Absurd - Rosso sangue (Italia-81)

 Takaa-ajon jälkeen Pappi"poliisi" (Edmund Purdom!) suolestaa "Absurdin" (George Eastman) aidanpiikkeihin, mutta Absurdi laahustaa suolet sylissään sairaalaan ja hänet hoidetaan, ja takaa-ajo jatkuu...

Joe D`Amaton gorekökköohjaukset ja Eastmanin kökkökäsikirjoitukset ovat aina, yleensä kammottavan huonoja, niin tässäkin, mutta nyt tässä kökköys, varsinkin lopussa, toimii pikkuisen aikaa, mutta eniten toimii ei jännitys, vaan jännitysmusiikki, progepyöritys. Varsinkin toimii keksintö jossa takaa-ajettu, "sänkyyn sidottu" nuori nainen, laittaa mankasta soimaan täysillä klassista musiikkia ehkä progekuorrutuksella kun silmäsirppisokea Eastman harhailee isossa kartanossa. Ihmettelin ensin miten nykyaikakartanossa (nykyaikasisustus) on yksi haarniska, mutta se saa sakean selityksensä lopussa. Sakean-sokean.

Pertsa ja Kilu (Suomi-2021)

 Aivan mainio versio Väinö Riikkilän alkuperäisromaanista laivoineen, lentokoneineen, sukellusveneineen. Lapsinäyttelijät loistavia, seikkaileva pojankoltiainen sisälläni taputti mielikuvituksen voimalla, voimalle.

Unsuspected eli Ei epäilty (USA-47)

`Mukavan` sekava murhamysteeri. Claude Rains raivoaa, loistaa. Elokuvan Suominimi jämäkkä, vahva, vankka, mutta mysteerihän tää on. Kaikin Puolin Liiaksikin..

Day of The Dollphin eli Operaatio Alfa (USA-73)

 Puolet elokuvasta ihastuttavaa delfiinien leikkiä, liikettä, puhetta, rakkautta, toinen puoli jännitystä kun kusiipää-delfiininrääkkäjät valjastavat delfiinit pommilla presidentintappoon. Hyvä yhdistelmä, ei mikään teelmä. George C Scott, Trish Van Devere, Paul Sorvino.

Yhden idean, idun, ideanidun peruna

Tuli taannoin talvella katsottua tämä elokuva, Peruna. Ehkä pakkanen pani perunaa, mutta kyllä tämä liiaksi makaa tämän yhden ideanidun varassa, peruna vastaan nauris ja peruna voitti.

Matrimony`Speed Limit (USA-1913)

 Yhden konttorihuoneen pikkuliikemies, mikä lienee, menettää rahansa, näin kertoo sähkösanoma. Mies on menossa näköjään melkoisen rikkaan (tuon aikaisten  mykkäelokuvien yksi vahva vääristyneen kuvan Amerikasta luova pääoksa; perhe- sukukartano palvelijoineen kaikkineen, kaikkihan Amerikoissa elävät näin) nuoren naisen kanssa. Koska siellä Amerikoissa raha on kaikki kaikessa, niin nyt kun sitä ei ole, niin mies päättää peruuttaa häät. Mutta nainen, mikä hänellä hätä, rahaa riittää, haluaa että häät pidetään kaikesta huolimatta. Mutta mies ei anna periksi pysyy päätöksessään ja lähtee pensaita, puita potkien pois.

Mutta nainen lähettää miehelle valesähkösanoman muka joltain Tuomarilta että miehen Joku Täti on kuollut ja haluaa jättää valtavan omaisuutensa miehelle, mutta miehen on mentävä samana päivänä naimisiin ennen kello kahtatoista, muuten rahasade raukeaa.

Tästä seuraa kaaos; Mies yrittää ajanpuutteen takia mennä naimisiin kaikkien vastaantulevien naisten kanssa, mutta siinä onnistumatta. Niinpä hän lopulta jää tielle makaamaan, mutta rikasmorsmaikun auto isineen, kuljettajineen, palvelijoineen "törmää" häneen ja häät ovat todellisuutta. Auton takana onkin sitten tiejyrä.

Ihan toimivan lakonisen lyhyt pöljäily rahan rahdista, mahdista. Onko `onnen` `komedian` takana aina tiejyrä? Entä mikä, mitä on draaman takana? Taitaa olla kiertokulku, enpä minä-meikäläinenkään muuten tässä tästä bloggaisi, sun muuta suhaisi.

Elokuvan nimi hyvä myös.

The Woman Condemned (USA-34)

 Sekava, mutta suloinen salaisuussäilytys-väärinkäsitysdraama - väärä nainen vankilasyytteessä-elokuva. Jason Robards Sr (teksteissä tietenkin ilman Sr:ää, koska Jr , eli "se" Jason Robards ei vielä elokuvissa näytellyt) ja Mischa Auer (tässä Aver) mukana. 

La Cigarette (Ranska-1919)

 Nuoren naisen iäkkäämpi egyptologi-arkeologi-aviomies löytää ja tuo egyptiläisen Prinsessan muumion ja sargofagin Pariisiin, ja miehestä tulee vähäksi aikaa ainakin Pariisi kuuluisuus. Mutta Prinsessalla on synkkä historia, johon sisältyy monenmoista; Myrkytystä ja Murhaa. Toistuuko "Kirous" tässä komediassa(!), kun nykynainen ja golffari-tanssija(! mikä yhdistelmä!)mies astuu areenalle, Aviomies tuo vielä Muumionkin kotiin sargofagissa nurkkaan nojaamaan?

Viipottavan villiä mykkämeininkiä, jonka katsomista jatkuvahkosti esiin nouseva pyörremyrskymäinen vanhan filmin hapetus-haperrus sotkusuttu pilaa, ainakin vaikeuttaa. Mutta kyllä tästä juonen erottaa; Äijä myrkyttää yhden tupakan tupakkalaatikostaan, sekoittaa, ja aikoo myrkyttyä randomröökistä "vahingossa", mutta myrkytys menee mytinäksi ja rakkaus rytinäksi. Muumio ulos, Nuorikko sisään!

Naisohjaaja Germaine Dulacin teoksessa kirpeys kohtaa komedian draaman sulosävelin.

Que Vivan Los Fantasmas!! aka Long Live Ghosts! (Tsekkoslovakia-77)

 Katsoin spanskidubatun tsekkilastenelokuvan jossa lapset kohtaavat pari aavetta, muinaisritarin ja varsinkin mitkä lienee maan alta nousevat (ja sinne hyppivät) maahiset tai "oikeammin" kärpässienipipoiset puutarhatontut linnanrakennuspuuhissa.

Luonnollisesti, toisteisesti ja väkisin hauskaa elokuvaa. Toisto varsinkin muuttuu väkinäiseksi, mutta kyllä tämän helleaivoilla-päällä-keskittymisellä katsoo, kun ei osaa, kykene keskittymään puheeseen. Elävät, liikkuvat puutarhatontut komeasti kuvattu normilasten pohkeenpituisina lapsilauman keskelle, väliin ja vierelle. Ai niin, ja `hauskaa` oli kun kassakonetta löi nyrkillä, niin koneen rahariville tulee sana AU

The Garden of Torture (Ranska-76)

 Elosteleva, mutta kaikille, köyhillekin lojaali lääkäri lähetetään poliittisista syistä 1920-luvun lopun Kiinaan. Alku ja alkumatka tuo esiin suht hyvää poliittista, uskonnollista kökkökritiikkiä; Lääkäri nai kuulemma kaikista suunnista, muttei vasemmalta, mutta hänen siemennesteensä omaa vallankumouksellisia tendenssejä. Laivamatkalla törmäämme bordelleissa ravaavaan pappiin, mutta lääkäri sanoo: "Eli lyhyesti, sinun on nyt elettävä kuin Kristitty vähän aikaa." Johon pappi innostuneena: "Se onkin uusi kokemus."

Perillä odottaa viimeisiä veriorgioitaan, ja yleensä orgioitaan ennen kommunismiKiinaa viettämä porsasporvarisakki joka mm ampuu pilkkaa Lenin ja Marxin päihin, puhuu mukafilosofiaa ja "kasvattaa" vankityrmien vangeista kukkia ja jopa kukkaihmisiä!!??

Eräänlaista kritiikkiä omaavan teoksen kritiikki sekoittuu, hukkuu ja häviää perverssidraaman ja perverssi"viihteen" viittoihin (lue: riepuihin.)

"Te olette hirviöitä!" "Ei, vaan lapsiasi, äiti!"

The Vagrant (USA-92)

 Erittäin huonoihoinen örisevä irtolainen alkaa kiusaamaan Bill Paxtonin esittämää eräänlasta uratykkiä. Tunkee taloon, murhia naapurissa jne...

