Hautausmaa-alku. Elämäänsä, itseensä, työhönsä kyllästynyt näyttelijä (Lex Barker??!!,!!??) siirtää sielunsa pieneen lasten, tyttöjen nukkejen ja kuolee, hänen palvelijansa ottaa nuken ja hakkaa kivellä kappaleiksi. Tämä on elokuvan ainoa järkeenkäypä-mahtuva-osuva järjettömyys, kaikki muu on turhaa, tyhjää tanssia, tärinää, huutoa, karjuntaa, kirkuntaa, hyörintää, pyörintää, sekoilua, hulluutta, kaaosta, ulvontaa tai tuijotusta ja jumitusta, pöljyyttä, pösilöyttä, tolloutta, typeryyttä... Barker on hyvä, muut kankeita, ankeita, avuttomia, huonoja, paskoja, surkeita... ,Ja kun tuijottavat, vaisuja, valjuja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti