkkisen kalpeat, kalpean kalkkiset pölyiset peruukkipäät ja vanhavaatteiset `asukkaat`ajavat häneltä parran, kylvettävät, vaatettavat, juottavat, syöttävät hänet, ovatko patsaat vampyyreja? Hieno lyhäri.

Japanilaisia avantgarde-animaattoreita osa 2: Naoyki Tsuji

 Looking At A Cloud (2005) Clouds, Watching (?) From The Cloud (2011) Breathing Cloud (2011) Naoyki Tsujin animaatiot ovat Priit Pärnmäistä tavaraa. Vähintään neliosainen Pilvitrilogia osoittaa että pilvet ovat hänen juttunsa, tuttunsa.. Mutta katsommeko me pilviä vai pilvet meitä? Varsinkin kun pilvillä on Halinallemaiset yhtä aikaa iloiset, itkevät ja pelottavat silmät. (Pilvimato vain puuttuu.) Ja pilvet imevät ihmisiä sisuksiinsa ja satavat vain yhden takaisin kadulle ihmettelemään..

Japanilaisia avantgarde-animaatttoreita osa 1: Mirai Mizue

 Modern (2010) Metropolis (2010) Dreamland (2018) Retro Future (2015)... Kuim modernia, avantgardista minecraftia, hienoja, mutta tietenkin toisteisia...

Wonder (2012-2013) Perinteisenä siittiöanimaationa alkava muuttuu nopeasti musyien meduusoiden ja varsinkin värikkäiden barbapapojen pyörötanssiksi. Pyöreät muodot muutenkin hallitsevat, vallitsevat liudentuvien luikertelijoiden ohella, ovella, jotka perinteisesti pyöristyvät ympyröiksi. Animaatioväritys muuttuu lopuksi vesivärjäilyksi. Iloinen, kilahteleva, kiljahteleva `lapsijazz`säestää kivaa tunnelmaa.

Lost Utopia (2007) Jälleen siittiö`vertauksella` ja jopa Raamatunlauseilla himosta-synnistä-kuolemasta alkava muuttuu kevyen pianopimputuksella-kilkutuksella pyörivään lintu, mato ja jopa ihmispääpyöritykseen, kehokin kohoaa makuulta...

Trip! - Trap! aka Cave (2005) Luolan pimeydessä elänyt ihmisotus löytää onton aukon josta aukeaa, voi mitä aukeaakin!!..: Lintu-siipi-ihmiset työntävät toisiaan jonossa alas, samoin siivettömät, ihmisen aivojen tilalla ukkoja geometrisessä järjestyksessä, lintu vie ihmispään. ukko liftaa pitkällä käytävällä, kaleidoskooppi pyörii, minecraftikin vilahtaa, ja minä join metsämansikkatrippiä!!--

Age  Of Obscure (2016) Pyörivää Japani-Jin Ja Jang ja 70-luku Suomianimaatiokuvioita, lopussa japanilaista söpöilykuvastoa ja Intia-Buddha-Mandala väriviipperäpyöritystä...

Fantastic Cell (2013) Perinteistä siittiöanimaatiota.

MITÄ?

 Maija-Liisa Kynnöskoski on tänään yrittänyt väkisin sisään Rovaniemellä sijaitsevaan Lounakotiin koska hänellä on pieni allergia, nuha, yskä ja polvikutina. Hän haisi itki ja ulvoi...  Poliisit kantoivat hänet kesäleirin kirkkoon...

La nuit fantastique aka Fantastic Night (Ranska-42)

Villapaitainen varastomies nukahtelee vähän väliä työpaikallaan ja muuallakin ja näkee aina unissaan tavoittelevansa perinteisen `nainen valkoisissa` ja mitä pitempi, syvempi sakeampi uni on sitä pitempi, syvempi sakeampi myös maagisuus: Naisen puhelimen soittoääni on käen kukunta ja puhelimen luurina kukanvarsi kukkineen, (ja hänellä on varapää hyllyssä, pahvilaatikossa, kuten muidenkin näyttelijöiden), Maagisuuden, Magian Akatemiassa kukka kasvaa käden kosketuksesta, seinäkellon viisarit ovatkin villisti paukkuvia ja pyöriviä ilotulitus-tulisuihkuja, sitten mennäänkin aavetaksilla, aaveambulamssilla ("Onko joku vanha maalaus, patsas pyörtynyt?) Louvreen, jossa aavetanssiaiset...

"Kaiulla ei ole mielikuvitusta."

Oikein hauskaa, kekseliästä ja vetävää maagismenoa, unimaailmaa...

Charles Vanel osa 1: Dans La Nuit (Ranska-30)

 Tämä viimeisimpiä mykkäelokuvia on tämä ranskalaistuotos joka on aluksi sekavaa settiä mutta kuvaus on komeaa kun kamera kieppuu, laskee ja nousee huvipuistossa, häissä ja kaivos ja tehdasmiljöössä. Tämä tehdas kautta kaivosmiljöö on elokuvan päämiljöö tässä näyttelijä Charles Vanelin ainoassa ohjaustyössä. (Ja itse tietenkin pääosassa.) Noin neljänkymmenen minuutin kohdalla tunti ja kaksikymmentä minuuttia pitkässä elokuvassa tarina vihdoin jumiutuu raiteilleen: Mies loukkaantuu kaivosonnettomuudessa ja hänen kasvonsa ruhjoutuvat, rujoutuvat niin että hän joutuu pitämään maskia. Mies etääntyy vaimostaan, mutta vielä enemmän vaimo etääntyy miehestään.. Mukaan tulee pettämistä, mustasukkaisuutta, murhaa, masennusta... Mutta kuka murhasi kenet? Ru(h)joutuneet kasvot ja kasvonaamiot varsinkin menevät jo kauhuelokuvan puolelle..

Lerpsahdus. lipsahdus, lörpsähdys...Hieno elokuva, mutta varsinainen juoni alkaa liian myöhään ja on puristettu puoleen tuntiin, liian lyhyeen aikaan ja loppu on yhtäaikaa lämminhenkinen ja/tai lerpsahdus, lörpsähdys, lipsahdus...

Abdulladzhan, or Dedicated to Steven Spielberg (Neuvostoliitto-91)

Maahan mäjähtävä, räjähtävä UFO on   jollakin veivillä varustettu lampunvarjostimen, kalastajanhatun, kattilan, kulhon kokoinen, näköinen josta pyörähtää, vyörähtää vihreäverinen poika! Kylässä eksentriaa jo muutenkin(,) valmiiksi; Täysinäinen vesiämpäri laitetaan pyykkinarulle `kuivumaan`(?), pahvilippispäinen musta mies on karate-kung fu-taekwondo-mestari, yksi lehmä ei pidä kolhoosista, kollektiivista, vaan lähtee vähän väliä lipettiin vuorille... Lapsena aasin selästä pudonnut videoteknikko, puusta pudonnut parturi, ja tähän tietenkin hyvin, huonosti  sopii, sotii se, että Avaruuspoika on aivan Maapallopojan näköinen.. Hiukset tosin kasvavat heti siilitukkaleikkauksen jälkeen..

Kylänmies löytää pojan ja miehen vaimo luulee poikaa miehen syrjähyppylapseksi ja huuto ja raivo on valmis. Mutta poika taikoo rahaa, sadetta, jättiläismäisiä kesäkurpitsoita, maissintähkiä, bussin kokoisia vesimeloneja... (Mutta missä megamassiiviset suolakurkut juhlapöytään?)

"Katsoin eilen elokuvan nimeltä Stalker. Sen oli ohjannut Andrei Tarkovski. En ymmärtänyt siitä mitään, mutta pidin siitä.."

Aivan ihana, mainio leffa!!.. Vaikka loppupää pykiikin.

Eulalia-täti (Suomi-40)

Vaikka tunnen hyvin suomalaista elokuvahistoriaa, niin tämä laiskasti etenevä kammottava kaahaus ja kaaoskomedia oli minulle ennestään tuntematon (isona yhtenä syynä ettei ole ollut tv-esitystä, julkaisua, katsoin elokuvan elonetistä..) niin tämä laiska kaahaus ja kaaos olisi tosiaan tuntemattomaksi saanut jäädäkin.. 

Tämän musiikkikomedian pääjuoni on pikkukaupungin ukko joka, jolle on kerännyt, kerääntynyt niin paljon kaupungin eri yhdistysten pomohommia että niitä on kolme joka ikinen ilta ja muut iltariennot päälle. Ainoat onnistuneet, ja yleensäkin ainoat pomopiruilut ovat kun hän raittiusseuran palopuheen jälkeen lähtee paloviinapuheisesti ryyppäämään ja kun kaupungin Ompeluseuran naiset kutsuvat hänet Kaupungin Kanayhdistyksen puheenjohtajaksi.. Entä elokuvan runsas musiikkipuoli? Jorma Nortsmon kappaleet mainioita, mutta ne kirkutaan kammottavasti ja aikakauden karmea äänitystekniikka ei laatikkosaundia paranna..

The Midnight Terror aka The Midnight Cryaka Cry of Midnight (Iran[!]-61)

 "Kätesi ovat kylmät." "Tapoin niillä juuri miehen." Ainakin Enkkunimiltään, mutta ei tekomaaltaan erittäin geneerinen on tämä  Iran(!)-noir!

Gangsterikahvilan kantajengi suunnittelee TAAS pomonsa tappamista, ja olisi varmaan onnistunutkin siinä ellei baariin 'eksynyt', gangsterismista tietämätön työtön mies olisi alkanut pelastamaan ylivoiman alle jäävää pomoa, ja he yhdessä paukuttavat pomon pahispossen permantoon.. Ja tästä alkaa viattoman veikon työura pomon, ja naisensa, palvelijana, mutta säilyttääkö viaton viattomuutensa, kun viattomista viattominta, miehen tulevaa  morsianta mies ei kehtaa kosia ennenkuin lompakossa on tarpeeksi rahaa. Rehellistä rahaa, mutta entä kun pomo syytää koko ajan sitä rahaa kouraan, eikä miesparka tajua läheskään heti että kyseessä on gangsterit ja gangsterirahat..

