Fighting Ace (Hong Kong-Taiwan-79)

 Tuplaclou. Perinteisistä perinteisin vuosien, jopa vuosikymmenien kung fu-kostokierrekuvaus. Tässä clouna se, että hän esittää ettei muka osaa sitä kun vua! Ja toisena clouna, että hän osaakin paremmin kuin pomo-opettaja!!  Välillä taistot, kuten joskus näissä, lähenee break dancea. Äijä on taistoissaan kuin kala vedessä (taistotyyli) tai putoava perhonen.. Ihan käypää kung fua!

`Seppälän Ämmä`

 70-80-90-luvuilla rovaniemeläisiä kauhistutti ja naurattikin niin sanottu `Seppälän Ämmä`. Hän pelkästään irvisteli, eikä hymyillyt, eikä juuri puhunutkaan mitään. Ja hän haisi. Väitetään, että hän asuu nykyisin rapakuopassa Hirvaalla. Ruuat hän varastaa.   

Michael W Johnsonin gorelyhärikaksikko. Lisättynä parhaalla pitkällä.

 Meat`s Meat (And man`s gotta eat) (USA-90) Elokuva alkaa kun "kova" kaksikko, mies ja nainen tulevat jonkun kerrostalon pihan grillijuhliin uhoamaan ja sanomaan että he haluavat ostaa tämän paikan! Kerrostalon?! No, heidät ajetaan pois, mutta kyllä he koko lyhärin ajan kostavat kelle tahansa ja tuhoavat ja heille kostetaan vastavuoroisesti. Tai vatsavuoroisesti, sillä tämä on kökkö kannibaalielokuva. Ohjaajan ehkä tunnetuimmassa kököstelyssä Tortured Soul`ìssa (USA-92)  vielä pyöritetään lihanpaloja haavattoman vatsan päällä, niin tässä sentään vedetään punatussiviiva haavaksi ja pyöritellään. Toinen tavaramerkki on vesisängyt, se näkyy tässä kauhuleffajulisteilla seinävuoratun makuuhuoneen vesisängyn seksi ja tappotouhupaikkana. (Sekä seksi että tappo laimeaa lientä. Muutenkin leffan tapot jopa mainion laimeita: Esim ukko tapetaan muka konepellin ja moottorin väliin konepeltiä hitaasti heiluttaen, pikkuisen kuin yläilmoissa tuulettaen ukkoon osumatta. Ja vesisänky tulee Johnsonilla niinkin myöhään esiin kuin vuoden 2004 Tortured Soul kolmosessa. Mutta vielä tähän tänään käsiteltävään Lihaan, Meatiin niin onhan tää aika heikko. No, onhan tässä sentään lopussa naispuolinen Leatherface (ilman Leatherfacea, Nahkanaamaa, naamiota) tekemässä Leatherfacen sahakoreografioita ilmassa..

Smell of Death (USA-93) No nyt on sitten zombit "vauhdissa" eli eräänlaista kannibalismia käsitellään taas. Nyt vähän paremmin. Joku kellaritohtori nuuhkii koeputkessa kehittelemäänsä savuviherlitkua ja kuolee, ja koeputki hajoaa lattialle ja neste valuu viemäriin. Sitten näytetäänkin kahta korkeaa savuttavaa tehdaspiippua. Viemärin ja savupiipun yhteys on mikä? Sitten kuulemma, näemmä, näemme näemmä, että kahden kuukauden päästä zombit heräävät. Tohtori herää siisti puku päällään jostain ihme kaatopaikan savuavasta(?!) kivikasasta. (Tännekö, kuin meteorikuoppaanko hänet haudattu?) Ja  sitten näemme kekseliään laajan skaalan erilaisia zombikävelyjä kun zombirutto leviää kaupunkiin: Yksi kulkee käppyrässä kuin maata (siis ilmaa) lapioiden, toinen varjonyrkkeillen, kolmas perinteisesti näkymättömät greipit kainaloissa, kädet sivuilla vaappuen. Ja sitten on tietenkin kuin kännissä-kävelijät.  Zombi ja elävä painivat, zombi ja koira kisailevat keskenään (zombikoiraa emme sentään valitettavasti näe, olisi varmaan ollut efektierkeille vähän liian iso pala.) Harvinaisempi lopetus on tyly perheen itsemurha jotteivat kohtaa zombejen suita elävinä..

