Blue Movie (Italia-78) Valkoisen naisen taakka.

  Pääkalloa, pääkallolla päähän.. (Lyöjän kädessä oleva kivi muuttuu useaan kertaan pääkalloksi, ja, mutta lyöminen jatkuu..)   Kyynisen elokuvaohjaajan Alberto Cavallonen Blue Moviessa kyyninen valokuvaaja saalistaa, alistaa, kuvaa naisia. (Mutta onko [sa]alistaja ja kuvaaja sama vai eri mies, vai molempia, tämä välillä lumotaan,  kumotaan, välillä kurotaan kahdeksi, yhdeksi, sukkahousuja käytetään päissä, päässä..) Käsi kaapista kahmii, kurottaa, kurottaa kahmii (koko keho ei näy elokuvan aikana) naista.  Pääkallo laukussa. Laukut muutenkin esillä elokuvassa, nehän esittävät saapumista, mutta laukut ja luut esittävät varsinkin lähtemistä, lähtöä.. Ovat lähtemisen, lähdön elementti, symboli.. Kulutuskulttuuria kritisoidaan tehokkaasti, toimivasti  (toistuvasti tosin, tupakkaa  ja juomia jälleen nostetaan esille, mutta elimellisen, eläimellisen, el[ä]imellisen hierovasti: tupakka-askiin tungetaan paskaa [oikeasti suklaata], juomapulloihin kusta [varmaankin vettä] ), mutta paskaa (suklaata) nainen hieroo myös päälleen. Ja kuvaaja kuvaa.. Ja Cavallone iskee suttuisan hieronnan sekaan suttuista sotakuvastoa, hyvä, tehokas, toimiva yhdistelmä: Demokraattinen, länsimainen, valkoinen ihminenkin muka "osallistuu" "sotaan" "uhrina", Cavallone tuo taitavasti, tanakasti, törkeästi esiin tämän(kin)  kevyen Valkoisen miehen, naisen "taakan" paksulla pahennuksella, pensselillä, piruilulla...

P.S. Yksi omituisimmista, tarkoituksellisimmista/tarkoituksettomimmista, `tärkeimmistä`   `käänteistä ` ja kysymyksistä on se että miksi kuvaaja pitää talossaan ensinnäkin pääkalloa roikkumassa sukkahousuissa ja varsinkin että miksi hän on laittanut pieniä nukkeja purkkeihin ja varsinkin tämä: Miten yksi nukke on päässyt pois korkilla suljetusta purkistaan ja lähestyy nyt töpökädet ojossa kohti toista purkkia?...

Spell (Italia-77)

 Spell on  elokuvaohjaajan Alberto Cavallonen merkkiteoksia Blue Movien ohella. Tässä periferiat, perversiot ja yksinäisyydet (ja myös yksinäisyydet joukossa, Cavallone käyttää taitavasti [myös huonoissa elokuvissaan] juhlivia joukkoja teoksissaan) muodostavat kirouksen, loitsu-lumouksen, lumousloitsun jonka alla ihmiset kärvistelevät, pyristelevät, huumattuna nautiskelevat... Maaseutu, merenranta pikkukaupunki pyristelee juuri tuommoisessa verkossa. Se on kalastajan ja hämähäkin verkko..

Ehkä tässä on vähän liikaa Portnoyn tautiluokituksen omaavaa yhtymistä teurastamon lihanpaloihin ja eläinosien laittamista  ihmisen genitaaleihin. (Onkohan minkään muun maan kielessä, kuin Suomen, sanaa persesilmä? Löytyyköhän jostain kielestä pillusilmä, nännisilmä[t] tissisilmä [t]?) Mutta kyllä tämä Bunuaalisen ja Cavalloonisen elokuvakielen yhdistelmä on mestariteos.

