Mikä hänen nimensä nyt taas olikaan? (Englanti-67)

 Pitkään tylsähkö Swinging London-leffa jossa Oliver Reed(!) kulkee kadulla kirves olalla ja käy hajottamassa työpaikkansa työpöytänsä ja Marianne Faithfull sanoo "Fuck". Lopun Super8-mainos (mallinaiset kuvaavat 'kaikkea' hautajaisista ydinpommin räjähdykseen..) paremmasta elokuvasta.. Mukana myös Orson Welles(!!) 

The Monster of The Universe aka Magic of The Universe (Filippiinit-88) Kovaa kiljua ja sakeaa sahtia, sakeaa sakea koloratuurikirkujakääpiöstä tv-vatsahirviöön...

Tehdään, Tulkoon heti Sanotuksi ja Selväksi että tämä ei ole Masters of The Universe eikä oikein mikään minkään klooni!  Tämä on sakea kilju-uni! Pirtu-uni! Tämä on uniikki uni!!..: Hyväsydäminen (tämä, tätä toistetaan maanisesti läpi elokuvan) maagikkomies kadottaa, kadotuttaa tyttärensä oikeasti esityksensä pääjutussa eli 'näin kadotan tyttäreni'-osiossa, ja savun hälvettyä hän huomaa että myös hänen vaimonsa, eli perheensä on kadonnut, kadotettu ja myöskin esityksen koko yleisö johonkin kummaan, tummaan maailmaan, eli ei muuta kuin perhettä etsimään savusiniseen, sinisavuiseen metsään ja yöhön jossa tulee vastaan kaikenlaista muovinaamariörkkiä: Perinteistä röhkivää sikanaamarinaamaa, naispuolista Robert Smithiä, puita miekallaan tuleen sytyttävää samuraita, tv-ruutuvatsaista mörkkiörkkiä sekä pitkin matkaa näemme kääpiöheimoa joka muodostuu epärytmikkästä, eriaikaisesta, mutta  pelottavan kaootiselta kuulostavasta rumpu'rytmi'ryhmästä kautta kaaottiselta koloratuurisopraanokirkujasta... Mukana myös lapsi--kung fua (siinä mm raaka kananmuna kasvoihin-kung fua), kuusenkarahkakitaroilla disco, tai mitä lienee rokkia soittavien maskinaamaörkkien bändi (laulajalla päässään löysästi löytyviä limalonkeroita, tai mitä lienee limamatoja) ja koko leffan ajan epätahtinen kaikuva kolina rummuttaa yössä... Ja varsinkin päässä... Samoin ei ketään vähääkään pelottavan, iso-otsaisen pahisnaisen jatkuva, jatkuva ja jatkuva aneemisen ankea-kankeakasvoisen monotoninen tekonauru. Tai se ei pelkästään rummuta päätä, se halkaisee, repii sen rumpukalvojen kera auki, halki, rikki kuin kananmunan...

Kuulostaa kaoottiselta keitolta kovaa kiljua sekä sakeaa sahtia, ja varsinkin sakeaa sakea, ja niin tämä onkin! Tässä kaikki osaavat kovaa kiljua ja öristä ja tämä onkin tosiaan kuin kilju-uni ja sakea sellainen, kilju-pirtu-ponu-uni... Itse asiassa kun katsoin tämän heti perään toistamiseen niin näin kohtauksen (siis ilman kiljua ja sahtia) unessani jossa tämä taikuri heitti sormensa kautta kämmenensä katsojan silmiin ja kun katsoja kirkuen otti ne silmiltään, niin niissä roikkui hänen kaksi silmämunaansa.. Eli kadottiko, sokaisiko (tai laajensi näkökenttäni lentokentäksi?) hän minut(kin)? Olenko, olinko ainoa katsoja? Mihin olen joutunut, missä olen?.. Pääsenkö pois?...

Star Virgin (Japani-88)

 Noin tunnin mittainen Japanijärjettömyys: Japanilapsellisuus-älyttömyys, mielettömyys myös, myös mielettömyys...: Elokuvan alussa nainen on sidottu ristille ja jättiläissammakko jolla on monia imuvirtalonkeroita ja tietenkin pitkä kieli kiehnää ja kiusaa naista näillä ulokkeilla. Mutta nainen tempaiseekin narut irti ja heilauttaa itsensä sammakon kielellä maahan ja sitoo solmii kielenpään puun ympäri, ympärille ja hetken kuvittelen, näyttäisi että hän kävelee kieltä pitkin sammakon pään päälle.. Sillä nainen on tuo Avaruusneitsyt, bikinineitsyt ja vielä teräsbikinineitsyt... Ja neitsyyden varmistaa vielä, vielä varmistaa naisen kädessä(?!) oleva elektroninen siveysvyö!?.. Sitten nainen menee pilvikylvyn, kuplakylvyn kautta Maahan jossa hän alkaa ajamaan ilmassa lentävää mopoa, skootteria iloisen nenä-äänisen Nipponpopin tahdissa ja hän ja katsoja törmää vaikka sen sun mihin!: Hammaslääkäriin hyökkäävään kautta kaduilla kaahaavaan robottikäsiseen, koukkuiseen panssarivaunuun, murskaavaksi pyöriväksi palloksi muodostuvaan jättiläisetanaan, sädesilmäiseen, uintitaitoiseen samurairobottiin 1] ja lopulta tietenkin (miten niin tietenkin, kuin muka olisin arvannut) tulisuihkusoihtuiseen Vapaudenpatsasrobottiin 2]...

1]Arvatkaapa millä samurairobottiin saa vähäksi aikaa pelistä pois veteen kaatumaan? No, nainen heittää sitä tuolla ilmavespalla päin robotinpläsiä.

2]Arvatkaapa millä Vapaudenpatsasrobotin saa kaatumaan? No, banaaninkuorella!

Tunnin verran täynnä täyttä ihanaa typeryyttä.

Könnö: Blues

 Könnö on siirtynyt iskelmästä Bluesiin. Kappaleet: Pitkän matkan blues, Pitkän tien blues, Talven blues, Talviblues, Pakkasblues, Hankiblues, Kahleblues, Viinablues, Kirkonkylän blues, Ostarin blues, Peräkylän blues, Peräkammarin pojan blues, Poliisi blues, Poliisin blues, Vankilablues, Vankilan blues, Putkablues, Paskakuskin blues, Puliukon Blues, Siivoojan Blues, Blues.

Femina Lapponica, Lapponica Femina..

 Hiihtäen, hiihtämällä häihin, Napapiirillä naimisiin, suksilla sukuun, väkisin vihille.. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan Katja Ketun uutta romaania. Brita-Kajsa joka kertoo Lars Leevi Laestadiuksen vaimosta Brita-Kajsasta, joka puoliväkisin vie vihille tämän uskonpuhdistajan.. Ilmestyy kevätlatujen loppulaskuissa, loppupuolella..

Fantomas uhkaa maailmaa (Ranska-67)

 "Tästä lähtien, kaikki kummitukset jotka löydän tästä linnasta tullaan pidättämään välittömästi!" Vaikka edellisen elokuva-arvion lopussa aika lailla ja järjestyksellä haukuin gämän osan, niin on tämä aika hyvä/hyvän huono kummitustaloelokuva. "Ei voi olla totta eikä pitää paikkaansa, te  ette olkaan minun sängyssäni!!" "Luulisin että tietäisin ja tuntisin jos olisin ollut!" Ja onhan tässä lauma Diabolik-asuisia pahimpia ratsailla, hevosten selässä ja valitettavan vastaavasti koiraa kettuasussa.. Onneksi ketulle ei käynyt kalmaten, kalpaten, 'kuinkaan"...

Fantomas iskee jälleen eli Fantomas nauraa kuolemalle eli Fantomasin paluu (Ranska-65)

 Tässä ollaan tylsän täysperinteisessä professorin, professorien kidnappauskeississä, keisseissä, mutta 60-lukuinen toiminta- ja värimaailma vie taas voittoon. Ja se vie loppupuolella ihan scifistiseen suuntaan sisustuksineen, tiloineen.. Ja se maskihomma viedään vähän tylsän täystyypillisesti maaliin naamiaismaskimeiningillä. Ja tässä tulee loppupuolella sitten se lentokonekin (ja laskuvarjot) ja lopussa autosta lentokoneeksi muodostuvasta mallista Fantomas suihkuttaa suihkukoneesta taivaalle FIN.

Yksi moka, puute, virhe elokuvassa on. Journalisti, Poliisipäällikkö ja porukat mappaavat takaa-ajoautoksi auton plus asuntovaunun, mutta niitä ei oltu liitetty toisiinsa, joten olisi ollut kekseliästä, kivaa ja upeaa nähdä kuinka porukat heittelehtisivät vaunun seinästä toiseen alamutkamäkiajossa! Onkohan tällaista ollut missään elokuvassa?

Ja se humoristinen avaruusmeininki tuodaan haastattelun(,) sanallisesssa muodossa esiin: Journalisti: " Miksi tänne tulevat marsilaiset eivät näy?" Feikki-maskiprofessori: "Ehkä he pelkäävät journalisteja."

P.S. Sarjan seuraava osa Fantomas nauraa kuolemalle on kuin Orpo-Purran hallitus julmasti, kryptisesti nurinniskoin: Siinä rikkaille asetetaan valtavat verot ja jos ei maksa niin niskat nurin.. Mutta se on löysempi kuin Sarjan muut osat, sillä siinä tarvitaan Scotland Yardin apua, kuten 'alkuperäis'nimi Fanomas vs Scotland Yard kertookin. Elokuvasta löytyy salkusta eräänlainen esiläppäri-tabletti.

Fantomas eli Fantomas-Sadan naamion mies.(Ranska-64)

 Ihan mainio jännärikomedia, komediajännäri. Jean Marais on lehtimies mutta myös Maailmanrikollinen Fantomas, maskirikollinen.. (Marais siis esittää kahta hahmoa, he ovat kaksi eri hahmoa..) Tämä on aikamoinen takaa-ajoelokuva: Tässä on yksi elokuvahistorian pisimpiä 'autolla ilman jarruja mäkeä alas'-kohtauksia. (Miten sitä mäkeä riittääkin!) Ja lopputakaa-ajo suoritetaan henkilöautolla, junalla, moottoripyörällä, moottoriveneellä sekä sukellusveneellä! Ja helikopteri seuraa takaa-ajoa koko ajan..  (Tämä takaa-ajopotpuri esitetään aninoituna, nopeutettuna sarjan  [kolme osaa]  seuraavan osan alkukuvissa, teksteissä, teksteissä, kuvissa..) Olis nyt lentokonekkin liitetty mukaan ja avaruusraketti näin avaruusaika-vuosikymmenellä. Jean Marais mainio, mutta maanis-komediallis, komediallis-maanismaista poliisipäällikköä esittävä Louis De Funes vielä mainiompi. Ja Fantomas siis hämää, härnää heitä ja 'koko maailmaa' naamioitumalla myös heiksi..

"Herra Poliisipäällikkö, todistajat odottavat teitä täällä." Pidättäkää heidät kaikki!"

The Exit, vois olla myös The Rain, The Storm, The Wind, mutta ei The Flood (Englanti-67)

 Joukko näyttelijöitä(?) on tulvajumissa jossain kartanossa. Näin elokuvan esittely kertoo, mutta kyllä se oikea jumi on myrsky, sade.. No, enivei, sitten hallihjoneen nurkasta löytyy joku ukko joka väittää että hän pystyy kadottamaan ihmisen ja hänen historiansa muistamattomiin, olemattomiin, mutta "prosessi" pitää tehdä pimeässä, eli seurataan kasvoka valaisevaa 'pmeyttä' jonka päällä kuuluu koko ajan ukon papatuspuhe . Elokuva loppuu idioottimais-infantiili-ilkamoivaan vitsiin, onneksi elokuva ei kestä kuin 20 minuuttia.

"Bloody nonsense, if you ask me," Sanoo minä ja yksi vieraista..