Katsottava, mutta reilusti ylipitkä kuriositeettinoir, mutta elokuvaan useissa arvioissa liitetyt (s)eksploitaatio ja väkivalta- vilaukset ovat olemattomia, liioittelua.. Yhdessä kohtauksessa hierotaan puoli-off screeninä nauloja naamaan.

Dead or Alive 2: Birds (Japani-2000)

 Erittäin laajatuotantoinen (genreisesti, laadullisesti, määräisesti 1]) elokuvaohjaaja Takeshi Miike on tässä elokuvassa siinä loistavan puolella. Se on hyvin Miikemäinen tulkinta Japanin triad ja yakuzaelokuvien ideasta roistoista paossa saaren rauhassa, ta "rauhassa"...

Tässä ollaan pitkään rauhassa ilman lainausmerkkejä.. Elokuvan alussa kaksi ammattitappajaa saapuu sattumalta samalle ampumiskeikalle, ja toinen suorittaa tehtävän, tehtävät, toinen ei ehdi, mutta he eivät törmää vielä, vaan törmäävät kohta sattumalta samalla saarella, joka on heidän molempien lapsuussaari ja he huomaavat olevan vanhat hyvät lapsuusystävät. (Ja mukaan tulee vielä yksi yakuzaelokuvien hitmanien lapsuusasia, nimittäin orpokoti, he molemmat ovat samasta orpokodista.) Sitten seuraa suht pitkään lasten leikkejä muistuttavaa iloista riehuntaa paikalle jääneiden lapsuuskavereiden kanssa, mutta sitten Miike laittaa japanilaisten gangsterien saaripakoelokuvien perusteemaa moraalista pohdintaa peliin, mutta onneksi tietenkin Miikemäisen mietinnän ja meiningin läpi kuvattuna: He alkavat tappamaan entistä kovemmalla tahdilla pahoja miehiä ja lahjoittavat rahat Afrikan nälkäänäkeville lapsille! Mukana myös mainio pitkä kohtaus jossa gangsterikaksikko osallistuu saaren lapsille esitettävään lastennäytelmään. koska kiertävän lastenteatterin näyttelijöitä loukkaantuu törttöilevässä autokolarissa:.

Loistava elokuva!

1] Mutta suurin osa elokuvistaan määrästään huolimatta hyviä, loistavia..

A Breed Apart eli Kamppailu erämaassa (USA-84)

 Tässä on kova kaartikattaus (Rutger Hauer, Powers Booth, Kathleen Turner, Brion James jne...) ja itse leffakin oikein kivaa kesän keskipäivän toimintaa luonnonsujelu"twistillä".  Hauer  on vuoristosaaren erakko (tosin talonsa aikamoinen monitalo/teltta'rykelmä') Ja eläinsuojelija.. Varsinkin kotkat ovat lempieläimiä, mutta hän näköjään myös eläinten lempi-ihminen, Rutgeri mm kylpee(!) valtavan kuristajakäärmeen kanssa (ainakin käärme leikkisästi kietoutuu kaulalle. Lisäksi hän mm pesee lintuja mutta sitten esim myös soittaa käyrätorvea pihalla, eläimille?

Boothin esittämä kansainvälinen vuorikiipeilijä lähtee umpirikkaan eksentrikkokeräilijän (Pleasence) käskystä ja isosta summasta kiipeämään harvinaisen kotkan harvinaista kotkanmunaa.. Paikalliset rumanaamaiset viina-aivoiset juoppometsästäjäpunaniskatollot myös jatkuvana riesana, ja tulitaisteluita tulee.. Turner purjehtii naisena miesten välissä...

P.S. Ei tässä mitään erämaata ole, metsässä melskataan..

The Butterfly Murders (Hong Kong-79) Tappavat, vertaimevät perhoslaumat surisevat kuin sääsket hillasuolla...

 Tsui Harkin esikoisohjaus on sekava, synkkä, toisteinen ja tylsä, ja vasta lopussa päästään kunnon menoon. ja sitäkin kunnon menoa haittaa ja jumittaa kalsean, kolean linnan kalseilla, koleilla käytävillä kyyristelevä toiminta. Näissä käytävissä kyyristellään siksi koska joku, jotkut ovat tehtailleet triljaddittain myrkkyperhosia. Ilmeisesti heille on tehty myös myrkkyhampaat, myrkkypiikki koska uhrit tärisevät veriruhjeilla. Ja näitä epäiltyjä tyyppejä, klaaneja riittää käytävät täyteen...

Dick Tracy Meets Gruesome (USA-47)

 Viimeisin Dick Tracyily sarjasta. Oikestaan pääosassa, ainakin alkutekstien ensimmäisenä itse Boris Karloff Gruesomena, joka vahingossa löytää kaasun joka jäykistää ihmisen vartiksi, puoleksi tunniksi paikoilleen, samalla sokeuttaen, mykäyttäen, kuurouttaen, kuin kuolleeksi, ja sitten taas takaisin.. No porukka käyttää tätä tietenkin onnistuneeseen pankkiryöstöön, mutta naisasiakas oli kaasutuksen aikaan pankin puhelinkopissa, eikä kaasuunnu..

Oikein näpsäkkä, näppäräideainen pläjäys jota varsinkin tohtorien nimet tahallishuvittavat: A. Tomi, I.M. Learned, L.E. Thal...

"Jos en tietäisin totuutta, niin luulisi että asialla on Boris Karloff."

The End of Destruction (Japani-2020)

 Loistava lyhäri jossa yhdistyy munkkimeditointi pandemia ja punk...

Tyyris Tykki: Iskelmäisku!

 EI JUMALAUTA! TIETENKIN TÄMÄKIN ON TYYRIS! Ja taas ollaan iskelmässä, mm Suohumppa ja Pitkospuut kotiin... En mä jaksa enää näitä, tätä...

Kynnös, Köynnös, Köysi, Suopunki ja SuoPunkki (Lappi-26)

 Kynnös: Mies kyntää peltoa ja alkaa vetämään pellosta köynnöstä tai köyttä joka jatkuu ja jatkuu... Köynnös: Köynnös kiemurtaa, kiemurtelee miehen ympäri.. Köysi: Köysi kuristaa miehen. Suopunki ja SuoPunkki: Taika-Aslak TaikaSuopungillaan metsästää Suosta SuoPunkkeja.. - Nämä Käärme, Kynnös, Köynnös ja Köysi kustannusten tekemät, tetralogian muodostavat 'animaatiot' ovat onnettomia.

Love After Death aka Unsatisfied Love (Argentiina-68) Impotenssin, impotentin haudastanousu..

 Nuoreksi (jep..) ja neitsyeksi (jep, jep..) itseään kutsuva nainen ja poppoonsa, porukkansa hautaavat naisen impotenttimiehen elävältä. Posseen kuuluu haudattavan miehen lääkäri (eli naisen "uusi" mies, mutta ei heilläkään historiaa, koska se "neitsyys") ja ystäviä.. No, mutta mies nousee haudastaan ja laahustaa johonkin kirkkoon, linnaan jossa tumma hautajaispuku on vaihdettu valkoseksi pulloveriksi ja puvuksi, myöhemmin aivan yhtä yhtäkkiä puku muuttuu hopeiseksi!!.. Sitten alkaa piinallinen ja pitkä resuaminen ja riehuminen impotentista irtautumiseen erilaisten, erinäisten  naisten kanssa, ja lopussa seisoo scifisäde täysin päähineestä vedettynä.  

Aivan absurdin ihana sekoilu...  Avangardistiset kuvakulmat, lakoninen enkkusubbaus ja mustavalkokuvaus vielä lisää toismaailmallista, maallista tunnelmaa... Surrealismia haudan partaalla ja sen yli...

Tykki: Rokkasin melkein koko yön (Kasetti)

 Tämä on temaattista,  geriatrista ja seniorisistista jatkoa Tykin "Rokkasin koko yön"-kasetille. Seniorirokkia edustavat hienosti nimikappale ja Pihtipolvirock, keskihaikeaa, keskivaikeaa nostalgisointia edustaa En kuule enää rock and rollii, mutta Floppirokki on umpihumoristisuudessaan jo laahaava, vaikka laahaavuus onkin kasetin kappaleiden positiivisehko pääpointti myös, Rokkaan vaikka jalkaa laahaten...

The Last Days Of Gomorra (Länsi-Saksa-74)

 Konsumerismikritiikkiscifiä. Elokuvan alussa tappelevat duunarit tuovat asuntoon oven kokoisen paketin. Sen sisältä paljastuu eräänlainen esiaste-retro-virtuaalikupoli-kypärä. Ja eikä elokuvan sisältä oikein muuta paljastu kuin tämä "Aparaatiksi" nimetty laite ja siihen huumaantuneet ja sen vastustajat.. Ja kerran kun Saksassa ollaan niin viimeisellä vartilla mukaan tulee valitettavasti scifioopperaa.

Slave Of Love (Japani-69) Slave Of Story, Slave Of Film...

 Tekijät, teksti, tarina, eli elokuva on, ovat jääneet, jäänyt ihan täysin tarinan, tekstin, elokuvan orjiksi ja vangeiksi tässä japanilaisessa kummitusrakkaustarinassa joka toistaa ja toistaa ja toistaa samoja kuolemanutua kuvaavia höttöhattaraisia "syvällisyyksiä" (lue: onttouksia, tyhjyyksiä..) ja "tuudittaa" (lue: tylsistyttää) katsojan moneen, useaan kyllästymiseen saakka... Välillä komean näköistä kuvaa. Ja varsinkin komeakuvaista, ku(i)vankomeaa, mutta jäykkää ja kainoa erotiikkaa.