Elokuva alkaa haudankaivajien hidastetulla kananmunien kuorimisella ja syömisellä hautausmaalla  ja jatkuu mm ruuan syömisestä vessanpöntön päältä  (no, lautaselta sentään, se on kannen päällä ja juomavedenhän saa pöntöstä) ja jatkuu paikallisen `taiteilijan` töillä: Hän leikkaa koulu/tietokirjoista piirrettyjä sisäelinkuvastoja ja liimaa niitä mallien lehtikuvien päälle ja jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu... "saman"laisina nerokkuuksina. Alhainen ja alhaisempi, Elämä ja Kuolema. kalseus, kateus ja Kiima,  (pakko)Pidättyvyys ja Seksi ovat koko ajan läsnä...

From Our Copenhagen`s Correspondent (Italia-Tanska-70) Kuumasta kylmään. Kuumakallo ja raivoava rauniokasasotilas ruttaantuu, suttaantuu väkivaltaan kylmässä Kööpenhaminassa.

 Sotaseonneen Vietnam"veteraanin" väkivallanteot kylmässä Kööpenhaminassa. Hän lyö esim naista(an?) parfyymipullolla päähän. Offscreeninä, onneksi, Mies on raivoava, ruttaantuva rauniokasa. Sodan saatanalliset säikeet tuodaan takaumin esiin. Ja nyt ne säikeet sumuttavat, suttaavat miehen mieltä. Ja vaikka sotakuvasto onkin välillä kökön lavastettua ja näyteltyä, se on kuitenkin ankaraa ja julmaa. Se ei ole onneksi offscreeniä, jotta nähdään että Sota On Totta. No, nyt Alberto Cavallone onnistuu osallistuvassa elokuvassa.

Quickly (Italia-72) Kaaos, jossa kammottavaa kiirettä ja kökköyttä. Ja taas Tupakkaa!!...

Alberto Cavallonen  `komedia ` on alusta alkaen nimensä "veroinen", eli kiirettä pitää... Ja kammottavaa(,) kökköyttä.. : Heti alussa on muutaman sekunnin pankkiryöstö, mikä lienee (random ryöstöpaikka on joku huone), sitten ryöstäjät kävelevät, kääntyvät kameraan päin kukin vuorollaan, ottavat huivit pois kasvojensa edestä ja paljastavat kasvonsa katsojalle, katsojille.. Ryöstötimantit kätketään tupakka-askeihin (taas tupakka-askit [! ], Cavallonen  Blue Moviessa askit täytettiin paskalla ja pantiin jääkaappiin??!!..)  Sitten muutama minuutti roistojen lepäilyä jonkin kerrostalopihan uima-altaalla ja huvimoottoriveneellä merellä,, Sitten poliisit, sotilaat saapuvat veneellään veneelle ja pidättävät roistot, paitsi yhden, naisen, joka pakenee poliisi-sotilaiden veneellä.. Ja kohta ovat muutkin taas vapaana.. Ja kiinni..pidätettyinä.jne..jne.. Sitten seuraa muutaman sekunnin lentokonekaappaus ja pidempi vallankumous.. Cavallone luuli varmaan tässä olevansa suurikin, kekseliäs, kovakin kapinallinen.. No, liikennepoliisi pysäyttämässä. päästämässä, johdattamassa joukkoja `sodassa` oli elokuvan ainoa kekseliäisyys.

Pirusta `Pornoon`, Saatanasta `Seksiin`: Blow Job tai Blow-Job (Italia-80) Sovinismia ja Tupakkaa.

Puista, seisovaa.. Ei pornoa, mutta sekavaa, sekavan surkeaa, suttuista softseksiä, siitäkin lähinnä alastomien kehojen kamerakartoitusta (muistettavin, puistattavin, perseseksikkäin, tolloin, tunnetuin, typerin, `kantaaottavin`, kohahduttavin kohtaus kun alaston nainen kiertää, konttaa sänkyä tupakka-aski suussaan, jonka antaa-kantaa sängyssä makaavalle miehelleen.) Kyseessä on avantgardeamatöörin (mutta ironinen, kyyninen, surrealistinen, suttuinen surralismi häneltä sujuu) Albert Cavallonen (on hänellä pari paljon parempaakin, Blue Movie ja Spell) muka noita-noidat-tarina(t). Näytteleminen on huoneessa, maisemassa seisovaa, puista (kuten Cavallonella aina, tavaramerkki) eikä tämä hotellissa, huoneessa, "linnassa", luolassa tapahtuva  mukanoitailu näy, kuulu missään, jos tätä seisoskelua ei lasketa, kuin ääniraidan tuuli  tai huilu-ulinassa,  