The Sperm (Thaimaa-2007)

 Jatkuvasti runkkaavan rokkarin spermat lentävät viemärinkansien kautta kaupungin naisten vaginoihin ja kohta he synnyttävät jatkuvasti kasvavan ja runkkaavan (he runkkaavat joukkorunkkauksellakin jolloin spermat taas leviävät) rokkari-isopääarmeijan ja syntyypä yksi runkkaava rokkarijättiläinenkin. Mutta auttaako hullun tiedemiehen 'rakkaudesta ammuttu sperma voittaa armeijan ja jätin'-spermamikstuura kaupunkia? ---- Surrealistinen spermasekoilu.

Molskis, sanoi Eemeli, molskis (Suomi-60)

 Tämähän oli vallan mainio! Kadonneen vossikkakulttuurin esilletuonti ja Armas Jokion koko elokuvan ajan kestävä ulosottomies-verovirkailijan partaakasvattava polkupyöräily Eemelin perässä ovat hyviä juonisidoskeinoja elokuvaan. Lauluista loistavat Eemelin ja Tapio Rautavaaran oman hevosen kehu ja toisen haukkulaulu sekä Vesa Enteen jäätelö/ jäätelekioskirock. (Ei ole Tutti frutti)

The Ogre of Athens (Kreikka-56)

Puolikaljua, kekkoslasista konttorihiirimiestä jotkut alkavat epäilemään karussa olevaksi kriminaaliksi 'The Ogre'ksi, toiset taas eivät, ehkä mies itsekin, ehkä ei... Mutta kadut, kapakat, naiset, tanssit ottavat miehen vastaan himoiten, kun ukko lähtee ensimmäistä kertaa yöhön... Kapakoiden, katujen miesten miehen arvostus, kunnioitus, pelko, viha taas heilahtelee samojen miesten, porukoiden välillä suuntaan ja jos toiseen kuin villi heiluri ... Onpa miehen perässä öisessä katumassassa vähän aikaa myös jäykästi etenevä, tanssiva aurinkolasiagenttiparivaljakko! -- Ihanan outo Kreikan kansallisaarre-elokuva kautta kuriositeetti.

Dancing Hawk (-77) Kommunistinen kaaos, kommunistista kaaosta..

 ..Kommunistinen kaaoselokuva, kommunistista kaaoselokuvaa... Kommunistista huuto, meteli, raivoelokuvaa... LEIPÄÄ VESSANPÖNTÖSSÄ. --Maalaismies nousee kommunistisessa byrokratiassa paikallisesta puoluepampuksi, onhan näitä.. Kommunistisen byrokratian tunkkautus ja/tai tuuletus, onhan näitä.. Mutta kuvaus on hienoa: Kamera kuvaa airon, hangon, haravan, kirveenvarren, lapion, puhelinjohdon, puomin alkupäätä. Tässä elokuvassa ei tanssi kukaan, haukkakaan..

The Glass Sphinx (Italia-Egypti-Espanja-USA-67)

 Ihan katsottava aavikkoinen arkeologinen ammuskeluseikkailu jossa söpökasvoinen Anita Ekberg ja vahakasvoinen Robert Taylor  aavikkoilevat ja arkeologisoivat Egyptissä. Melko isossa roolissa mukana myös Jack Stuart eli gialloista tuttu Giacomo Rossi Stuart. Tekoajalleen yllättävä, älytön on kohtaus jossa turpaan leukaan lyöty mies lentää auton konepellille ja auto räjähtää!!??.] Myös hitsipillipyssy on aika järjetön; Eli pillin päähän kierretään äänenvaimentimen näköinen rinkula, ja kas, voila , kyseessä, kädessä, käsillä on ammuskeluase!?

Tarkkailukoulun (Suomi) rehtorin Stubbin pitää panna hallituksen eli tarkkailuluokan lehtori Orpo puhutteluun ja jälki-istuntoon kun Orpo kysyttäessä karmeista työttömyysluvuista taas toisti pääviestinään (lue:ainoana viestinään): 'Positiivisia merkkejä ilmassa."

 Siinäpä oivaa (lue: orpoa) ajattelua, pohdintaa..

Idiot's Delight eli Keskellä Eurooppaa (USA-39)

 Tässäpä ihan onnistunut absurdi komedia ahdistavasta, ankeasta aiheesta, sodasta: Juuti ennen  Toisen Maailmansodan alkua ja sen alussa aikamoisesti valittu sakki on joutunut jumiin Alppihotelliin kun rajoja suljetaan ympäriltä. Sakkiin kuuluu tanssiporukan johtaja (Clark Gable) naistanssijaryhmänsä kanssa, jatkuvasti Neuvostoliittopakotarinaansa muutteleva Venäjäaaatelisnaishuijari (Norma Shearer), rauhasaarnaaja (Burgess Meredith), ilmeisesti vähän kaikille maille aseita myyvä aselobbarisika sekä nippu  natsinilkkiupseereita (tai muita vastaavia, ei hakaristejä) kautta muka-herrasmiesupseereita... Mutta onko vaaleaverikkövenäläishuijarinainen sama pajunköydenpapattajapunaverikkö jonka tanssipäällikkö oli lyhyesti, mutta ihanasti tavannut 10 vuotta sitten?

Absurdi, outo sotaslapstick jossa mukana ihan hyvää slapstickläppää, mutta myös sodan sikamaisuus tuodaan armottomasti, arvottamasti tiedolla että nilkkinatsit ampuivat raauha-agitaattorisaarnaajan ja tietenkin mainitun asekauppiaat muodossa.

Furious (-84) (Nyrkeistä! Ammuttavia!) Kanoja, Kukkoja, Kung Fua, Porsaspäisiä Miehiä, Scifiä, Sikoja, Surrealismia, TaikaTemppuja...

 ...Ei muuta kirjoitettavaa, sanottavaa kuin: Martial ARTS-Surrealismin Klassikko!

HUUTOA, kurkkimista ja pyörtymistä...

 Rovaniemeläisessä rapussa ovat kaikuneet hirvittävät huudot: Ensiksi rappuun ryntää Bubbe Bölli joka HUUTAA HETI rappuun tullessaan BUBBE BÖLLI!! Samanaikaisesti yksi ovi aukeaa ja Godardin haamu huutaa GODARD! Hänen takaa HUUTAVAT ja kurkkivat ANTHROPOPHAGOUS ja MORITSUGU!! Samanaikaisesti talon ohi kulkee Kauhu-Edwin ja pyörtyy pelosta..

Evil Spirits Of Japan (Japani-70)

 Yakuzamies löytää naisensa(?), prostituoitunsa(?) vahingossa(?) naimassa tyystin samannäköistä miestä kuin hän. Mies on entinen opiskelija-anarkisti-nykyään poliisi.. Vaikka poliisiko se löysi? No, yhtäkaikki hän, he päättää päättävät vaihtaa  roolejaan, eli alkavat tutkia toisiaan, eli itsejään,,, Mahdoton, mutta mielenkiintoinen mix-movie, mutta ei kuitenkaan mahdottoman mielenkiintoinen.

Heroic Purgatory (Japani-70) Juna umpikujaan

 "Äitini ei muista synnyttåneensä minua," Isä löysi tyttärensä tytön vaatteisiin piiloitetun mikrofonin avulla, Kommunistiryhmä kokeilee, epäilee, tuomitsee toisiaan...

Girl Crazy (USA-32》Kaktukset keinahtelevat, mutta tunkkaisen väkisinväännetyt väljähtyneet, väsyneet vitsit uinahtelevat 30-luvun jälkeenjääneessä komediamusikaalissa.

 Jälkeenjäänyt (tunkkaisen typeråt intiaani-imitaatio, aikuisen isoveljen 'leikkimieliset' lapsi- pikkusiskon jatkuvat kuristamiset, "huumoria" revitään vaikeasti, voimakkaasti ja väkisin änkyttävän naisen tai tytön änkyttävästä laulusta) komedia kolkytluvun jälkeenjääneestä  hevostelevasta villi länsi kaupungista, Custervillessä, jonka suht moderniin saluuna-yökerhoo Bert Wheeler-Robert Woolsley  koomikkopari paukkuu, puhkuu ja rynnii taksilla (loppumatkan taksia tietenkin vetävät heh, heh, hevoset, heh, heh, tähän Jenkki-isoharvahampaista hirmuvaa naurua..) Mutta on tässä komediamusikaalissa vähän hauskaakin, semmoista vähän slapstickaavaa vauhtihauskaa jonka tahtiin aavikon kaktuksetkin ja baarinseinän häränpäät keinahtelevat..

The Man in Half Moon Street (Englanti-USA-, USA-Englanti-48)

Puolikuunkadun mies on noin nelikymppinen nero-tohtori, joka onkin todellisuudessa 120-vuotias vanhus, mutta hän ottaa aina vähän väliä jotain ihme mitä lienee, mitä lienee ihme pimeässä loistavaa litkua pikarillisen (ensin sitä kai kahviin kuin cocktailiin) sekoittaen ja se pitää hänet nuorena sisältä ja ulkona, mutta sitten hän rakastuu valtavasti nuoreen naiseen ja nuori nainen häneen... Miten hän tulee selittämään naiselle, että kun nainen vuosien varrella virratessa vanhenee, mutta hän ei.. Mutta jos hän lopettaa naukkailun, mittari nousee hän vanhenee hetkessä sinne sataankahteenkymppiin..

Uniikin uniikista aiheesta saatu aikaan pirun junnaava elokuva: Tässä ei tapahdu juuri mitään, mutta totta kai pinnan alla tapahtuu koko ajan, mutta ei se kyllä riitä.. Kauhuksikin tätä on `kehuttu` kerrottu, mutta, nojoo, sinnepäin, lopussa vähän ehkä.. Komeannäköinen elokuva kyllä on. Englannin kuivuus kohtaa USA:n älyttömyyden, USA:n älyttömyys kohtaa Englannin kuivuuden, lopputulos kuivaa keskinkertaista litkua.. Keskivälin valjua viiniä keskitien krouvissa..

Scarlet Hour eli Tulipunainen hetki (USA-56) Kekseliäitä kasautumia kerrostumia mukavan mielipuolisella määrällä ja vauhdilla. Tylsää hetkeä ei tule. Tulee tummanpunainen..

 ..Tai tumman, jopa mustanpunainen.. Maittavaa mieli-ja monipuolinen mikstuura kaikenlaista harmia:

Keskirikkaan pomon vaimo ja pomon ykkös"nyrkki"myyjämies ovat olleet jo pomon tietämättä avionrikkojia, ja nyt kaksikko kuulee yöllisen maisema-näköalapaikan kautta kuherruskukkulan kätköistä kun roistokolmikko suunnittelee tietyksi päiväksi erään loistolukaalikartanon jalokiviryöstöä, ja jankkauksen jälkeen pari päättää ryöstää kivet kun roistot saapuvat talosta.. Ja näin tapahtuu ja tehdään, harmi vain heille, sillä juuri silloin pomo on saanut selville aviorikkomuksen ja paahtaa paikalle perään.. Saadakseen surmansa vaimon (siis pomon) aseesta ja luodista.. Mutta ei heillä hätää eikä mitään sillä tämä tapahtuu juuri samaan aikaan kun tapahtuu roistojen ja aviorikkojamiehen tulitaistelu (josta mies, nainen ja jalokivisalkku selviävät) ja he jättävät aviomiehen ruumiin maahan, jotta poliisit ja roistot luulevat että hän oli se pimeässä pakeneva (roistojen) ryöstäjä..

Ja ainakin aluksi tämä tapahtuu ja toimii, harmi vain henkilöille, että nainen pudotti huippukalliin rannerenkaansa roistojen löydettäväksi ja että mukaan pukkaa mieheen rakastunutta sihteeriä ja pomonlesken mustasukkaisuutta, jalokivien aitous tai epäaitouspohdintaa, ryöstökartanon väen syyllisyyttä/syyttömyyttä jne jne jne...

Jämäkkää ja napakkaa.. Pirun onnistunut monimutkanoir kekseliäillä, mutta myös samalla järjettömillä, mahdottomilla, mielipuolisilla älyttömyyksillä. Mutta ohjaaja Michael Curtiz juonii juonijengat. ja juonii jengat muutenkin mallikkaasti maaliin ja "kutistaa" nämä kasautumat, kerrostumat kokonaisuudeksi, jämäkäksi sellaiseksi, napakaksi puolitoistatuntiseksi.

Ä!

 Seppälän Ämmästä tehdään teatterinäytelmä ja elokuva. Näytelmän nimi on 'Kuinka, miksi ja miten Seppälän Ämmästä tuli niin vihainen.' Elokuvan nimi on vain 'Ämmä!' Elokuva ja näytelmä tehdään Rovaniemellä. Elokuvan ohjaa Gandalf Sumutorvi ja näytelmän Matti Virtanen.

Death Falls Lightly (Italia-72) Mainio mysteeri gialloisella kierteellä, hörhöilyllä ja pulipuolue(poliittisella) veivauksella ja väännöllä...

 Miestä epäillään vaimonsa murhasta. Mies on puolepomojen ja porukoiden rahankerääjä huumekaupoilla, joten hänet pitää piilottaa jotta kytkökset eivät paljastuisi. Mies ja rakastajattarensa suljetaan lukittuun, tyhjään hotelliin..

Paitsi ettei se läheskään tyhjä ole, hotellin johtajaa perheineen ja muine porukoineen löytyy kuljeksimasta hotellista. Elävinä ja kuolleina. Johtajan vaimon ruumis löytyy ensimmäisenä, eli toinenkin vaimomurha, ja johtaja sanoo olevansa murhan takana, Joten johtaja pakottaa miehen nostamaan ruumiin laatikkoon ja he hautaavat heidät lähistölle.. Matkalla sinne mopopoliisi pysäyttää pari eiku kolmivaljakon ja kysyy että ovatko he muuttohommissa, ja johtaja sanoo että eiku ruumista tässä kannetaan ja poliisi sanoo jep, jep ja mopoilee pois paikalta..

Murhia tapahtuu lisää ja kaikkien, varsinkin miehen hulluus ja tunnelma tiivistyvät..

Hylätty hotelli on täynnä hämäränhörhöisen kekseliäitä yksityiskohtia: Ruokasali on täynnä aikuisihmisen kokoisia nukkeja, serpentiinejä, vappuviuhkoja ja gramofoni soittaa nykyviihdejazzia lp-levyltä, pölyisen kuntosalin kautta varastohuoneen keskellä nainen istuu vaahtokylvyssä vierellään rekillä kautta kuvauskalustokulisseissa kiipeilevä apina. 1]  Lisäksi miess haluaa muuttaa hotellin bordelliksi ja esitellään giallonäytelmää(!)  tekevä Ruumisarkkuteatteri!

Monipuolinen, nerokas giallo.

1]Tästä hotellista tulee mieleen huomattavasti heikomman elokuvan Bloodstained Lawn'in kohtaus eräänlaisessa 'puolihotellissa': Suihkusta tulee valkoviiniä!

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5, Osa 3: Our Man From Bond Street (Hong Kong-84)

 Tässä tosiaan toiminta tykittää ja vauhti vipeltää heti alusta lähtien, vaikka itse juoni on perinteisistä perinteisin, Kuningatar Elisabethin jalokivet ja varkaat, mutta kova yhdistelmä James Bond-kloonaus kohtaa Hong Kong-huumorin on maittavaa mannaa:

Bond-gadgetteja viljellään uusille urille (kökkörobottihaita pääsee pakoon tennareiden takaosien tulisuihkuilla, poliisipataljoonaa pääsee pakoon mm autojonon kattojen kautta, päällä tulisuihkuskeittilaudalla), imelä rakkauskohtaus tukkii suonet ja sydämet: Siirappinen kappale soi sydämenmuotoisen levysoittimen sydämenmuotoiselta levyltä, sydämenmuotoiset kynttilät sytytetään, sydämenmuotoista keksiä hammastetaan, sydämenmuotoiselta  sikarilaatikon sikareilla puhalletaan neonvaloisia savusydämiä, hajuvesipullo on sydämenmuotoinen, huone täynnä sydämenmuotoisia lamppuja... Ja se TOIMINTA, SITÄ RIITTÄÄ!: Jalokivivarkausjoulupukit(!) lentävät ilmavirtarepuilla taivaan sinessä, pääpösilöparivaljakkomme vastaavilla pitkään metrotunneleissa...

Mielipuolinen missio: Mad Mission 1-5: Mad Mission osa 2: Aces Go Places eli Pähkähullu tehtävä (Hong Kong-83)

 Jätin ykkösleffan tarkoituksella väliin, se on aika välimuoto muutenkin, puolikypsä ennen kunnon paistia, puolivillainen ennen paksua paitaa, tyhjänpäiväinen ennen täyspäiväistä (mutta ei täyspäistä) hulluutta: Tämä leffan 'hulluus' ovat pienistä minikoptereista muodostuvat jättirobotit. Elokuvan lopun ties kuinka pitkät lelu ja jättirobottien keskinäiset taistelut ja jonkinlaisten "flipperisäteiden" tanakka tuhovoima satamakonttiverkostossa hakee vertaistaan "on pakko nähdä, jotta uskoo"-kategoriassa. Entä tämä kohtaus: Parivaljakkomme ajaa polkupyörällä pieneen satamakonttiin joka räjähtää kappaleiksi - räjähdyksestä kohoaa satoja ilmapalloja ja punainen matto jota pitkin rullaa Ritari Ässämäinen Ihmeauto! Nyt näyttää että tästä lähtien ainakin parin leffan ajan vauhti, toiminta, tunnelma, tykitys tihenee, sillä seuraavassa leffassa vauhtitoimintaftykitys alkaa tanakasti jo alussa, siitä kohta..

Kelanauhagiallo: The Author's Crime aka Delitto D'autere (Italia-74)

 Imdb:n mukaan tällä ei ole enkkunimeä, you tuben mukaan tuo yllä mainittu. KELANAUHAKIRISTYSGiALLO: Paronitarren arvotaulu varastetaan ja paronitar tapetaan.. Lisäksi kidnappausta, kiristystä.. Vaikka mukana paljon tissejä, 15 sekunnin  hippitissitanssit ja tällainen uniikkius: mustahanska'murhaaja' jättää mustat hanskat murhaamattoman naisen sängyn, peiton päälle naisen nukkuessa (Ja Luigi Pistilli pappina!), niin tämä on toivottoman avuton, toivottoman mitätön, toivottoman tylsä KELANAUHAKAUHISTELU, KELANAUHAKIRISTYSKAUHUILU... Ei ihme ettei ole enkkunimeä.

Kukkagiallo, Kökkögiallo: The Flower with a Deadly Sting aka The Flower with Petals of Steel (Italia-73) Tuntematon Carrol Baker-giallo vetää vesiperän.

..Ja se sukeltajien vesipillu-perå ja tissit ovatkin elokuvan ainoa onnistunut osuus, outous, sekavuus, mutta ei mennä vielä elokuvan edelle, kuten se itse kökösti tekee jo heti alusta, sillä alkutekstien alla tässä KIRISTYSGIALLOssa, KIRURGIGIALLOssa, KUSiPÄÄGIALlOssa näytetään sukeltajia, joista tökeröltä, tönköllä leikkauksella siirrytään seuraamaan ambulanssia, josta vieläkin typerämmällä LEIKKAUKSELLA (SIC!) siirrytään sairaalaan esittelemään kusipääkirurgia ((Gianni Garko) työssään, josta siirrytään kotiin jossa hän tapamurhaisesti-turmaisesti heittää uskottoman ja uskomattoman paljon kaikille kaikkialla tissejään (siskolleenkin) esittelevän vaimonsa kukkaveistokseen (tai kukkaan jonka terälehdet ovat TERÄlehtiä) ja vaimo kuolee..

Sitten hän suorittaa kotonaan vaimoruumiille ruumiinavauksen ja hävittää sen johonkin yölläkin pyörivään betonimyllyyn veden kera..

Mutta vaimon sisko (Carrol Baker, häneltä vilahtaa vain suihkussa, kuivatessa sivutissit) kutsuu etsivän etsimään kadonnutta siskoa. Etsivä ilmeisesti ilman, kelin, tuulen mukaan ei usko ja uskoo sisarta, välillä hän, kun sisko sanoo että sisko oli hänelle enemmän kuin sisko, enemmän kuin äiti, niin etsivä kysyy (jotta "juoneen" saadaan pakotettua perversiota) että entä "enemmän kuin rakastaja?" Sitten sekavuus sakenee: Kiristys monipuolistuu (lue mielipuolistuu) jonkin random johtajan vilahduksella ja mielisairaalassakin käydään nyös vilauksella nymfomaniasta puhumassa. Ja että siitä on selvitty. Ja sitten sukelletaan. 

Ja sukelletaan loppu"ratkaisuun" jossa aivan uudet random tyypit selittävät "kuvioita" Ja joita etsivä vierestä tylsänä tuijottaa.. Ja katsoja..

Ihan 'selvästi' on väkisin lähdetty tekemään outoa, sekavaakin ehkä, mutta höpinäksi meni..

TYHJÄ SEKASOTKU. Entuudestaan minulle täysin tuntematon Carrol Baker ja Gianni Garko-giallo. Ja syystä tuntematon  En viitsinyt turhaan korostaa, korottaa edellistä virkettä vähääkään huutomerkillä, sillä niin turha, tyhjä, tyhmä, tylsä ja mitätön tämä koko "giallo' on.

Run, Psycho, Run (Italia-69)

 Periodigiallo. Ehkä 1900-luvun alku. Kartanossa on omastakin takaa kaikenlaisia kuikuilijoita ja kusipäitä (kartanonherra perinteinen sekopää, matriarkka-akka [matriakka?] Ilkeä kaikille), mutta niinpä vain taloon työntyy tuvan täydeltä kuukausiksi kaikenlaista kuikuilijaa ja kusi ja sekopäätä vielä lisäksi ja riesaksi, vieraaksi..  Eli talo täyttyy (sisar ja veljes)vihasta kateudesta, katkeruudesta, 'kiimasta', kuolemastakin..

Sekava, mutta mielenkiintoinen, mukiinmenettelevä mysteeri..

P.S. Tässä ei juosta.

Your Sweet Body To Kill aka A Suitcase for a Corpse (Italia-70) Laimea laukkulaahaus, vaimea valokuvalaatimus-vaatimus..

 Mies (Giorgio Ardisson) haaveilee jatkuvasti murhaavansa uskomattoman puheliaan ja uskottoman vaimonsa. Ei tosiaankaan kovin kummoinen elokuva, mutta muistettava, morbidi, muistettavan morbidi, kekseliään kryptinen kohtaus on kun kantaja kantaa matkalaukkua ja mies kävelee perässä 'veritippoja' kengillä lentokentän lattiaan hävittäen. Myös Ardissonin hahmon sekosilmät ja suu kantavat elokuvaa eteenpäin, mutta jatkuvasti filmillä ja miehen mielessä välähtävät (haave?)kuvat laukun sisällöstä tekevät tästä tylsän toisteisen laukkulaahustuksen. Ihan lopussa umpiarvattavaa, mutta myös vähän juonenjuurta, jutunjuurta, mutta myöhässähän tämäkin suht arvattava avausloppu, loppuavaus on .

Twentynine Palms (Ranska-USA-2003)

 Amerikkalainen mies ja venäläinen nainen laahuskelevat ja paneskelevat aavikolla, motellin sängyssä ja uima-altaalla kunnes lopussa lörähtää väkivalta.. Nyhjyyden, tyhjyyden, nyhjäilyn, tyhjäilyn kuvaus..

Harvinaisen huono 'giallo': Death Knocks Twice (Italia-69) Eurospyelokuvan ja giallon riski-ristiliitos epäonnistuu kummassakin genressä.

 Tämä erittäin geneerisgialloisen tai pikemminkin geneeriscrimeisen nimen omaava tekele on erittäin epäonnistunut "yritys" "yhdistää" kaksi kovaa genreä, eurospyelokuva ja giallot. Tämä riskiliitos, ristiliitos, ei kiitos! Kummastakaan genrestä ei filmiĺle ole tarttunut mitään. Sillä joskus kun kaksi genreä "yhdistyy", alku, väli ja lopputulos on vähemmän kuin osiensa vähennys, erotus.. Eihän tässä herrajumala tapahdu yhtään mitään!

The Case of Bloody Iris aka What Are Thouse Strange Drops of Blood Doin On The Body of Jennifer (Italia-72)

 Ihana pökkelögiallo jossa murhaaja mellastaa lähes yksinomaan yhdessä ja samassa talossa. Outohahmoisfta voisi mainita ravintolalavan tappelijanaisen joka showssaan pyytää asiakkaista jotakuta tappelemaan kanssaan.. Edwige Fenech ja George Hilton.  Strange Case of Signogina Wardhissa Fenech nai karismakasvo Ivan Rassimovin kanssa lasinsiruissa, tässä hän nai ruusuissa..

Case of The Scorpion`s Tale (Italia-71)

 No nyt on taas vanha kaunispuunama George Hilton vakuutusyhtiön etsivänä, Luigi Pistilli pisteliäänä poliisipomona, kerrankin hyvispuolella ja naisina Evelyn Stewart, Jess Franco ja Michel Lemoine-nainen Janine Reynard ja kerrankin giallossa Anita Srindberg...

Kevythameisen-housuisen-kenkäisen Naisen (Stewart) aviomies kuolee lento-onnettomuudessa, vai kuoleeko, nainen saa vakuutusarahoja miljoona puntaa, mutta nainen tapetaan melkein heti ja rahat viedään (hän siis otti koko summan käteistä laukun täydeltä), ja sitten perinteinen   saappaista sormikkaisiin, hanskoista hattuun ja tietenkin takkiin mustiin  pukeutunut murhaaja tappaa säännöllisen verisesti. Tässä on siis sitä, tätä verisyyttä, ei niinkään alastomuutta..

Kyllä tämä ihan kärkigialloita on, joitain täysin typeriä `menempä yksin surmaajan suuhun`-päätöksiä (päättyy kuitenkin onneksi onnellisesti tällä kertaa vielä), murhaaja tietää  henkilöiden aikeita, paikkoja, edesottamuksia sen saman sileän, siliän tien  ja en ole koskaan pitänyt lopusta, joka menee vähän kummalliseksi, kummallisesti konkreettiseksi´aarteenetsintä`-sukeltamiseksi, sukellukseksi..

Pollaripomolta kysytään: "Onkohan tappaja seksimaanikko?" Pomo: "Mutta hänhän tappaa naisia ja miehiä."

Black Belly Of a Tarantula eli Salaperäinen tappaja (Italia-71)

 Ensimmäinen muistikuvani, nimenomaan kuvani, tästä giallosta on European Trash Cinema-lehden kansikuva joka on tästä leffasta. Siinä etsivä (Giancarlo Giannini) on kyyristynyt naisuhrin viereen. Karun komea kuva, mustavalkoinen, ja komea giallo, kun sen sitten pääsin näkemään:

Joku murhaa naisia (kuinkas muutenkaan), mutta tappotapa on erikoinen: Hän ruiskuttaa tarantellan myrkkyä uhrinsa niskaan, jolloin uhrista tulee halvaantunut, huutamaton. Mutta ei kuollut ennen kuin tekijä tekee tekosensa...

Ei  ylettömän verinen, mutta tarpeeksi. Paljasta pintaa paljon. Leffa alkaakin kun sokea hieroja  hieroo ja kamera hyväilee alastonta Barbara Bouchetia, hekumallinen, jopa hekuMÄLLINEN kohtaus.. Naiskauneutta lisäksi Barbara Bach, Claudine Auger, Stefania Sandrelli!!.. Toinen maininittava, toistuva kamerahyväilynousu-kohtaussarja on erilaisten upeiden 70-lukulaisten Italodesignhuonekalujen, taulujen, veistosten esittely hitaan rauhallisella, mutta sen takia tarkalla kameroinnilla. Ja tietenkin Morriconem musiikki hyväilee korvia koko elokuvan ajan...

Mutta elokuvan se juttu on Giancarlo Gianninin huikea näyttelijäsuoritus murhiin, työhönsä väsyneenä, mutta kuitenkin työnsä tekevänä etsivänä. Loistava luonne-ilmenäyttelijä.Hän on ehkä vähän liiankin hyvä näyttelijä gialloihin, enemmän niissä on kotonaan esim kauniskasvo kautta puunaama George Hilton, mutta täytyy kirjoittaa, sanoa ja todeta että juurkin hän tekee tästä yhden parhaista gialloista.

Rawhead Rex eli Raakalainen (Irlanti-Englanti-86) Ihanan avuton muovihirviömellastus.

Ihanan käppäinen, kökköinen.. Muinainen peräkaupungin perinnehirviö palaa, nousee mellastamaan.. Hirviö on ihastuttava, vihastuttava avutonasuinen gorekoljatti ja käppäkökkö, kökkökäppäkarpaasi: Kasvoina, naamana on muovinen villisikamaski lousku,  rouskuhampailla ja kasvokokonaisuuden koristaa keikkuva keesi.. Lisäksi, myös hirviön jäykkämuovinen 'bodarin' rinta-vatsalihaskerrostumapanssari on aivan järkyttävän kökköinen, käppäinen.. Myös, lisäksi hänen kohotetut koukkukäsiraivoamiset on aivan uskomattoman huonosti, käpästi, kökösti näytellyt .

Tämä Clive Barkerin nuoruusteksti on saatu aivan (v)ihastuttavan kökösti, käpästi valkokankaalle. Lopun karkkipsykedeelinen, karkkiscifistinen, karkkiuskonnollinen, karkkivisuaalinen valoshow on ihan oikeasti vaikuttavan näköinen.

Yhtäkaikki, ihastuttavan umpimuovista menoa.

Toimittajla: "Are there any connections between the murders?" Poliisipäällikkö: "Yes. They are all dead."

 Kolmikosta Ämmä aina ulvoo, Riikka tuijottaa ja puhuu ja Reinhold haisee...

Karmea kauhea kolmikko...

 Seppälän Ämmä on lyöttäytynyt yhteen Reinhold ja Riikka Haisijan kanssa ja yhdessä he muodostavat karmean kolmikon joka levittää kauheaa kauhua ympäri Suomen. Tänään he mellastavat Mäntässä.

Crazy Desires of a Murderer (Italia-77)

 Upea giallo, jossa pipopäisen pyörätuoli-rikassian luo tulee hänen tyttärensä lössissä tyhjäntoimittaja-rikasperhepoikia tai tyttäriä, tai heidän ympärillään pyöriviä. Silmkä kaivava, varastava (ja tietenkin ensin, tai sen jälkeen, murhaaja) murhaajaa mansioonissa mellaataa. Että sellasta, ja vielä tarkkanäköistä sen ja tämän ajan politiikkaa; Maon ja Nixonin välien selvittelyyn ehdotetaan kukkotappelua! Ja meitä genre-elokuvaentustajia varmaan kiinnostaa, tai sitten ei, mihin elokuvaan kartanon seuraleikkiset, milloin minkäkin pariskunnan kökösti suorittamat  kököt naintikohtaukset viittaavat..  Ja yksi huippuetsivän käsikirjasta oleva kohtaus on tämä: Etsivä on heti tappotapahtuman jälkeen yhden miesvieraan alushousuja tutkien saanut selville, että hän on vasta ollut sukupuoliyhteydessä. Elokuva ei kerro onko hän tutkinut miehen alushousuja salaa miehen nukkuessa, kaivanut housut pyykkikorista vai mitä? Mystérigiallo.

Object Z (Englanti-62)

 Vihaan tv-sarjoja, mutta tämän katsoin, ja tietenkin varsinkin sen takia että tämä on niin lyhyt, kuusi osaa.

Ja sen takia että tässä on kunnon uniikkiutta mitä tulee "uhka avaruudesta'-elokuviin ja tv-sarjoihin. Ja tässä se uniikkius on se, että fasistiset porukat käyttävät tilannetta huutamalla hyväkseen saadakseen populaa aatteensa taakse..

On tässä yksi vitsikin, puhuttaessa Novasta päähemmo-tv-journalisti samoo ettei tiedä kuin bossa novan.

Ja lopetus:: Varsinainen tuplatwisti!!.. Varsinainen uniikki tuplatwisti!!!... Sarja ja varsinkin sen lopetus on varmaan ilmestyessään ollut puheenaiheena kodeissa, työpaikoilla, välitunneilla...

Vielä vanhaa gialloa: Devil`s Ransom aka No Way Out (Italia-Ruotsi-70) Lapsikaappausgiallo-kidnappausgiallo. Ruotsigiallo?!

 Eli siis kyseessä lapsikaappaus kautta kiristysgiallo Tukholmassa?! Johtuukohan juonesta, aiheen ankeudesta, ankeasta aiheesta sekä näyttelijöiden sekä katsojan tottumattomuudesta giallokuvauspaikkaan, eli Tukholmaan, sillä niin ankeaa ja kankeaa on, jäykkää ja harmaata. Myös näytteleminen. Kumma kyllä, sillä kaapatun lapsen vanhempia esittävät starakaksikko Marisa Mell ja Philippe Leroy. 

Tuo harmaa-sana on paras sana kuvailemaan elokuvan tunnelmaa, ja elokuvaa yleensäkin. Vähän värikkyyttä ja valopilkkuja valjuuteen tuovat parit trippailevat hippi, trippikohtaukaet. Muistettavampana niistä kohtaus jossa kidnappaja kutsuu Mellin lastenhuoneen ilmassa heiluvien kalakoristeiden läpi varastoon jossa mallinuket ihmistyvät-jäykistyvät nukeiksi-ihmistyvät-jäykistyvät jne, ja kaatuilevat Mellin päälle tässä kohtausryppäässä joka on pienesti saatananpalvontaa sadomasokismillä, pienesti sadomasokismia saatananpalvonnalla/ssa...

Lady Desire aka I Blame My Body (Kreikka) Suhdesotkijat, suhdesutkijat pikkuperverssissä Kreikka"giallossa", mysteerissä..

Kaupunkikartanossa asuvan perijättären (hänellä on mhös velkaa) korut varastetaan hienossa mustavalkoisessa yökohtauksessa jossa taskulamppujen pyöreävalot tutkivat taloa. Nainen väittää olevansa sukulaiseton ja ystävätön, mutta jatkuvissa kuulusteluissa/muisteloissa selviää monisuhteiden verkosto. (Mm amerikkalainen sotilas, asiaa tutkiva etsivä, raivokas raviohjastaja, baarinainen.) Yksinäinen nainen kyllä on monissakin näissä suhteissa, mutta ei kaikissa. Välillä suhteet, varsinkin lesbolaisuuteen (jota nainen kammoksuu, tosin haluaa ystävyyttä) viittaavat bilekohtaukset ovat kuin Something Weird-yhtiön katalogileffoista: Muuten alaston nainen tanssii kokovartalo-kalaverkkoasussa, asuun on koko matkalta ripustettu pieniä lamppuja, palloja ja häntä ohjastetaan, ohjataan, tanssitetaan verkkoon sidotulla narulla, yläalaston nainen hieroo tissejään peilipöytään (alla ei kuitenkaan ketään), nainen on kapakassa kämmenet korvilla, ohimoilla, käppyrässä pöytäliinan läpi  juokseva 'härkä'...

Kuka suhdesotkijoista, sutkijoista vei korut? Koleahko, komeahko mustavalko, puoliperverssi mysteeri.

Sexomania (Kreikka-74)

 Aviovaimo on tekemässä itsemurhaa mutta hänet konkreettisesti "pelastaa kello", kun naapurin uusi vuokralaismies haluaa lainata sokeria, ja seksiinhän se johtaa taas..

Nainen on. "seksimaanikko" Ja hän lähettää itsemurhakirjeen miehelleen ja seuraavana nainen  nähdään design, luksus, luksusdesign-mielisairaalassa, jossa, aviomies ja psykiatri käyvät keskustelua naisesta tupakan ja viskin voimalla..

Keskusteluissa selviää että hän on kotoisin alkeelliselta  saarelta jossa on perinne että pikkulapset vihitään kumpikin  omiin koteihinsa eri aasilla ratsastaen  (hampaattomat akat ja ukot naureskelevat, soittavat torvia ja rumpuja aasikulkueen reunoilla) ja oikeasti he näkevät toisensa seuraavan kerran kun menevät täysi-ikäisinä oikeasti naimisiin. Mutta nainen tapaakin silloin täysi-ikäistyneenä perinteisesti perinteisen nuoren lammasfarmarimiehen, ja siitä alkaa mustiinpukeutuneiden nuorien ja vanhojen kääkkien  aiheuttama alkeellissaaren  "seksimania"-diagnoosi.. Eli "puhtoiset" puritaanit kostavat niille jotka uskaltavat uhata perinteitä... Ja uhri kostaa heille, näille kuivakorpuille yhä uusin seksisuhtein..

Onnistunut psykologia-psykomaniasploitaatio.

(Harvinainen) Giallokomedia:The Terror With Cross-Eyes (Italia-72) Huono.

 Ehkä kuten otsikko sanoo, harvinainen, harvinaisen huono gialloparodia, jossa ei juurikaan parodioida gialloelementtejä, estetiikkaa.. Olis ollut edes vaikka tähän "tyyliin": Talvigiallo: Murhaajalla voisi olla vaikka kint(t)aat tai lapaset, vanttuut... Ja päässä pipo tai karvalakki.. Ja aseena jääkaira, jäänaskali,  sauva.. Seuraavaksi sitten, sitten seuraavaksi kai varmaan Italocrimekomedia.?.

Eli, mutta nyt siis tämä: Kierosilmägiallo, kierosilmäkomedia, kierosilmägiallokomedia.. : Kaksi pölvästiä törmää ruumiisiin ja seuraa ruumiidenraahaamista, kätkentää ja selvittämistä... Ainoastaan onneksi vain "valitettavasti"(?) yksi "hyvä" "vitsi" jäi mieleen: Koti ja työpaikka, työpaikka ja koti"laulaja" "laulaa" imurinputkeen ja imuvirta lörpsäyttää, lörtsäyttää kielen ulos.. Eiku, olihan tässä sitä "kaipaamaani"(?). kysymääni Italocrime`huumoria` näiden elokuvien takaa-ajokohtauksista: Tässä joudutaan ajamaan puolikkaalla ratilla. No, koko elokuva on tehty puoliratilla ja valoilla, älyllä... Ja kun pöljapari takaa-ajon jälkeen ajaa kolarin ja istuu tuulilasittoman auton  etupenkeillä täydessä tyrmässä', eikä heitä naamaan ja nenään paukkuvat tuulilasinpyyhkijätkään herätä, oli se varmaan myös minulle merkki ja naamaläpsy poskille, että lopeta tämän katselu tähän paikkaan, kun olet vielä tajuissasi, sillä: Olishan se minun jo ennen elokuvaa ja etukäteen pitänyt hoksata, huomata, käsittää, tajuta, ymmärtää, älytä että kyseessä on kamalaa, kammottavaa, karmeaa ja kauheaa Italo`komediaa`...

P.S.Ja oli "ilo" nähdä nilkkiroolien erään kuninkaan Luciano Rossin harvinaista (ainakin minulle) suoriutumista `komediassa`..

Kökkögiallo: The Killer Is On The Phone aka Murhaaja soittaa (Italia-72) Pah.

 Ei muistaakseni muuten, muuten muistaakseni soita!Elokuvassa ei muistaakseni murhaaja, murhaaja muistaakseni soita minnekään. Pah. Pyh. Päh. Pöh.

Erikoisalkuinen, mutta tavallisjuoninen giallo: The Double (Italia-71)

Harvinaisgialloinen alku: Outo vanha partamies ampuu miehen. Ammuttu alkaa `muistelemaan` ja muistaa melko tavallisen giallotarinan..

"Sinä olet umpialaston, minulla on sentään aurinkolasit."

 

Harvinaista happo-pop-psykedeliagialloa: A Complicated Girl aka A Rather Complicated Girl (Italia-69) "Katson sinua kuin elokuvaa, filmiä."

 No nyt on happo-pop-psykedeliagialloa! (Valitettavasti mukana ikikäytettyä, näytettyä ja ikitylsää body paint- bileosastoa, mutta onneksi vähän muutakin.. Mutta onneksi kasvomaalaukset tuodaan esiin asetelmallisissa, leikkauksellisissa kollaasikohtauksissa ja itse maalaamista ei onneksi näytetä. 

Mukana naisten välistä puhelinseksiä

Nuori nainen on parisuhteessa pariin mieheen (ai sitäkö se parisuhde tarkoittaakin?) ja ehkä myös äitipuoleensa.. Oikeasti ilmeisesti kuitenkin tietenkin se varsinainen parisuhde-suhde on tottakai rahaan!

Nainen on ilmeisesti jonkin sortin taiteilija (kämppä upea pop-taide"palatsi" ilmapalloineen, tauluineen ja hänellä on pistooli laukussa "pop-taiteen takia"), mies ei nikään. Jean Sorel parrassa ja Katherine Spaak paljon alasti, Erityisen nätti  pylly.

"Elämä on jakuvaa provokaatiota."

"Kukat ovat värien kapinaa," 'Sotaa,' 

"Kuka olet."

"Jumala."

"Ja tiesit vain tulla tänne."

"Jumala on kaikkialla."

"Unohdin."

Perustuu vapaasti Alberto Moravian tekstiin.

Hyvää hippiläppää, pop -taide, psykedelia, psykologia, psykologia, psykedeliapapatusta...

Mainio.

Harvinaista gialloa: Dirty Angels (Italia-69)

 Eräänlainen esi-Tiedän mitä teit viime kesänä-giallo. Nykyelitistiset mies ja nainen saavat pornahtavan kuvan postissa jossa viitataan vanhaan murhaan ja huumeisiin..

Italocrimeissä oli usein mukana katujen protestimeininkejä, mielenosoituksineen muineen, mutta gialloissa yllättävän harvoin, tässä sitten olisi sitä hullun vuoden-68 hulinaa ja kuhinaa.. Toki gialloestetiikalla maustettuna. Tähän viittaavat esim popahtavat puhallettavat tuolit rannalla!?..

Kivan kevytobskuuria, kevytpopahtavaa, kevytpsykedeelistä, kevytsurrealistista giallokamaa..

 Mutta valitettavasti elokuvan juoni junnaa ja laahaa kuin kahlekarkuri juoksuhiekassa ja sitä, tätä kautta katsojan katsomisinto laskee, hiipuu ja sammuu kuin  kituva, vettyvä nuotio suolla. Katsojan sekä suonsilmä lurpsahtaa kiinni..

Harvinaista vanhaa Italo"gialloa": My Hands on Your Body (Italia-70) Kompleksi"giallo"?

 Siksi giallo kaksikin kertaa lainausmerkeissä, koska mietin että ovatko kaikki 70-luvun Italotrillerit gialloja. Ja voihan tämä olla kompleksigiallo myös siitä syystä että kysymys on kompleksinen, gialloisuutta epäillään.. Tämä on ehkä enemmänkin traumatrilleri ilman gialloestetiikkaa, gialloista juonta ja murhaajaa. Eli onko tässä murhaa ja murhaajaa eikä tässä etsitä sellaista.. Mahdollinen murhaajaa tiedetään jo alussa, mutta onko hän tosiaan tappaja, koska hän kokee, näkee asioita, ihmisiä ympärillään, vaikka he, ne ehkä(,) välttämättä ole siellä, siinä.. (mm alaston nainen asetellaan kesällä joulukuusen eteen koristeena seisomaan, musta nainen tanssii Ku Klux Klan-asussa Afrikaanisen musiikin tahdissa, ja pääosan nuori mies väittää häntä vaimokseen ja väittää myös heidän saavan paljon kannibaalilapsia jotka tulevat syömään miehen isän ja uuden vaimon, nuoren miehen äitipuolen..)

Eli kyseessä on hyvin paksua traumatrilleriä jossa jälleen, taas traumatisoidutaan äidin kuolemasta ja äitipuolesta.. Eli  pojan viha, ja myös rakkaus-viha äitipuolesta. Joka puolestaan aiheuttaa pojalla suhteen kahteen muuhun naiseen.. Mutta ovatko nämä suhteet 'vain' pojan traumaattista mielikuvitusta, samoin kuin tuleva tappokin.

Ihan mielenkiintoinen teos, mutta nuo musta nainen-alistukset-alustukset olisi pitänyt, voinut jättää pois, vaikka hän itse sanallisesti sen esittää käänteisesti tehtynä orjuuden, rasismin kritiikkinä, niin nuo KKK:n kuvallinen kiertoilmaisu ja kannibaalilasten sanallinen esilletuonti ovat liian rankkaa kuvastoa ja sanastoa ymmärrettäväksi rasismin vastaisina..

Nuoren miehen, pojan maailmaa/traumaattista selitetetään myös isän kautta. Hän on jonkinlainen mikä, mitä lienee kuvamoguli (alastoman ja uskonnollisen kuvaston) ja poika onkin vuorannut huoneensa, mielensä, traumansa näillä kuvilla. Poika myös salakuvat itse. Pojalla on myös itsemurha-olemattomuus-liikkumattomuus-pysähtyneisyys-virtaavuusfantasioita. Hän 'haluaisi olla asia, hiekka, kivi, meri(,)vesi'. Siksikö hän usein vaivuttaa, valuttaa päänsä ja kyyneleensä hiekkaan, mereen, mereen, hiekkaan?..

Giallo ja Italocrimeoutoussymbioosi: Orders Signed in White (Italia-74)

 Mustahanskamurhaaja alkaa tappamaan ryöstöjengiä vuoristossa. Hanskat ovat mustat, mutta maali valkoista, hän maalaa kalmojen kasvot valkoisella maalilla. Italocrime ja giallo lyövät ase ja hanskakättä toimivasti.

Loistava luonnehdinta kovasta jätkästä: "Hänen pallonsa ovat vesimelonin kokoiset."

Vanhaa Italo-outoutta. Vanhoja kauhu-giallo-outouksia Italiasta: Libidine (Italia-79)

 Vanhaa käärme"gialloa", käärmekauhua Italiasta! Yleensähän tämäntap(p)aiset ovat jotain Kauko-Idän Käärmenaisleffoja tai tulevat Jenkeistä. Mutta tosin tässä ei sitä kauhua juurikaan ole, lähinnä seksiä.. -- Käärmetutkijalla on juoppo, lesbo ja nymfo (en osaa sanoa, en tiedä, mikä puoli päällimmäisenä, ensimmäisenä, tulee ekana..) vaimo, seko tyttö, vähän Oliver Reedin näköinen tunkkatankki, törkytankki palvelijana ja lähes aina alaston Ajita Wilson palvelijattarena.. Outo. Naisten kiimakiljunnat kuullaan kaikuvina..

Vanhaa italogialloa-kauhua-mysteeriä-romantiikkaa: The Kiss of Death (Italia-74)

 Vanhaa, vankkaa, vankkaa vanhaa Venetsia-draamaa-gialloa-kauhua-mysteeriä-romantiikkaa... Tässä se kuoleman-kuolonsuudelma ei aina vältsisti, välttämättä ole murhaava, tappava, vaan jopa kuolleista herättävä, nostava, synnyttävä!!!...

Vanhaa Italogialloa: Clap You're Dead (Italia-74) 'Giallo giallossa' - Kova giallokuriositeetti. Diabolik-giallo?

 Ei kuppagiallo, tippuritoimintaa.. Heti leffan alussa nainen tapetaan huoltoaseman autopesulinjalle, mutta kyseessä onkin 'giallo'leffan kuvaukset. Mutta nainen tapetaan oikeasti. Aikamoista 'giallo giallossa', leffa leffassa maailmaa. Sillä kohta kuvataankin hautajaissaattuetta, jonka naisilla on minihameet ja läpinäkyvät pikkarit. Mutta sekin menee myttyyn ja mönkään, sillä halpisleffan amatöörinäyttelijät rymäyttävät arkun pääty edellä kuoppaan, ja ohjaaja alkaa huutosaarnan.. (Alkaa muuten monta kertaa leffan aikana,) Sitten näytetään noitavainoelokuvaa jossa tylsistynyt näyttelijä paaluun sidottuna peittyy sivusta savua tupruttelevan savukoneen savuun.. You get the picture, halpisleffamaailmassa ollaan, sekä aiheeltaan, genreltään että toteutukseltaan,,, Tämä halpisgiallo on aivan perkeleen, pirun-pirun, perkeleen, yllättävän hyvä! 

Miten murhaaja ohittaa sairaalassa uhria vartioivan poliisin? No tietenkin yksinkertaisesti soittaa sairaalan reunaan ja pyytää poliisin puhelimeen ja tekee tekosensa.. Mukana myös harvinaisempi viemäritakaa-ajo ja uinti.. Ja lopussa vielä kymmeniä Diabolikkeja teatterilavalla, yksi heistä on murhaaja!

Kauhu-Edwin

 Rovaniemellä on jälleen sattunut kauheita.Vjateslav Kukkakaali oli tänään mennyt saunaan ja sillä aikaa Kauhu-Edwin (oikea nimensä Edwin Näärännäppy) oli tullut Kukkakaalin asuntoon viemärin kautta ja tunkenut itsensä jiäkuappiin, ja kun Kukkakaali avasi jääkaapin oven niin viemäripaskan peittämä Edwin huusi: "Paha peikko tässä pukuu, luolastansa huhuu-huhuu!" Vjateslav säikähti ja ripuloi neljätoista kertaa peräkkäin housuihinsa.. Poliisit veivät Edwinin Kiinaan.

The Cat (Hong Kong-91) Väkisinväännettyä outoutta

 "Avaruusvaloa"? Nuori aliennainen ja musta alienkissa (välillä myös mikä lienee avaruus-folio-neonvalo-glitterikissa) käyvät taisteluun mitä lienee myös tietenkin avaruuden isoa ihoasulattavaa (ja/tai myös uhrin ihmettelevää, irvistelevää, irvokasta jalat, kädet karmeihin ja keho seinään irroittelevaa  harjoitus-hassuttussplatteriagorea) sieni-valorihmasto sienihirviötä vastaan. Kissan ja koiran kaksintaistelu on yhtäaikaa eeppistä ja epistä.. Väkisinväännettyä hauskaa, väkisinväännettyä outoutta, väkisinväännettyä roskaa, väkisinväännettyä hauskaa outoutta, outoa hauskaa, outoa roskaa, roskaista outoutta...

MOULA!

 Rovaniemellä neljä naispoliisia on tänään vienyt Moula Karsikkoniemen pois Pirkkakatu nelosen pihalta. Hän myi pihalla omaa ulostettaan. Eräs naispoliiseista kertoi meille että Moula itsekin oli suoraan sanottuna paskan peittämä, joten häntä piti ruiskuttaa puutarhaletkulla pihalla. Haju oli helvetilllinen, lemu, löyhkä lannistava.. Karsikkoniemi oli langettanut kirouksen ja syytänyt sylkeä poliisien päälle. Hän oli huutanut hurjana että Seppälän Ämmän aave tulee heitä kiusaamaan.. Paikalla oi katsojia.

LALLARI!

 Lallinlammella eli Lallarilla on vietetty Seppälän Ämmä Festivaalia. Lallarin perustajan eli Ökin satametrisen patsaan piereen viereen Lallarin Kuningas Pera paljasti Seppälän Ämmän kymmenmetrisen patsaan..

Amaryllis Kurjuusoja liittyy Seppälän Ämmän kehujoukkoihin: "Hän oli ystävällisyyden huipentuma!"

Seppälän Ämmä oli aina kiva, mukava ja ystävällinen...

 Minulle, minusta Seppälän Ämmä on aina ollut auttavainen, laulavainen ja nauravainen,  kiva, mukava ja ystävällinen... Ei yhtään ilkeä eikä irvistelevä.

Terveisin Reginald Pitkospuisto, Rovaniemi

ÄMMÄ EI LOPETA!

Seppälän Ämmä on jälleen tänään kontannut Rovaniemen Minimanissa ja väittänyt olevansa koira. "Hau hau olen hurtta!" Ämmä huusi ja heilui ympäri ämpäri liikettä. Hän myös ulvoi.

NYT SE ÄMMÄ TEMPUT TEKI!

 Seppälän Ämmä vietiin eilen sairaalaan. Hänet löydettiin eilen ulostamassa Pirkkakatu 4-6 saunatiloissa. Hän ei ehtinyt ulostaa. Sitten hän siirtyi vanhaan mankelihuoneeseen jossa häneltä räjähti vatsanahka ja suolet tulivat syliin, koska hän oli pidätellyt paskaa ja pieruja viikon. Tilansa on vakava, mutta ei vaarallinen. Hän selviää. Lääkäri sanoo kaikille: Pieruja ei saa pidättää!!..

JO RIITTÄÄ, ÄMMÄ! ÄMMÄ JO RIITTÄÄ!

 Rovaniemeläiset ovat täysin raivona ja umpikyllästyneitä Seppälän Ämmään! Naispoliisi sanoi että Ämmä huusi hurjana ja riehui raivona yöllä Pirkkakadulla ja puri kuin PETO! Lääkäri oli sanonut Ämmälle että jos hän ei rauhoitu. niin hänet on suljettava laitokseen!

Ja Ämmä se vain jatkaa ja jatkuu, Ämmä ei lopu... ...

 Naispoliisi on suorittanut Seppälän Ämmän pidätyksen viime yönä kello kolme Pirkkakadulla,  Ämmä oli ulostamassa kadulle ja ulvoi ja muutenkin häiritsi. Hän taisteli vastaan kuin PETO! Hänet vietiin suihkun kautta putkaan ja ehkä vankilaan..

Ja Lisää Ämmää...

 Naispoliisi on haastatellut Rovaniemellä Vanhan Torin Puistossa Seppälän Ämmän Aavetta nähnyttä vanhaa naista ja on muutenkin haastatellut ja tulee haastattelemaan ihmisiä Pirkkakadulla, Jousimiehentiellä, Markkinakadulla, Toripuistikossa, Valtakaduilla... Naispoliisi epäilee että joku esittää Seppälän Ämmän Haamua, Vai onko Ämmä sittenkään kuollut?

Ämmän aave myös huusi: ANTAKAA MINULLE KOIRA!

Jatkoa Ämmään... Ämmän aaveen pökerryttämän vanhan naisen kunnon kävi ambulanssi tarkistamassa, kaikki hyvin...

 ...Tosin tädin tärinä oli kova ja sydän hakkasi kun aave irvisti ilkeästi... Mutta nyt kaikki tosiaan hyvin...

Lisää Seppälän Ämmää 3

 Seppälän Ämmän haamu on saapunut Rovaniemelle. Haamu pelotteli väkeä Vanhan Torin Puistossa viime yönä. Eräs vanha nainen pyörtyi kauhusta rollaattorinsa päälle illalla.. Hän voi nyt hyvin.. Mutta sanoi että aave oli kauhea!

Lisää Seppälän Ämmää 2

Onko sinulla muistoja Seppälän Ämmästä? Monilla rovaniemeläisillä on, Juuri perustettu Seppälän Ämmä- yhdistys alkaa keräämään muistoja ja tietoja  Ämmästä, Alamme kiertämään Rovaniemen katuja kauppoja ja toreja ja kyselemään ihmisiltä Ämmämuistoja. Tarkoitus on julkaista kirja Ämmästä mutta aluksi ainakin puheita ja videonpätkiä nettiin. Sillä Ämmä on kulttuurihistoriaa. Kirjoita, puhu muistojasi meille. Ilmoitamme myöhemmin keruun, kierron ajankohdat, Nyt kaikki Ämmää muistelemaan! Ämmä huusi usein että TETTÄ TAJUA!!..

Lisää Ämmää...

 Rovaniemelle ollaan perustamassa ja puuhaamassa Seppälän Ämmä-muisteluyhdistystä. Ensimmäinen tapaaminen pidettiin viime viikonloppuna Vanhan Torin Puistossa. Paikalle ei saapunut ketään, yhtään Ämmän muistelijaa! Nyt kaikki muistelemaan Seppälän Ämmää!

Ketkue-Retkue (Lappi-2025)

 Ryhmä lapsia vaeltaa erämaassa. Kaikki menee hyvin. Oivan ipanaironinen ja kakarakarismaa tulviva lyhäri.

 Rovaniemelle suunnitellaan mielenosoitusta Seppälän Ämmän patsasta vastaan. Marssi lähtee Pirkkakatu 8 edestä koko ajan huutaen "EI PATSASTA SEPPÄLÄN ÄMMÄLLE!" Marssimme Vanhalle Torille jonne patsasta suunnitellaan..

 Rovaniemeläinen Reinhold Piskipelto vastustaa Seppälän Ämmän patsasta koska lapset pelkäävät irvistelevää naamaa..

 Patsaassa Ämmä oikein pahasti irvistää...

 Imelda Säälöksen eli Seppälän Ämmän poika Thaddeus ja tytär Kleopatraana haluavat äidilleen patsaan Rovaniemelle. Vanhan Torin Puiston luoteiskulmapläsi olisi kuulemma hyvä paikka patsaalle. Patsaan nimeksi tulisi Imelda Säälös eli Seppälän Ämmä ja puistopläsin nimeksi Seppälän Ämmän Puisto. Pläsi on kooltaan muutaman metrin kanttiinsa..

 Eli Ämmä on ilmeisesti kotoisin Kouvolasta ja paikalliset kertoivat, kun kysyin, että hän oli jo koulussa hirviö joka tunki kaikkien pulpetteihin ja opettajan pöydälle ja laatikoihin räkäisiä nenäliinoja... Ja nauraa kähisi ja sähisi kuin noita... Ehkä hän onkin noita?...

Kummittelua

 Olen Riimi Kilkutus Kouvolasta ja minulla menee hermot koska Seppälän Ämmä eli Imelda Säälös kiusaa kummituksena minua joka yö, Tärisen pelosta jo päivällä ja jäykistyn yöllä suolapatsaaksi kun Ämmä nauraa ja ulvoo kummituksena... Hän on erittäin pelottava!

 Imelda Säälös eli Seppälän Ämmä on haudattu. Vieraita ei ollut ketään. Oli vain pappi ja arkku. Ämmä oli rahaton koska hän aina poltti rahansa tulessa

`Seppälän Ämm'ä`on menehtynyt. _ `Seppälän Ämmän` Muistokirjoitus

 Vasta selvisi että niin sanotun Seppälän Ämmä oli nimeltään Imelda Säälös ja nyt selvisi että hän on menehtynyt. Hän tukehtui murjunsa läpi kulkevaan ojaan Pääsiäisenä. Hänen loppuvuotensa olivat yhtä surkeita kuin Olavi Virran. Lepää rauhassa, Ämmä..

The Daredevils (Hong Kong-79)

 Kerrankin(?) kung fu-leffa joka on lähes pelkkää, silkkaa harjoitusta-sirkus-tolppa-tuolitemppukapotpuria kautta kavalkadia. Karataan, hypitään harkkoista harkkoihin ja taistoista taistoihin, taistoista toisiin.. No, tässä myös kiväärit laulavat, pistoolit, pyssyt puhuvat.. Ja sotilaat surmaavat sotilaita, mutta kung fu-kaveri voittaa näytöksessä näytösluontoisesti kasarmin kenttään jonon, rivin paljasjalkaisia-kätisiä sotilaita paljain jaloin käsin.. Ja jaloin(?) käsittein, periaattein... 

Jakoman and Tetsu (Japani-64)

 Tässä on mm Akira Kurosawan käsikirjoitus, ohjaus Kinji Fukasaku ja hyviksenä Ken Takakura. (Vuiden-49 ensiversiossa hyviksenä Itse Tosifo Mifune.)

Lumisella kalastajasaarella Hokkaidolla silmälappu-silmäpuoli-yksisilmäpahis kurjuuttaa, kurmoottaa, kuumottaa, mutta nuori mies laittaa verkot eteen ja veteen.. Hyvää art house-taistoa.

Sweet Home (Japani-89)

 "That`s, what a weird sound! What is that  sound?" - > "Everybody dies!" -> "Darkness and shadows (outo yhdistelmä) are alive and gonna get you!" Mutta: "Varo valoa, se lisää varjoja!", Sillä: "Here they come!"

