Ways of Kung Fu (-78)

 Pitkähkösti toistuvan tylsää, tylsän toistuvaa tappelukimaraa mutta loppupuolisko jytää ja paukkuu, paukkuu ja jytää: Känni- kung fu esitetään voittoisan seikkaperäisesti sammumiseen saakka, korviavinguttava rengas-kung fu kaataa ja kungfuilee ihan itsenäisestkin ja yhdellä pahiksella on rautamunat ja yhtäkkiä out of the blue esitellään nanosekunnin nopeasti sammakko-kung Fu!

Moonstalker (USA-89) (Tarkoituksellisen) aneeminen

aneemisuuden ylistys(leffa): Isänsä mielisairaalasta ryöstämä poika (vieläkin pakkopaita päällä) lähtee isänsä vapauttamana konkreettisista kahleistaan  heidän metsän asuntovaunukodistaan  off- screen ja verettömiin tappohommiin. Yhden uhrin pään ja kehon hän omii??!!??.. 

Kyseessä on tarkoituksellisen aneeeminen slasher alkutalven aneemisine metsäaukio- muka-leirintäalueineen (tämä.on siis talvislaslsasher) aneemisine näyttelijäsuorituksineen ja kyllähän paljaspintamattomuus seksi ja suihkukohtauksissa (yhdessä teltassa on muka lämminvesisuihku??!!??..) ja varsinkin verettömyys tappokohtsuksissa on tietty aneemista...

...Mutta tässä leffassa aneemisuus on jo niin suuressa roolissa, että se on jo tosiaan kuin yksi roolihahmoista ja suorituksista ja kuvauspaikoista, ja onnistuneista sellaisista...

Yhtenä epäonnistumisen onnistumisena elokuvassa näyttäytyy kikatus: Joku kikattaa koko ajan kun leirintäaluelaiset muka-innostuneina tanssivat yöllä lumihangessa nuotion ympärillä, suudelmien välissä nainen kikattaa kiimasta(?) koko ajan kun vaatteita riisutaan niitä riisumatta!!??!!..

"I'm gonna kick your ass from here to the next hospital."

Intimidation (Japani-60)

 Ihan sujuva, tyylikäs ja onneksi lyhyt taskunpohjanoir perinrisesestä pankkipomosta joka on myös kavaltaja. Eli hänen kujan ja junanjuoksunsa. Lopun  selviytyy-selviytyy--selviytyy-ei selviydy-vai selviytyykö sittenkin-junajuoksutus menee jo liiallisuuksiin, on liian pitkää ja paksua...

Black Sun (Japani-64) Mielenvikainen, likainen, mutta mielenkiintoinen SEKOitus.

 "Trumpetti...Miles Davis. I love. Piano...Theolonius Monk. I love. Tenorisaksofoni...Sonny Rollins. I love. Rummut...Max Roach...I love. Laulu...Abbey Lincoln. I love. Basso...Ray Brown. I love." Näillä sanoilla hylätyn hautausmaan raunioituneessa kellotapulissa, jazzjulisteilla vuoratussaan jazzlluolassaan vuokralla asuva yksinkertainen, englanninkielentaitamaton katukaahaja ja jazzfriikki yrittää ystävystyä taposta etsittyyn, haavoittuneeseen amerikkalaiseen mustaan sotilaaseen. Miehen yksinkertaisuus tulee heti esiin hänen luullessaan kaikkien mustien amerikkalaisten olevan jazzmuusikoita ja rasismi kun luodista (yritetään kaivaa haarukalla)) ja kusipaskaviemäristä saastunut sotilaan veri ja mieli laittaa miehen ampumaan kellotapulimiehen koiran, Monkin (sic), niin mies julistaa kaikkien mustien olevan pahoja...

Mutta tarina ei ole näin yksinkertainen, enemmänkin likainen,  mielenvikainen ja kaoottinen, mutta vaikka onkin mielenvikainen, niin mielenkiintoinen: Mies auttaa ja nöyryyttää  vuoristoradassa vuoronperään sotilasta, kaverinsa, kansa lähinnä nöyryyttävät kun parivaljakko lähtee kukitetulla paraaatiavoautolla kaahaamaan kadulle japanilaisen kasvot mustiksi maalattuina, mustan valkoisina ja musta mies töräyttelee trumpetilla soittotaidotonta kaaosjazzia...

