The Last Days Of Gomorra (Länsi-Saksa-74)

 Konsumerismikritiikkiscifiä. Elokuvan alussa tappelevat duunarit tuovat asuntoon oven kokoisen paketin. Sen sisältä paljastuu eräänlainen esiaste-retro-virtuaalikupoli-kypärä. Ja eikä elokuvan sisältä oikein muuta paljastu kuin tämä "Aparaatiksi" nimetty laite ja siihen huumaantuneet ja sen vastustajat.. Ja kerran kun Saksassa ollaan niin viimeisellä vartilla mukaan tulee valitettavasti scifioopperaa.

Slave Of Love (Japani-69) Slave Of Story, Slave Of Film...

 Tekijät, teksti, tarina, eli elokuva on, ovat jääneet, jäänyt ihan täysin tarinan, tekstin, elokuvan orjiksi ja vangeiksi tässä japanilaisessa kummitusrakkaustarinassa joka toistaa ja toistaa ja toistaa samoja kuolemanutua kuvaavia höttöhattaraisia "syvällisyyksiä" (lue: onttouksia, tyhjyyksiä..) ja "tuudittaa" (lue: tylsistyttää) katsojan moneen, useaan kyllästymiseen saakka... Välillä komean näköistä kuvaa. Ja varsinkin komeakuvaista, ku(i)vankomeaa, mutta jäykkää ja kainoa erotiikkaa.

Tarkoituksellista ja vähän mielenkiintoista sotkevuutta on se että mies on välillä opiskelija, välillä automekaanikko, välillä uimahallivalvoja ja hänen perässään on etsivä joka on myös miehen fani..

Elokuvan viimeinen puolituntinen selkeyttää, selvittää selvästi, syventää, terävöittää, tanakoittaa, taustoittaa tarinaa, mutta sen olisi pitänyt alkaa, aueta aikaisemmin.

The Abomination (USA-86) Punapyykkiä.

 'Nerokkaan' poikkeuksellisesti elokuvan goreökohdat näytetään alussa painajaisistaheräämispotpurina. Pääosahemmo on näiden gorehyökkäyssikermien ahdistunut uhri. Joten hän kertoo niistä ja elämästään psykiatrille, jolloin näemme näitä gorekohtauksia itse elokuvaan, tarinaan liitettyinä... 

Nuoren miehen äidillä on keuhkosyöpä, mutta kun huijaritvsaarnaaja  käskee kaikkien syöpä sun muiden sairaiden laittaa kätensä tv:n päälle ja kohta hän sylkee kasvaimen suustaan, ja näin tekee myös poika johon syöpä on siirtynyt? Ja näistä, tästä muodostuu keittiön hammashirviö joka  puree kaapeista, sylkee astioita, pyykkejä pesu-tiskikone'suistaan' (ja jolle syötetään talikolla punaveriväripyykkiä) jne... Ja vessassakin se syö vessapaperia?!.. Ja tekee myös pojasta murhaajan... Painajaista, totta vai molempia?..(.)

Loistava, mahtava pätkä..

Stephen Chow-Hong Kong-komediaa: From Beijing With Love (-94)

 Elokuvan alku tunkkatylsää, vaivautunutta ja valjua Bond-spooffailua erektiolääkerekkoineen, liiekinheitinsateenvarjoineen. No, puhelinpartakoneelle ja kenkä- ja partakone-hiustenkuivaajille naurahdin. Ja vessanpöntönkannen tv-ruudulle parikin kertaa.. Ihan kivaa päinvastaisbondailua. Mutta reilusti ennen puoliväliä huumori alkaa vauhdittaa ja voimistua ja ennen kaikkea piruuntua. korkeimpana, kököimpänä kohtauksena kun kökköbondilta poistetaan luotia jalasta ja hän katsoo samalla pornoa ja tietenkin huohottaa enemmän pornon perään doggy style-kohtausta katsoessaan. Ja loppukohtaus menee jo Bond-piruilun puolelle: Loppunainti tapahtuu torin lihakojun alla piilossa, roikkulihat vain heiluvat koukuissa. 

Night Caller (From Outer Space) aka Blood Beast From Outer Space (Englanti-65) John Saxon englatilaisessa(kin) elokuvassa..

 Olipa outo, eriparisista elementeistä koottu genretön kasauma. Siksi genretön, koska se heittelee täysin pohjustamatta noita eriparisia elementtejä kulman, nurkan takaa: Jo heti alkutekstien päällä soi aiheeseen sopimaton (tai sitten siihen smuuthisti 'sopiva') Frank Sinatramainen balladi avaruusmuukalaisista. Sitten siirrytään pitkäksi aikaa brittiscifin perustilaan, pieneen toimisto'laboratorioon', mutta siirtymät sieltä ovat juuri niitä pohjustamattomia poskettomuuksia: Avaruusmuukalainen on saapunut, sitten täysin etukäteen kertomatta kuka, miksi, miten on kertonut kaikki tietävät että muukalainen kerää nuoria naisia lehti-ilmoitusten kautta kuvaussesioihin Bikini lehteen, mutta kukaan kertojista ei tiedä miksi, ehkä experimentaalisiin kokeisiin... Sitten taas täysin kertomatta mistä tieto tuli, tutkija(t) tietävät, kertovat miltä planeetalta olio on. Nimikin otetaan lehti-ilmoituksesta. Hetkessä selviää  yös että keskuspaikka on eräs antikvariaatti!? Näiden kummallisten, tökeröiden leikkausten, siirtymien (joiden aikoina, siis aikoina joita ei koskaan näytetä) lisäksi on paljon muuta outoa. Omalla tavallaan positiivista outoutta ja jopa virkistävää genrerohkeutta ja jopa genrevastaisuutta on se että parikin päähenkilöä kuolee, mutta tuo tahaton genretietämättömyys(?), vastaisuus on myös kasautuessaan genren, genrejen surma (tai tosiaan muodoton genrekasauma) tulee esiin esim siinä että oivallista ohjetta 'Älä näytä hirviötä liikaa' käytetään niin ettei häneltä näytetä muuta hirviömäistä kuin hirviökäsi (toinen käsi on normaali ihmiskäsi) auton ratissa tai kuristaessa..  Oliko tämä (tahaton) komedia?..

P.S. Sanomattakin on (epä)selvää että näistä kaapatuista, kadonneista naisista esitellään vain yksi, oliko budjetti niin pieni että käsikirjoituksen sanojakin piti pihistellä, olishan heistä jotain voinut kertoa, sanoa, tuoda esiin.. 

P.S. 2 Tässä leffassa vitsaillaan laskuvarjoista ja marsilaisista, vuoden -69 brittiscifikauhussa The BodybStealers'sissä alienit sitten ottavat Naton(!) laskuvarjohyppääjä, joukkoja hallintaansa.. Se oli vielä huonompi. Isompi budjetti, mutta avaruusbyrokratia-protokollako laittoi lopussa vilahtavalle "alienille" eli tavalliselle vanhalle miehelle puvuntakin punakaulunksisen folio-hopeapuseron päälle ja sädepyssyn käteen ja aikaisemmin ja useammin näytetty aliennainen ei ollut kertaakaan puettu elokuvajulisteen piirrettyyn vasta folio-hopearintaliivi/'pikku'housuihin, vaan 'tavalliseen' folio-hopeamekkoon.. Kuten elokuvan lopussa todetaan "Tämä pitää pitää yleisöltä salattuna pistää ö-mappiin..." "Keissi suljettu."

Challenge (of) The Ninja aka Ninja The Ultimate Challenge aka Born a Ninja (Hong Kong-86) Joseph Ko'koko ei ollenkaan mukana?

Ja vielä viroksi!: Ninja Väljakutse.. Joseph Ko (vaikka ei ilmeisesti ainakaan tuolla nimellä ole koko Leffassa) sano saksadevarin extroissa näin: "Olen Joseph Ko ja olen kung fu-tähti." Itse leffa aika perinteistä paukutusta.

Killer Ninjas aka Ninja in The Killing Field(s) ja viroksi Ninja Surmaväljadel (Hong Kong-84)

 Elokuvan alussa näytetään noin minuutin ajan ninjan harjoittelumontaasia ankeasta alikulkutunnelissa ja sitten siirrytään mykkää, mutta ullvovamusiikkiseen kohtaukseen jossa tupakkaa polttava puna-asuinen pääninja esittää tv:stä ryöstöporukan pieleen ja poliisien luoteihin kaatuvaa ryöstöyritystä koko ajan enemmän, syvemmälle peloissaan istuen kumartuvaa avuttoman oloiselle musta-asuninjaringille.....?

Sitten siirrytään seuraamaan kun kaksi sotilassuihkukonetta lähtee ilmaan ja vanha sotilasmoottorilentokone laskeutuu ja kusisella kentällä alkaa sotilaiden välinen ammuskelu. Sitten seurataan taas örisevää pääpunaninjaa ja tärisevinä polviaan tuijottavaa mustapukuninjapossea.

Sitten laskuvarjononinja konekivääri kädessään hyppää clark kentlasisen jäykkään, mutta koko ajan parantavaa taistelutstsia näyttävään pääosataistelijaan, mutta taisto jää lyhyeksi kun kymmenet auto ja moottoripyöräpoliisit saapuvat auttamaan tätä yksinäistä taistelusutta, Steveniä, mutta hän haluaa pysyä yksinäisenä ja sutena.. Mutta tämä naisninja onkin tuttu Stevenin menneisyydestä..

Sitten ninja hyökkää hieromalaitokseen ja tappaa jonkun poliitiikobossin, oliko jopa ministeri, ja muutaman alastoman hierojattaren, ja nyt paikalle rynnii sadoittain sotilaita ja poliiseja, mutta ninja pääsee pakoon..

Eli juoni pääsee jo alusta alkaen pakoon, sillä nämä luetellut ovat vasta alkua ja kaikenlaista "juonen"sotkijaa saapuu ja tulee vielä rutosti mm nyrkkirautaninjan, puutarhasaksinaksuttaja'ninjan' sekä yhä uusien special agenttien muodossa. Jne jne jne... Ja kaikkein ihanimmin saagan sotkee se, että tämä 'pääosahemmo' on paikalla harvoin.. Toinen pääosahemmo, jota esittää legendaarisen jäyhä irvistelijä Stuart Smith on myös ruudulla harvoin, ja valitettavasti hän ei nyt nappaa ninjatähtiä hampaittensa ja sormiensa väliin (kuten hän tekee elokuvassa Ninja Invasion/Thundering Ninja), mutta tämä leffa nappaa viisi roskatähteä viidestä.....

Konkreettinen kauhujen festivaaliputki?