Tarkoituksellista ja vähän mielenkiintoista sotkevuutta on se että mies on välillä opiskelija, välillä automekaanikko, välillä uimahallivalvoja ja hänen perässään on etsivä joka on myös miehen fani..

Elokuvan viimeinen puolituntinen selkeyttää, selvittää selvästi, syventää, terävöittää, tanakoittaa, taustoittaa tarinaa, mutta sen olisi pitänyt alkaa, aueta aikaisemmin.

The Abomination (USA-86) Punapyykkiä.

 'Nerokkaan' poikkeuksellisesti elokuvan goreökohdat näytetään alussa painajaisistaheräämispotpurina. Pääosahemmo on näiden gorehyökkäyssikermien ahdistunut uhri. Joten hän kertoo niistä ja elämästään psykiatrille, jolloin näemme näitä gorekohtauksia itse elokuvaan, tarinaan liitettyinä... 

Nuoren miehen äidillä on keuhkosyöpä, mutta kun huijaritvsaarnaaja  käskee kaikkien syöpä sun muiden sairaiden laittaa kätensä tv:n päälle ja kohta hän sylkee kasvaimen suustaan, ja näin tekee myös poika johon syöpä on siirtynyt? Ja näistä, tästä muodostuu keittiön hammashirviö joka  puree kaapeista, sylkee astioita, pyykkejä pesu-tiskikone'suistaan' (ja jolle syötetään talikolla punaveriväripyykkiä) jne... Ja vessassakin se syö vessapaperia?!.. Ja tekee myös pojasta murhaajan... Painajaista, totta vai molempia?..(.)

Loistava, mahtava pätkä..

Stephen Chow-Hong Kong-komediaa: From Beijing With Love (-94)

 Elokuvan alku tunkkatylsää, vaivautunutta ja valjua Bond-spooffailua erektiolääkerekkoineen, liiekinheitinsateenvarjoineen. No, puhelinpartakoneelle ja kenkä- ja partakone-hiustenkuivaajille naurahdin. Ja vessanpöntönkannen tv-ruudulle parikin kertaa.. Ihan kivaa päinvastaisbondailua. Mutta reilusti ennen puoliväliä huumori alkaa vauhdittaa ja voimistua ja ennen kaikkea piruuntua. korkeimpana, kököimpänä kohtauksena kun kökköbondilta poistetaan luotia jalasta ja hän katsoo samalla pornoa ja tietenkin huohottaa enemmän pornon perään doggy style-kohtausta katsoessaan. Ja loppukohtaus menee jo Bond-piruilun puolelle: Loppunainti tapahtuu torin lihakojun alla piilossa, roikkulihat vain heiluvat koukuissa. 

Night Caller (From Outer Space) aka Blood Beast From Outer Space (Englanti-65) John Saxon englatilaisessa(kin) elokuvassa..

 Olipa outo, eriparisista elementeistä koottu genretön kasauma. Siksi genretön, koska se heittelee täysin pohjustamatta noita eriparisia elementtejä kulman, nurkan takaa: Jo heti alkutekstien päällä soi aiheeseen sopimaton (tai sitten siihen smuuthisti 'sopiva') Frank Sinatramainen balladi avaruusmuukalaisista. Sitten siirrytään pitkäksi aikaa brittiscifin perustilaan, pieneen toimisto'laboratorioon', mutta siirtymät sieltä ovat juuri niitä pohjustamattomia poskettomuuksia: Avaruusmuukalainen on saapunut, sitten täysin etukäteen kertomatta kuka, miksi, miten on kertonut kaikki tietävät että muukalainen kerää nuoria naisia lehti-ilmoitusten kautta kuvaussesioihin Bikini lehteen, mutta kukaan kertojista ei tiedä miksi, ehkä experimentaalisiin kokeisiin... Sitten taas täysin kertomatta mistä tieto tuli, tutkija(t) tietävät, kertovat miltä planeetalta olio on. Nimikin otetaan lehti-ilmoituksesta. Hetkessä selviää  yös että keskuspaikka on eräs antikvariaatti!? Näiden kummallisten, tökeröiden leikkausten, siirtymien (joiden aikoina, siis aikoina joita ei koskaan näytetä) lisäksi on paljon muuta outoa. Omalla tavallaan positiivista outoutta ja jopa virkistävää genrerohkeutta ja jopa genrevastaisuutta on se että parikin päähenkilöä kuolee, mutta tuo tahaton genretietämättömyys(?), vastaisuus on myös kasautuessaan genren, genrejen surma (tai tosiaan muodoton genrekasauma) tulee esiin esim siinä että oivallista ohjetta 'Älä näytä hirviötä liikaa' käytetään niin ettei häneltä näytetä muuta hirviömäistä kuin hirviökäsi (toinen käsi on normaali ihmiskäsi) auton ratissa tai kuristaessa..  Oliko tämä (tahaton) komedia?..

P.S. Sanomattakin on (epä)selvää että näistä kaapatuista, kadonneista naisista esitellään vain yksi, oliko budjetti niin pieni että käsikirjoituksen sanojakin piti pihistellä, olishan heistä jotain voinut kertoa, sanoa, tuoda esiin.. 

P.S. 2 Tässä leffassa vitsaillaan laskuvarjoista ja marsilaisista, vuoden -69 brittiscifikauhussa The BodybStealers'sissä alienit sitten ottavat Naton(!) laskuvarjohyppääjä, joukkoja hallintaansa.. Se oli vielä huonompi. Isompi budjetti, mutta avaruusbyrokratia-protokollako laittoi lopussa vilahtavalle "alienille" eli tavalliselle vanhalle miehelle puvuntakin punakaulunksisen folio-hopeapuseron päälle ja sädepyssyn käteen ja aikaisemmin ja useammin näytetty aliennainen ei ollut kertaakaan puettu elokuvajulisteen piirrettyyn vasta folio-hopearintaliivi/'pikku'housuihin, vaan 'tavalliseen' folio-hopeamekkoon.. Kuten elokuvan lopussa todetaan "Tämä pitää pitää yleisöltä salattuna pistää ö-mappiin..." "Keissi suljettu."

Challenge (of) The Ninja aka Ninja The Ultimate Challenge aka Born a Ninja (Hong Kong-86) Joseph Ko'koko ei ollenkaan mukana?

Ja vielä viroksi!: Ninja Väljakutse.. Joseph Ko (vaikka ei ilmeisesti ainakaan tuolla nimellä ole koko Leffassa) sano saksadevarin extroissa näin: "Olen Joseph Ko ja olen kung fu-tähti." Itse leffa aika perinteistä paukutusta.

Killer Ninjas aka Ninja in The Killing Field(s) ja viroksi Ninja Surmaväljadel (Hong Kong-84)

 Elokuvan alussa näytetään noin minuutin ajan ninjan harjoittelumontaasia ankeasta alikulkutunnelissa ja sitten siirrytään mykkää, mutta ullvovamusiikkiseen kohtaukseen jossa tupakkaa polttava puna-asuinen pääninja esittää tv:stä ryöstöporukan pieleen ja poliisien luoteihin kaatuvaa ryöstöyritystä koko ajan enemmän, syvemmälle peloissaan istuen kumartuvaa avuttoman oloiselle musta-asuninjaringille.....?

Sitten siirrytään seuraamaan kun kaksi sotilassuihkukonetta lähtee ilmaan ja vanha sotilasmoottorilentokone laskeutuu ja kusisella kentällä alkaa sotilaiden välinen ammuskelu. Sitten seurataan taas örisevää pääpunaninjaa ja tärisevinä polviaan tuijottavaa mustapukuninjapossea.

Sitten laskuvarjononinja konekivääri kädessään hyppää clark kentlasisen jäykkään, mutta koko ajan parantavaa taistelutstsia näyttävään pääosataistelijaan, mutta taisto jää lyhyeksi kun kymmenet auto ja moottoripyöräpoliisit saapuvat auttamaan tätä yksinäistä taistelusutta, Steveniä, mutta hän haluaa pysyä yksinäisenä ja sutena.. Mutta tämä naisninja onkin tuttu Stevenin menneisyydestä..

Sitten ninja hyökkää hieromalaitokseen ja tappaa jonkun poliitiikobossin, oliko jopa ministeri, ja muutaman alastoman hierojattaren, ja nyt paikalle rynnii sadoittain sotilaita ja poliiseja, mutta ninja pääsee pakoon..

Eli juoni pääsee jo alusta alkaen pakoon, sillä nämä luetellut ovat vasta alkua ja kaikenlaista "juonen"sotkijaa saapuu ja tulee vielä rutosti mm nyrkkirautaninjan, puutarhasaksinaksuttaja'ninjan' sekä yhä uusien special agenttien muodossa. Jne jne jne... Ja kaikkein ihanimmin saagan sotkee se, että tämä 'pääosahemmo' on paikalla harvoin.. Toinen pääosahemmo, jota esittää legendaarisen jäyhä irvistelijä Stuart Smith on myös ruudulla harvoin, ja valitettavasti hän ei nyt nappaa ninjatähtiä hampaittensa ja sormiensa väliin (kuten hän tekee elokuvassa Ninja Invasion/Thundering Ninja), mutta tämä leffa nappaa viisi roskatähteä viidestä.....

Konkreettinen kauhujen festivaaliputki?

 Festivaaliputki vs Putkiremontti... Elokuva, musiikkifestivaaleilla festivaaliputkeksi kutsutaan että kuinka monta elokuvaa, bändiä ehtii, jaksaa, pystyy katsomaan ja Tommi Liimatalta on loppukesästä tulossa kirja nimeltä Verta valkokankaalla. Siinä yhdistyvät (vai yhdistyvätkö?) pariskunnan putkiremontti ja paikkakunnan kauhuelokuvafestivaali.. Se se olisikin että putkikaaos ja tämä festivaali yhdistyisivät. Tai tulipalo. Tai zombihyökkäys. Odotan innolla tätä  putkiremonttifestaria.. Putkiremontti vs Festivaaliputki..