Epäonnistunut eräänlainen kauhukomediagoreilupiruilu. Tuolinjalkagorea. Ja elokuvan laiha, laimea, löysä loppu on ennalta-arvattava (potenssin parisataa) , tai pikemminkin "Ei kai nyt näin itsestäänselvyys, ja vielä näin nopeasti vilahtavan tönkösti toteutettuna" No, toisaalta lyhyt vilahdus on armeliaampi, kuin pitkä selitys...

La Femme-Object (Ranska-81)

 "Gargantuamaisen seksiajovoiman" omaavalta scifi(!!)kirjailijalta on porttikelto bordelleihin ympäri maailman. Hänellä vaihtuu naiset, ja hän sekstaa kirjoittaessaan, lukiessaan, syödessään, ja samoin sekstaa siivoavia, kirjoittavia, lukevia, syöviä, tiskaavia naisia., mutta sitten hän keksii rakentaa itselleen naisrobotit. (Millähän tiedoilla ja taddoilla hän ne tekee? No, kyllähän nyt scifikirjailija robotin osaa väsätä. Paitsi että ei; Kyseessä on kaksi tavallisen näköistä naista, tumma ja vaalea.) Robotteihin viitataan koko ajan; Sekstauksien taustalla kulkee ja piipittää pikku lelurobotti ja seinällä on Tobor The Great-juliste. Ja äijä väittää lopussa tulleensa itse robotiksi.

Ei mitään Jess Franco kamera ja mikrofonimunazoomailua. :Ihan mainiohko, mukavan pöljä seksi"scifi"pösilöinti.: 

Notes On Blindness (Englanti-2016) `Visuaalisesti valaiseva, vangitseva elokuva sokeudesta`

 Aluksi avainilmaisut ovat kahlitseva, vangitseva. Tämä elokuva sokeutuvasta miehestä, John Hullista, on oikeaan henkilöön keskittyvä dokumenttidraama, draamadokumentti ja visuaalinen elämys, silmäkarkkia näkeville katsojille, silmämyrkkyä  ja lääkettä sokealle, sokeille. Tällä tarkoitan sitä että tämä ei onneksi ole sokean sokerinen selviytymistarina. "Sokean silmämunat ovat hyytelöpallot." "Unessani menen hissillä yhä syvemmälle kaivokseen." "Sade tulva muodostavat massiivisen painajais,pimeäpyörteen jossa sokeat törmäilevät huonekaluihin ja ruumiisiin." Ja sarkasmiakin: "Miksi pidät silmälaseja vaikka olet sokea?" "Koska ilman niitä tuntisin itseni alastomaksi."

John Hull menettää näkönsä lopullisesti 1983. Tämän jälkeen hän alkaa puhumaan ajatuksiaan sadoille c-kaseteille. Sokean miehen ja hänen perheensä aitoja ääninauhoja huulisynkkaavat, synkkäävät, valoistavat, värittävät näyttelijät. . Mutta ja onneksi elokuva tuo esille kirjoituksen, sanat, äänet sokean laajan kapeassa kontekstissa, ilman sitä lisättyä sokeria;: Jatkuva ripustautuminen, takertuminen, tarttuminen puheeseen, sanoihin, ääniin ilman näkökenttää, valoa, visuaalisuutta, värejä on on monotonista, pitemmän päälle puolinaista ja kuulokentän korostaminen sokeutumiskuvauksissa myös ja varsinkin on sellaista; Myös äänet ilman äänen aiheuttajan näkemistä ovat juurikin puolinaista aistimaailmaa, on ääni sitten tuttu tai vieras. Tässä tartutaan tanakasti siihen tosiasiaan, että ei kaikista, monistakaan sokeista tule ylimaallisia äänirekisteröijiä, Äänimaailman hallitsijoita ja valtiaita, kuten (kauhu, dekkari)fiktioiden Superaistimaailmassa usein väitetään. Ja tässä tartutaan varsinkin siihen, että yhden(kin) aistin puuttuminen kapeuttaa, vaikeuttaa elämää. Se rasittaa, turhauttaa, ärsyttää. Äänet ärsyttävät sokeaa aika ajoin. Mutta ei tässä suolaakaan koko ajan silmille sokeille heitetä; Tämä on myös kaunis perhetarina. Ja tuodaan esiin valonpilkahduksia, pitkiäkin; Onnellisia hetkiä, päiviä, viikkoja...

"Miten, pystyväkö sokea ja näkevä, näkevä ja sokea ymmärtämään toisiaan? Mies naista, nainen miestä? Rikkaat köyhiä, köyhät rikkaita? Vanhat nuoria, nuoret vanhoja?"