 Festivaaliputki vs Putkiremontti... Elokuva, musiikkifestivaaleilla festivaaliputkeksi kutsutaan että kuinka monta elokuvaa, bändiä ehtii, jaksaa, pystyy katsomaan ja Tommi Liimatalta on loppukesästä tulossa kirja nimeltä Verta valkokankaalla. Siinä yhdistyvät (vai yhdistyvätkö?) pariskunnan putkiremontti ja paikkakunnan kauhuelokuvafestivaali.. Se se olisikin että putkikaaos ja tämä festivaali yhdistyisivät. Tai tulipalo. Tai zombihyökkäys. Odotan innolla tätä  putkiremonttifestaria.. Putkiremontti vs Festivaaliputki..

Tyhjiä tiloja toistensa perään... - Psykologisen kauhun parhaimmistoa?

 Tyhjän tilan, huoneen kauhua.. Orpo lupasi kolmen vuoden ajan positiivisia merkkejä ihan nurkan takana... Uusi kokeellinen(?) kauhuelokuva Backrooms lupaa aina uutta ovea ja huonetta huonekaluliikkeen salaperäisen peräoven kautta... Ihan mielenkiintoinen premissi, toivottavasti tästä ei tule kauhistuksen kanahäkkejä kanahäkin perään...  Tai jopa ihan kauhistuksen kalkkunahäkkiä..

Tokyo Raiders (Japani-Hong Kong-Kiina-2000) Kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, tietenkin totta kai...

 Nainen odottaa Jenkkilässä tulevaa aviomiestään häihinsä, mutta mies ei saavu, joten törmää miehensä(?) Jenkkiasunnossa pyörivään sisustussuunnittelijamieheen (joka on tietenkin ja totta kai kung fu-mestari, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, heh, huoh..) jolle mies on velkaa ja yhdessä he törmäävät Idän Ihmekaupunkeihin miestänsä etsimään. Siis Kauko-Idän, kaikki näyttelijät  Hong Kong, Kiina, Japaniosastoa. Siellä he törmäävät heti yksityisetsivämieheen  (joka on tietenkin ja totta kai kung fu-mestari, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, huoh, heh.. osa 2) ja selviää että alueen kovin yakuzabossi on palkannut hänet selvittämään kuka on se juippi joka on hänen vaimonsa rakastaja ja selviää että hän on tuo kadoksissa ollut aviomies. Mutta sitten tietenkin, totta kai, kuinkas muutenkaan, sehän on selvä, `selviää` että juuri kukaan ei ole, poikkeuksen vahvistamisen lisäksi, genren kuluneimpien kliseiden ja `määräysten`mukaan,  aivan, ihan tai ei ollenkaan mitä väittävät. Joku onkin itse joku bossi tai duunari, joku onkin jonkun isä (joka on tietenkin joku bossi), jotkut eivät tunne toisiaan, vaikka väittävät että tuntevat, toiset väittävät että eivät tunne toisiaan, vaikka tuntevat jne jne jne ...

`Monet`väittävät että leffa on tunnettu moottorivenetakaa-ajosta Kauko-Idän kaupungissa, mutta  muistettavammat (jos joku yleensä näitä, tätä muistaa, tai itse elokuvaakaan tietää) kohtaukset ovat nämä kaks: 1. `Hyvis` ajaa pakoon moottorisoidulla potkulaudalla (laudan perässä moottorisahamainen, ruohonleikkurimainen narusta vedettävä savuttava moottori, itse lautaa ohjataan jäykän löysällä, löysän jäykällä tangolla..) ja `pahikset`polkupyörillä perässä kaduilla ja portaikoissa.. 2. Joukkotappelu kaduilla kaahaavan limusiiniautojen-kuljetusautojen päällä autoja kaduille pudottaen, murskaten ja `räjäyttäen`... Kuljetusautokuski ei huomaa, koska puhelimessa... Tämmöisen tappelun olen kyllä nähnyt parissa muussakin leffassa.. Ai niin, olihan tässä myös imuri-kung fua! Fritsut poskeen, silmään, suuhun, leukaan...

Onhan tämä leffa kliseekasaa ja toistuvan typerää, typerän toistuvaa kamaa, mutta tämä leffa vetää kliseet tahallisella ja/tai tahattomalla toistolla campin toistuvalla toistolla niin piippuun, sotkuun ja tukkoon että tästä jo nauttii.

The Snake Woman (Englanti-61) Kuristavaa, puristavaa käärmekauhua. Ihmis ja käärmeluonnon riekaleita nummilla..

Myrkyllistä, puristavaa, kuristavaa käärmekauhua. Yllättävän hyvä, toimiva, tunnelmallinen  kuristava, puristava ihmis kautta käärmekauhistelu.

Luulee, 'tietää'.. `Tietää`, luulee.. 1800-luvun lopun pienessä englantilaisessa pikkukylässä hullu kääkkätiedemies 'tietää', luulee käärmeiden myrkkyjen parantavat sairaudet aina epilepsian ja syöpien kautta mielen sairauksiin. Jotenka hän käyttää niitä mieleltään ja ruumiiltaan heikon, raskaana olevan vaimonkääkkänsä hoitoon. Ja vaimo tuskanhuudot ovat kaikuneet ja kaikuvat kylässä... Seuraus: Vaimo kuolee, mutta ehtii synnyttämään kylmäihoisen, silmäluomettoman tuijottavan tyttövauvan...

Seuraus kaksi: Kyläläiset saavat vihdoin. Naisen tuskanhuudoista tarpeekseen ja tappavat tiedemiehen ja tuhoavat laboratorion, mutta kylän tohtorikääkkä (kaikki kyläläiset kääkkiä?!..) vie tytön turvaan. Myös kasa käärmeitä luikertelee luontoon...

Tohtori on menossa seuraavana aamuna Afrikkaan, ja palaa kahdenkymmenen(!?..) vuoden kuluttua takaisin (tuplakääkkänä!?..) huomatakseen että tytöstä on kasvanut murhaavasti mellastava, nummilla narraava nuori nainen joka on puoliksi ihminen, puoliksi käärme ja jota käärmeet seuraavat... Ihmismuodossa hän on kokonaan ihmisen näköinen, mutta sisällänsä sihisee käärme.. Myrkkyhammaskäärme...  He, hän, hän, he.... Hänen konkreettinen käärmeisyytensä tuodaan esiin kauhistuttavan kekseliäässä kohtauksessa, käärme ja ihmisluonnon hybridissä, jossa metsässä löytyy ihmisen ja käärmeen vanha nahka, kun hän, he, he hän käärmemäisesti on luonut nahkansa uudelleen....

Onnettomuus onnettomuudessa - Demoni takapenkillä, muut pelkääjien paikoilla?

 PAKUPAINAJAINEN? PAHOLAINEN PAKETTIAUTOSSA? Tämmöiseltä vaikuttaa uusi Passenger- elokuva jossa pariskunta saa auto-onnettomuuspaikalta kyytiinsä karmean pirulaisen, maantiedemonin...

Haunted School (Japani-95)

 Japanilaisen lastenkauhuelokuvan alussa tyttö seuraa pomppivaa jalkapalloa ja paperia pyörittävää, pyörivään vessapaperirullaa kauhukouluun (ja katoaa koulun kerroksiin) ja poika piirtää pentagrammin koulun pihalle ja kekseliäästi valkomaalivaunulla jalkapallokentälle...

Hyvää leffassa ovat varvastossujättiläinen, Jan Svankmajermainen minuutin mittainen muovailuvaha-pää ja käsiksuhistelu sekä mustekalalonkeroita ja ravunsaksia kyljistä ja suusta survova hybridihirviö, mutanttimies, mutta tämä on aivan liian laahaavan, pitkä ja puhelias kelle tahansa katsojalle .

A Ghost Waits (USA-2020)

(Alkutekstien alla ensin kuullaan sitten nähdään kun perhe pakenee huutaen kummitustalosta...)...

Juippi on 'ammatiltaan' hylättyjen talojen fixaaja, mutta 'firma' eikä juippi ei tiedä kummituksista...

Ensin juippi vitsailee mm puhuvalla vessanpöntöllä (kannet huulina), mutta sitten kitara soi, metronomi tikittää, vessanpönttö vetää itsekseen... Ovikello, puhelin soi, Perinteisen vauvan, vauvojen itku kaikuu kerroksissa...

Aaveiden agentuurit pitävät yllä että aaveet, agentit, agentit, aaveet saavat asukkaat pois taloistaan, mutta mies ja aave, haamunainen veivaavat vastaan, ja hitaasti mutta mainiosti kauneus kiistää, kipittää, kirittää, 'kivittää' kauheuden... Kaunis elokuva, kauniimpi tarina...

"Oletko tavannut, tiedätkö, tunnetko jonkun julkkiksen aaveen?"

"Pelkäävätkö, säikähtävätkö aaveet?"

"Tuntevatko aaveet kipua?"

"I, you, they are everywhere.." ...

P.S. Arrowin blurayn hard of hearing-tekstitys ennustelee, kertoilee, kirjoittelee tulevia tapahtumia vähän liian aikaisin...

Bandh Darwaza (Intia-90) Purana Mandir (Intia-84) Veerana - Vengeance of The Vampire (Intia-88) ... Päässä humisee...

 Nämä  ovat mulle ne Bollywood-kauhun kova kolmikko joista löytyy kerroskivitalon kokoista vampyyria, kättänsä ja partaansa palamaan sytyttävää paholaisenpalvojaa, voimakkaasti ylinäyttelevää Michael Jackson- funny sidekickiä ja "lookalikea"... Mainion nykiviä ja falsetti ja basso tanssi ja laulunumeroita, pahvi ja punasilmäisiä peripahiksia, voimakkaasti ylinäytteleviä viiksimiehiä... "Pelottavia" pahvipääkalloja, pelottavia lepakkovampyyripatsaita ja vampyyreita, ympyrässä humisevia, huojuvia, huojuvia, humisevia kivipaasipää"hemmoja"... Päässä tosiaan humisee jokaisen kaksi ja puolituntisen Bollywood-kauhuelokuvan aikana ja varsinkin jälkeen.... Pitää ottaa Puranaa...

Karate Kung Fu Shaolin Masters (Filippiinit-77)

 No siinä on koko kova kolmikko kerrankin yhdessä! Jyrää ja jytää, jytää ja jyrää..

Vielä Godfrey Ho!: Warriors of Kung Fu

 Ninjamies Ho kung fu'n kimpussa, ohjaajana, ohjaksissa.. 

Harvinainen kaljupäällään puita kaatava pönttöpää, harvinaisen kusipäistä kung fu-koulutusta (myös ja varsinkin naisten!!..), harvinaisen paljon ja usein sokeuttamis-'kung fua', 

Jari Nenonen: Postimies Purasen tapaus (1975)

 Viehättävän kotikaupunkikutoinen kertomus nuoresta postimiehestä, paikallislehden pakinoitsijasta ja ravintoladj:stä ja hänen "nousustaan" ja "tuhostaan" pikkukaupungin pikkuisilla tikapuilla. P.S. Auto on miehelle takaisin kohtuun-palautuminen on oivallus.

Vampira (Länsi-Saksa-71)

 Vampyyri väärinpäin: Kaulassaan roikkuu risti. jota hän heiluttaa uhrinsa silmien edessä, zombi soittaa selloa, ruumisarkku piknikpöytänä ja veneenä...

Duel of The Ultimate Weapons (Etelä-Korea-83) Kultakasvoisesta konikuskista Kung Fu-Kuninkaaseen

 Kultakasvoinen kännäävä konikuski, perinteisistä perinteisin kökkö kung fu-kokelas, konttaus-"kung fua"...

Taistelusta taisteluun kiertävä Kung Fu-kulkuri-Kuningas/kusipää,  hassua musiikkia ja nopeutuksia, lanteenkeinutus-"kung fua"...

Kolmen hemmon, tarinan "synteesi": Ko konikuski kuskaa vaunuissaan prostituoituporukkaa, kerää rahat eukäteen ravintolalta heistä, ja pakenee prostituoitujen kanssa aina seuraavaan paikkaan ja nuo kaksi muuta hemmoa tekevät sitä mitä jo kirjoitin heidän tekevän...

Outo, toistuva, vauhdikas kung fu-raina...

P.S. Krokettimaila-kung fua: Erikoisuutena lattialla makaava miestä lyödään krokettimailalla jalkapohjiin ja hemmo lentää monta metriä oviaukkoon!

Ways of Kung Fu (-78)

 Pitkähkösti toistuvan tylsää, tylsän toistuvaa tappelukimaraa mutta loppupuolisko jytää ja paukkuu, paukkuu ja jytää: Känni- kung fu esitetään voittoisan seikkaperäisesti sammumiseen saakka, korviavinguttava rengas-kung fu kaataa ja kungfuilee ihan itsenäisestkin ja yhdellä pahiksella on rautamunat ja yhtäkkiä out of the blue esitellään nanosekunnin nopeasti sammakko-kung Fu!

Moonstalker (USA-89) (Tarkoituksellisen) aneeminen

aneemisuuden ylistys(leffa): Isänsä mielisairaalasta ryöstämä poika (vieläkin pakkopaita päällä) lähtee isänsä vapauttamana konkreettisista kahleistaan  heidän metsän asuntovaunukodistaan  off- screen ja verettömiin tappohommiin. Yhden uhrin pään ja kehon hän omii??!!??.. 

Kyseessä on tarkoituksellisen aneeeminen slasher alkutalven aneemisine metsäaukio- muka-leirintäalueineen (tämä.on siis talvislaslsasher) aneemisine näyttelijäsuorituksineen ja kyllähän paljaspintamattomuus seksi ja suihkukohtauksissa (yhdessä teltassa on muka lämminvesisuihku??!!??..) ja varsinkin verettömyys tappokohtsuksissa on tietty aneemista...

...Mutta tässä leffassa aneemisuus on jo niin suuressa roolissa, että se on jo tosiaan kuin yksi roolihahmoista ja suorituksista ja kuvauspaikoista, ja onnistuneista sellaisista...

Yhtenä epäonnistumisen onnistumisena elokuvassa näyttäytyy kikatus: Joku kikattaa koko ajan kun leirintäaluelaiset muka-innostuneina tanssivat yöllä lumihangessa nuotion ympärillä, suudelmien välissä nainen kikattaa kiimasta(?) koko ajan kun vaatteita riisutaan niitä riisumatta!!??!!..

"I'm gonna kick your ass from here to the next hospital."

Intimidation (Japani-60)

 Ihan sujuva, tyylikäs ja onneksi lyhyt taskunpohjanoir perinrisesestä pankkipomosta joka on myös kavaltaja. Eli hänen kujan ja junanjuoksunsa. Lopun  selviytyy-selviytyy--selviytyy-ei selviydy-vai selviytyykö sittenkin-junajuoksutus menee jo liiallisuuksiin, on liian pitkää ja paksua...

Black Sun (Japani-64) Mielenvikainen, likainen, mutta mielenkiintoinen SEKOitus.

 "Trumpetti...Miles Davis. I love. Piano...Theolonius Monk. I love. Tenorisaksofoni...Sonny Rollins. I love. Rummut...Max Roach...I love. Laulu...Abbey Lincoln. I love. Basso...Ray Brown. I love." Näillä sanoilla hylätyn hautausmaan raunioituneessa kellotapulissa, jazzjulisteilla vuoratussaan jazzlluolassaan vuokralla asuva yksinkertainen, englanninkielentaitamaton katukaahaja ja jazzfriikki yrittää ystävystyä taposta etsittyyn, haavoittuneeseen amerikkalaiseen mustaan sotilaaseen. Miehen yksinkertaisuus tulee heti esiin hänen luullessaan kaikkien mustien amerikkalaisten olevan jazzmuusikoita ja rasismi kun luodista (yritetään kaivaa haarukalla)) ja kusipaskaviemäristä saastunut sotilaan veri ja mieli laittaa miehen ampumaan kellotapulimiehen koiran, Monkin (sic), niin mies julistaa kaikkien mustien olevan pahoja...

Mutta tarina ei ole näin yksinkertainen, enemmänkin likainen,  mielenvikainen ja kaoottinen, mutta vaikka onkin mielenvikainen, niin mielenkiintoinen: Mies auttaa ja nöyryyttää  vuoristoradassa vuoronperään sotilasta, kaverinsa, kansa lähinnä nöyryyttävät kun parivaljakko lähtee kukitetulla paraaatiavoautolla kaahaamaan kadulle japanilaisen kasvot mustiksi maalattuina, mustan valkoisina ja musta mies töräyttelee trumpetilla soittotaidotonta kaaosjazzia...

Siten purku-puskutraktori survoo tapulin maan tasalle  ja miehen jo kerran koirankuolema ja rasismiraivoissaan repimät mustien muusikoiden julisteet ja jazzlevyt murskaantuvat lopullisesti (elokuva muuten melkein alkaa kohtauksella jossa hienostonainen vahingossa ja välinpitämättömänä talloo miehen juuri ostaman jazzlevyn katuun). jazzkapakassa koko kööri nöyryyttää whitefacea, mutta sotilaalla on suuntana meri...  Mutta kaikki on  kaatopaikkaa ja viemäriä... Vai onko meri kuitenkin sydämissä? Ja, tai taivaan sini?..

Shock Em Dead

 Asuntovaunussa asuvasta pizzapaikkanörtistä josta tulee voodooprinsessan voimasta hevikitaraheeros mutta myös mainionnäköinen vihreävalosilmäinen ja vihreälimasuinen 'vampyyri' on jakanut kansan. Toiset pitävät raikkaan raivokkaana toiset ruipelona roskana. Itselleni tämä lähenee todella pöljäbiisisissä keikkakohtauksissa noloon nerokkuuteen. Kauhu kohtalaista kökköyttä. Puolivälipöljäilyä.

Crippled Masters (Taiwan - Hong Kong-79) Yhtä jalkaa ja kättä kostoon..

 Ilkeimmän asian näköisiä kung fuita. Crippled Avengersissä ei cripple kung fua juurikaan käytetty, näytetty, ollut, mutta tässä sitä on jo alussa, alusta lähtien: Heti elokuvan alussa harvinaisen pelkurimaisen kaupungin (kusipäät johtajista juntteihin käyvät kiistaa ja kiinni lähinnä vammaisiin ja vanhuksiin) johtojengi katkaisee hyvätyypin kädet ilkeiksi tallottaviksi tyngiksi, mutta hänpä keksii keinot ja konstit:; Hän puree kanankoivella kasvojen edessä kiusaavaa miestä munista! Ja sitten kohta hän tapaa miehen jonka jalat ovat hapolla heikennetyt, he päättävät yhdistää raajansa ja voimansa ja käyvät yhtä kättä ja jalkaa kostoon...

Psychedelic Cop (Hong Kong-2002)

Mustamaskitappaja tappaa triadeja läjiin miekalla, siinä pääjuoni.. Äärimmäisen torvi straight to video-triad-totinen torvelointi jossa ihan kaikki, kässäri, näytteleminen, ohjaus torveloivat... Mutta noin puolen tunnin jälkeen torvellintiin alkaa tottua ja elokuva alkaa vetämään eteenpäin ja puoleensa ja mikään muu kuin Hong Kong-elokuva, camp-roskasellainenkin ei osaa, pysty, voi voittamaan sentimentaalisen katsojan kyynelkanavien kutittelun vesisumussa puolelleen äärimmäisen melankolisen musiikin, iskelmäsellaisen, ja surullisen kohtauksen "ansiosta", voimalla ja äärellä...

Myös muutama kökkö-outokohtaus piristää: Pääosapoliisi/soluttautuja on niin äärimmäisen cool että tupakka palaa suihkussakin, wannabe-tradisti lähtee heti gngsterien kokouksesta kotiin syömään kun soitetaan, uimahallin altaassa kai kasvatetaan katkarapuja... 

Mitään psykedeelistä elokuvassa ei ole, ei siihen viittaavaakaan, ellei sellaiseksi lasketa tekijöiden epätoivoisen kotikutoisen suloista kamerointiyritystä tuoda Hong Kong- yökaupunkielämä esiin..

This Is Kung Fu (Hong Kong-87) Dokumentti kännistä käärmeisiin, kepeistä kurkiin, koirat haukkuvat, ankatkin kaakattavat kung fua..

 Liiankin vauhdikas kung fu-dokumentti, varsinkin selostajan papatus jopa hermoillekäyvää mutta muuten tämä tykitys on kyllä oikein informatiivinen. Tulee perinteiset apina, heinäsirkka, käärme, kotka-kurki-kung fut, mutta myös esim ankka-koira-kung fua!!. 1] Tietenkään känni-kung fua unohtamatta. Oudosti erilaiset miekka, keppi-'kung fut' saavat paljon enemmän käden ja ja jalansijaa kuin perinteisistä perinteisimmät jalka ja käsi-kung fut. Elokuvan alkupuolella esitellään itse lapsi ja nuori Jet Li perheineen. Loppupuolella esitellään joku pölkkypääperhe jossa idiotti-isä rikkoo tiiliskiviä pienen poikansa päähän ja se menee isän osalta silkan, pelkän  puolelle. 

1] Ja kun koira on kyseessä, niin tietenkin jalan kusetusnostopotku mukana mätössä

The Seven Comendments of Kung Fu

 Otetaan ripulilääkettä ja ripuloidaan, monesti, mutta onneksi kung fua, ja vielä melko hyvää sellaista on enemmän, suorastaan paljon... Ja, Ai niin, hemmo harjoittelee hyökkäämällä bambuista ja heinistä rakentamiaan heinäsirkkoja vastaan! Alkuteksteissä sirkat ovat pelkästään bambusta, puusta päkerretyt.

The Black Beyond. ' Meanwhile back in the basement, lab, jungle jne...'

 Parasta tässä kauhuelokuva-antologiassa ovat sarjamurhaajan helvetti tai taivas, c-kasetti imee miehen sisäänsä puhumaan, dirty green, paha raha, saatanallinen seteli häivyttää koskijansa kadoksiin, helvetttiin, näkymättömiin, olemattomiin... 

