Royal Tramp (Hong Kong-92)

 Stephen Chow Vanhassa Kiinassa. Vauhdikasta mutta tylsää. Samoin huumori: Mm Chow "jonottaa" vahingossa eunukki-leikkaus"jonossa". (Eli jonoa ei tietenkään ole.,) Ja kohtako jomottaa?..

The Devil's Three Golden Hairs (Itä-Saksa-77)

 Harvassa vanhassa lasten (vai onko tämä lasten?)  fantasiaelokuvassa käydään helvetissä, mutta tässä käydään! Muutenkin oikein värikästä menoa. Koira kusee miekalle.

Pirun, paholaisen mainio pätkä.

Espanjalaista avantgardea: Deux Vois (-68)

 Toisiinsa liittymättömien kohtausten katkonainen "kimara": Mm nainen syö salaattia raivoisalla rouskutuksella, vauhdilla..., pieni tyttö istuu yksin junassa, hänelle annetaan sanomalehti, tyttö vähän vilkaisee kantta, taittelee lehden ja heittää ikkunasta ulos, pöydällä pitkä rivi erilaisia kameroita, joita vaihdellaan ja räpsytellään kameraa, salamaa katsojaa kohti, vuorta vyörytään alas ja kun siirrytään autojen ja kävelijöiden täyteiseen kaupunkiin, niin äänet häviävät, mutta mitä tehdään kaikkein eniten niin perinteisesti vain jäykkänä mykkänä pitkään tuijotetaan kameraa, joukkona tai yksin...

The Nine Demons (-84) PääkalloDemoniVampyyrit..

 Miten tämän selittäis, no vaikka näin: Pahasti alakynteen jäävä taistelija pakenee ja törmää kasaan geysireitä (??!! Kivikasoja joista nousee savupatsaita) ja on hemmo joka kerran viidessäsadassa vuodessa sattuu paikalle ja putoaa Manalaan eli Mustaan Paratiisiin eli hätäisesti kulissiluolannurkkaan kyhättyyn tietokonepiipittävään värivilkkuHelvettiin ja hemmo, Joey pyytää apua Mustalta Prinssiltä auttamaan kaveriaan joka jäi taistotantereelle taistelemaan.. Prinssi suostuu mutta Joeyn pitää ottaa mukaansa Yhdeksän Demonia, yksi Demonitar ja kahdeksan jatkuvasti rasittavasti nauravaa lasta. Mutta miten demonit mukaan, no tietenkin näin:   Näillä Demoneilla on taito muuttua ilmassa pyöriviksi pääkalloiksi, joten he asettuvat pääkallokaulanauhaksi Joeyn kaulalle Demonittaren pääpääkallo isoimpana nauhan alapäähän. Mutta Demonit ovatkin Vampyyreita jotka ensin LapsiVampyyreina käyvät kiinni kurkkuihin, mutta muuttuvat luuleukojaan louskuttaviksi pääkalloiksi ja verivirrat risteilevät pitkin poikin kalloja...

Video Diary of a Lost Girl (USA-2012) Videovuokraamon Demoni

 "Ennen Eevaa... .... Oli Lilith. Tehty tomusta... .... Juuri kuten Aatami," Sitten nämä kaksi alastonta, naamiokasvoista, tv:n tulilumisadesilmäistä yhtyivät... Sitten Lilith pakeni Punaiselle Merelle ja yhtyi tuhansien demonien kanssa... Ja antoi alun, syntymän uudelle naisten rodulle....  (Näytetään hieromassa värikkäitä pääsiäismunia)

Pääjuonen pääjuoni alkaa: Avaruusmuovimainen, vino, vääristynyt vhs-vuokraamo Adult Sinema (vuokraa pelkästään kauhua, paitsi Pabstin ja Louise Brooksin Pandora's Box 1]) on Lilithistä siinneen Lilinin työpaikka ja Hän on demoni!

