Psycho-Ripper aka Bloodrage (USA-80)

 Syrjäisessä hienostotalossa prostituoiduilla käy asiakkaita jonoksi asti, törmäilevät ovella. Joku on miesystäväkin, ehkä useakin. Ehkä paikalla usein pistäytyvä poliisi. Mutta kun yksi niistä on murhaaja, jota ei tyttö tiedä. Tai tietää, liian myöhään... Sitten siirrytään murhaajan perässä niljaisen New Yorkin niljaan. paskaan ja likaan... Likaista, niljaista, paskaista Joseph Zito-roskaa. Suomi-vhs:n piirretyssä kannessa kurkkivaa kalmoa veitsi kädessä ei leffasta löydy. Piirrettynäkään.

Scared Stiff (USA-87)

 Mielisairaalalääkäri ja hänen ex-naispotilaansa poikineen muuttavat yhteen vanhaan taloon jossa kohta mellastavat vanhan vittumaisen orjakauppiaan haamu ja teot. Rasittavaa ja täysin epäuskottavaa, mutta valitettavan yleistä genrekäsikirjoitusta on se että mies suhtautuu "suht" raivoten naisensa näkyihin, vaikka on alan ammattilainen (no, ei tietenkään "kummittelualan", mutta silti..) ja jatko on jokseenkin onnistunut kautta geneerinen "sehän näkyii hänestä jo aiemmin, miksen minä katsojana huomannut, vaikka se oli niiin geneerinen"-kauhukäänne,  mutta muuten tämä historia- pulut vintissä (ei viittaus mielisairauteen, vaan vinttiiin, talon vinttiin)-kauhuilu on jokseenkin ok. Hyviä ja hyvin toteutettuja ideoita ovat mm hiekkalaatikkoautojen henkiinherääminen. tietokoneen tietokoneen ulkopuolellekin tuuttaama pikselikauhu, vetoketjupäänahka ja jyräävä kuvausryhhmä ja piano (entä viidakko?)  sekä humoristiselta  puolelta pallopelihullu etsivä (katsoo sitä mm vetoarkistokaappiin kätketystä minitv:stä! Ja rupizombina "Helvetissäkin" kymmeniltä kanavilta!!!) Ja pikseligoreen hajoavan löysän Leningrad Cowboys-kampauksellisen psycho-punkabillyhieviön frisyyri ja koko olemus on magee.  Täysin käsittämätön, mutta kai tehokas on pitkään jatkuva kohtaus on katonkorjaajamiehen vahinkohirttäytyminen talon viereen, ja hän roikkuu siellä kai kuukausia! No, ei kai niin pitkään, mutta todella pitkään. Hajua vain ihmetellään huoneeessa, huoneissa...

Outo, mutta jokseenkiin tehokas elokuva. Oikeastaan oikein onnistunut.

Microwave Massacre (USA-79)

 Microwave Massacre on saastan ja seksismin syvin syleily, ylin yrjötys. Ei verinen, mutta humoristisen tunkkainen näissä kohkauksssa, kohtauksissa. "I`m so hungry I could eat a whore."  `Filet de femme`  Älytön juttu kaikin suolin. Plösö raksamies mikroveivaa vahingossa vaimonsa ja jne, ja, joo, no te tiedätte...

Pääosan esittäjä Jackie Vernon oli stand up-koomikko ja miehen ilmeet, puheet ovatkin hyviä, teot toisteisen  typeriä b-goreleffa-arvattavuuksia. Mutta hauskin hahmo on baarimikko, joka vaahtoaa elämäänsä valittaja-asiakkaille, että "Katsokaa, mulla on tuolla tiskin päällä alkoholinmyytälupa, mutta ei psykiatrinlupaa." Mutta hauskin juttu häneltä on se kun hän ilmoittaa miksi hän on baarimikko. Siksi koska hänellä on peräpukamat ja siksi hän joutui ottamaan tämän seisontatyön! Muutenkin elokuvan parhaimmistoa ovat nämä erilaiset, "innovatiiviset" ja vaihtelevat jutut, puheet ja dialogit... Niihin on paneuduttu, syvennytty. Niin syvältä ne ovat... Elokuvan Ranska-teema (ruuat, hienostelusanat-lauseet, näyttelijähahmoilla le-etuliitteet) hauska johonkin rajaan asti.