Kyseessä on elokuvan nimen "tyylinen" tyhjätuulinen tussahdus ja (jankkaava) "jobi", jossa on konttauskohtauksen lisäksi tasan yksi onnistunut kohtaus: Alastomat ja vaatetetut naiset ja miehet tanssivat tangoa, valssia soihdut kädessään, ja kun tanssisalin valot sammutetaan, soihdut tanssivat.. Mutta tämä tulee lyhyen leffan loppupuolella ja luulen, tiedän että jo ennen sitä ja viimeistään kun soihdut syttyvät, koko, kaikki katsoja"väki" nukkuu...

The Death, The Devil and The Flesh (Espanja-Argentiina-74)

"We are in the world of the dead."/"Now, let`s dance!" - Karmea, karu, kauhea (eli kova) kolmikko on tämä `Kuolema, Liha ja Paholainen` (kun otsikossa oli enkkuaakkoset, niin laitoin tähän suomivastaavat), joka kertoo kovasta kolmikosta `1:Kirjailijan kirjoitusjumista, lukosta, 2: jota jumii myös kirjailijan kuolleen vaimon `seksuaalinen, sensuelli` vaimo, ja  sitten kolmantena se Kuolema.

Mutta ei ollutkaan kova. Vaikka kertoo kristillisestä(!Jes!) kirjailijasta jonka seksikreisi vaimo "hyppää" (hyppii suhteesta toiseen) kuolemaansa erään hypytettävän toimesta. Hyvä yhdistelmä, mutta: Tylsää, vaikka kauhumunkki vaeltaakin ja mennään `alamanalaan`... Olis niitä nyt ollut kunnon lössi. Mutta tään `ne` kyllä sössi..

Blood Sabbath (USA-72) Huumeheiluva-huojuva hippi kohtaa Alastoman Noitametsän..

 Folk-hippi-kitaristimies huumeheiluu, huumehuojuu, kännikävelee heti elokuvan alussa Noitametsään. No, ihan pikkuisen ennen sitä Russ Meyerin Supervixensissä  lehmänmaitoa megameloneilleen, uhkeautareilleen kaatava Uschi Digard työntää töröttimensä perinteisestä hippipakusta ja ruiskuttaa kaljaa tyypin päälle. Sitten tyyppi herää metsässä alastomien voimistelusarjoja tekevien hippimaisten kikatukseen. Pyllyjä kuvataan jonossa, muutenkin kamera kiertäen lepää pyllyillä ja tisseillä. Paljon parempi leffa kun muistelin. Ainakin alkuleffa.

Sitten elokuva hapertuu, taapertuu, tasaantuu, tavallistuu, tylsääntyy joksikin aikaa metsamelodraamaksi, murhemelodraamaksi ja Noitien Kuningattarena on Itse Dyanne Thorne(!), mutta hönet on nakitettu, napitettu, vaatetettu valitettavasti nenästä nilkkoihin-punapukuun!  Ja juoni unohtuu, uppoutuu metsäsuon höyryihin.. 

Hetkellisten höyryjen hurmiossa Thorne vilahtaa joulunpunaisen, puolipornoisen hieromakohokuvioisen-kynttilä-`asetelmassa", mutta taas kohta puetaan nilkoista nenäänkokopukuun, nyt mustaan.. Ja tylsyys saa uusia "tuulia": elokuva jumiutuu, junnaantuu jokinaisen ja miehen rakkaustarinaan,  baaripöljäilyyn ja papin kanssa baarissa bamlaamiseen...  Hippimidkin vaeltaa vain Nauravien naisten metsässä naislaumaan  pikkareissaan-- Ja pikkarit pysyvät päällä, säällä kuin säällä on tissitanssit täällä..