Halvan huikea avantgardistis-ekspressionistis-vhs-taidemainen trippi jossa mm vessapaperi syttyy sähköiseen punatulee , wc-pöntön reunat nousevat ja valuvat sähköpunavirtoja... Ja ikuisen yön kaupungin muovisten ja varsinkin pahvisten, vinojen kerrostalorivistöjen päällä särisee sähköinen aurinko ja kuu..

1] Elokuvan nimihän tulee parivaljakon Diary of a Lost Girl'istä, mutta sitä ei jostain syystä näytetä, vaan juurikin Brooksin kasvovilahduksia Pandora's Boxista..

Traces Of Stones (Itä-Saksa-66)

  Ennen elokuvan katsomista ja suht pitkään sitä kstsoessani luulin että tämä elokuva joka oli 'pahamaineinen puolueelle' on pelkästään voimalaitostyömaata terrorisoinut (mutta myös armottomasti työtä tekevä) sakkia käsittelevä, mutta näin ei pitkässä (liian pitkässä) elokuvassa ollut.. Tämä porukka on länsimaisiin lännenelokuvavetimiin pukeutunut (tai ehkä enemmän häjypohjaisiin pröystäilypukimiin pukeutunut lössi, poikkeuksena häjyt eivät olleet kovin työhulluja.. näillä 'herroilla' lännenelokuvamaisin vaateyksityiskohta on stetson..) juoppo ja työhullu sakki jotka mm joivat työläisten paraatissa koreografisesti kaljaa, uivat kaupungin kautta valtion ankka kautta koristelammessa alasti (ja heittävät poliisin mukaan sekaan lampeen) yleisön hurratessa, kännitapoelevat usein... Luulen että tämä jengi on se päällimmäinen pahamaineisuuden aiheuttaja, sillä kuitenkin suurin osa elokuvasta (eli liian pitkään) käsitellään perheellisen pomomiehen ja jengin pomon rakastumista samaan pomonaiseen, ja lapsikin syntyy.. Ja syntyy monia moraalisia kokouspohdintoja tästä dilemmasta mutta myös Itä-Saksan byrokratiasta, materiaalipulasta ja materiaalien heikkolaatuisuudesta.. Näitä kokouksia on aivan liian usein, katsoja kyllästyy, mutta niillä katsoja kyllästetään koko maan toimimattomuuteen pitkässä pelissä.. Tosi mielenkiintoinen kuriositeetti..

The Legend of The Golden Pearl (Hong Kong-87)

 Voimakkaasti kaksijakoinen elokuva 'pikkuperinteisestä' 'genrestä': 'Scifi-seikkalukirjojen tekijä (ja kansainvälinen seikkailija) pelastaa'. Vauhtipuoli (kekseliäs, pitkä ja vauhdikas hyvikset tiputtavat pahikset kyydistä-takaa-ajo, munkkien kaljupäillä juostaan ja kung fuillaan 1], lopun massiivinen lumivuori-praktikaalipaukutus-romutus 'historiallisen' myyttitaruston avaruusalus-lohikäärmeen toimesta) on makoisaa mannaa mutta jumitustakin riittää koti ja vierastarpeiksi..

1] No, eivät ne sentään kung fuilleet päiden päällä, mutta kaksitasokoneen siivillä kyllä kung fuillaan..

Gonzalo Suarez osa 4: Aoom (Espanja-70)

 Hautausmaa-alku. Elämäänsä, itseensä, työhönsä kyllästynyt näyttelijä (Lex Barker??!!,!!??) siirtää sielunsa pieneen lasten, tyttöjen nukkejen ja kuolee, hänen palvelijansa ottaa nuken ja hakkaa kivellä kappaleiksi. Tämä on elokuvan ainoa järkeenkäypä-mahtuva-osuva järjettömyys, kaikki muu on turhaa, tyhjää tanssia, tärinää, huutoa, karjuntaa, kirkuntaa, hyörintää, pyörintää, sekoilua, hulluutta, kaaosta, ulvontaa tai tuijotusta ja jumitusta, pöljyyttä, pösilöyttä, tolloutta, typeryyttä... Barker on hyvä, muut kankeita, ankeita, avuttomia, huonoja, paskoja, surkeita... ,Ja kun tuijottavat, vaisuja, valjuja..