Liisa Ihmekaupungissa?

 Jäniksenkorvainen mies vetää Alicen suurksupungin sykkeeseen. Harmi ja tyhmää ettei siellä olla eikä sinne palata, sillä kaupungin kaduille, kellareihin, kujille, käytäviin, viemäreihin olisi ollut mahtava sukeltaa, tässä vuoden -76 Etelä-Ametikkaeepoksessa. No, toukka/perhonenmehen lennossa on huikeutta..

Sari Mattero: Portaikko ja muita hämäriä tarinoita

 Mainio mysteerinovellien kokoelma jossa 'seikkailevat' mm aistien rappio, robotit, valosaasteet ja toisaalta varsinkin hautausmaan, hitauden, hämärän, metsän rauha... Ja toisaalta hautausmaan pysäkin levoton levollisuus painaa mieltä kun bussi painaa kaasua pysäkillä pysähtymisen jälkeen tai sen kokonaan ohittaen... Mutta jos pienet suuret mysteeripalat ovat kuppisi, älä ohita tätä pientä suurta kirjaa..

Kuutamohulluus ja muita vanhoja suomalaisia Pulp-novelleja

 Mainio kauhu-scifi-seikkailu ja/tai niiden sekoitusnovellien kokoelma jossa seikkailevat mm elämän ja kuoleman sähkövirrat, ihmissyöjät, kirjekärpänen(!), merirosvot

Satan`s Menagerie (USA-95) Hirviöiden kokoontumisajot

 Tässä straight to video-trashtekeleessä on pari hyvää ideaa, jotka pitävät leffan pinnalla, kunhan kauhoo, kroolaa tylsyyksien merten ja meriselitysten yli painumatta pohjaan (eikä leffakaan siis silloin painu): Loistoidea on tehdä pyörätuoliin kahlitusta (kerran konkreettisestikin) vietnamveteraanista, joka on ihmissusi, eli täysikuu nostattaa hukkahemmon tuolista... Ja sitten on hirviöiden loppukaronkka, kokoontumiskävelyt, sessiot...: Mukana vampyyri, amphibiomies(!), sarjamurhaaja, zombit... Ja itse Piru!

Picture of a Nymph (Hong Kong-87) Nauravaa näkymättömyyttä, mutta miksi ja missä ja mitä jälkeä ja järkeä?

 Suht elokuvan alussa aivan mainio peseytymisen ilot-lauluralli joka raikuu samalla kun viiksi ja partavallu kylpee, peseytyy raikkaassa joessa ja siellä sitten törmää korissa itkevään hylättyyn vauvaan (oliko se 'taivaan tahto') joiden vuosien vierivää yhteistä matkaa seurataan muutaman minuutin ajan ja siirrytään jonkin prinsessan kantamiseen ukkosyössä joka muuttuu joidenkin  näkymättömien nauravien vinkulaisten hyökkäykseen josta hypätään johonkin taloon johon saapuu mykkäkuuro kulkija- mystisvoima samurai ja se varsinainen parta-hiusveijari, kylän Elderi josta on tullut lentävillä harmaakarvoillaan kuristava pahis... Mutta hiukset, karvat, viikset, parta pantiin palamaan ja äijä räjähti! Ja tämä on vasta aivan alkua.

Ja sitten: Mainittu talo palaa ja omistajan rakkaat kirjat myös, mutta uudessa valtavassa lukaalissa hänellä on samantien satametrikaupalla kirjoitus'lakanoita' 'kuivumassa' katoissa, hautakivet hiihtävät, eikun sadat sateenvarjot sateenvarjozombiomistajineen ne 'vain' yössä päällekkäin pyörivät, ja näiden jälkeen elokuva laantuu, taantuu, tavallistuu aave- haamuromantiikaksi..

This is quite heavy. Ei oikein tiedä kuka on kuka on kuka ja missä ja miksi mutta jälki, mutta ei järki on pirun kaunista ja  komeaa... Piirtäjämiehen ja piirroksestaan (ja piirrokseensa) leijuvan, lentävän aavenaisen rakkaustarina on kaunis ja taiteellinen ja tuleepa koppupuolellakin ainakin yksi what the hell?-vyörytyspyöritys: Kymmenet ilmassa lentävät maassa kiitävät punakangas-punavalo kantokopit ampuvat säteitä, muodostavat geometrisiä kuvioita, törmäävät toisiinsa!!!...  On siis yksi hyviskoppi vastaan kymmenet pahiskopit.. Kymmenet kopit vs samuraikoppi..

Pocong Ghost (Indonesia-88)

 Kiusatun nuoren orponaisen aavevanhemmat tulevat apuun ja muutenkin aaveilu, haamuilu, henkeily on esillä, Indonesialaisessa, itäisessä kauhuelokuvassa kun ollaan. On jopa aavearmeijan riviin-jonoonjärjestyminen, käskynjako, sulkeiset hautausmaalla! Hienoa!

Mutta on tässä valitettavan paljon myös haahuilua, laahustamista, raahustamista, eikä se ole aaveiden laahustamista, raahustamista, vaan juonen...

Pelastuksia ja pelotuksia??.. Kauhean pelottavia eivät ole pakkopaitaiset, pomppivat pupukorvaiset muumiozombit. pikemminkin päinvastoin, huvittavia ja outoja, mutta ei näitä ole rakennettu jäniskevennyskomediaksi, koska, sillä tässä kauhukirkutaan niitä kymmenen minuuttia pupuputkeen. Elokuvaa ei myöskään pelasta ihan hyvä idea äidin kuvataulu jonka, jossa punasädesilmät heittävät miehen seinään tai samat silmät valuttavat kyyneleitä kun tytölläkin valuu, sillä, koska ne ovat liian lyhyitä ja harvoja (idea)vilauksia..

SALPPURI!

Keto-Joonas voitti Salpausselällä kaikki matkat ja hypyt mutta hänet diskattiin liian ylivoimaisena. Tämä on kirvoittanut protesteja, jopa Norjan Kleepu ja Iiversseeni on puolustanut Ketoa. Tosin Leepu leuhkaili ja irvisteli samalla. Ainoastaan Norjan Skiistaadi ja paikalle väkisin vääntäytynyt Lääkreidi sanoivat että he eivät kehu ketään koska ovat herrrkkiä. Suomessa jopa Kauhu- Edvin huusi kuopasta; "Joonas on paras."Mutta kun Godardin haamulta kysyttiin kuka oli Salppurin paras hän huusi "GODARD!" ja Bubbe Bölli huusi "BUBBE BÖLLI" ennenkuin ehdittiin edes kysyä. Tämän kaiken kaikelle kansalle kertoi ja Lahdesta raportoi HU!

Ei-Suzzanna: Revenge on Kliwon Friday (Indonesia-87)

 Roistot ryöstävät, tappavat pariskunnan  talossaan, pariskunta palaa kättä päälle lyöden haamuina, henkinä, zombeina kostamaan... Mukana myös manaajameininkiä (ManaajaMusa soi..) ja aave-haamu-kung fua. Mainio, näppärä, oiva ja yksinkertaisuudessaan jämäkkä ja tehokas, jopa loistava efekti on kun ryöstö kautta kuolon vuosipäivänä seinäkalenteri päivämääräruutu alkaa vuotamaan verta..

Mutta:

Kolmikon kököin, huonoin, surkein...

Suzzanna: The Night of Kliwon Friday (Indonesia-86)

 Elokuvan alussa raskaana olevan vatsa (ilmapallo, rantapallo) räjähtää, mutta sotkusta vauva selviää, säästyy, konttaa, kömpii, nousee.. Sitten juoneen: Käsitärinästä kärsivä kirjailija ja kuvataiteilija (Suzzanna) menee kummituskartanoksi osoittautuvaan residenssiin "rauhoittumaan". Kaksi-kolme kovaa kohtaa: Tohtori vastaa pomppivaluuriseen puhelimeen - luuri muuttuu sormia kouristelevaksi alakäsivarrenpätkäksi, Suzzanna löytää kartanosta peiton alta moottoripyörän jolla ajaa motskarinahka-asussa pari sekuntia, ukko lentää korkealta kerroksesta keinutuoliin keinumaan... Ja vielä jotain (Tää on koko ajan huomattavasti, paljon parempi, vauhdikkaampi kuin edellinen): Haamu heittää hangon kehon läpi, kukkapuskaa kanniskeleva luuranko, transun homokääpiökaveri, lopun lätinät ja läträykset...

Suzzanna: Satu Suro Night (Indonesia-88)

 Muuten melkoisen mateleva, laahaavat, raskas, mutta pari-kolme kohtaa pamahtaa: Suht iso hyppivä pehmonalle paukuttaa pahiksen pään pahaksi, ilmassa laulava, lentävä Teräsmies laulukeikalla, lopussa näkyy: 'perinteinen' sisäelimiä, suolia säihkysilmäisen pääkallon alla lennättävä hirviöhybridi joka taistelee jättisammakkoa vastaan! (Mies sammakkona.) Puisella katukyltillä goreillaan.

Crumbs (Etiopia-Espanja-Suomi[?!]-2015)

 Tässä Etiopialais(!)scifissä miekka, nukke ja Michael Jacksonin vinyyli leijuvat avaruudessa, maan päällä kääpiökuusi ja kääpiöpuupuutarha juhlistavat Joulua, keilahallin pallokone menee itsestään päälle (ja vielä kauhummassa kohtauksessa keilapallo pyörii pitkin kodin käytävää, ja kun katsoo keilakoneputken sisään näkee luolassa mustan Joulupukin, joka raivoten viskoo paketteja [koska mykät, näkymättömät lapset eivät kirjoita toiveita] ja ottaa loparit...

Ja kaiken yllä taivaalla kelluu kämmenkärkinen Avaruusalus...

(Ninja 2) Rukoile kuolemaa Pray For Death (USA-85)

 Jälleen mainio (mutta ei läheskään niin mainio kuin tuo edellinen) ja järjetönjuoninen (yhden vaivaisen kaulakorun takia tapetaan tollojen toimin tukusssa  tyyppejä jotka eivät liity korukeissiin millään tavalla) ninjasekoilu. Kivaa lisää tuovat lapset ja polkupyörät- hybridit jotka on yleisesti liitetty Bond-autovekottimiin: Polkupyörä sylkee erivärisiä savuja autojen eteen, pyörästä pyöräytetään kaksi sivutankoa esiin jotka kaatavat vierellä juoksevat junttipahikset katuun. Elokuvassa onkin nyt peräti kaksi Kosugin omaa poikaa, Kane ja Shane esittämässä Kosugin hahmon poikia..

Revenge of The Ninja (USA-83)

 Sho Kosugi kerrankin kunnon miehenä pääosassa. Mutta lyönnit ja potkut ovat silloinkin tietenkin pääosassa, pääosissa.. Päitä hakataan, potkitaan osiin, jyrätään, murskataan konkreettisesti pää osiin... Alun lapsentapon olisi pitänyt, voinut jättää pois, mutta onneksi ei jätetty pois kohtausta jossa Kosugin hahmon pikkupoika (Kosugin oikea(,) oma poika Kane Kosugi) jyrää sekunneissa ketoon kiusaajalauman..

