An American Dream eli Helvetissä tavataan, kultaseni (USA-66)

"I don`t know is this heaven or hell." "It`s somewhere in between, that`why I live here." Kummallista, mutta suosittua "puhelimia rivissä pöydällä"-tv-ohjelmaa juontava tv-tähti (Stuart Whitman) saa kimppuunsa paikallisen mafiapomon miehineen ja tv-miehen ex-heila-naisineen (Janet Leigh) paljastustensa vuoksi. Mutta hän saa peräänsä myös poliisit koska hän alkoholisoituneen rikasvaimonsa kanssa käydyssä tappelussa vahingossa puoliksi työntää vaimonsa tornitalon ylälukaalista alas. Käsittämättömin käänne on se, että tämä tippuminen aiheuttaa pienen ketjukolarin, jossa yhdessä autossa on mainittu mafiamies, ja hänkin miehineen naisineen joutuu poliisiasemalle...

Elokuvan viimeinen lause on julmankylmää kyytiä Whitmanin ja Leighin hahmoille; "What you expect from a whore?"

Käsittämätön elokuva. En voi muuta sanoa. Norman Mailerin tekstiin perustuva.

Nightmare at Badham County eli Badhamin painajainen (USA-76)

Rangaistussiirtolaraina. Eräänlainen Jenkkiversio House of Whipcordista. Chuck Coinnors karmeatukkaisena kusipääsheriffinä sisäsiittoisessa sikapunaniskakylässä. Genreperinteen mukaisesti vartijattaret kauheita luuskia ja johtaja iljettävä harmaaviiksi-kiharatukka-"adonis"hirviö.  Rajua tunkkaisuutta, tunkkaista rajuutta. Koko sikaniskasikala, koko kaupunki, koko kylä kusipäitä, paskiaisia tai pelkureita, tai kaikkea kolmea, paitsi vangit ja heidän sukulaisensa, ystävänsä. Gnreperinteen vastaisesti ei isoa loppunousua, pakoa, pelastusta, mutta "pieni" sellainen, joka johtaa dokumenttielokuvamaisiin lopputeksteihin. Ei kuitenkaan sanota perustuvan tositapahtumiin, mutta silti;  Surullinen elokuva..

The Comeback eli He tulevat öisin eli Ne tulevat öisin (Englanti-78)

 Campäkkiä uudella levyllä yrittävää pop-staraa (Jack Jones 1]) joku, jotkut yrittävät jonkun takia saada hulluksi haamuin ja hulluin hullujen teoin. Jämäkkäää, tanakkaa kauhua välillä (sirppi-kirvesgorea.) Ihan koko elokuvaa juttu ei kanna, on vähän liian pitkäkin, mutta on ihan kelpo kauhuelokuva. Nytkin on sekavuutta, mutta ei esim semmoisissa määrin läheskään, kuin ohjaaja Pete Walkerin edellisessä arviossa mainitussa Frightmaressa. Nyt Walker on tehnyt pikkuisen  "koherentimman", "tavallisemman" tarinan (eli lainausmerkeistä tietää, ettei kovinkaan todenperäistä tarinaa nytkään kerrota.) Molemmissa mukana muuten, ja House of Whipcordissa sekä House of Mortal Sin`issä,  taidokkaan, tehokkaan puistattava Sheila Keith. Häntä on aina pirun pelottava, pelottavaa nähdä.. Siksi hänen tuotoksiaan "haluaakin"(?) katsoa harvoin, hyvin harvoin.. Jäiset väreet..

1] Ja manageriansa näyttelee Charlien Enkeleiden David Doyle

P.S. Ehkä vähän jopa ilkeän ironista kieliposkisuutta on erään hahmon väite, että pop-staran loungeiskelmäiset kappaleet olisivat `perverssin pahamaineista poppia`.

House of Mortal Sin aka Confessional (Englanti-76)

Vanha karmea katolinen kurppakökkö pastori nauhoittaa Tunnustuksia ja ajaa nuoria abortin tehneitä tai raskaana olevia naisia itsemurhiin ja suoratappajakin hän on, tappaa naisten miehet, kaikki synnintekijät....

Pete Walkerin "House"-"sarjaa". Ei niin yhteiskunnallinen kuin edellinen, enemmän kauhuralli, mutta eipä kirkkoa voi yhteiskunnasta erottaa.

Parempi kuin edellinen. Tuo niljakkuuden liioittelun lähelle maksimia papin hahmossa, mielessä... Pidin paljon, pirusti, pirusti paljon.... Olisin katsonut tätä jännitystä vaikka kuinka pitkään, tietenkin niin että lopulta paha paskiainen paljastuu... No, loppu on Saatanan Kylmäävä, Kylvävä, voin sanoa...

Pete Walkerin heiluvan, huojuvan, vaappuvan kauhuelokuvauran ehdoton huipennus. The Comeback kakkosena. No, Frightmare (tyttö tuo vanhemmille lihaa!jne!) on jonkinlaista mättöä, mutta sellaista nyt tekee kauhuojaaja kuin kauhuohjaaja... Ja se on saatanan sekava, Lue: Toisiinsa liittymättömät ja liittyvät typeryydet "natsaavat".

"I`m afraid! Don`t you?!"  "No..." Yes you are...You should be...

"Why in God`s name he do this?" "How and why?"

House of Whipcord (Englanti-74)

 Pete Walkerin ohjaus on korostetun synkkä "katsaus" Englannin rangaistus-kurituskulttuuriin, rangaistus- kurituskouluihin-vankoloihin. Jälleen nuori nainen kaapataan vanhaan vankilaan, jota pitävät kolme julmaa naista sekä korostetun kökkö, julma ja sokea(!!) tuomariukkovanhus. Äijän tekotärisevä vanhusnäyttelypuhe on karmeaa kuultavaa. Enkä tarkoita pelottavaa, vaan kuten kirjoitin, karmeaa.

On tässä julmaa ideaa ja pöyhintää, mutta tämä on liikaa pimeässä tai puolipimeässä tapahtuva kärjistys. Nuoirten naisen sieppaajan nini Mark E. Desaad, Mark E. Desade on helvetin tyhmä sanaleikki, jossain komediassa menis.

On tässä kyllä idioottimaisen, järjettömän, brutaalin byrokratian kritiikkiä, joka osuu; Salaisen vankilan henkilökunta tekee kaikista "asiakkaista", heidän saapumisestaan, rangaistuksistaan, lähdöstään (=kuolemasta.) "viralliset" paperit. Miksi ihmeessä? Kenelle? Natsi-Saksan meininkiä. Miksi nämä tollot jättävät todistekappaleita? Hyvä tietenkin, että jättvät jos ja kun paskiaiset jäävät kiinni. Paikka on Nuorten naisten kasvatuslaitos ja sokea tuomari pannaan allekirjoittamaan naisen vapautuspaperit, todellisuudessa paperissa lukee Kuolintodistus. (Kolmen rangaistuksen jälkeen tulee kuolema.) Tässä tämä sokeus ja kuolema-teema tulee julman inhoittavasti, irvokkaasti esiin.

Elokuvan selviämistapahtumaketju on nopeudessaan ja typeryydessään täysin järjetön, "Hei! Tää pitää saada nyt loppumaan- puolitoista tuntia tulee täyteen!"-tyylinen älyttömyys. Mutta hyvä tietenkin että selvis!