Gonzalo Suarez osa 3: Ditirambo ( Espanja-69)

 Hautajaisalku. Vihanainen levittää salkullisen seteleitä arkun päälle. Hauta luodaan heti umpeen jottei setelit lennä.

Siinä se kaikki hyvä, syvä, outo onkin. Painukaa pastalle , siis paellalle, tässä ei ole mitään nähtävää!

Gonzalo Suarez osa 2: Esiosa Ditirambolle

o Ensin näytetään piha täynnä vessanpönttöjä, sitten siirrytään kameroimaan kortistoa... 

Aurinkolasien, yöpukuinen mies herää, ottaa vesilasissa kukan rintapieleen, laittaa lasiin poretabletin ja kai juo off-screeninä, siirtyy keittiöön jossa kaataa kahvia kenkään ja kai juo....

Nainen pyytää apua vessan lavuaarin kautta, mies yrittää käyttää hanoja mikrofoneina...

Käväisee kortistossa, kirjoittaa koneella sekunnin, pelaa shakkia yksin kahdella mustalla ja valkealla nappulalla...

Puhelinluurista sängyllä kuuluu naisen itkua, lavuaariin puhuva nainen löytyy.. Mies ilmestyy komerosta.. kaksi kertaa..

Ammuntaa..Ja takaisin vessaan, mies avaa hanat, naisen ääni koristen, pulputen tukehtuu.. Mies ottaa vessan peilin irti ja näyttää kuvausporukan vessan nurkassa...

Takaisin pönttöpihaan... 

Gonzalo Suarez osa 1: The Strange Case Of Dr. Faust (Espanja-69) Voltteja aivo ja konkreettisessa käytävässä..

 Aluksi kertoja sanoo meidän katsojien olevan "sokeita eläimiä."

Tohtori Faust muistelee, unelmoi `Avaruus`naisen meren syvyyksiin, syvyyksistä..

Sitten ei avaruudellista, merellistä, mutta kulkemista, tanssimista..

Välillä on askarteluhetki ja permantovoimistelua pihan soralla ja kapeassa käytävässä, kadulla ja katolla..

Pingistä pelataan pitkään ruokapöydällä.

"Ymmärtävätkö hiukset hatun?" Tai hanskat käden, sukat, kengät jalan??..

"Miksi lapset piirtävät aina samalla tavalla?"

The Last Theft (Tsekkoslovakia-88)

 Ryöstäjä ryöstää hautausmaan läheisen `tyhjän` kartanolinnan, mutta miksi talon kalkkisen kalpeat, kalpean kalkkiset pölyiset peruukkipäät ja vanhavaatteiset `asukkaat`ajavat häneltä parran, kylvettävät, vaatettavat, juottavat, syöttävät hänet, ovatko patsaat vampyyreja? Hieno lyhäri.

Japanilaisia avantgarde-animaattoreita osa 2: Naoyki Tsuji

 Looking At A Cloud (2005) Clouds, Watching (?) From The Cloud (2011) Breathing Cloud (2011) Naoyki Tsujin animaatiot ovat Priit Pärnmäistä tavaraa. Vähintään neliosainen Pilvitrilogia osoittaa että pilvet ovat hänen juttunsa, tuttunsa.. Mutta katsommeko me pilviä vai pilvet meitä? Varsinkin kun pilvillä on Halinallemaiset yhtä aikaa iloiset, itkevät ja pelottavat silmät. (Pilvimato vain puuttuu.) Ja pilvet imevät ihmisiä sisuksiinsa ja satavat vain yhden takaisin kadulle ihmettelemään..