Rupiroskaa, rutiroskaa.. Yhtä huono elokuva kuin alla mistelin muistelin... `Alla mistelin, rupi-rutiroskaa pistelin...`

 

Kirja-arvostelu: Edward Bellamy: Vuonna 2000 (Katsaus vuoteen 1887) (USA) (Suomeksi-1907) Ontto, outo utopia. Uni, utopia..

Itsekäs, itserakas utopia.  Bostonilainen rikasmies, huonouninen sellainen, on rakennuttanut, rakentanut itselleen maanalaisen unihuoneen, ja kun hän pitkän `magneettiunen` jälkeen herää, on kulunut sata vuotta 1800-luvun lopulta 1900-luvun loppuun, ja Boston, USA, Maailma on muuttunut kommunistiseksi (sanaa ei mainita) utopiaksi: Kaikki ovat samanarvoisia, kaikilla on lähes sama palkka, ammatista riippumatta, kaikki ruoka, tavara tulee keskusvarastoista, kukaan ei valmista ruokaa, syö kotona, vaan ulkona lähes ilmaiseksi, lakeja, tuomareita, veroja, armeijoita, vankiloita ei ole, koska kun kaikki ovat saman rahanarvoisia, roistotta ei tarvita, ja se on kuulemma vienyt pois mielisairaudetkin... jne... jne... jne... Uskomattoman toisteinen, tylsä kirja, jossa esimerkiksi toistetaan kymmenin kerroin joidenkin keskusvarastoiden (joista tavarat jaetaan tasapuolisesti tietenkin) organisaatioita ja monia monia muita...Kun edellisen vuosisadan mies kysyy ja toistaa maanisesti samoja kysymyksiä ja uuden vuosisadan mies kehuu, kehuu ja kehuu monta kertaa maanisemmin uutta onnelaa, paratiisia... Vanhan maailman ihmiset, varsinkin varakkaat, hän lyttää itsekkäiksi,  itserakkaiksi, ylimielisiksi mitättömyyksiksi, mutta ei näe mitään ongelmaa, outoa, pahaa, vikaa uudessa kehumassaan yhteiskunnassa, ei merkkiäkään, pienintäkään... Tässä leuhkuudessa, ylimielisyydessä/ vanhan vuosisadan ihmisten haukkumisessa (samanarvoisuus, solidaarisuus ei ulotakkaan, ulotukkaan  sinne yhtään, keneenkään, köyhätkin olivat vain onnettomia raukkoja, nyt ei ole köyhiä) hän ei  näe  mitään kummallista, vikaa, väärää... Kaikkein eriskummallisinta kirjassa on kuitenkin se, ettei kirjailija ole laittanut epäilevän, ihmettelevän, kyselevän (ja tietenkin samantien kaiken uskovan) päähenkilönsä juurikaan kysymään sitä olennaisinta:  Miten muka vain vuosisadassa vuosisatojen-tuhansien   johtaja-keisaris-kuninkaallis-rikas-ylimyssuvut  ja äkkirikkaat (ja kirjan toisen päähenkilön ylimielisyyskö ei ole johtajuutta, se on sitä mitä alentuvaisimmassa, alhaisimmassa, ylhäisimmässä muodossa) omaksuivat, ottivat "kaikki ovat saman "rahan"-totuuden tuosta vaan vastustamatta, kapinoimatta... Sehän luhistaisi, romuttaisi, tuhoaisi kirjan umpihauraan kuoren, ytimen jo alkuunsa   Itsekäs, itserakas, ylimielinen ja varsinkin Outo, ontto utopia.... Uni...

Operaatio Moskova aka Intrigue (USA-88)

 Edellistä huomattavasti, kaikin puolin, näyttelijöin, ohjauksin kliseisempi Kylmä sota-agetointi-paketointi. Scott Glenn on agentti ja Robert Loggia loikkari. TV-elokuva.