Leffan sisäjuoni on ihanan kökkö: Kosugi on nykyään niin hyvä, kiltti ja Jalo että on perustanut historiallisen japanilaisen nukkemuseon(🤭), mutta myös niin tollo ettei tiedä että hänen liikekumppaninsa ovat tolloja roistoja jotka ovat kätkeneet nukkien sisään heroiinia!? Miten? Sitä ei selitetä, ja vaikeaa se varmaan olisikin.. Näistä tolloroistoista pitää erikseen erittäin aivottoman alkeellisen aukkoisen juonikuvion nainen: Hän yrittää pitkähkösti ja vimmaisesti tappaa Kosugin pojan, mutta seuraavassa sekunnissa, kun miehet yrittävät samaa, hän alkaa, yrittää pelastaa pojan.. Hyvä tietenkin ettei lapsi kuole.. Yksi käytetyimmistä haavoitus kautta tappokeinoista ovat heittäminen ja sylkeminen: Heitä rautapalloja ja niiden eteen piikkejä lattialle, juoksija kompastuu palloihin ja saa piikit naamaansa, tai sulje piikit suoraan suustasi naamaan..

Erittäin mieli- ja monipuolinen toiminta-trash-hybridi tahattomalla trash-campkierteellä jossa jopa mukana mummo-karatea-kung fua-wuxiaa!!!???... Mummo valitettavasti kuolee...

Mukana myös vaatteet päällä porealtaaseen ja suomalaiseen saunaan-kidutusta kautta kuoloyritystä, mutta käsisidosnarut voi polttaa poikki kuumien kiuaskivien päällä ja perinteinen löylykiulukin löytyy! Nyt torille kiukaalle vettä heittämään! 

Disembodied (USA-1998/2024)

 "Give me back my brain!" "What are.you doin' in se dumb like this?" "Renting a room.' Lakonista. Kuvaukseltaan komea, ei mikään halpisjuttusuttu, suttujuttu, huikea avantgarde-science fiction-undergroundtrippi nuoresta nahkatakkinaisesta, keksijästä joka saapuu tunkkakakaupungin vielä tunkkaisempaan hotelliin (hotellin nimi tietenkin Grand Hotel) ja saa sieltä sen tunkkaisimman kellarihuoneen, johon siivoojakaan ei mielellään mene, mutta nainen menee mielellään, sillä sinne asentamansa laboratorioputki-sähköjohto-vilkkuvärivalo johdannaissitovien maidossa, kahvissa, maitokahvissa keitetyn, kiehuvan, kuplivan aivoastiakulhon-maitotonkan ja kombinaatin keksimisen ja kasaamisen ja lisäksi nainen pystyy synnyttämään kehostaan louskuttavia hammassuita joita hän laittaa uimaan tunkkavessan tunkka-ammeen mustaan paskaveteen... Naapurihuone on taas iloinen väripläjäys jota asuttaa iloinen iloisiin värivaatteisiin pukeutunut myöhäishippinainen ja käytäviä kiertää hotellin likavaatteinen portieriplösö filmikela kainalossaan sillä hän haluaa esittää dokumenttifilmejä...

Ai niin, keksijänainen myös täyttää huoneen kaapit ja sängyn kiven ja perunanmurikoilla (hän muodostaa niistä geometrisiä kuvioita sängyn, sängynpeiton päälle), koska hän on syntyisin perunapitäjästä...

Ja ai niin, mukana myös Dr Brainard, vai oliko se Brainer?!..

Ja ai niin, ensin vessa, sitten hotellihuone, huoneisto muuttuvat pieniksi tippukiviluoliksi!!!???...

Ja ai niin, perunalla ei olekaan silmu, vaan silmä!!..

Ei todellakaan sitä tavallisinta, tyypillisintä halpis-suoraan videolle kamaa, vaan...

...Huikeaa Huikeaa Huikeaa Settiä!!!...

Ninja Thunderbolt eli Ninjan Raivo (Hong Kong-Taiwan-84) NinjaTaiwas

 Elokuvan alussa ja pitkin loikin poikin Ninjasaarnaa: "Jos Jumalamme ovat meille vihaisia, tapamme heidät, jos kuninkaamme kieltävät meidät, tapamme heidät." Eli NinjaEvankeliumin mukaan Ninjajumaloidenkaan loppu(,),tappo ei ole loppu, ei ilmeisesti Viimeisen Ninjankaan... Voi Taivas miten, mitä ihanan tolloa tuubaa!!!... Mukana lisäksi jopa miniauto-pujottelurinne-rullaluistelu karatea-,kung fua-ninjailua, jauho-jyvä-riisimaton päällä liukastus-kung fua-potkintaa-ninjsilua ja hemmo jolla huumesätkät suussa säilössä?!.. Sieltä hän niitä kymmenkunta jakaa jonossa ostajalle... Kosteus käryää?..

The World, The Flesh and The Devil eli Viimeiset ihmiset (USA-68)

 Kaupungin kaivos(?!)mies (Harry Belafonte) nousee kellarista ydinsaasteista muka "puhtaaseen" kaupunkiin, kaupunkeihin.. Ja paikat ainakin siinä mielessä 'puhtaat' ettei hän eikä  nainen (Inger Stevens) että mies (Mel Ferrer) joihin hän törmää saa minkäänlaista oiretta, tartuntaa.. Ja kaupunki, kaupungit 'puhtaita' muista ihmisistä (missä ihmeessä, älyttömyydessä ruumiit ovat?)...

Elokuva on kuitenkin visuaalisesti komea ja Belafonte ja Stevens loistavia, mutta Ferrer järkyttävän jäykkä, kuivan kökkö ja mitätön roolissaan, kuten hän aina...  Toinen loistava juttu elokuvassa on kieliposkiset-kyyniset heitot: "Muista maksaa sähkölasku ajoissa." Ja kun nainen lähes  tyhjässä kaupungissa sanoo Belafontelle muuttavansa hänen luokseen, niin tämä toteaa: 'Mitähän ihmiset siitä ajattelevat?" Eli rasismin saastepilvi ei väisty ydinsaasteenkaan edessä...

Sex Beyond The Grave aka Love Beyond The Grave (Hong Kong-84)

 No, eipä tässä nyt niin hirveästi sitä sexiä, lovea mukana ole, ei haudanetuista eikä takaista, sillä enpä tuota raiskausta nyt kyllä seksiksi, rakkaudeksi kutsuisi... Lovea eli aukkoja kyllä sataa ja syytää tarinaan ja tarinoihin...

Toisen Maailmansodan aikana Jouluaattona kusipääkapteeni tappaa piilopaikan  perheen, raiskaa vaimon ja kartanon piilopaikan paskiaispomo raiskaa myös...

Sitten yhtäkkiä kertojaääni kertoo että kartanon väki katosi jäljettömiin jo vuosia sitten ja paikka puistottui, metsittyi...

Sitten yhtäkkiä siirrytään vuoden-84 Hong Kongiin jossa pari perhettä, perhe ja perheenpuolikas, pelaavat usein ja pitkään hirveästi huutaen Mahjongia, perheenpuolikkaan mies on huonosti näyttelevä peliaddikti (näitäkin pelejä näytetään lähes loputtomiin) ja hän myöhästyy näiden vuoksi jatkuvasti perheiden juhlapäivällisiltä ja vaimo heittää astiat ja ruuat pitkin pirttiä ja pihoja...

Sitten yhtäkkiä mainittu perhe onkin jo muuttamassa mainittuun kartanoon ja vaikka sen kunto on hirveä(n) romuna, saastainen, sotkuinen niin se on yhtäkkiä puts plank pölyistä pois ja valmis, mutta yhtäkkiä talon aavekanta tietenkin alkaa jylläämään, mylläämään: Mahjong-laudat ja jääkaapit lentävät ilmassa (jääkaapin sisällä vielä sini-ihoinen, verinen aavepoika syö jäätelöä, ja kun jääkaappi avaimella lukitaan, niin poika potkii kaapin sisälommoille, ulkokupruille pyörimään entistä kovempaan vauhtiin), perheen poika lennätetään pihan kaivoon kadoksiin...

Mukana myös miehen maanista, massiivista herkkusieni-kotikasvattamotouhua, Manaajan minuutin mittaista pahuudenpoistoa valkosipulit kaulassa(?! vampyrointiko tämä olikin, ei ollut, ja Manaaja vielä lupaa, uhoaa tulla takaisin, ei tullut..)

Hyvin sekava, mutta myös samalla yhtäkkiä (sen vuoksi) viriilinä pysyvä elo ja kuolokertomus...

Charisma (Japani-99)

  Huikea luonnonhuojelu-juojelu-puojelu-suojelumetsätrippi jossa molempia puolia ymmärtävä kidnappauskeissikyttä saa potkut ja hän lähtee metsiin rauhoittumaan suojelemaan yhtä yksinäistä harvinaista laudoitettua raudoitteua  'rauhoitettua' kuivaa puunkäppyrää, mutta onko puu vaarallista myrkkyä itseensä ja muihin puihin suihin levittävä organismi?...

-30-luwun Hollywoodia: Midnight Mary eli Keskiyön rakkautta (USA-33)

 Elokuvan alussa nainen (Loretta Young) istuu lesosti, leuhkasti Cosmopolitan-lehden takana oikeussalissa, vaikka on syytettynä murhasta ja tyypillinen raivoava siilitukkainen syyttäjän pyörölaseissaan mesoaa murhatuomiota.  Sitten siirrytään takahuoneeseen jossa nainen alkaa katsomaan paksujen oikeusjuttumatrikkelien selkämysten vuosilukuja ja takautumat kertovat vuosijärjestyksessä mitä minäkin vuonna naiselle tapahtui. Eli tapahtuu tämä tyypillinen kaari, jossa hänelle tahtoen tai tahtomattaan, tai ei ollenkaan tapahtuneista rikoksista ja "rikoksista", gangsteripimun nousuista, laskuista ja vastustuksista kerrotaan, kudotaan tarinaa. Pitkään, puoliksi nainen on myös lain puolella oikein konkreettisesti, rakastuttuaan rikkaaseen asianajajaan, ja rakkaus on molemminpuolista.. Nämä muistelut muodostavat elokuvan pitkän rungon.

Elokuvassa tuodaan erikoisen piikikkäällä, pisteliäällä, tehokkaalla tavalla esiin ajan työttömyys: Koko kaupunki on täynnä neonvaloja(?!) joissa lukee "No jobs." "No help wanted." Ja kaiken tämän valovyörytyksen keskellä vilahtaa Joan Crawfordin nimi elokuvateatterin mainoksessa.. No, hyvä että edes hänellä on töitä. 