Japanilaisia avantgarde-animaatttoreita osa 1: Mirai Mizue

 Modern (2010) Metropolis (2010) Dreamland (2018) Retro Future (2015)... Kuim modernia, avantgardista minecraftia, hienoja, mutta tietenkin toisteisia...

Wonder (2012-2013) Perinteisenä siittiöanimaationa alkava muuttuu nopeasti musyien meduusoiden ja varsinkin värikkäiden barbapapojen pyörötanssiksi. Pyöreät muodot muutenkin hallitsevat, vallitsevat liudentuvien luikertelijoiden ohella, ovella, jotka perinteisesti pyöristyvät ympyröiksi. Animaatioväritys muuttuu lopuksi vesivärjäilyksi. Iloinen, kilahteleva, kiljahteleva `lapsijazz`säestää kivaa tunnelmaa.

Lost Utopia (2007) Jälleen siittiö`vertauksella` ja jopa Raamatunlauseilla himosta-synnistä-kuolemasta alkava muuttuu kevyen pianopimputuksella-kilkutuksella pyörivään lintu, mato ja jopa ihmispääpyöritykseen, kehokin kohoaa makuulta...

Trip! - Trap! aka Cave (2005) Luolan pimeydessä elänyt ihmisotus löytää onton aukon josta aukeaa, voi mitä aukeaakin!!..: Lintu-siipi-ihmiset työntävät toisiaan jonossa alas, samoin siivettömät, ihmisen aivojen tilalla ukkoja geometrisessä järjestyksessä, lintu vie ihmispään. ukko liftaa pitkällä käytävällä, kaleidoskooppi pyörii, minecraftikin vilahtaa, ja minä join metsämansikkatrippiä!!--

Age  Of Obscure (2016) Pyörivää Japani-Jin Ja Jang ja 70-luku Suomianimaatiokuvioita, lopussa japanilaista söpöilykuvastoa ja Intia-Buddha-Mandala väriviipperäpyöritystä...

Fantastic Cell (2013) Perinteistä siittiöanimaatiota.

MITÄ?

 Maija-Liisa Kynnöskoski on tänään yrittänyt väkisin sisään Rovaniemellä sijaitsevaan Lounakotiin koska hänellä on pieni allergia, nuha, yskä ja polvikutina. Hän haisi itki ja ulvoi...  Poliisit kantoivat hänet kesäleirin kirkkoon...

La nuit fantastique aka Fantastic Night (Ranska-42)

Villapaitainen varastomies nukahtelee vähän väliä työpaikallaan ja muuallakin ja näkee aina unissaan tavoittelevansa perinteisen `nainen valkoisissa` ja mitä pitempi, syvempi sakeampi uni on sitä pitempi, syvempi sakeampi myös maagisuus: Naisen puhelimen soittoääni on käen kukunta ja puhelimen luurina kukanvarsi kukkineen, (ja hänellä on varapää hyllyssä, pahvilaatikossa, kuten muidenkin näyttelijöiden), Maagisuuden, Magian Akatemiassa kukka kasvaa käden kosketuksesta, seinäkellon viisarit ovatkin villisti paukkuvia ja pyöriviä ilotulitus-tulisuihkuja, sitten mennäänkin aavetaksilla, aaveambulamssilla ("Onko joku vanha maalaus, patsas pyörtynyt?) Louvreen, jossa aavetanssiaiset...

"Kaiulla ei ole mielikuvitusta."

Oikein hauskaa, kekseliästä ja vetävää maagismenoa, unimaailmaa...