Tortured Soul 3 (Willing Flesh) (USA-2004) "You were expecting maybe Ben Casey?" Elokuva avautuu (mutta ei avaudu goreisesti, Johnsonin elokuvissa ei juurikaan, yleensä näytetä on-scteen-iskuja, sahauksia, viiltoja) "sydämen avoleikkauksella" moottorisahalla!! (Kuullaan,   Näytetään `vain` kasvomaski ja sukkahousupäisen `kirurgin` maaninen nauru, sahan heilunta ja pärinä ja pikkuviirusotkeentuneet seinät..,) Tyypillä on muuten sukkahousut päässään kotonaankin, siviilissäkin..

Saman sarjamurhaajan, samojen sarjamurhaajien etsintä-trilogia  päättyy parhaaseen. Varsinkin naiset ovat parhautta: Hyvännäköisiä: Kauniskasvoisia, hyvärintaisten ja varsinkin hyväpyllyisten naisten  kavalkadi. Ja lävistyksiä, tatuointeja ei Onneksi näy ja karvakolmiot Onneksi näkyvät!!.. Oi niitä aikoja!!.. Ja  Onneksi kaikkia ei tapeta. Ainakaan heti.. Eikä kaikkia ollenkaan. Stephanie Beaton Varsinkin näyttelee harviNAISEN (miehet pelkkiä pellejä)  monipuolisesti: Hän näyttää, käyttää kehoaan mutta Varsinkin  iloa, kauhua, tuskaa, voittoa tuskasta jne upeasti.

Mike Strain Jr:n "gore"kaksikko lisättynä lyhärillä..

 Gore on siksi lainausmerkeissä, koska ei tässä mikään kovin kova, korkea, korskea gore juhli eikä tuhli.. Koko sana voisi myöskin olla kokonaan pois(kin), sillä niin mitätöntä, olematonta ja pientä se on- Mutta jotain kuitenkin: Yhdessä, keskimmäisessä (`Terrorin Hotelli`) kaulalla vilahtaa veitsi ja veri vähän. Ja kun näissä vhs-shittailuissahan yleensä on gorea, niin menköön nyt tämäkin samaan genreen ja kategoriaan... (Vai kategoreaan?) Se mitä näissä kolmessa onneksi on enemmän on näiden vhs-shittailuiden toiseksi yleisin asia heti goren jälkeen on yleinen absurdius ihan käsikirjoituksesta, dialogista näyttelemisestä, kuvauksesta, kuvauspaikoista lähtien..

"Hey! I found something!" (Weird?) Vile 21 (USA-98) Leffa alkaa kun vuonna 2020 pikkutyttö ryntää jonkin talon nörtinnurkkaukseen (tietokone tietenkin ja lankapuhelin kuin `Back in 1998`) ja huutaa "Isoisä!" ("Isoisä" on poninhäntäinen tummatukka-nuori mies, kuinka hänellä jo noin kymmenvuotias lastenlapsi?! Mutta kai se on klaari, että hän on vaari?) Tyttö ilmoittaa, että televisio tuuttaa jotain kauheaa, monsterimaista.. Niinpä isoisään ottaa yhteyttä vanha  kelmi`kaverinsa`, `pomo` (palo/rokonarpikasvoinen tyyppi, jolla ei `myöhemmässä` muistelussa ei arpikudosta ole, eikä elokuvassa esitetä, kerrota. näytetä, sanota mistä se on tullut. "Vastaavasti" nörtti-isoisällä on ensimmäisessä -98-kuvauksessa pikimusta tukka, mutta toisessa samaan vuoteen  paluussa on muistettu laittaa vähän harmaaväriä ohimoihin..) Mutta siinä menneisyydessä; Pomo ottaa ikuisen elämä-eliksiirin kehittäjän elikkä `isoisän` sekä eliksiirin hoiviinsa, huiviinsa., (Eliksiirin pitäisi kuulemma muuten olla `Maailmanvalmis`, kuinka ollakaan vuonna 2025!! Seuratkaa tänä vuonna mediaa!!..) Mutta homma menee monsteriksi, monstereiksi, kun nörtti rokottaa sillä kissan ja "laboratorion" (kellariloukko jossa nörttijengi kökön mainion riemukkaasti juoksee tietokoneelta toiselle..) pihalla öitänsä nukkuvan pummin ja kissasta tulee lyhytaikainen lyhytiäinen joku auton alla, alta hyökkäilevä, nyökkäilevä, yökkäilevä makkaramonsteri ja pummista huomattavasti pitempiriesainen  vuosien vaiva, eli autoja heittelevä (tai autot itse heittelehtivät, toisista filmistä otettuina) ja valkopaitavatsaa vähän kynsillään kouraiseva (myöhemmin näytetään että kynnet olisivatkin osuneet, kohdistuneet kaulaan, kurkkuun..)   piikkisika-puolidinosaurus... 

Paljon tyhjäkäyntiä, mutta kun kuvausmokat ja käsikirjoituskämmit ja varsinkin stop-motion-muovailuvahamonsterit tulevat esiin, niin aina on hauskaa hupia katsomossa. Onhan tää hyvä.

Hotel of Terror (USA-2004) Kulkua ja kävelyä lautakasassa. Ei tässä mitään hotellia ole, vaan on `Hotel of Terror`-niminen kävely(?!)kummitus"juna"(!?), eli laudoista kyhätty lautalabyrintti. Ja en tiedä onko tätä tällaista lautahökötystä rakennettu kokonaan, ja silloinkin vain tätä lyhäriä varten, sillä näyttää että samaa lautakäytävänpätkää käytetään ja näytetään uudestaan ja uudestaan kun uhrit ja tappaja kävelevät siellä. No, onneksi elokuva eikä käytävä ole kovin pitkä, kun jengi kulkee pääkallojen ja strobovalojen "täyttämässä" tylsyydessä... P.S. Elokuvan piikitön silmälopetus geneerisistä geneerisin, mutta saattaa olla myös generisyyspiruilu, jopa suorastaan vittuilu, niin päällepläjyttävän zuumaava se on..

Bits-And-Pieces (USA-2015) Pilkkopimeässä(!?) isohkossa varastossa siivoava(?!) siivooja-talonmies tapetaan, kai.. (Kun Janitoorista ei jää kun "bits-and-pieces", joista puhutaan, ei näytetä..) Sitten paikalle pukkaa toimiston työntekijää tutkimaan, mutta ei poliisia kutsuta.. Mutta paikalle on ilmestynyt toimittaja joka hyllyn päällä maaten kuvaa uutta vilahtavaa tappoa ja jotain paperisuikale-vaateriekalemonsteria minuutin. Aikamoista makaamista on myös juonen eteneminen, vaikka kyseessä onkin lyhyenläntä lyhäri. On tässä silti jonkinlaista oikeanlaista pöljyyttä, pösilöyttä ja typeryyttä ja tästä olisikin kannattanut tehdä pitkä versio, silloin nämä järjettömyydet, älyttömyydet ja myöskin uudet typeryydet olisivat mahtuneet muhevasti matkaan. Pitempää potentiaalia tässä on. Nyt on tungettu liikaa (hitautta, kekseliäisyyttä, tylsyyttä) liian lyhyeen.. Juttu ei ehdi keskittyä kehenkään, mihinkään.