-30-luwun Hollywoodia: Becky Sharp (USA-35)

 Värikäs (ensimmäinen täyspitkä technicolor-elokuva), mutta muuten melko  mitätön historiasatiiri sieltä Ranskan vallankumouksen tienoilta. Yhtenä erikoisuutena mainitsen tämän: On olemassa sanonta että kristinuskontoasioita paukutetaan raamatulla päähän, niin tässä se tejdään konkreettisesti: Papin päähän, eli raamattutietäjän kupoliin heitetään raamattu. 

Arch of Triumph (USA-48)

 Alkuteksti: Loistava elokuva. mutta ainakin Pohjoismaa-dvd:n alussa ennen varsinaisia alkutekstejä eräänlainen etovan erikoinen elokuvaa ja näyttelijöitä ylettömästi kehuva arvostelu, Sen alussa liioitellaan tämän olevan Bergmanin upein ja Boyerin voimakkain rooli, mutta sitten rämäytetään myötänolouden luukut, ovat ja ikkunat selälleen: "Nämä poikkeukselliset ominaisuudet tekevät Riemukaaresta osan jokaisen katsojan henkilökohtaista historiaa." Vakavankaan aiheen elokuvaa ei pitäisi nolouttaa näin laajasti, ja vielä heti aluksi, alussa..

" 'Who brought the package?' "A woman, a lady." "Well, which, woman or lady.?" "Just, just in-between.'

Tämän elokuvan iso onnistuminen on sota-aikaan, ja rakkauteen sota-aikaan liittyvät tehokkaan iskevän ironiset, julmat ja realistiset sloganit (En tiedä ovatko kaikki peräisin Erich Maria Remarquen kirjasta,johon elokuva pääosin perustuu): "Kun joku om kuollut hänestä tulee erittäin tärkeä."Yksin ja ilman toivoa." "Toivo on luksusta mihin meillä,ei ole tänä vuonna varaa' "Sääli on vain turvassa oleville ihmisille." "Koko maailma pitäisi teloittaa murhasta." On mahdollista jakaa kaikki onni toisen kanssa, mutta vain osa kärsimyksestä."Joan, katso ulos. Kysy säältä satoiko eilen, tai oliko Kiinassa tai Espanjassa sota, tai kuoleeko syntyykö tuhansia tällä hetkellä. Maailma on olemassa. Me olemme olemassa. Miksi harvoida vanhoja lehtiä." "Odota minua." "Olen pakolainen. minun ammattini on odottaminen."

Parempi Toisen Maailmansodan Pariisi- rakkauselokuva Ranska-Saksa, mies saksalainen riskillä-twistillä-viskillä, julmalla draamalla ja paremmilla näyttelijöillä, Ingrid Bergman ja Charles Boyer..

P.S. Tästä tehtiin versio käänteisnumerovuonna -84.

 

The Last Time I Saw Paris eli Muistojen Pariisi (USA-Ranska-54) Haljua, valjua..

"Ikuisen rakkauden" sairaskertomus. 'We have so much fun back then." 'Maybe too much fun.' Taas näitä elokuvia jossa Pariisin (Pietarin tai Rooman jne) muistot, puistot "heräävät" "eloon". Ja taas näitä elokuvia jossa toinen (nainen) vain juhlii eikä huolehdi lapsesta, miehestä, perheestä ja toinen (mies) vain murjottaa kotona eikä huolehdi lapsesta, naisesta, perheestä... Ja tietenkin, totta kai tämäkin on sairaskertomus "ikuisesta rakkaudesta."

Sotilas reportteri (Van Johnson) ja rikkaan perheen nuorikkonainen (Elizabeth Taylor) rakastuvat sodan jälkeisessä Pariisissa, mutta juttu on kai heti tuhoontuomittu, koska mies on heti rakastuessaankin korostetun murjottava  ja nainen korostetun hellitty, lellitty juhlija. Mies ei tee mitään muuta kuin yrittää tehdä romaania ja kun nainen saa pienen flunssan ("Saan flunssan jo säätiedoituksen katselemisesta, kuuntelemisesta") huone, koti muutetaan sairaalaksi hoitajineen, muineen.. Walter Pidgeon näyttelee tökerösti hömelöä, pösilöä rikasisää ja Donna Reed tuijottavasti mustasukkaisia siskoa...

Hailakkaan värikästä, mutta haljua kerrontaa. Taylor hyvä roolissaan, muut valjuja. Nuori Roger Moore vilahtaa.

One-Armed Boxer 2 (Taiwan- Hong Kong-72)

VIHDOINKIN, VIHDOINKIN PITKÄÄN, PITKÄÄN KAIPAAMAANI TULI RAUTALEVYN ALLA KUNG FUA!!!... Ja paljon muuta:  Kung fua miekkojen päällä, Yksikätimies taistelee venyväkäsimiestä vastaan (kädet yhtä aikaa tehokkaan venyvät, venyvän tehokkaat KÄSItteet ja jäykän löysät letkut) ja tietenkin päävihollisena pysyy ja pahenee päitäirrottavaa ketjukuppia heiluttava vanha. sokea katkeroitunut kusipääkääkkä umpitraditionaalistylsineen pitkine partoineen ja kulmakarvoineen.... 

Lähes avantgardistinen, surreaLISTInen sähkökitarasurina ja räminä musisoittaa mainiosti mättöjä ja meininkiä..

Huomattavasti parempi kuin ykkösosa.

Docteur Gore (Ranska-2010) Uniikin, upean hieno, huikea hybridi Ranskasta!!..

Lapsesta, lapsista, lapsenomaisuudesta lähtien... ja: KUITENKIN!: Miksi, miten en ollut kuullutkaan tästä uniikista, upeasta halpiskauhuohjaajasta?! Aluksikin, ensiksikin se kaikkein uniikein tieto: HÄN ON MYÖSKIN OIKEA TOHTORI, LÄÄKÄRI..!!??.. Siis oikein kunnon uniikki auteurhybridi-yhdistelmä!!.. Ja sitten se "tuntemattomuus", miksi en ole tiennyt hänestä, häntä vaikka hän on käynyt Cannesissa esittelemässä elokuviaan mille lienee rahoittajille, tuottajille (tämä dokumentti hänestä on raakaranskalainen) tai joillekin.. Ja vaikka varsinkin, varsinkin vaikka hän on tehnyt sopparin Troma-yhtiön kanssa ja Lloud Kaufman mukana monessa leffassa.. MIKSI EN OLE TIENNYT?! Mutta itse ne leffat ovat onneksi tavallista tavallisimpa, tyypillisistä tyypillisimpiä unen ja usvanomaisia gore splatter zombisuttuja, vaikka: Ihan aluksi: Hän käyttää paljon perheenjäseniään 1], kuten usein näissä, lapsista, vaimosta, vanhemmista, isovanhemmista lähtien, mutta lisäksi Hänellä on isot hänen elokuvafirmansa logolla painettujen huomioliiveilä varustetut kuvausryhmät monine kuvaajineen, maskeeraajineen, megafoneineen, komeakantiset, komeakuvaiset painetut kuvakäsikirjoituskansiot ovat myös ansiot.  Ja näiden ansiosta ja tai niistä huolimatta, niistä muodostuneesta hybridistä-yhdistelmästä johtuen/ei johtuen kuitenkin kuvausjälki kuitenkin on aidon, Ihanan, oikean, sopivan suttuista... Myös kauhuhalpiksiin kuuluvat kirkonkirouskuviot ovat mukana, vaikka hän on Jumalanpalveluksissa kävijä. Hyvää risti ja ristiinnaulitsemisriitaista matskua ja settiä .

1] Hän ei siis tosiaankaan ole mikään pojankloppikoltiainen!

Yukio Mishima: Elämä myytävänä (Japani-68, suomennos 2025)

 Vuosikymmenten jälkeen uusi Mishima-suomennos, suomennus.. Hienoa! Ja hieno on teoskin. Mies yrittää päästä hengestään melankolisella vimmalla. Mutta kuolema ei saavu mutta rahaa kertyy.. Surkuhupaisuus ja traagisuus, roska ja taidekirjallisuus yhdistyvät. Hienoja kielikuvia: mm Sammutettu tv-ruutu " väreilee kuin sinisenharmaa suolammen pinta." Ja kun mies, tahtomattaan tietenkin, tietenkin tahtomattaan värvätään vakoojaksikin, niin hän pohtii aikamoista ajatusta: Mitä jos suurvallat kehittävät keskinäisiä kärhämiään, koska heillä, niillä on niin paljon luppoaikaa... Ja kaikkein tärkein, törkein on kafkamaisesti kuhiseva torakkajono jota myös kirjaimiksi, sanoiksi, lauseiksi, virkkeiksi kutsutaan...

Purnaus (Lappi-2024) Turnaus (Lappi-2025) Surmaus (Lappi-2026)

 Suht mainio vankilaanjoutumis, vankilaturnaus ja pakolyhytleffasarja. Vankilana 'toimii' vanha navetta-talli-lato-sikala, vangeilla huomioliivit ja narut kuin päiväkotilaisilla, vartijoilla valkoiset ja johtajilla keltaiset kypärät, eli päinvastoin kuin raksoilla. Turnauksessa vangit yrittävät nukkua kaikukopperossa eli vessassa... Paossa he ja poliisit käyttävät potkulautoja..

Curry and Pepper (Hong Kong-90) Poliisi bambuttaa taas! Taiidokasta, tanakkaa toimintaa mutta myös Hong Kongista höperön löperöä huumoria..

"You Two!" Curry and Pepper on buddy cop-elokuva ja buddy cop-parivaljakko. Elokuvan toiminta, silloin kun sitä on, on taidokkaan tanakkaa (mm rosvojoulupukin kanssa kiipeily tavaratalon seinän jouluvalokoristeisella bamburistikolla, lopun luotilatinkinen laivalahtaus kirveskaulaisella käänteellä, väänteellä..) Mutta mölyttynyt, pölyttynyt, hapero(n) höperö Hong Kong-huumori ei läheskään yhtä tanakan taidokasta: Pöljä poliisiporukka vaihtaa kanavaa kaukosäätimellä kiimaisen vimmaisesti isotissisen tv-juontajan (kutsutaan koko elokuvan ajan typerän "tyylisesti' "Big Breast"iksi, "Miss Big"iksi, no hyvä ettei sentään "Miss Piggy"ksi..) ja jalkapallo-ottelun välillä kunnes tv syttyy palamaan, poliisiporukat uskottelevat toiselle poliisille että sairaalassa ampumahaavan saanut toinen puolisko on kuoleman kielissä, ja kun hän itkee, huudetaan naurupilkaten "Jätkä itkee!"

"Miksi ajat minua takaa?" "Koska juokset pakoon." "Miksi juokset pakoon?" "Koska ajat minua takaa."..

"Shut up!" "You too!" "You three!"...