Tyhjiä tiloja toistensa perään... - Psykologisen kauhun parhaimmistoa?

 Tyhjän tilan, huoneen kauhua.. Orpo lupasi kolmen vuoden ajan positiivisia merkkejä ihan nurkan takana... Uusi kokeellinen(?) kauhuelokuva Backrooms lupaa aina uutta ovea ja huonetta huonekaluliikkeen salaperäisen peräoven kautta... Ihan mielenkiintoinen premissi, toivottavasti tästä ei tule kauhistuksen kanahäkkejä kanahäkin perään...  Tai jopa ihan kauhistuksen kalkkunahäkkiä..

Tokyo Raiders (Japani-Hong Kong-Kiina-2000) Kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, tietenkin totta kai...

 Nainen odottaa Jenkkilässä tulevaa aviomiestään häihinsä, mutta mies ei saavu, joten törmää miehensä(?) Jenkkiasunnossa pyörivään sisustussuunnittelijamieheen (joka on tietenkin ja totta kai kung fu-mestari, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, heh, huoh..) jolle mies on velkaa ja yhdessä he törmäävät Idän Ihmekaupunkeihin miestänsä etsimään. Siis Kauko-Idän, kaikki näyttelijät  Hong Kong, Kiina, Japaniosastoa. Siellä he törmäävät heti yksityisetsivämieheen  (joka on tietenkin ja totta kai kung fu-mestari, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, huoh, heh.. osa 2) ja selviää että alueen kovin yakuzabossi on palkannut hänet selvittämään kuka on se juippi joka on hänen vaimonsa rakastaja ja selviää että hän on tuo kadoksissa ollut aviomies. Mutta sitten tietenkin, totta kai, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, `selviää` että juuri kukaan ei ole, poikkeuksen vahvistamisen lisäksi, genren kuluneimpien kliseiden ja `määräysten`mukaan,  aivan, ihan tai ei ollenkaan mitä väittävät. Joku onkin itse joku bossi tai duunari, joku onkin jonkun isä (joka on tietenkin joku bossi), jotkut eivät tunne toisiaan, vaikka väittävät että tuntevat, toiset väittävät että eivät tunne toisiaan, vaikka tuntevat jne jne jne ...

`Monet`väittävät että leffa on tunnettu moottorivenetakaa-ajosta Kauko-Idän kaupungissa, mutta  muistettavammat (jos joku yleensä näitä, tätä muistaa, tai itse elokuvaakaan tietää) kohtaukset ovat nämä kaks: 1. `Hyvis` ajaa pakoon moottorisoidulla potkulaudalla (laudan perässä moottorisahamainen, ruohonleikkurimainen narusta vedettävä savuttava moottori, itse lautaa ohjataan jäykän löysällä, löysän jäykällä tangolla..) ja `pahikset`polkupyörillä perässä kaduilla ja portaikoissa.. 2. Joukkotappelu kaduilla kaahaavan limusiiniautojen-kuljetusautojen päällä autoja kaduille pudottaen, murskaten ja `räjäyttäen`... Kuljetusautokuski ei huomaa, koska puhelimessa... Tämmöisen tappelun olen kyllä nähnyt parissa muussakin leffassa.. Ai niin, olihan tässä myös imuri-kung fua! Fritsut poskeen, silmään, suuhun, leukaan...

Onhan tämä leffa kliseekasaa ja toistuvan typerää, typerän toistuvaa kamaa, mutta tämä leffa vetää kliseet tahallisella ja/tai tahattomalla toistolla campin toistuvalla toistolla niin piippuun, sotkuun ja tukkoon että tästä jo nauttii.

The Snake Woman (Englanti-61) Kuristavaa, puristavaa käärmekauhua. Ihmis ja käärmeluonnon riekaleita nummilla..

Myrkyllistä, puristavaa, kuristavaa käärmekauhua. Yllättävän hyvä, toimiva, tunnelmallinen  kuristava, puristava ihmis kautta käärmekauhistelu.

Luulee, 'tietää'.. `Tietää`, luulee.. 1800-luvun lopun pienessä englantilaisessa pikkukylässä hullu kääkkätiedemies 'tietää', luulee käärmeiden myrkkyjen parantavat sairaudet aina epilepsian ja syöpien kautta mielen sairauksiin. Jotenka hän käyttää niitä mieleltään ja ruumiiltaan heikon, raskaana olevan vaimonkääkkänsä hoitoon. Ja vaimo tuskanhuudot ovat kaikuneet ja kaikuvat kylässä... Seuraus: Vaimo kuolee, mutta ehtii synnyttämään kylmäihoisen, silmäluomettoman tuijottavan tyttövauvan...

Seuraus kaksi: Kyläläiset saavat vihdoin. Naisen tuskanhuudoista tarpeekseen ja tappavat tiedemiehen ja tuhoavat laboratorion, mutta kylän tohtorikääkkä (kaikki kyläläiset kääkkiä?!..) vie tytön turvaan. Myös kasa käärmeitä luikertelee luontoon...

Tohtori on menossa seuraavana aamuna Afrikkaan, ja palaa kahdenkymmenen(!?..) vuoden kuluttua takaisin (tuplakääkkänä!?..) huomatakseen että tytöstä on kasvanut murhaavasti mellastava, nummilla narraava nuori nainen joka on puoliksi ihminen, puoliksi käärme ja jota käärmeet seuraavat... Ihmismuodossa hän on kokonaan ihmisen näköinen, mutta sisällänsä sihisee käärme.. Myrkkyhammaskäärme...  He, hän, hän, he.... Hänen konkreettinen käärmeisyytensä tuodaan esiin kauhistuttavan kekseliäässä kohtauksessa, käärme ja ihmisluonnon hybridissä, jossa metsässä löytyy ihmisen ja käärmeen vanha nahka, kun hän, he, he hän käärmemäisesti on luonut nahkansa uudelleen....

Onnettomuus onnettomuudessa - Demoni takapenkillä, muut pelkääjien paikoilla?

 PAKUPAINAJAINEN? PAHOLAINEN PAKETTIAUTOSSA? Tämmöiseltä vaikuttaa uusi Passenger- elokuva jossa pariskunta saa auto-onnettomuuspaikalta kyytiinsä karmean pirulaisen, maantiedemonin...

Haunted School (Japani-95)

 Japanilaisen lastenkauhuelokuvan alussa tyttö seuraa pomppivaa jalkapalloa ja paperia pyörittävää, pyörivään vessapaperirullaa kauhukouluun (ja katoaa koulun kerroksiin) ja poika piirtää pentagrammin koulun pihalle ja kekseliäästi valkomaalivaunulla jalkapallokentälle...

Hyvää leffassa ovat varvastossujättiläinen, Jan Svankmajermainen minuutin mittainen muovailuvaha-pää ja käsiksuhistelu sekä mustekalalonkeroita ja ravunsaksia kyljistä ja suusta survova hybridihirviö, mutanttimies, mutta tämä on aivan liian laahaavan, pitkä ja puhelias kelle tahansa katsojalle .

A Ghost Waits (USA-2020)

(Alkutekstien alla ensin kuullaan sitten nähdään kun perhe pakenee huutaen kummitustalosta...)...

Juippi on 'ammatiltaan' hylättyjen talojen fixaaja, mutta 'firma' eikä juippi ei tiedä kummituksista...

Ensin juippi vitsailee mm puhuvalla vessanpöntöllä (kannet huulina), mutta sitten kitara soi, metronomi tikittää, vessanpönttö vetää itsekseen... Ovikello, puhelin soi, Perinteisen vauvan, vauvojen itku kaikuu kerroksissa...

Aaveiden agentuurit pitävät yllä että aaveet, agentit, agentit, aaveet saavat asukkaat pois taloistaan, mutta mies ja aave, haamunainen veivaavat vastaan, ja hitaasti mutta mainiosti kauneus kiistää, kipittää, kirittää, 'kivittää' kauheuden... Kaunis elokuva, kauniimpi tarina...

"Oletko tavannut, tiedätkö, tunnetko jonkun julkkiksen aaveen?"

"Pelkäävätkö, säikähtävätkö aaveet?"

"Tuntevatko aaveet kipua?"

"I, you, they are everywhere.." ...

P.S. Arrowin blurayn hard of hearing-tekstitys ennustelee, kertoilee, kirjoittelee tulevia tapahtumia vähän liian aikaisin...

Bandh Darwaza (Intia-90) Purana Mandir (Intia-84) Veerana - Vengeance of The Vampire (Intia-88) ... Päässä humisee...

 Nämä  ovat mulle ne Bollywood-kauhun kova kolmikko joista löytyy kerroskivitalon kokoista vampyyria, kättänsä ja partaansa palamaan sytyttävää paholaisenpalvojaa, voimakkaasti ylinäyttelevää Michael Jackson- funny sidekickiä ja "lookalikea"... Mainion nykiviä ja falsetti ja basso tanssi ja laulunumeroita, pahvi ja punasilmäisiä peripahiksia, voimakkaasti ylinäytteleviä viiksimiehiä... "Pelottavia" pahvipääkalloja, pelottavia lepakkovampyyripatsaita ja vampyyreita, ympyrässä humisevia, huojuvia, huojuvia, humisevia kivipaasipää"hemmoja"... Päässä tosiaan humisee jokaisen kaksi ja puolituntisen Bollywood-kauhuelokuvan aikana ja varsinkin jälkeen.... Pitää ottaa Puranaa...

Karate Kung Fu Shaolin Masters (Filippiinit-77)

 No siinä on koko kova kolmikko kerrankin yhdessä! Jyrää ja jytää, jytää ja jyrää..

Vielä Godfrey Ho!: Warriors of Kung Fu

 Ninjamies Ho kung fu'n kimpussa, ohjaajana, ohjaksissa.. 

Harvinainen kaljupäällään puita kaatava pönttöpää, harvinaisen kusipäistä kung fu-koulutusta (myös ja varsinkin naisten!!..), harvinaisen paljon ja usein sokeuttamis-'kung fua', 

Jari Nenonen: Postimies Purasen tapaus (1975)

 Viehättävän kotikaupunkikutoinen kertomus nuoresta postimiehestä, paikallislehden pakinoitsijasta ja ravintoladj:stä ja hänen "nousustaan" ja "tuhostaan" pikkukaupungin pikkuisilla tikapuilla. P.S. Auto on miehelle takaisin kohtuun-palautuminen on oivallus.

Vampira (Länsi-Saksa-71)

 Vampyyri väärinpäin: Kaulassaan roikkuu risti. jota hän heiluttaa uhrinsa silmien edessä, zombi soittaa selloa, ruumisarkku piknikpöytänä ja veneenä...

Duel of The Ultimate Weapons (Etelä-Korea-83) Kultakasvoisesta konikuskista Kung Fu-Kuninkaaseen

 Kultakasvoinen kännäävä konikuski, perinteisistä perinteisin kökkö kung fu-kokelas, konttaus-"kung fua"...

Taistelusta taisteluun kiertävä Kung Fu-kulkuri-Kuningas/kusipää,  hassua musiikkia ja nopeutuksia, lanteenkeinutus-"kung fua"...

Kolmen hemmon, tarinan "synteesi": Ko konikuski kuskaa vaunuissaan prostituoituporukkaa, kerää rahat eukäteen ravintolalta heistä, ja pakenee prostituoitujen kanssa aina seuraavaan paikkaan ja nuo kaksi muuta hemmoa tekevät sitä mitä jo kirjoitin heidän tekevän...

Outo, toistuva, vauhdikas kung fu-raina...

P.S. Krokettimaila-kung fua: Erikoisuutena lattialla makaava miestä lyödään krokettimailalla jalkapohjiin ja hemmo lentää monta metriä oviaukkoon!

Ways of Kung Fu (-78)

 Pitkähkösti toistuvan tylsää, tylsän toistuvaa tappelukimaraa mutta loppupuolisko jytää ja paukkuu, paukkuu ja jytää: Känni- kung fu esitetään voittoisan seikkaperäisesti sammumiseen saakka, korviavinguttava rengas-kung fu kaataa ja kungfuilee ihan itsenäisestkin ja yhdellä pahiksella on rautamunat ja yhtäkkiä out of the blue esitellään nanosekunnin nopeasti sammakko-kung Fu!

Moonstalker (USA-89) (Tarkoituksellisen) aneeminen

aneemisuuden ylistys(leffa): Isänsä mielisairaalasta ryöstämä poika (vieläkin pakkopaita päällä) lähtee isänsä vapauttamana konkreettisista kahleistaan  heidän metsän asuntovaunukodistaan  off- screen ja verettömiin tappohommiin. Yhden uhrin pään ja kehon hän omii??!!??.. 

Kyseessä on tarkoituksellisen aneeeminen slasher alkutalven aneemisine metsäaukio- muka-leirintäalueineen (tämä.on siis talvislaslsasher) aneemisine näyttelijäsuorituksineen ja kyllähän paljaspintamattomuus seksi ja suihkukohtauksissa (yhdessä teltassa on muka lämminvesisuihku??!!??..) ja varsinkin verettömyys tappokohtsuksissa on tietty aneemista...

...Mutta tässä leffassa aneemisuus on jo niin suuressa roolissa, että se on jo tosiaan kuin yksi roolihahmoista ja suorituksista ja kuvauspaikoista, ja onnistuneista sellaisista...

Yhtenä epäonnistumisen onnistumisena elokuvassa näyttäytyy kikatus: Joku kikattaa koko ajan kun leirintäaluelaiset muka-innostuneina tanssivat yöllä lumihangessa nuotion ympärillä, suudelmien välissä nainen kikattaa kiimasta(?) koko ajan kun vaatteita riisutaan niitä riisumatta!!??!!..

"I'm gonna kick your ass from here to the next hospital."

Intimidation (Japani-60)

 Ihan sujuva, tyylikäs ja onneksi lyhyt taskunpohjanoir perinrisesestä pankkipomosta joka on myös kavaltaja. Eli hänen kujan ja junanjuoksunsa. Lopun  selviytyy-selviytyy--selviytyy-ei selviydy-vai selviytyykö sittenkin-junajuoksutus menee jo liiallisuuksiin, on liian pitkää ja paksua...

Black Sun (Japani-64) Mielenvikainen, likainen, mutta mielenkiintoinen SEKOitus.

 "Trumpetti...Miles Davis. I love. Piano...Theolonius Monk. I love. Tenorisaksofoni...Sonny Rollins. I love. Rummut...Max Roach...I love. Laulu...Abbey Lincoln. I love. Basso...Ray Brown. I love." Näillä sanoilla hylätyn hautausmaan raunioituneessa kellotapulissa, jazzjulisteilla vuoratussaan jazzlluolassaan vuokralla asuva yksinkertainen, englanninkielentaitamaton katukaahaja ja jazzfriikki yrittää ystävystyä taposta etsittyyn, haavoittuneeseen amerikkalaiseen mustaan sotilaaseen. Miehen yksinkertaisuus tulee heti esiin hänen luullessaan kaikkien mustien amerikkalaisten olevan jazzmuusikoita ja rasismi kun luodista (yritetään kaivaa haarukalla)) ja kusipaskaviemäristä saastunut sotilaan veri ja mieli laittaa miehen ampumaan kellotapulimiehen koiran, Monkin (sic), niin mies julistaa kaikkien mustien olevan pahoja...

Mutta tarina ei ole näin yksinkertainen, enemmänkin likainen,  mielenvikainen ja kaoottinen, mutta vaikka onkin mielenvikainen, niin mielenkiintoinen: Mies auttaa ja nöyryyttää  vuoristoradassa vuoronperään sotilasta, kaverinsa, kansa lähinnä nöyryyttävät kun parivaljakko lähtee kukitetulla paraaatiavoautolla kaahaamaan kadulle japanilaisen kasvot mustiksi maalattuina, mustan valkoisina ja musta mies töräyttelee trumpetilla soittotaidotonta kaaosjazzia...

Siten purku-puskutraktori survoo tapulin maan tasalle  ja miehen jo kerran koirankuolema ja rasismiraivoissaan repimät mustien muusikoiden julisteet ja jazzlevyt murskaantuvat lopullisesti (elokuva muuten melkein alkaa kohtauksella jossa hienostonainen vahingossa ja välinpitämättömänä talloo miehen juuri ostaman jazzlevyn katuun). jazzkapakassa koko kööri nöyryyttää whitefacea, mutta sotilaalla on suuntana meri...  Mutta kaikki on  kaatopaikkaa ja viemäriä... Vai onko meri kuitenkin sydämissä? Ja, tai taivaan sini?..

Shock Em Dead

 Asuntovaunussa asuvasta pizzapaikkanörtistä josta tulee voodooprinsessan voimasta hevikitaraheeros mutta myös mainionnäköinen vihreävalosilmäinen ja vihreälimasuinen 'vampyyri' on jakanut kansan. Toiset pitävät raikkaan raivokkaana toiset ruipelona roskana. Itselleni tämä lähenee todella pöljäbiisisissä keikkakohtauksissa noloon nerokkuuteen. Kauhu kohtalaista kökköyttä. Puolivälipöljäilyä.

Crippled Masters (Taiwan - Hong Kong-79) Yhtä jalkaa ja kättä kostoon..

 Ilkeimmän asian näköisiä kung fuita. Crippled Avengersissä ei cripple kung fua juurikaan käytetty, näytetty, ollut, mutta tässä sitä on jo alussa, alusta lähtien: Heti elokuvan alussa harvinaisen pelkurimaisen kaupungin (kusipäät johtajista juntteihin käyvät kiistaa ja kiinni lähinnä vammaisiin ja vanhuksiin) johtojengi katkaisee hyvätyypin kädet ilkeiksi tallottaviksi tyngiksi, mutta hänpä keksii keinot ja konstit:; Hän puree kanankoivella kasvojen edessä kiusaavaa miestä munista! Ja sitten kohta hän tapaa miehen jonka jalat ovat hapolla heikennetyt, he päättävät yhdistää raajansa ja voimansa ja käyvät yhtä kättä ja jalkaa kostoon...

Psychedelic Cop (Hong Kong-2002)

Mustamaskitappaja tappaa triadeja läjiin miekalla, siinä pääjuoni.. Äärimmäisen torvi straight to video-triad-totinen torvelointi jossa ihan kaikki, kässäri, näytteleminen, ohjaus torveloivat... Mutta noin puolen tunnin jälkeen torvellintiin alkaa tottua ja elokuva alkaa vetämään eteenpäin ja puoleensa ja mikään muu kuin Hong Kong-elokuva, camp-roskasellainenkin ei osaa, pysty, voi voittamaan sentimentaalisen katsojan kyynelkanavien kutittelun vesisumussa puolelleen äärimmäisen melankolisen musiikin, iskelmäsellaisen, ja surullisen kohtauksen "ansiosta", voimalla ja äärellä...

Myös muutama kökkö-outokohtaus piristää: Pääosapoliisi/soluttautuja on niin äärimmäisen cool että tupakka palaa suihkussakin, wannabe-tradisti lähtee heti gngsterien kokouksesta kotiin syömään kun soitetaan, uimahallin altaassa kai kasvatetaan katkarapuja... 