Charles Vanel osa 1: Dans La Nuit (Ranska-30)

 Tämä viimeisimpiä mykkäelokuvia on tämä ranskalaistuotos joka on aluksi sekavaa settiä mutta kuvaus on komeaa kun kamera kieppuu, laskee ja nousee huvipuistossa, häissä ja kaivos ja tehdasmiljöössä. Tämä tehdas kautta kaivosmiljöö on elokuvan päämiljöö tässä näyttelijä Charles Vanelin ainoassa ohjaustyössä. (Ja itse tietenkin pääosassa.) Noin neljänkymmenen minuutin kohdalla tunti ja kaksikymmentä minuuttia pitkässä elokuvassa tarina vihdoin jumiutuu raiteilleen: Mies loukkaantuu kaivosonnettomuudessa ja hänen kasvonsa ruhjoutuvat, rujoutuvat niin että hän joutuu pitämään maskia. Mies etääntyy vaimostaan, mutta vielä enemmän vaimo etääntyy miehestään.. Mukaan tulee pettämistä, mustasukkaisuutta, murhaa, masennusta... Mutta kuka murhasi kenet? Ru(h)joutuneet kasvot ja kasvonaamiot varsinkin menevät jo kauhuelokuvan puolelle..

Lerpsahdus. lipsahdus, lörpsähdys...Hieno elokuva, mutta varsinainen juoni alkaa liian myöhään ja on puristettu puoleen tuntiin, liian lyhyeen aikaan ja loppu on yhtäaikaa lämminhenkinen ja/tai lerpsahdus, lörpsähdys, lipsahdus...

Abdulladzhan, or Dedicated to Steven Spielberg (Neuvostoliitto-91)

Maahan mäjähtävä, räjähtävä UFO on   jollakin veivillä varustettu lampunvarjostimen, kalastajanhatun, kattilan, kulhon kokoinen, näköinen josta pyörähtää, vyörähtää vihreäverinen poika! Kylässä eksentriaa jo muutenkin(,) valmiiksi; Täysinäinen vesiämpäri laitetaan pyykkinarulle `kuivumaan`(?), pahvilippispäinen musta mies on karate-kung fu-taekwondo-mestari, yksi lehmä ei pidä kolhoosista, kollektiivista, vaan lähtee vähän väliä lipettiin vuorille... Lapsena aasin selästä pudonnut videoteknikko, puusta pudonnut parturi, ja tähän tietenkin hyvin, huonosti  sopii, sotii se, että Avaruuspoika on aivan Maapallopojan näköinen.. Hiukset tosin kasvavat heti siilitukkaleikkauksen jälkeen..

Kylänmies löytää pojan ja miehen vaimo luulee poikaa miehen syrjähyppylapseksi ja huuto ja raivo on valmis. Mutta poika taikoo rahaa, sadetta, jättiläismäisiä kesäkurpitsoita, maissintähkiä, bussin kokoisia vesimeloneja... (Mutta missä megamassiiviset suolakurkut juhlapöytään?)

"Katsoin eilen elokuvan nimeltä Stalker. Sen oli ohjannut Andrei Tarkovski. En ymmärtänyt siitä mitään, mutta pidin siitä.."

Aivan ihana, mainio leffa!!.. Vaikka loppupää pykiikin.

Eulalia-täti (Suomi-40)

Vaikka tunnen hyvin suomalaista elokuvahistoriaa, niin tämä laiskasti etenevä kammottava kaahaus ja kaaoskomedia oli minulle ennestään tuntematon (isona yhtenä syynä ettei ole ollut tv-esitystä, julkaisua, katsoin elokuvan elonetistä..) niin tämä laiska kaahaus ja kaaos olisi tosiaan tuntemattomaksi saanut jäädäkin.. 

Tämän musiikkikomedian pääjuoni on pikkukaupungin ukko joka, jolle on kerännyt, kerääntynyt niin paljon kaupungin eri yhdistysten pomohommia että niitä on kolme joka ikinen ilta ja muut iltariennot päälle. Ainoat onnistuneet, ja yleensäkin ainoat pomopiruilut ovat kun hän raittiusseuran palopuheen jälkeen lähtee paloviinapuheisesti ryyppäämään ja kun kaupungin Ompeluseuran naiset kutsuvat hänet Kaupungin Kanayhdistyksen puheenjohtajaksi.. Entä elokuvan runsas musiikkipuoli? Jorma Nortsmon kappaleet mainioita, mutta ne kirkutaan kammottavasti ja aikakauden karmea äänitystekniikka ei laatikkosaundia paranna..