Kamikaze Taxi (Japani-95)

 Joistain elokuvista tietää lähes heti alusta että tämä lähtee vetämään.. Enkä tarkoita "tämällä" katsojaa, vaan tällä kertaa elokuva nimeltään Kamikaze Taxi lähtee lähes ensi sekunneista vetämään vauhdilla ja katsoja nauliutuu nauttien penkkiin katsomaan eri elementeistä erittäin hyvin kasattua, koossa pysyvää `kaahausta`: Ensin elokuvassa tuodaan esiin aidoin haastatteluin japanilainen rasismi (joka kohdistuu myös japanilaisiin maahanmuuttajiin, [tässä elokuvassa keskitytään heihin, lähinnä fiktiivisen taksikuskin muodossa], muihin kohdistuttavasta puhumattakaan), tuodaan japanilaiseen elokuvaan vahvasti kuuluvaa (myös Italialaisessa elokuvassa samaa suuntaa) likaisten poliitikkojen esiintuomista, sekä aidoin uutispätkin kuin fiktiivisin hahmoin. Tässä tuo fiktiivinen hahmo on vanha v-mäinen pomo, poliitikko, puoluepomo, yakuzapomo joka on jo pitkään aina ja kaikkialla korostanut upeaa kamikazekapteeniuraansa. Joka tietenkin todellisuudessa on vähemmän upea, enemmän likainen.. Ja tietenkin jo se että hän on ainoana selvinnyt kamikazeiskuista on epäilemisen arvoinen asia, mutta haastatteluissa hän on aina huutanut, nimenomaan huutanut, haastattelijat hiljaisiksi, mykiksi, kumoon.. Mutta nyt hänen ja hänen nilkkivasallimiehen perässä on Kamikaze-taksikuski ystävineen... (Tämä vasalli on muuten aikamoinen tyyppihybridi, puolikalju poninhäntämies joka reilusti yli puoliksi on habitukseltaan, olemukseltaan todella nolon näköinen, oloinen nilkkimitättömyys, ja olisko 25 prosenttisesti pelottava ilmestys, irvestys, irvistys... Puristus, pyrkimys, pyristys on kuitenkin kova, mutta tietty turha... Ja hän soittaa muuten myös jazzbändissä saksofonia!?.. Aikamoinen heebo-hemmohybridi!!..)

Die Harder (Hong Kong-95) Hävettävän heikko, hirveä ja huono Honkkarointi. Yksi kammottavimmista, karmeimmista, kauheimmista...

 Aivan järrkyttävän heikko, hirveä ja hävettävä Honkkarointi!!!... Ja pääosapahiksena, lesona koviksena aivan uskomattoman hävettävän heikko, hirveä ja säälittävän surkea  niskannakkelija, päänpyörittäjä mitättömyysl!!!... Aivan järrkyttävän heikko, hirveä ja hävettävä Honkkarointi!

On The Run (Hong Kong-88)

 Hyvää hyvät pahoja, pahat hyviä Honkkariheiluntaa, toimintaa.. Kumulaatiokuolemakohtaus: Henkihieverihemmo sairaalassa tukehdutetaan kuoliaaksi ja heti perään herätetään henkiin nyrkillä sydämeen lyönneillä ja sitten taas tapetaan ja tapetaan..

Kuka: Kivikautisen kuiva konservatiivikristitty aborttikieltoineen mutta samalla tämä entinen(?) Trumpkriitikko on epäluotettava opportunisti?

 No vastaus on tietenkin Yhdysvaltain varapresidentti Vance..

Reconstruction (Romania-68) Staattisen sekavaa 'kritiikkiä'.

 Elokuvan alussa elokuvan nimenmukaista toistoa; Mies putoaa päälleen mutaan ja nousee siitä räkä, sylki, veri valuen ja kysyy "Miksi löit minua?" Tätä toistetaan niin monet kerrat kun ohjaaja huutaa "Uudestaan!", niin kauan kuin alkutekstejä riittää.. Ja kyseessä tietenkin kohtauksen uudestaan otto kertaa toisensa jälkeen, näyttelijän ja ohjaaja välispiikein.. Sitten seuraa Ihanan, jopa Ihanan typerän kilttejä (rakastan näitä kohtauksia) melkein mitäänsanomattomia itäblokkivaltiokritiikkejä. Tässä mm tyhjien tallien ovet liikkuvat itsekseen (tuulessa?), poliisi-sotilas menee huolen ja järjestyksenpidossaan jo niin pitkälle että suosittelee "Toveri"-auringonottajan lopettavan käristyksen auringonpistoksen ja ihon palamisen (se on jo palanut 1]) takia, sotilas heittelee raivopäisenä kiviä jokeen, eliitti-politbyrovierailu menee pieleen autotomun äänitorven jäädessä toitottamaan vaikka mitä tekisi... 

Idea itsessään.. Itse idea, juoni on jopa uniikki: Kaksi nuorta miestä on vetänyt baarissa viinaa ja sitten toisiaan turpaan ja nyt valtio on "kutsunut", pakottanut heidät "alkoholismin vaarat" kuvauksiin "pois viina meistä, mielestä, kansasta"-leirille..

Hyvä idea, mutta toteutus tökkii, laahaa, raahaa... Tätä on kehuttu valtavasti rohkeana Itäblokkikritiikkinä ja kom, mutta minulle Itäblokkielokuvien tietäjänä, tuntijana, ystävänä tämä taantuu, laantuu, putoaa ikivanhaan, iänikuiseen Itäblokkielokuvien suonsilmäkkeeseen ja sudenkuoppaan: Koko elokuvan, maaston, mielien päällä oleva matto on staattisen samea, sumea, sumuinen... Tämä maaston, ihmisten, mielien päällä painava, "lepäävä" staattisen kalpea, kalsea, kelmeä, kolho, kolkko paksu plastiikka tietty selitetäään Itäblokin tunkkaisen tunnelman kuvaajana, mutta minusta se on kulunut, käytetty  kikka jo alunalkaen, ja jo jopa voi väittää sitä surkeaksi...

Ja ennen kaikkea tämä on sekava, erittäin sekava..

"Mikä on apinan ja ihmisen ero?" "Apinalla ei ole henkilöllisyystodistusta."

1] Olisiko itse Isä Aurinkoinen polttanut?

Moment Of Romance (Hong Kong-90)

 "Elämäsi ensimmäinen vale?" "Toinen. Ensimmäinen oli tänään poliisilaitoksella." Todella kova ja vauhdikas Honkkarointi keikkakuskin ja hänen kaappamansa auton naiskuskin romanssista rakkauden, luotien, nyrkkien ja neonvalojen ristitulessa ja rauhassa..

Life Is a Long Quiet River (Ranska-88)

 Ironis-sarkastis-uskonnollis nimeä kantava elokuva kertoo kun ja kuinka kahden perheen, köyhän ja rikkaan ei kovin rauhaisat (no rikas uskovaisperhe peittää, tai yrittää peittää, kaiken kaunan ja kuonan plastiikkapinnan alle) elämät ryöpsähtelevät uusiin tai vanhojen suuntiin kun selviää että köyhäperheen esi tai teinipoika ja rikasperheen tytär on vaihdettu synnytyslaitoksella kun kätilö halusi kostaa nilkille tohtorirakastajalleen. 

Mutta kosto kumuloituikin tosiaan ennennäkemättömiin suuntiin. (Tai sitten minne pitikin): Köyhäperhe on jo valmiiksi vauhdikas (koko perhe lapsia myöten juo yhdessä kaljaa korttia pelatessaan, muulloin perheen pääpappaisä vetää viinaa ja pelaa pasianssia, perheen pari poikaa ovat käsilaukkuvarkaita . ) Uskovaisperheen plastinen pinta alkaa hajota kun heidän tyttönsä tulee takaisin vietettyään kymmenkunta vuotta köyhän mutta vauhdikkaan viriilin, viriilin vauhdikkaan köyhäperheen luona. Oiva kohtaus on kun tyttö uskovaisperheen hiljaisessa, jäykän kuivassa, kuivan jäykässä ruokapöydässä harkitun hitaasti kaataa herne tai pinaattikeiton valkoiselle pöytäliinalla ja jo valmiiksi jäykkä muu perhe jäykistyy raamatullisesti vielä lisää jäykistymällä suolapatsaiksi. Uskovaisuutta tuodaan myös innokkaan ironisesti esiin: Vallan mainio on kohtaus jossa yli-innokas plastinen poppipappi johdattaa kirkkokansan fanihurmioon kuin konsertissa  ikään, ikään katsomatta.. "Jeesus pelastaa meidät" on mainio poppi.

Uskovaisperheen äidille alkaa viina maistumaan, lapsille liiima  ja isä yrittää vihdoin saada ns lapsetonta seksiä vaimoltaan, mutta turhaan...

Ranskan rasimi räjähtää.. Komediassa tuodaan myös heti avauskohtauksessa esiin konkreettisen räjähtävää ranskalaista rasismia arabeja kohtaan. Ja myös suullista..

Over Your Dead Body (Japani-2014)

'KABUKIGORE PUUTTUU. Yotsuyan aave'-elokuvia on Japanissa tehty aivan kyllästymiseen saakka, liikaa, riittämiin, tarpeeksi ja tältä Takeshi Miiken versiolta odotin huomattavasti enemmän gorea. Ihan tyylikäs, komiaa kabukikuvastoa, mutta jokin puuttui. No se gore.

Tokijiro - Lone Yakuza (Japani-66)

 Odotin että tää on komiaa ja kovaa kuuskytluvun gangsterileffaa, mutta tää olikin iänikuista miekkailu ja karjunta samurointia. Vaikka suht komiaa kuvastoa niin ei nyt tätä tämmöstä jaksa, koska ihan muun ja toisenlaista odotti...

Puistattavaa ja pöyristyttävää..

 on kansanedustaja (tai vai itsensäedustaja?) Kopran j Kurvisen tekopyhät väitteet Keskustan ja Kokoomuksen puhtaudesta mitä häirintätapauksiin tulee..

Who Killed Prosecutor And Why? (Italia-72) Keppi ja tukki tukkii jäykkäjuonisen elokuvan alussa katsojien silmät kuvainnollisella erektiolla eikä loppuelokuvakaan sumutukselta säästy..

CRIME-GIALLONA KEHNO, MUTTA ROSKANA MAINIO.. Valokuvaaja ja naisensa näkevät ja kuvaavat oudon murhakesissin: Mies istutetaan autoon ja toisella autolla törmäytetään auto ja mies traktoriin. Ja auto sytytetään tuleen... 'Kuka surmasi syyttäjän ja miksi?' on crimenä, giallona kehno ja kelvoton, mutta camppaavana, kamppaavana, komppaavana roskana mainio: Elokuvassa esitellään, ei elokuva, vaan valokuvaohjaaja, eli pyörätuolissa oleva mies joka antaa määräyksiä, ohjeita (toistaa jatkuvalla syötöllä "Shoot!" "Stop!") valokuvakameramiehelle joka kuvaa kapeassa, pienessä asunnossa vaatepäällistä,  muka Roomalaista "orgiaa", vaatepäällistä hiekkaranta'naintia' kovitetaan, kuvitetaan huvittavia toistomääriä saavalla, rantahiekasta törröttävillä kepeillä, pullonkauloilla ja tukeilla, nainen yrittää estää murhaajan murtautumista taloon sulkemalla säleverhot.. 