Mitään psykedeelistä elokuvassa ei ole, ei siihen viittaavaakaan, ellei sellaiseksi lasketa tekijöiden epätoivoisen kotikutoisen suloista kamerointiyritystä tuoda Hong Kong- yökaupunkielämä esiin..

This Is Kung Fu (Hong Kong-87) Dokumentti kännistä käärmeisiin, kepeistä kurkiin, koirat haukkuvat, ankatkin kaakattavat kung fua..

 Liiankin vauhdikas kung fu-dokumentti, varsinkin selostajan papatus jopa hermoillekäyvää mutta muuten tämä tykitys on kyllä oikein informatiivinen. Tulee perinteiset apina, heinäsirkka, käärme, kotka-kurki-kung fut, mutta myös esim ankka-koira-kung fua!!. 1] Tietenkään känni-kung fua unohtamatta. Oudosti erilaiset miekka, keppi-'kung fut' saavat paljon enemmän käden ja ja jalansijaa kuin perinteisistä perinteisimmät jalka ja käsi-kung fut. Elokuvan alkupuolella esitellään itse lapsi ja nuori Jet Li perheineen. Loppupuolella esitellään joku pölkkypääperhe jossa idiotti-isä rikkoo tiiliskiviä pienen poikansa päähän ja se menee isän osalta silkan, pelkän  puolelle. 

1] Ja kun koira on kyseessä, niin tietenkin jalan kusetusnostopotku mukana mätössä

The Seven Comendments of Kung Fu

 Otetaan ripulilääkettä ja ripuloidaan, monesti, mutta onneksi kung fua, ja vielä melko hyvää sellaista on enemmän, suorastaan paljon... Ja, Ai niin, hemmo harjoittelee hyökkäämällä bambuista ja heinistä rakentamiaan heinäsirkkoja vastaan! Alkuteksteissä sirkat ovat pelkästään bambusta, puusta päkerretyt.

The Black Beyond. ' Meanwhile back in the basement, lab, jungle jne...'

 Parasta tässä kauhuelokuva-antologiassa ovat sarjamurhaajan helvetti tai taivas, c-kasetti imee miehen sisäänsä puhumaan, dirty green, paha raha, saatanallinen seteli häivyttää koskijansa kadoksiin, helvetttiin, näkymättömiin, olemattomiin... 

Liisa Ihmekaupungissa?

 Jäniksenkorvainen mies vetää Alicen suurksupungin sykkeeseen. Harmi ja tyhmää ettei siellä olla eikä sinne palata, sillä kaupungin kaduille, kellareihin, kujille, käytäviin, viemäreihin olisi ollut mahtava sukeltaa, tässä vuoden -76 Etelä-Ametikkaeepoksessa. No, toukka/perhonenmehen lennossa on huikeutta..

Sari Mattero: Portaikko ja muita hämäriä tarinoita

 Mainio mysteerinovellien kokoelma jossa 'seikkailevat' mm aistien rappio, robotit, valosaasteet ja toisaalta varsinkin hautausmaan, hitauden, hämärän, metsän rauha... Ja toisaalta hautausmaan pysäkin levoton levollisuus painaa mieltä kun bussi painaa kaasua pysäkillä pysähtymisen jälkeen tai sen kokonaan ohittaen... Mutta jos pienet suuret mysteeripalat ovat kuppisi, älä ohita tätä pientä suurta kirjaa..

Kuutamohulluus ja muita vanhoja suomalaisia Pulp-novelleja

 Mainio kauhu-scifi-seikkailu ja/tai niiden sekoitusnovellien kokoelma jossa seikkailevat mm elämän ja kuoleman sähkövirrat, ihmissyöjät, kirjekärpänen(!), merirosvot

Satan`s Menagerie (USA-95) Hirviöiden kokoontumisajot

 Tässä straight to video-trashtekeleessä on pari hyvää ideaa, jotka pitävät leffan pinnalla, kunhan kauhoo, kroolaa tylsyyksien merten ja meriselitysten yli painumatta pohjaan (eikä leffakaan siis silloin painu): Loistoidea on tehdä pyörätuoliin kahlitusta (kerran konkreettisestikin) vietnamveteraanista, joka on ihmissusi, eli täysikuu nostattaa hukkahemmon tuolista... Ja sitten on hirviöiden loppukaronkka, kokoontumiskävelyt, sessiot...: Mukana vampyyri, amphibiomies(!), sarjamurhaaja, zombit... Ja itse Piru!

Picture of a Nymph (Hong Kong-87) Nauravaa näkymättömyyttä, mutta miksi ja missä ja mitä jälkeä ja järkeä?

 Suht elokuvan alussa aivan mainio peseytymisen ilot-lauluralli joka raikuu samalla kun viiksi ja partavallu kylpee, peseytyy raikkaassa joessa ja siellä sitten törmää korissa itkevään hylättyyn vauvaan (oliko se 'taivaan tahto') joiden vuosien vierivää yhteistä matkaa seurataan muutaman minuutin ajan ja siirrytään jonkin prinsessan kantamiseen ukkosyössä joka muuttuu joidenkin  näkymättömien nauravien vinkulaisten hyökkäykseen josta hypätään johonkin taloon johon saapuu mykkäkuuro kulkija- mystisvoima samurai ja se varsinainen parta-hiusveijari, kylän Elderi josta on tullut lentävillä harmaakarvoillaan kuristava pahis... Mutta hiukset, karvat, viikset, parta pantiin palamaan ja äijä räjähti! Ja tämä on vasta aivan alkua.

Ja sitten: Mainittu talo palaa ja omistajan rakkaat kirjat myös, mutta uudessa valtavassa lukaalissa hänellä on samantien satametrikaupalla kirjoitus'lakanoita' 'kuivumassa' katoissa, hautakivet hiihtävät, eikun sadat sateenvarjot sateenvarjozombiomistajineen ne 'vain' yössä päällekkäin pyörivät, ja näiden jälkeen elokuva laantuu, taantuu, tavallistuu aave- haamuromantiikaksi..

This is quite heavy. Ei oikein tiedä kuka on kuka on kuka ja missä ja miksi mutta jälki, mutta ei järki on pirun kaunista ja  komeaa... Piirtäjämiehen ja piirroksestaan (ja piirrokseensa) leijuvan, lentävän aavenaisen rakkaustarina on kaunis ja taiteellinen ja tuleepa koppupuolellakin ainakin yksi what the hell?-vyörytyspyöritys: Kymmenet ilmassa lentävät maassa kiitävät punakangas-punavalo kantokopit ampuvat säteitä, muodostavat geometrisiä kuvioita, törmäävät toisiinsa!!!...  On siis yksi hyviskoppi vastaan kymmenet pahiskopit.. Kymmenet kopit vs samuraikoppi..

Pocong Ghost (Indonesia-88)

 Kiusatun nuoren orponaisen aavevanhemmat tulevat apuun ja muutenkin aaveilu, haamuilu, henkeily on esillä, Indonesialaisessa, itäisessä kauhuelokuvassa kun ollaan. On jopa aavearmeijan riviin-jonoonjärjestyminen, käskynjako, sulkeiset hautausmaalla! Hienoa!

Mutta on tässä valitettavan paljon myös haahuilua, laahustamista, raahustamista, eikä se ole aaveiden laahustamista, raahustamista, vaan juonen...

Pelastuksia ja pelotuksia??.. Kauhean pelottavia eivät ole pakkopaitaiset, pomppivat pupukorvaiset muumiozombit. pikemminkin päinvastoin, huvittavia ja outoja, mutta ei näitä ole rakennettu jäniskevennyskomediaksi, koska, sillä tässä kauhukirkutaan niitä kymmenen minuuttia pupuputkeen. Elokuvaa ei myöskään pelasta ihan hyvä idea äidin kuvataulu jonka, jossa punasädesilmät heittävät miehen seinään tai samat silmät valuttavat kyyneleitä kun tytölläkin valuu, sillä, koska ne ovat liian lyhyitä ja harvoja (idea)vilauksia..

SALPPURI!

Keto-Joonas voitti Salpausselällä kaikki matkat ja hypyt mutta hänet diskattiin liian ylivoimaisena. Tämä on kirvoittanut protesteja, jopa Norjan Kleepu ja Iiversseeni on puolustanut Ketoa. Tosin Leepu leuhkaili ja irvisteli samalla. Ainoastaan Norjan Skiistaadi ja paikalle väkisin vääntäytynyt Lääkreidi sanoivat että he eivät kehu ketään koska ovat herrrkkiä. Suomessa jopa Kauhu- Edvin huusi kuopasta; "Joonas on paras."Mutta kun Godardin haamulta kysyttiin kuka oli Salppurin paras hän huusi "GODARD!" ja Bubbe Bölli huusi "BUBBE BÖLLI" ennenkuin ehdittiin edes kysyä. Tämän kaiken kaikelle kansalle kertoi ja Lahdesta raportoi HU!

Ei-Suzzanna: Revenge on Kliwon Friday (Indonesia-87)

 Roistot ryöstävät, tappavat pariskunnan  talossaan, pariskunta palaa kättä päälle lyöden haamuina, henkinä, zombeina kostamaan... Mukana myös manaajameininkiä (ManaajaMusa soi..) ja aave-haamu-kung fua. Mainio, näppärä, oiva ja yksinkertaisuudessaan jämäkkä ja tehokas, jopa loistava efekti on kun ryöstö kautta kuolon vuosipäivänä seinäkalenteri päivämääräruutu alkaa vuotamaan verta..

Mutta:

Kolmikon kököin, huonoin, surkein...