Siten purku-puskutraktori survoo tapulin maan tasalle  ja miehen jo kerran koirankuolema ja rasismiraivoissaan repimät mustien muusikoiden julisteet ja jazzlevyt murskaantuvat lopullisesti (elokuva muuten melkein alkaa kohtauksella jossa hienostonainen vahingossa ja välinpitämättömänä talloo miehen juuri ostaman jazzlevyn katuun). jazzkapakassa koko kööri nöyryyttää whitefacea, mutta sotilaalla on suuntana meri...  Mutta kaikki on  kaatopaikkaa ja viemäriä... Vai onko meri kuitenkin sydämissä? Ja, tai taivaan sini?..

Shock Em Dead

 Asuntovaunussa asuvasta pizzapaikkanörtistä josta tulee voodooprinsessan voimasta hevikitaraheeros mutta myös mainionnäköinen vihreävalosilmäinen ja vihreälimasuinen 'vampyyri' on jakanut kansan. Toiset pitävät raikkaan raivokkaana toiset ruipelona roskana. Itselleni tämä lähenee todella pöljäbiisisissä keikkakohtauksissa noloon nerokkuuteen. Kauhu kohtalaista kökköyttä. Puolivälipöljäilyä.

Crippled Masters (Taiwan - Hong Kong-79) Yhtä jalkaa ja kättä kostoon..

 Ilkeimmän asian näköisiä kung fuita. Crippled Avengersissä ei cripple kung fua juurikaan käytetty, näytetty, ollut, mutta tässä sitä on jo alussa, alusta lähtien: Heti elokuvan alussa harvinaisen pelkurimaisen kaupungin (kusipäät johtajista juntteihin käyvät kiistaa ja kiinni lähinnä vammaisiin ja vanhuksiin) johtojengi katkaisee hyvätyypin kädet ilkeiksi tallottaviksi tyngiksi, mutta hänpä keksii keinot ja konstit:; Hän puree kanankoivella kasvojen edessä kiusaavaa miestä munista! Ja sitten kohta hän tapaa miehen jonka jalat ovat hapolla heikennetyt, he päättävät yhdistää raajansa ja voimansa ja käyvät yhtä kättä ja jalkaa kostoon...

Psychedelic Cop (Hong Kong-2002)

Mustamaskitappaja tappaa triadeja läjiin miekalla, siinä pääjuoni.. Äärimmäisen torvi straight to video-triad-totinen torvelointi jossa ihan kaikki, kässäri, näytteleminen, ohjaus torveloivat... Mutta noin puolen tunnin jälkeen torvellintiin alkaa tottua ja elokuva alkaa vetämään eteenpäin ja puoleensa ja mikään muu kuin Hong Kong-elokuva, camp-roskasellainenkin ei osaa, pysty, voi voittamaan sentimentaalisen katsojan kyynelkanavien kutittelun vesisumussa puolelleen äärimmäisen melankolisen musiikin, iskelmäsellaisen, ja surullisen kohtauksen "ansiosta", voimalla ja äärellä...

Myös muutama kökkö-outokohtaus piristää: Pääosapoliisi/soluttautuja on niin äärimmäisen cool että tupakka palaa suihkussakin, wannabe-tradisti lähtee heti gngsterien kokouksesta kotiin syömään kun soitetaan, uimahallin altaassa kai kasvatetaan katkarapuja... 

Mitään psykedeelistä elokuvassa ei ole, ei siihen viittaavaakaan, ellei sellaiseksi lasketa tekijöiden epätoivoisen kotikutoisen suloista kamerointiyritystä tuoda Hong Kong- yökaupunkielämä esiin..

This Is Kung Fu (Hong Kong-87) Dokumentti kännistä käärmeisiin, kepeistä kurkiin, koirat haukkuvat, ankatkin kaakattavat kung fua..

 Liiankin vauhdikas kung fu-dokumentti, varsinkin selostajan papatus jopa hermoillekäyvää mutta muuten tämä tykitys on kyllä oikein informatiivinen. Tulee perinteiset apina, heinäsirkka, käärme, kotka-kurki-kung fut, mutta myös esim ankka-koira-kung fua!!. 1] Tietenkään känni-kung fua unohtamatta. Oudosti erilaiset miekka, keppi-'kung fut' saavat paljon enemmän käden ja ja jalansijaa kuin perinteisistä perinteisimmät jalka ja käsi-kung fut. Elokuvan alkupuolella esitellään itse lapsi ja nuori Jet Li perheineen. Loppupuolella esitellään joku pölkkypääperhe jossa idiotti-isä rikkoo tiiliskiviä pienen poikansa päähän ja se menee isän osalta silkan, pelkän  puolelle. 

1] Ja kun koira on kyseessä, niin tietenkin jalan kusetusnostopotku mukana mätössä