Riot In a Cellblock 11 eli Kapina vankilassa (USA-54) " Mahdollisuudet" "Mahdollisuukien Maassa""...

 Vanhassa vankilarokissa todetaan 'There's a riot goin on in a college Block no. 9', tässä Don Siegelin tiukassa ohjauksessa, otteessa lisätään, nostetaan, pannaan pari numeroa, osastoa lisää, mutta ei tämä tietenkään mikä nostattava tarina ole, päinvastoin ankara, armoton analyysi Amerikan vankilabrutalismista mitään puolta pannasta päästämättä, säästämättä, pehmentämättä. Tuodaan ihanne, vihannelandian vankilakarmeus vartijaväkivaltoineen, raparuokineen ja vaikka sellien vähävaloisuus. ettei edes kunnolla lukemaan pysty ja toisaalta tuodaan esiin maailmanvaltion täystyöllisyysdilemma jossa vartija joutuu henkisesti ja fyysisesti raskaan ja paskasti  palkatun  kolmivuorotyön lisäksi tekemään toista työtä jotta hän ja varsinkin perhe pärjäisi... 1] Myös poliitikkojen brutaali puljaus vankilaolojen kanssa on hyvin esillä. Tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin on vaivatta saatu tukku 'ihannevaltion' irvokkuuksia. Maailman vankila'voittoisin' valtio on yhä samassa jamassa ja jumissa, jos ei pahemmassakin, jos se nyt yleensä on mahdollista tuossa, tässä "Mahdollisuuksien Maassa"...

Elokuva alkaa puolidokumentaarisella tavalla jossa kerrotaan 'vankilakapinaepidemian' levkävän ympägi maan ja sitten keskitytään oikeasti Folsomissa kuvattuun kuviteltuun kapinaan. Kuviteltuun, mutta mahdolliseen. Neville Brand ja oikeasti Folsomissa istunut kuumakasvo, kylmäkasvo Leo Gordon loistavat päärooleissa kapinajohtajina..

1] Maan idea: Maksetaan työstä niin huonoa palkkaa että palkollinen joutuu tekemään useampaa työtä =  "Täydellinen" täystyöllisyys.... Kapitalistista Kommunismia..

Warlords of Atlantis eli Vaarojen Atlantis (Englanti-76) At The Earth`s Core eli Taistelu, Seikkailu maan syvyyksissä (Englanti-78)

 Atlantis Warlords: Hirviöitä olisi saanut olla enemmän ja hupaisampia, huumoria olisi voinut olla edes vähän ja jatkuvaa sumuista, synkkää Atlantista paljon vähemmän tässä sukelluspallolla Atlantikseen-elokuvassa, Atlantis oli muutenkin sisätiloiltaan täydellinen arkkitehtoninen pettymys ja tapahtumat siellä lähes jatkuvaa ammuskelua. Yksi hirviö oli kyllä ylitse muiden, nimittäin kaksikin kertaa nähty jättimustekala purjelaivan kimpussa. Varsinkin lonkeroinen loppuromutus vielä sukeotajien merenpohjasta nostamalla Atlantiksen "liikennemerkillä"/valtikalla oli massiivista myllytystä. Mutta kokonaisuus oli laahaavan sumuinen suttuinen synkistely. 

Earth's Core: Tässä pantiin heti talla ja pora pohjaan kun poralla tunkeuduttiin maan kuumiin uumeniin eikä jarrutellut koko aikana koska vastaan tuli jatkuvalla syötöllä todella mainion hupaisia ja kauheita hirviöitä (on jättisammakkoa, jotain ihme dinosaurus-lentolisko-korppi-papukaijaa ihmislihaa nokkimassa ja nielemässä jne ja kaikki hirviöt kuolonpudotuksensa päätteeksi räjähtävät?!..), Peter Cushing loistaa tukka tärisevänä silmillään,  sateenvarj.o as.eenaan hirviöitä, laavavirtaa ja tulivuorta vastaan käyvänä hienostopuheisen brittitutkijan lempeän naljailevassa, lempeän naureskelevassa parodiaroolissa ja Caroline Munro loistaa muuten vaan...

 Muhevaa muovia.. Ja nyt seudut eivät onneksi ole sumuisia, suttuisia, vaan maanalainen metsä on kuin mehevän, muhevan, mukavan muovinen psykedeliapuisto ihmepuineen ja sienineen ja luolaverkostoja ja areenoita punertavat, värittävät laavavirtojen loisteet.

Incredible But True (Ranska-2022) Hyvää syvää shittiä..

 Asuntoesittelijä esittelee vanhalleparille kaksi-kolmoskerrostalon kellarin viemärin josta pääsee ylöspäin ja kaksitoista tuntia eteenpäin mutta laskija nousija nuorenee joka laskussa nousussa kaksi päivää mutta näkyykö se missään (muussakuin kurppaantuneissa kasvoissa?) ja 'samalla' ystäväparimies on asennuttanut elektronisen peniksen itseensä, itselleen, vaimolleen, mutta ampumaradalla se päättää lakata toimimasta.... Ja syttyyhän se kerran tuleenkin... Jymäkkää shittiä Quentin Dupieuxilta.. Kuin kuuskytluvun Something Weird-kamaa nykyniksahduksella..

Blast-Off Girls (USA-67) Eksploitaatiota eksploittaajasta..

.. Mutta epäonnisesta, surkeasta sellaisesta.. Hauska mitättömyys. Kusi, mutta tyhjäpäinen managerimulkku hyppää bändistä bändiin konkreettinen käsivaltikka heiluen aina siihen asti kun bändiläiset huomaavat, kylläkin älyttömän myöhään, mutta kuitenkin, että manageri ei anna heille juuri ollenkaan rahaa, vaan jakaa jatkuvalla syötöllä sikareita (varmaan leffan suurin kustannuserä), järjestää lähes samalla syötöllä kainoja ja kilttejä bileitä (bändiläiset rohkaistuvat ottamaan jopa puvuntakit pois, mutta paidat pysyvät ylänappiin asti kiinni, kravatit kiristetty lähes kuristukseen, managerin 'palkkaamilla' 'blast-off girlseillä' pysyvät vaatteet päällä [myös 'hurjissa' grasspartyissä]). Kuten näkyy, laitan  'palkkaamisen' aina lainausmerkkeihin, sillä ei näissä näytä raha liikkuvan osapuolelta toiselle, pienen studion pomon hän palkkaa girlseillä (ja tietenkin sikaareilla!) mutta näissäkään sessioissa ei paljasta pintaa näy vaan pomo ja naiset menevät huoneeseen, ovisuusta lentää pyyhkeet sun vaatteet ja ovi ja kamera kiinni. Ruohojuhliin manageri on paikalle 'palkannut' poliisietsivän ((tai 'palkannut' sellaista' esittävän) ja palkkiona taas naisia ja totta kai sikaareita!!..  Ja manageri saa bändin allekirjoittamaan riistosopimuksen valitsemalla joko vankilan tai että poliisi katsoo sormien läpi ruohokeissiä, ja bändi valitsee riiston..

Mainittakoon että bändit soittavat soft-pop-viihdegaragea ja 'girlsit' on jo ennen kuin mitään suullista sopimusta bändien kanssa on tehty,  on bändien tietämättä 'palkattu' rynnimään lavalle fanikiihkossa jopa niin pitkälle että yhden bändiläisen paita revitään riekaleiksi (tämä hurjuus näytetään, tapahtuu kerran), mutta sitten on se toinen puoli kun bändit vihdoin ottavat ohjat ja rahat käsiinsä: Elokuvan ensimmäiselle bändille manageri jopa keikan jälkeen tarjoaa taksirahaa, mutta bändi ottaa tyypin lompakosta kaikki rahat ja hemmo itkuhuutaen, huutoitkien huutaa että hän löytää uuden bändin ja 'viimeisen' bändin kohdalla bändi saapuu isoon studioon mokamukakännissä ja studion pomo (joka on jo niin iso kiho ettei tämän mikrominimanagerin lahjukset kelpaa, riitä..) sekä työntekijät nauravat managerin nöyryytykselle ja taitavat ottaa bändin talliinsa.. Ja manageritollo sanoo että hän repii sopimuksen (miksi helvetissä, sehän on riistosopimus?!..) ja häipyy itkuraivoten raivoitkien että kyllä hän taas bändin löytää.. The End..

Herschell Gordon Lewisin ohjausten kainompaa, kiltimpää 'viihde'laitaa, ja hei! Kai ne sikaaritkin jotain maksoivat, puolet pois niistä, tai kokonaan, niin varmaan bändeillekin olisi jotain jäänyt keikkalompakon pohjalle, ja managerille enemmän ja bändit olisivat pysyneet puljussa, mutta tollo valitsi toisin, mutta toihan se myötähäpeäviihdykettä bändeille ja katsojille..

KUOPPA!

 Kauhu-Edwin ilmoittaa Instassa että hän on ehkä kuopassa koko loppuelämänsä eli kymmeniä vuosia koska hän pelkää kammottavaa Ungan haamua ja Godardikin käy vain vittuilemassa ja nauramassa kuopan reunalla ja Bubbe Böllikin perkele huutaa Bubbe Bölliä niin että korvat jumalauta saatana halkeaa!!!...

Blood Camp, Camp Blood..

 Bloody Summer Camp (USA-2021) Ei muuta  erikoista(,) mainittavaa kuin että Killerillä paholais-piru-perkele-saatanamaski päässään. Camp Murder (USA-2021) Ei muuta mainittavaa(,) erikoista kuin että Killerillä wrestlermaski päässään.. Horror Camp, Camp Horror..

The White Tower eli Valkoinen torni (USA-50)

 To The top. Rakkautta, romantiikkaa ja komeaa Technicolor-taivallusta Alpeilla, mutta eipä juuri muuta. Pääparina Glenn Ford ja Alida Valli (alkutekseissä jostain syystä on kirjoitettu vain Valli). Mukana mäessä myös, myös mäessä Claude Rains, Oscar Homolka, Lloyd Bridges.

The Spy In Black aka U-Boat 29 (Englanti-39)

 Tämä maan- ja merenpinta-sukellusvene seikkailu-sekoilu-vakoilu (ja sellaisena ihan katsottava) on ohjaaja Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin ensimmäinen yhteiselokuva ja on perinteistä Brittituotantoa sillä poikkeuksella että nyt ei vakoilla natsisaksan, Toisen maailmansodan aikaan vaan vuonna 1917! Conrad Veidt hiipii ja näyttäytyy, mutta häntä ei tajuta vakoojaksi vasta kuin lopussa. Naisvakoojaa myös ja jopa vakooja-avustajamummo vilahtaa!..