Suzzanna: The Night of Kliwon Friday (Indonesia-86)

 Elokuvan alussa raskaana olevan vatsa (ilmapallo, rantapallo) räjähtää, mutta sotkusta vauva selviää, säästyy, konttaa, kömpii, nousee.. Sitten juoneen: Käsitärinästä kärsivä kirjailija ja kuvataiteilija (Suzzanna) menee kummituskartanoksi osoittautuvaan residenssiin "rauhoittumaan". Kaksi-kolme kovaa kohtaa: Tohtori vastaa pomppivaluuriseen puhelimeen - luuri muuttuu sormia kouristelevaksi alakäsivarrenpätkäksi, Suzzanna löytää kartanosta peiton alta moottoripyörän jolla ajaa motskarinahka-asussa pari sekuntia, ukko lentää korkealta kerroksesta keinutuoliin keinumaan... Ja vielä jotain (Tää on koko ajan huomattavasti, paljon parempi, vauhdikkaampi kuin edellinen): Haamu heittää hangon kehon läpi, kukkapuskaa kanniskeleva luuranko, transun homokääpiökaveri, lopun lätinät ja läträykset...

Suzzanna: Satu Suro Night (Indonesia-88)

 Muuten melkoisen mateleva, laahaavat, raskas, mutta pari-kolme kohtaa pamahtaa: Suht iso hyppivä pehmonalle paukuttaa pahiksen pään pahaksi, ilmassa laulava, lentävä Teräsmies laulukeikalla, lopussa näkyy: 'perinteinen' sisäelimiä, suolia säihkysilmäisen pääkallon alla lennättävä hirviöhybridi joka taistelee jättisammakkoa vastaan! (Mies sammakkona.) Puisella katukyltillä goreillaan.

Crumbs (Etiopia-Espanja-Suomi[?!]-2015)

 Tässä Etiopialais(!)scifissä miekka, nukke ja Michael Jacksonin vinyyli leijuvat avaruudessa, maan päällä kääpiökuusi ja kääpiöpuupuutarha juhlistavat Joulua, keilahallin pallokone menee itsestään päälle (ja vielä kauhummassa kohtauksessa keilapallo pyörii pitkin kodin käytävää, ja kun katsoo keilakoneputken sisään näkee luolassa mustan Joulupukin, joka raivoten viskoo paketteja [koska mykät, näkymättömät lapset eivät kirjoita toiveita] ja ottaa loparit...

Ja kaiken yllä taivaalla kelluu kämmenkärkinen Avaruusalus...

(Ninja 2) Rukoile kuolemaa Pray For Death (USA-85)

 Jälleen mainio (mutta ei läheskään niin mainio kuin tuo edellinen) ja järjetönjuoninen (yhden vaivaisen kaulakorun takia tapetaan tollojen toimin tukusssa  tyyppejä jotka eivät liity korukeissiin millään tavalla) ninjasekoilu. Kivaa lisää tuovat lapset ja polkupyörät- hybridit jotka on yleisesti liitetty Bond-autovekottimiin: Polkupyörä sylkee erivärisiä savuja autojen eteen, pyörästä pyöräytetään kaksi sivutankoa esiin jotka kaatavat vierellä juoksevat junttipahikset katuun. Elokuvassa onkin nyt peräti kaksi Kosugin omaa poikaa, Kane ja Shane esittämässä Kosugin hahmon poikia..

Revenge of The Ninja (USA-83)

 Sho Kosugi kerrankin kunnon miehenä pääosassa. Mutta lyönnit ja potkut ovat silloinkin tietenkin pääosassa, pääosissa.. Päitä hakataan, potkitaan osiin, jyrätään, murskataan konkreettisesti pää osiin... Alun lapsentapon olisi pitänyt, voinut jättää pois, mutta onneksi ei jätetty pois kohtausta jossa Kosugin hahmon pikkupoika (Kosugin oikea(,) oma poika Kane Kosugi) jyrää sekunneissa ketoon kiusaajalauman..

Leffan sisäjuoni on ihanan kökkö: Kosugi on nykyään niin hyvä, kiltti ja Jalo että on perustanut historiallisen japanilaisen nukkemuseon(🤭), mutta myös niin tollo ettei tiedä että hänen liikekumppaninsa ovat tolloja roistoja jotka ovat kätkeneet nukkien sisään heroiinia!? Miten? Sitä ei selitetä, ja vaikeaa se varmaan olisikin.. Näistä tolloroistoista pitää erikseen erittäin aivottoman alkeellisen aukkoisen juonikuvion nainen: Hän yrittää pitkähkösti ja vimmaisesti tappaa Kosugin pojan, mutta seuraavassa sekunnissa, kun miehet yrittävät samaa, hän alkaa, yrittää pelastaa pojan.. Hyvä tietenkin ettei lapsi kuole.. Yksi käytetyimmistä haavoitus kautta tappokeinoista ovat heittäminen ja sylkeminen: Heitä rautapalloja ja niiden eteen piikkejä lattialle, juoksija kompastuu palloihin ja saa piikit naamaansa, tai sulje piikit suoraan suustasi naamaan..

Erittäin mieli- ja monipuolinen toiminta-trash-hybridi tahattomalla trash-campkierteellä jossa jopa mukana mummo-karatea-kung fua-wuxiaa!!!???... Mummo valitettavasti kuolee...

Mukana myös vaatteet päällä porealtaaseen ja suomalaiseen saunaan-kidutusta kautta kuoloyritystä, mutta käsisidosnarut voi polttaa poikki kuumien kiuaskivien päällä ja perinteinen löylykiulukin löytyy! Nyt torille kiukaalle vettä heittämään! 

Disembodied (USA-1998/2024)

 "Give me back my brain!" "What are.you doin' in se dumb like this?" "Renting a room.' Lakonista. Kuvaukseltaan komea, ei mikään halpisjuttusuttu, suttujuttu, huikea avantgarde-science fiction-undergroundtrippi nuoresta nahkatakkinaisesta, keksijästä joka saapuu tunkkakakaupungin vielä tunkkaisempaan hotelliin (hotellin nimi tietenkin Grand Hotel) ja saa sieltä sen tunkkaisimman kellarihuoneen, johon siivoojakaan ei mielellään mene, mutta nainen menee mielellään, sillä sinne asentamansa laboratorioputki-sähköjohto-vilkkuvärivalo johdannaissitovien maidossa, kahvissa, maitokahvissa keitetyn, kiehuvan, kuplivan aivoastiakulhon-maitotonkan ja kombinaatin keksimisen ja kasaamisen ja lisäksi nainen pystyy synnyttämään kehostaan louskuttavia hammassuita joita hän laittaa uimaan tunkkavessan tunkka-ammeen mustaan paskaveteen... Naapurihuone on taas iloinen väripläjäys jota asuttaa iloinen iloisiin värivaatteisiin pukeutunut myöhäishippinainen ja käytäviä kiertää hotellin likavaatteinen portieriplösö filmikela kainalossaan sillä hän haluaa esittää dokumenttifilmejä...

Ai niin, keksijänainen myös täyttää huoneen kaapit ja sängyn kiven ja perunanmurikoilla (hän muodostaa niistä geometrisiä kuvioita sängyn, sängynpeiton päälle), koska hän on syntyisin perunapitäjästä...

Ja ai niin, mukana myös Dr Brainard, vai oliko se Brainer?!..

Ja ai niin, ensin vessa, sitten hotellihuone, huoneisto muuttuvat pieniksi tippukiviluoliksi!!!???...

Ja ai niin, perunalla ei olekaan silmu, vaan silmä!!..

Ei todellakaan sitä tavallisinta, tyypillisintä halpis-suoraan videolle kamaa, vaan...

...Huikeaa Huikeaa Huikeaa Settiä!!!...

Ninja Thunderbolt eli Ninjan Raivo (Hong Kong-Taiwan-84) NinjaTaiwas

 Elokuvan alussa ja pitkin loikin poikin Ninjasaarnaa: "Jos Jumalamme ovat meille vihaisia, tapamme heidät, jos kuninkaamme kieltävät meidät, tapamme heidät." Eli NinjaEvankeliumin mukaan Ninjajumaloidenkaan loppu(,),tappo ei ole loppu, ei ilmeisesti Viimeisen Ninjankaan... Voi Taivas miten, mitä ihanan tolloa tuubaa!!!... Mukana lisäksi jopa miniauto-pujottelurinne-rullaluistelu karatea-,kung fua-ninjailua, jauho-jyvä-riisimaton päällä liukastus-kung fua-potkintaa-ninjsilua ja hemmo jolla huumesätkät suussa säilössä?!.. Sieltä hän niitä kymmenkunta jakaa jonossa ostajalle... Kosteus käryää?..

The World, The Flesh and The Devil eli Viimeiset ihmiset (USA-68)

 Kaupungin kaivos(?!)mies (Harry Belafonte) nousee kellarista ydinsaasteista muka "puhtaaseen" kaupunkiin, kaupunkeihin.. Ja paikat ainakin siinä mielessä 'puhtaat' ettei hän eikä  nainen (Inger Stevens) että mies (Mel Ferrer) joihin hän törmää saa minkäänlaista oiretta, tartuntaa.. Ja kaupunki, kaupungit 'puhtaita' muista ihmisistä (missä ihmeessä, älyttömyydessä ruumiit ovat?)...

Elokuva on kuitenkin visuaalisesti komea ja Belafonte ja Stevens loistavia, mutta Ferrer järkyttävän jäykkä, kuivan kökkö ja mitätön roolissaan, kuten hän aina...  Toinen loistava juttu elokuvassa on kieliposkiset-kyyniset heitot: "Muista maksaa sähkölasku ajoissa." Ja kun nainen lähes  tyhjässä kaupungissa sanoo Belafontelle muuttavansa hänen luokseen, niin tämä toteaa: 'Mitähän ihmiset siitä ajattelevat?" Eli rasismin saastepilvi ei väisty ydinsaasteenkaan edessä...