Tv-ryhmä haluaa tehdä dokumentin pahamaineisesta freskomaalarista ja kummituskartanosta jossa hän eli ja kuoli 30 vuotta sitten. Kartano on ollut käyMÄTTOmänä, käyttäMÄTTÖmänä suljettuna siitä lähtien, mutta siellä on yhä hänen teoksensa, ja siksi dokumentti.. Mutta omistajat ja edustajansa eivät halua että Kartanon (hauta)rauhaa rikotaan, mutta suostuvat sitten kuitenkin. (Syynä suostumukseen, mitä ei tietenkään, tv-ryhmälle kerrota, on että käytetään ryhmää  koekaniineina: Jos he selviävät siitä, niin Kartano avataan raha- ja turistivirroille, jos ei, tv-ryhmän yhteydenotosta ei puhuta mitään..)    

Kioyshi Kurosawan  Sweet Home on lyhyempi, ja huonompi kuin saman ohjaajan parempi ja pitempi Cure.

Elokuva on Argento-Fulcimainen (enemmän Fulcimaista rujoa gorea) ja valo, tai tässä tapauksessa varjopilkkuina esim seuraavat kohtaukset: Puoliksi palaneen yläruumiin raahautuminen lattialla, valtavien sormivarjojen liikkuminen seinillä, ihmisen liikkuminen tulessa vahingoittumattomana... Mutta taas tämä!: Aiheeseensa nähden liian pitkä elokuva. Saman ohjaajan Cure oli pitempi, mutta tuntui lyhyemmältä. Tämä toisinpäin.. Toinen mutta, mutta pienempi: Kaiken syynä on taiteilijan vaimon teko: Hän laittoi tulen uuniin, mutta ei tiennyt että tyttärensä oli juuri leikkimässä siellä!    No, onpa kehnosti keksitty, kerätty, käännetty, väännetty, poimittu, roimittu selitys, syy ja seuraus. Sillä vaimon varjo on vuosikymmeniä kidnapannut lapsia Kartanon Uuniin. Tästä ei elokuvassa, kylillä kerrota mitään, kuin loppupuolella.. Absurdin bisarri ja morbidi epäuskottava selitys tietenkin on..

Mutta yhtä kaikki ihan oivaa KartanoKauhua ja  Itse Kartano on goottilaisen giganttinen ja karu.

Pulse (Japani-2001)

 Poltergeist (-82) kauhistutti tv:n ja kauhua valutti videoista Videodrome (-83) ja "vähän" roskaisemmin vaikka Video Dead (-87), mutta yksi ensimmäisistä `internet imee ihmistä ja iskee, spruuttaa, sylkee ulos`-`genren`vastaavista oli Kioyshi Kurosawan Pulse, mutta sen senaikainen   (ei vissiin vielä tänään tarpeeksi camp, retro tai trash) tekniikan tönkköys ja rajoittuneisuus  rajoittaa, hajottaa katselukokemusta harmillisen, jopa valtavan, valitettavan paljon nykyään.. Ja onhan tää senaikaista nuorisopaskaa..

Cure (Japani-97)

 "Where are you going?" "Nowhere." Tätä kysyy ja vastaa poliisi(t), sarja ja yksittäiset murhaaja(t), kaikki(?) elokuvassa...

  Kiyoshi Kurosawan kauhumestariteos Cure on hypnoottista seisahtuneisuutta suurkaupungissa josta sen vilinä on jätetty, leikattu, pätkitty pois. Onko muistinsa menettänyt mies mastermind tai tabuka rasa, tyhjä taulu? Voiko vesi tai tuli hypnotisoida tappamaan? 

"En muista."

"Muistatko nyt?"

Love Unto Waste (Hong Kong-86)

 Elokuva kaksivitoisten viiva kolmekymppisten Hong Kong-`aikuisten` joutilaisuutta, juhlimista, työntekoa (mallihommat, eli ei ihan tyhjätaskut asialla) pitkin ja poikin, kunnes eräs heistä murhataan..

Suht uniikki ja oikein onnistunut elokuva siitä kun vähän tyhjäelämää viettävät törmäävät siihen kun jonkun elämä oikeasti, lopullisesti tyhjenee. Silloin tyhjenee, tai ainakin kapenee, pienenee. supistuu paljon vähän heidän kaikkien elämät. Ja kun murhaetsivänä vielä pikkuisen huumorilla (vertaa itseänsä  Columboon) vetävä Chow Yun-Fat ja kaksvitosena surullisena häntäheikkinä kasari-ysäri-yö-Hong Kongin lähettiläänä toiminut Tony Leung. niin humoristis-melankolinen tarinaryväs on paketissa. Loppua kohden lopullisuus (murhatapauksen lisäksi eräällä heistä havaitaan syöpä) ja melankolisuus (ja sitä kautta kauniit balladit, varsinkin lopputekstiballadi, tullut myös aikaisemmin) valtaavat aikaa, alaa ja paikkaa... Kaunis elokuva kuitenkin. Ja kaunis elokuva juurikin, varsinkin sen takia että kuoleman, kuolemien kautta tietenkin kuolema, mutta myös elämä(t) täyttävät kuoria. Elämä(t) astuu, astuvat esiin.. Kuolemaa, kuolemia, kuolleita unohtamatta... Mutta elämä, elävät jäävät, omaksi ajakseen..

Bumpkin Soup (Japani-85) "Seksi" tirkistelevän vilahtavaa pakkopulla"pornoa", muu meininki, osasto ja toiminta surrealistisuudessaan mainiota...

 "Yliopisto on kuin festivaalit, tai huvipuisto, tai taistelukenttä." Näin toteaa nuori nainen joka on tullut tapaamaan kotikylänsä "kullannuppua", mutta "kaikkien tuntemaa tuntemattomuutta" ei ensin meinaa mistään löytyä.. Taistelukenttä varmaankin viittaa 60-luvun Godardiin ja Japanin Yukio Mishimaan ja myös "Throw away your books, rally in the streets"-elokuvaan (Shuji Terayma") ja "movementtiin" (ikuisen perinteiset yliopiston vaalihulinat puistoissa banderolleineen), mutta muu surrealismi onkin enemmän sitten sitä hyvää godardisuutta kautta Japani-surrealismia...

Yliopisto on tosiaan surrealistinen. Sen psykologian opettaja/rehtori(?) tutkii häpeää ja tietenkin siitä sitä seksuaalisuutta. (Itse "seksi" tuodaan Pinku/Roman Porno-filmien `tyyliin` vilahtavina, tirkistelevinä tisseinä ja simuloituina "sekseinä", ja tietenkin hyvin naisäänekkäinä sellaisina: Naisen nautinto on esittävän epätodellista ja epävarmaa, kuin aina tunkkaista, tuskaista, leikkisyys puuttuu täysin. Tässä elokuvassa  se on vielä aiheesta johtuen [nuoret naiset] harvinaisen lapsellista [sic]  meininkiä ja osastoa.

Lapsellisuus vs leikillisyys.

 Aikuisten lapsellisuus on monesti, usein paljon, paljon tunkkaisempaa, typerämpää kuin leikillisyys. Tässä elokuvassa se tulee tahattomasti [voi olla myös tahallisesti] esiin siinä että muka vastustetaan seksihäpeää, mutta itse "seksi" on juurikin sitä lapsellisen typerää tirkistelyä.) 

Peittelevää "toimintaa". Perinteisen peittelevää "toimintaa".   Ja yksipuolista-toikkoista - Ja junnaavaa, puisevaa, puuduttavaa puurtamista. Ja  kun Japanissa ollaan, niin sukuelinten näyttäminen on näissä `pornoissa` tietysti täysin kiellettyä, no-no. Täysin käsittämätöntä! Ja pääasiana näissä tietenkin naisen alistus, ei valistus, että seksi on esim kahdenkeskeistä kivaa, molemminpuoleista mukavaa, vaan yksipuolista puurtamista..

Muu surrealismi sitten tosiaan toimiikin  moitteettomasti: Psyka/psykoopettaja kieltää "Miksi?"-sanan käytön, mutta käyttää kökösti sitä heti itse, kukkakätinen, psykedeelis-surrealistinen juoksulaulu ihmisten välissä puikkelehtien, psyko/psykaopettaja ilmoittaa ottavansa kesken tunnin nokkaunet pää pöydälle laskeutuen...

Ja: Marxin kuvan silmiin työnnetään sormet läpi ja omat silmät tilalle, psyko/psyko-opettaja piiloilee liitutaulun takana, lopussa pääosanainen laulaa yksin (tai kaksin, kivääri käsissään) tuutulaulua. (Itselleen, maalle, maailmalle, ei kenellekään, millekään?...)

"Tämä oli pitkä päiväuni, nämä olivat pitkät nokkaunet, nokoset.."

P.S. Nikkatsu-yhtiön Roman porno-osasto muuten kielsi tämän elokuvansa levittämisen aikoinaan "liian surrealistisena" (Eli juuri noiden kehumieni juttujen takia!)

P.S. 2: Huomatkaa sana bumpkin, ei pumpkin. Kyseessä ei siis ole kurpitsakeitto, vaan tollosoppa..

Black Lizard (Japani-68)

 Yukio Mishima ihmispatsaana!

Seppälän Ämmä osa 3

 Vielä kerran Seppälän Ämmä: Hän teki tämmöistä hirveyttä myös: Hän ja Ripuli-Raija perustivat pahamaineisen, järjettömän ja vaarallisen  Maantiepaskantajat-ryhmän. He paskoivat, yleensä ripuloitsivat maantielle  Ruikan kylässä ja kadulle, tielle Teerikallion päiväkodin läheisyydessä. Tiet tulivat hengenvaarallisen liukkaiksi, Kun poliisit veivät ämmää ja Raijaa putkaan, he vain nauraa käkättivät, räkättivät..

Lisää tietoja `Seppälän Ämmästä`..

 70-80-90.luvuilla Rovaniemellä vaikuttanut niin sanottu `Seppälän Ämmä` oli erittäin kova pieremään ja myös röyhtäilemään. Väitetään että hän pieri melkein tuhat kertaa päivässä ja röyhtäilikin satoja kertoja. Hänellä oli ilkeä katse ja hän sylki. Väitetään että hän vihasi rahaa ja jopa väitetään että hän heitti suuria summia rahoja roskiin, nuotioon ja uuniin... Hänen suosikkipaikkojaan Rovaniemellä oli Pirkkakatu jossa hän käveli ja ulvoi joka päivä monta vuotta. Pirkkakadun asukkaat pitivät `Ämmää` häirikkönä..

To Thy Rest

 Hotellikauhu aina hypityttää, hyrisyttää ja hytisyttää. Hyristyttää ja hytistyttää. Ja meedio mehustuttaa mukanaolollaan vielä lisää. T HotElla.

Naked Weapon (Hong Kong-2002)

 Joitain esiteini/teinityttöjä kaapataan. Alussa, ennen kaappausta tutustutetaan, tutustutaan kickboxermatsi(!?)tyttöön, myöhemmin tutustutaan, tutustutetaan häneen ja kaapattuun kaveriinsa (tai heistä tulee leirisaarella ystävät, genrekliseisesti ainoa ystäväpari siellä.)  Leiri on siis jälleen genrekliseisesti Madame M:n salainen saari jossa tytöistä tehdään salamurhaajia. Tai ensin yhdestä, lopulta kahdesta, kolmesta heistä. Mutta silloin on jo siirrytty kuusi vuotta eteenpäin, ja tytöt ovat nuoria nais-salamurhaajia. (Loput on tapettu nuorten naisten toimesta, pakotettuina.) Jälleen genrekliseisesti on ilmiselvää, että ystäväpari on selviytyneiden joukossa, ja salamurhaus ympäri maailman alkakoon, jatkukoon... Ja elokuvasta ei ole kulunut paljoakaan...