The Midnight Terror aka The Midnight Cryaka Cry of Midnight (Iran[!]-61)

 "Kätesi ovat kylmät." "Tapoin niillä juuri miehen." Ainakin Enkkunimiltään, mutta ei tekomaaltaan erittäin geneerinen on tämä  Iran(!)-noir!

Gangsterikahvilan kantajengi suunnittelee TAAS pomonsa tappamista, ja olisi varmaan onnistunutkin siinä ellei baariin 'eksynyt', gangsterismista tietämätön työtön mies olisi alkanut pelastamaan ylivoiman alle jäävää pomoa, ja he yhdessä paukuttavat pomon pahispossen permantoon.. Ja tästä alkaa viattoman veikon työura pomon, ja naisensa, palvelijana, mutta säilyttääkö viaton viattomuutensa, kun viattomista viattominta, miehen tulevaa  morsianta mies ei kehtaa kosia ennenkuin lompakossa on tarpeeksi rahaa. Rehellistä rahaa, mutta entä kun pomo syytää koko ajan sitä rahaa kouraan, eikä miesparka tajua läheskään heti että kyseessä on gangsterit ja gangsterirahat..

Katsottava, mutta reilusti ylipitkä kuriositeettinoir, mutta elokuvaan useissa arvioissa liitetyt (s)eksploitaatio ja väkivalta- vilaukset ovat olemattomia, liioittelua.. Yhdessä kohtauksessa hierotaan puoli-off screeninä nauloja naamaan.

Dead or Alive 2: Birds (Japani-2000)

 Erittäin laajatuotantoinen (genreisesti, laadullisesti, määräisesti 1]) elokuvaohjaaja Takeshi Miike on tässä elokuvassa siinä loistavan puolella. Se on hyvin Miikemäinen tulkinta Japanin triad ja yakuzaelokuvien ideasta roistoista paossa saaren rauhassa, ta "rauhassa"...

Tässä ollaan pitkään rauhassa ilman lainausmerkkejä.. Elokuvan alussa kaksi ammattitappajaa saapuu sattumalta samalle ampumiskeikalle, ja toinen suorittaa tehtävän, tehtävät, toinen ei ehdi, mutta he eivät törmää vielä, vaan törmäävät kohta sattumalta samalla saarella, joka on heidän molempien lapsuussaari ja he huomaavat olevan vanhat hyvät lapsuusystävät. (Ja mukaan tulee vielä yksi yakuzaelokuvien hitmanien lapsuusasia, nimittäin orpokoti, he molemmat ovat samasta orpokodista.) Sitten seuraa suht pitkään lasten leikkejä muistuttavaa iloista riehuntaa paikalle jääneiden lapsuuskavereiden kanssa, mutta sitten Miike laittaa japanilaisten gangsterien saaripakoelokuvien perusteemaa moraalista pohdintaa peliin, mutta onneksi tietenkin Miikemäisen mietinnän ja meiningin läpi kuvattuna: He alkavat tappamaan entistä kovemmalla tahdilla pahoja miehiä ja lahjoittavat rahat Afrikan nälkäänäkeville lapsille! Mukana myös mainio pitkä kohtaus jossa gangsterikaksikko osallistuu saaren lapsille esitettävään lastennäytelmään. koska kiertävän lastenteatterin näyttelijöitä loukkaantuu törttöilevässä autokolarissa:.

Loistava elokuva!

1] Mutta suurin osa elokuvistaan määrästään huolimatta hyviä, loistavia..