Sex Beyond The Grave aka Love Beyond The Grave (Hong Kong-84)

 No, eipä tässä nyt niin hirveästi sitä sexiä, lovea mukana ole, ei haudanetuista eikä takaista, sillä enpä tuota raiskausta nyt kyllä seksiksi, rakkaudeksi kutsuisi... Lovea eli aukkoja kyllä sataa ja syytää tarinaan ja tarinoihin...

Toisen Maailmansodan aikana Jouluaattona kusipääkapteeni tappaa piilopaikan  perheen, raiskaa vaimon ja kartanon piilopaikan paskiaispomo raiskaa myös...

Sitten yhtäkkiä kertojaääni kertoo että kartanon väki katosi jäljettömiin jo vuosia sitten ja paikka puistottui, metsittyi...

Sitten yhtäkkiä siirrytään vuoden-84 Hong Kongiin jossa pari perhettä, perhe ja perheenpuolikas, pelaavat usein ja pitkään hirveästi huutaen Mahjongia, perheenpuolikkaan mies on huonosti näyttelevä peliaddikti (näitäkin pelejä näytetään lähes loputtomiin) ja hän myöhästyy näiden vuoksi jatkuvasti perheiden juhlapäivällisiltä ja vaimo heittää astiat ja ruuat pitkin pirttiä ja pihoja...

Sitten yhtäkkiä mainittu perhe onkin jo muuttamassa mainittuun kartanoon ja vaikka sen kunto on hirveä(n) romuna, saastainen, sotkuinen niin se on yhtäkkiä puts plank pölyistä pois ja valmis, mutta yhtäkkiä talon aavekanta tietenkin alkaa jylläämään, mylläämään: Mahjong-laudat ja jääkaapit lentävät ilmassa (jääkaapin sisällä vielä sini-ihoinen, verinen aavepoika syö jäätelöä, ja kun jääkaappi avaimella lukitaan, niin poika potkii kaapin sisälommoille, ulkokupruille pyörimään entistä kovempaan vauhtiin), perheen poika lennätetään pihan kaivoon kadoksiin...

Mukana myös miehen maanista, massiivista herkkusieni-kotikasvattamotouhua, Manaajan minuutin mittaista pahuudenpoistoa valkosipulit kaulassa(?! vampyrointiko tämä olikin, ei ollut, ja Manaaja vielä lupaa, uhoaa tulla takaisin, ei tullut..)

Hyvin sekava, mutta myös samalla yhtäkkiä (sen vuoksi) viriilinä pysyvä elo ja kuolokertomus...

Charisma (Japani-99)

  Huikea luonnonhuojelu-juojelu-puojelu-suojelumetsätrippi jossa molempia puolia ymmärtävä kidnappauskeissikyttä saa potkut ja hän lähtee metsiin rauhoittumaan suojelemaan yhtä yksinäistä harvinaista laudoitettua raudoitteua  'rauhoitettua' kuivaa puunkäppyrää, mutta onko puu vaarallista myrkkyä itseensä ja muihin puihin suihin levittävä organismi?...

-30-luwun Hollywoodia: Midnight Mary eli Keskiyön rakkautta (USA-33)

 Elokuvan alussa nainen (Loretta Young) istuu lesosti, leuhkasti Cosmopolitan-lehden takana oikeussalissa, vaikka on syytettynä murhasta ja tyypillinen raivoava siilitukkainen syyttäjän pyörölaseissaan mesoaa murhatuomiota.  Sitten siirrytään takahuoneeseen jossa nainen alkaa katsomaan paksujen oikeusjuttumatrikkelien selkämysten vuosilukuja ja takautumat kertovat vuosijärjestyksessä mitä minäkin vuonna naiselle tapahtui. Eli tapahtuu tämä tyypillinen kaari, jossa hänelle tahtoen tai tahtomattaan, tai ei ollenkaan tapahtuneista rikoksista ja "rikoksista", gangsteripimun nousuista, laskuista ja vastustuksista kerrotaan, kudotaan tarinaa. Pitkään, puoliksi nainen on myös lain puolella oikein konkreettisesti, rakastuttuaan rikkaaseen asianajajaan, ja rakkaus on molemminpuolista.. Nämä muistelut muodostavat elokuvan pitkän rungon.

Elokuvassa tuodaan erikoisen piikikkäällä, pisteliäällä, tehokkaalla tavalla esiin ajan työttömyys: Koko kaupunki on täynnä neonvaloja(?!) joissa lukee "No jobs." "No help wanted." Ja kaiken tämän valovyörytyksen keskellä vilahtaa Joan Crawfordin nimi elokuvateatterin mainoksessa.. No, hyvä että edes hänellä on töitä. 

-30-luwun Hollywoodia: Becky Sharp (USA-35)

 Värikäs (ensimmäinen täyspitkä technicolor-elokuva), mutta muuten melko  mitätön historiasatiiri sieltä Ranskan vallankumouksen tienoilta. Yhtenä erikoisuutena mainitsen tämän: On olemassa sanonta että kristinuskontoasioita paukutetaan raamatulla päähän, niin tässä se tejdään konkreettisesti: Papin päähän, eli raamattutietäjän kupoliin heitetään raamattu. 

Arch of Triumph (USA-48)

 Alkuteksti: Loistava elokuva. mutta ainakin Pohjoismaa-dvd:n alussa ennen varsinaisia alkutekstejä eräänlainen etovan erikoinen elokuvaa ja näyttelijöitä ylettömästi kehuva arvostelu, Sen alussa liioitellaan tämän olevan Bergmanin upein ja Boyerin voimakkain rooli, mutta sitten rämäytetään myötänolouden luukut, ovat ja ikkunat selälleen: "Nämä poikkeukselliset ominaisuudet tekevät Riemukaaresta osan jokaisen katsojan henkilökohtaista historiaa." Vakavankaan aiheen elokuvaa ei pitäisi nolouttaa näin laajasti, ja vielä heti aluksi, alussa..

" 'Who brought the package?' "A woman, a lady." "Well, which, woman or lady.?" "Just, just in-between.'

Tämän elokuvan iso onnistuminen on sota-aikaan, ja rakkauteen sota-aikaan liittyvät tehokkaan iskevän ironiset, julmat ja realistiset sloganit (En tiedä ovatko kaikki peräisin Erich Maria Remarquen kirjasta,johon elokuva pääosin perustuu): "Kun joku om kuollut hänestä tulee erittäin tärkeä."Yksin ja ilman toivoa." "Toivo on luksusta mihin meillä,ei ole tänä vuonna varaa' "Sääli on vain turvassa oleville ihmisille." "Koko maailma pitäisi teloittaa murhasta." On mahdollista jakaa kaikki onni toisen kanssa, mutta vain osa kärsimyksestä."Joan, katso ulos. Kysy säältä satoiko eilen, tai oliko Kiinassa tai Espanjassa sota, tai kuoleeko syntyykö tuhansia tällä hetkellä. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Miksi harvoida vanhoja lehtiä." "Odota minua." "Olen pakolainen. minun ammattini on odottaminen."

Parempi Toisen Maailmansodan Pariisi- rakkauselokuva Ranska-Saksa, mies saksalainen riskillä-twistillä-viskillä, julmalla draamalla ja paremmilla näyttelijöillä, Ingrid Bergman ja Charles Boyer..

P.S. Tästä tehtiin versio käänteisnumerovuonna -84.

 

The Last Time I Saw Paris eli Muistojen Pariisi (USA-Ranska-54) Haljua, valjua..

"Ikuisen rakkauden" sairaskertomus. 'We have so much fun back then." 'Maybe too much fun.' Taas näitä elokuvia jossa Pariisin (Pietarin tai Rooman jne) muistot, puistot "heräävät" "eloon". Ja taas näitä elokuvia jossa toinen (nainen) vain juhlii eikä huolehdi lapsesta, miehestä, perheestä ja toinen (mies) vain murjottaa kotona eikä huolehdi lapsesta, naisesta, perheestä... Ja tietenkin, totta kai tämäkin on sairaskertomus "ikuisesta rakkaudesta."

Sotilas reportteri (Van Johnson) ja rikkaan perheen nuorikkonainen (Elizabeth Taylor) rakastuvat sodan jälkeisessä Pariisissa, mutta juttu on kai heti tuhoontuomittu, koska mies on heti rakastuessaankin korostetun murjottava  ja nainen korostetun hellitty, lellitty juhlija. Mies ei tee mitään muuta kuin yrittää tehdä romaania ja kun nainen saa pienen flunssan ("Saan flunssan jo säätiedoituksen katselemisesta, kuuntelemisesta") huone, koti muutetaan sairaalaksi hoitajineen, muineen.. Walter Pidgeon näyttelee tökerösti hömelöä, pösilöä rikasisää ja Donna Reed tuijottavasti mustasukkaisia siskoa...

Hailakkaan värikästä, mutta haljua kerrontaa. Taylor hyvä roolissaan, muut valjuja. Nuori Roger Moore vilahtaa.

One-Armed Boxer 2 (Taiwan- Hong Kong-72)

VIHDOINKIN, VIHDOINKIN PITKÄÄN, PITKÄÄN KAIPAAMAANI TULI RAUTALEVYN ALLA KUNG FUA!!!... Ja paljon muuta:  Kung fua miekkojen päällä, Yksikätimies taistelee venyväkäsimiestä vastaan (kädet yhtä aikaa tehokkaan venyvät, venyvän tehokkaat KÄSItteet ja jäykän löysät letkut) ja tietenkin päävihollisena pysyy ja pahenee päitäirrottavaa ketjukuppia heiluttava vanha. sokea katkeroitunut kusipääkääkkä umpitraditionaalistylsineen pitkine partoineen ja kulmakarvoineen.... 

Lähes avantgardistinen, surreaLISTInen sähkökitarasurina ja räminä musisoittaa mainiosti mättöjä ja meininkiä..

Huomattavasti parempi kuin ykkösosa.