Ihan loppu laimeaa, löysää, meditaatiota .Erittäin paljon hidastettua-nopeutettua-"tavallista" loikka-miekka-nyrkki-potkuleijuntaa. Ysärillä näitä tehtailtiin, tehtiin ja tuli katsottua yliannostus, mutta nyt pitkän ajan kuluttua tämä tuntuu, näyttää  raikkaalta roskalta. Oiva kikka on käyttää genren coolklisettä (tai cool/kökköklisettä [näkökulmakysymys kumpaa käyttää) parransänkiroistojen aurinkolaseja ja niiden sankoja ja linssejä tappovälineinä. Parransänkipoliisia ei ole, sillä tämä on myös (kääk!)  Jack(ie) Chen-nimisen periksiantamattoman peruspuhtopoliisin nousu kahvia ja leipiä kuskaavasta ja sipsejä syövästä noviisista kunnolliseksi kytäksi-tarina. Ihan loppu on  laimeaa, vaimeaa meditaatiota.

 

Fighting Ace (Hong Kong-Taiwan-79)

 Tuplaclou. Perinteisistä perinteisin vuosien, jopa vuosikymmenien kung fu-kostokierrekuvaus. Tässä clouna se, että hän esittää ettei muka osaa sitä kun vua! Ja toisena clouna, että hän osaakin paremmin kuin pomo-opettaja!!  Välillä taistot, kuten joskus näissä, lähenee break dancea. Äijä on taistoissaan kuin kala vedessä (taistotyyli) tai putoava perhonen.. Ihan käypää kung fua!

`Seppälän Ämmä`

 70-80-90-luvuilla rovaniemeläisiä kauhistutti ja naurattikin niin sanottu `Seppälän Ämmä`. Hän pelkästään irvisteli, eikä hymyillyt, eikä juuri puhunutkaan mitään. Ja hän haisi. Väitetään, että hän asuu nykyisin rapakuopassa Hirvaalla. Ruuat hän varastaa.   

Michael W Johnsonin gorelyhärikaksikko. Lisättynä parhaalla pitkällä.

 Meat`s Meat (And man`s gotta eat) (USA-90) Elokuva alkaa kun "kova" kaksikko, mies ja nainen tulevat jonkun kerrostalon pihan grillijuhliin uhoamaan ja sanomaan että he haluavat ostaa tämän paikan! Kerrostalon?! No, heidät ajetaan pois, mutta kyllä he koko lyhärin ajan kostavat kelle tahansa ja tuhoavat ja heille kostetaan vastavuoroisesti. Tai vatsavuoroisesti, sillä tämä on kökkö kannibaalielokuva. Ohjaajan ehkä tunnetuimmassa kököstelyssä Tortured Soul`ìssa (USA-92)  vielä pyöritetään lihanpaloja haavattoman vatsan päällä, niin tässä sentään vedetään punatussiviiva haavaksi ja pyöritellään. Toinen tavaramerkki on vesisängyt, se näkyy tässä kauhuleffajulisteilla seinävuoratun makuuhuoneen vesisängyn seksi ja tappotouhupaikkana. (Sekä seksi että tappo laimeaa lientä. Muutenkin leffan tapot jopa mainion laimeita: Esim ukko tapetaan muka konepellin ja moottorin väliin konepeltiä hitaasti heiluttaen, pikkuisen kuin yläilmoissa tuulettaen ukkoon osumatta. Ja vesisänky tulee Johnsonilla niinkin myöhään esiin kuin vuoden 2004 Tortured Soul kolmosessa. Mutta vielä tähän tänään käsiteltävään Lihaan, Meatiin niin onhan tää aika heikko. No, onhan tässä sentään lopussa naispuolinen Leatherface (ilman Leatherfacea, Nahkanaamaa, naamiota) tekemässä Leatherfacen sahakoreografioita ilmassa..

Smell of Death (USA-93) No nyt on sitten zombit "vauhdissa" eli eräänlaista kannibalismia käsitellään taas. Nyt vähän paremmin. Joku kellaritohtori nuuhkii koeputkessa kehittelemäänsä savuviherlitkua ja kuolee, ja koeputki hajoaa lattialle ja neste valuu viemäriin. Sitten näytetäänkin kahta korkeaa savuttavaa tehdaspiippua. Viemärin ja savupiipun yhteys on mikä? Sitten kuulemma, näemmä, näemme näemmä, että kahden kuukauden päästä zombit heräävät. Tohtori herää siisti puku päällään jostain ihme kaatopaikan savuavasta(?!) kivikasasta. (Tännekö, kuin meteorikuoppaanko hänet haudattu?) Ja  sitten näemme kekseliään laajan skaalan erilaisia zombikävelyjä kun zombirutto leviää kaupunkiin: Yksi kulkee käppyrässä kuin maata (siis ilmaa) lapioiden, toinen varjonyrkkeillen, kolmas perinteisesti näkymättömät greipit kainaloissa, kädet sivuilla vaappuen. Ja sitten on tietenkin kuin kännissä-kävelijät.  Zombi ja elävä painivat, zombi ja koira kisailevat keskenään (zombikoiraa emme sentään valitettavasti näe, olisi varmaan ollut efektierkeille vähän liian iso pala.) Harvinaisempi lopetus on tyly perheen itsemurha jotteivat kohtaa zombejen suita elävinä..

Tortured Soul 3 (Willing Flesh) (USA-2004) "You were expecting maybe Ben Casey?" Elokuva avautuu (mutta ei avaudu goreisesti, Johnsonin elokuvissa ei juurikaan, yleensä näytetä on-scteen-iskuja, sahauksia, viiltoja) "sydämen avoleikkauksella" moottorisahalla!! (Kuullaan,   Näytetään `vain` kasvomaski ja sukkahousupäisen `kirurgin` maaninen nauru, sahan heilunta ja pärinä ja pikkuviirusotkeentuneet seinät..,) Tyypillä on muuten sukkahousut päässään kotonaankin, siviilissäkin..

Saman sarjamurhaajan, samojen sarjamurhaajien etsintä-trilogia  päättyy parhaaseen. Varsinkin naiset ovat parhautta: Hyvännäköisiä: Kauniskasvoisia, hyvärintaisten ja varsinkin hyväpyllyisten naisten  kavalkadi. Ja lävistyksiä, tatuointeja ei Onneksi näy ja karvakolmiot Onneksi näkyvät!!.. Oi niitä aikoja!!.. Ja  Onneksi kaikkia ei tapeta. Ainakaan heti.. Eikä kaikkia ollenkaan. Stephanie Beaton Varsinkin näyttelee harviNAISEN (miehet pelkkiä pellejä)  monipuolisesti: Hän näyttää, käyttää kehoaan mutta Varsinkin  iloa, kauhua, tuskaa, voittoa tuskasta jne upeasti.

Mike Strain Jr:n "gore"kaksikko lisättynä lyhärillä..

 Gore on siksi lainausmerkeissä, koska ei tässä mikään kovin kova, korkea, korskea gore juhli eikä tuhli.. Koko sana voisi myöskin olla kokonaan pois(kin), sillä niin mitätöntä, olematonta ja pientä se on- Mutta jotain kuitenkin: Yhdessä, keskimmäisessä (`Terrorin Hotelli`) kaulalla vilahtaa veitsi ja veri vähän. Ja kun näissä vhs-shittailuissahan yleensä on gorea, niin menköön nyt tämäkin samaan genreen ja kategoriaan... (Vai kategoreaan?) Se mitä näissä kolmessa onneksi on enemmän on näiden vhs-shittailuiden toiseksi yleisin asia heti goren jälkeen on yleinen absurdius ihan käsikirjoituksesta, dialogista näyttelemisestä, kuvauksesta, kuvauspaikoista lähtien..

"Hey! I found something!" (Weird?) Vile 21 (USA-98) Leffa alkaa kun vuonna 2020 pikkutyttö ryntää jonkin talon nörtinnurkkaukseen (tietokone tietenkin ja lankapuhelin kuin `Back in 1998`) ja huutaa "Isoisä!" ("Isoisä" on poninhäntäinen tummatukka-nuori mies, kuinka hänellä jo noin kymmenvuotias lastenlapsi?! Mutta kai se on klaari, että hän on vaari?) Tyttö ilmoittaa, että televisio tuuttaa jotain kauheaa, monsterimaista.. Niinpä isoisään ottaa yhteyttä vanha  kelmi`kaverinsa`, `pomo` (palo/rokonarpikasvoinen tyyppi, jolla ei `myöhemmässä` muistelussa ei arpikudosta ole, eikä elokuvassa esitetä, kerrota. näytetä, sanota mistä se on tullut. "Vastaavasti" nörtti-isoisällä on ensimmäisessä -98-kuvauksessa pikimusta tukka, mutta toisessa samaan vuoteen  paluussa on muistettu laittaa vähän harmaaväriä ohimoihin..) Mutta siinä menneisyydessä; Pomo ottaa ikuisen elämä-eliksiirin kehittäjän elikkä `isoisän` sekä eliksiirin hoiviinsa, huiviinsa., (Eliksiirin pitäisi kuulemma muuten olla `Maailmanvalmis`, kuinka ollakaan vuonna 2025!! Seuratkaa tänä vuonna mediaa!!..) Mutta homma menee monsteriksi, monstereiksi, kun nörtti rokottaa sillä kissan ja "laboratorion" (kellariloukko jossa nörttijengi kökön mainion riemukkaasti juoksee tietokoneelta toiselle..) pihalla öitänsä nukkuvan pummin ja kissasta tulee lyhytaikainen lyhytiäinen joku auton alla, alta hyökkäilevä, nyökkäilevä, yökkäilevä makkaramonsteri ja pummista huomattavasti pitempiriesainen  vuosien vaiva, eli autoja heittelevä (tai autot itse heittelehtivät, toisista filmistä otettuina) ja valkopaitavatsaa vähän kynsillään kouraiseva (myöhemmin näytetään että kynnet olisivatkin osuneet, kohdistuneet kaulaan, kurkkuun..)   piikkisika-puolidinosaurus... 

Paljon tyhjäkäyntiä, mutta kun kuvausmokat ja käsikirjoituskämmit ja varsinkin stop-motion-muovailuvahamonsterit tulevat esiin, niin aina on hauskaa hupia katsomossa. Onhan tää hyvä.

Hotel of Terror (USA-2004) Kulkua ja kävelyä lautakasassa. Ei tässä mitään hotellia ole, vaan on `Hotel of Terror`-niminen kävely(?!)kummitus"juna"(!?), eli laudoista kyhätty lautalabyrintti. Ja en tiedä onko tätä tällaista lautahökötystä rakennettu kokonaan, ja silloinkin vain tätä lyhäriä varten, sillä näyttää että samaa lautakäytävänpätkää käytetään ja näytetään uudestaan ja uudestaan kun uhrit ja tappaja kävelevät siellä. No, onneksi elokuva eikä käytävä ole kovin pitkä, kun jengi kulkee pääkallojen ja strobovalojen "täyttämässä" tylsyydessä... P.S. Elokuvan piikitön silmälopetus geneerisistä geneerisin, mutta saattaa olla myös generisyyspiruilu, jopa suorastaan vittuilu, niin päällepläjyttävän zuumaava se on..

Bits-And-Pieces (USA-2015) Pilkkopimeässä(!?) isohkossa varastossa siivoava(?!) siivooja-talonmies tapetaan, kai.. (Kun Janitoorista ei jää kun "bits-and-pieces", joista puhutaan, ei näytetä..) Sitten paikalle pukkaa toimiston työntekijää tutkimaan, mutta ei poliisia kutsuta.. Mutta paikalle on ilmestynyt toimittaja joka hyllyn päällä maaten kuvaa uutta vilahtavaa tappoa ja jotain paperisuikale-vaateriekalemonsteria minuutin. Aikamoista makaamista on myös juonen eteneminen, vaikka kyseessä onkin lyhyenläntä lyhäri. On tässä silti jonkinlaista oikeanlaista pöljyyttä, pösilöyttä ja typeryyttä ja tästä olisikin kannattanut tehdä pitkä versio, silloin nämä järjettömyydet, älyttömyydet ja myöskin uudet typeryydet olisivat mahtuneet muhevasti matkaan. Pitempää potentiaalia tässä on. Nyt on tungettu liikaa (hitautta, kekseliäisyyttä, tylsyyttä) liian lyhyeen.. Juttu ei ehdi keskittyä kehenkään, mihinkään.