Operaatio KGB eli Ihmismetsästys aka Le silencieux , The Great Manhunt, The Silent One, Escape to Nowhere (Ranska-Italia-Englanti-73)

 Ihan katsottava, sujuva, vauhdikaskin välillä, lopussa (kliseiset Alpit tapahtumarinteinä). Kylmä sota-jännäri, jossa kliseinen tiedemiessieppaus Neuvostoliittoon ja kliseinen eliitti, elitismi-kuvio: Ollaan oopperoissa; Neuvostoliiton vakoojaksi ilmenevä kapellimestari kiertää Eurooppaa. Mutta tiedemiestä esittävä mies ei ole kliseinen, häntä esittää itse Lino Ventura, hänelle harvinaisessa roolissa..

Hellbound Train (USA-30)

 Tällä kertaa mustien (ohjaaja, näyttelijät jne) tekemä mikä on syntiä-eksploitaatio. Ja ohjaaja vielä nainen(!), Eloyce King!! -- Pahvinaamainen Paholainen on juna, veturikuski ja "vaunuina" mm tanssi (vie seksiin..), alkoholi... Kuriositeetti. Juna kekseliäs, uniikki eksploitaatio-synti-idea, mutta:  Toisteista tavaraa..  

Jealous Mirror (Englanti-79-82)

 Naisella (Glynis Barber!) ja peilillä on epäterve suhde, varsinkin peili on mustasukkainen miehestä (Mark Wynter, edes imdb ei mainitse häntä, letterboxd ei koko elokuvaa!!) ja rikkoutunut, haukuttava, suudeltava peili itkee verta... Astrid Frankin ohjaus on  mielen, nielenkiintoinen 22-minuuttinen.. Ja elokuva on sumuisen, tuulisen, usvaisen jämäkkäniminen.(..)

Future Cops (Hong Kong-93)

 Täysin älykääpiömäinen kaahauskomedia aiheesta: Menneisyydestä poliisit ja roistot menevät tulevaisuuteen tai sitten he tekevät kuten tässä; kulkevat, liikkuvat, menevät tulevaisuudesta menneisyyteen, mutta ihminen tarvitsee joskus, mutta erittäin, erittäin harvoin täysin älykääpiömäistä komediaa. Kyllä tämä pitkään oli raahauskomediaa, mutta esim pitkät venyvät raajat lassoina, "punkkari"poliisin kokokallokeesi lattiaharjana, poliisipäällikön megafoni ammutaan vappuviuhkaksi ja tuhat muuta typeryyttä tekivät tästä kohtausluettelon jota ei halu(t)a, kykene, pysty, voi enempää avata. No, jos sen verran, että ilmassa suihkivat ohjus-sähkö-tuli(tus)potkulaudat ovat hienoja, ei humoristisia heittoja ja tulevaisuudessa on orgasmipillerit, eikä koti-katu-työorgasmi hävetä ketään missään, 

Sis aivan järkyttävää roskaa, mutta ihmisen on hyvä välillä järkyttyä vähän. Mennä sinne roskan syvään päähän ja jopa epämukavuusalueelle, ja järkyttyä.. 

Legendary Weapons of China (Hong Kong-82) Martial Arts-munkkilatinaa, patinaa, höpinää ja varsinkin munkkimatsausta järjettömyys-älyttömyysklassikossa.

 Munkkipuupalatsin munkkeja aletaan lisäkouluttamaan jotta he voisivat tappaa, tuhota Legendaarisen Munkin, luopiomunkin Lui Gungin, joka on kehdannut väittää, että munkkihöpinä siitä että koulutetut munkit kestävät tuliaseiden luoteja on todellakin höpinää,,, Muutamat Munkkipalatsin osoittavat `uskollisuuttaan` repimällä genitaalinsa ja silmämunansa irti ja heittämällä goreroippeet kartanon nurkkaan. (Kumma etteivät repineet myös huuliaan, kieltään, korviaan, neniään, jotta tyhjä taulu olisi `täydellinen`...) No, enivei, kyllä munkkeja (ja muitakin) vielä riittää Gungin tappoprojektiin, vaikka uskollisimmat tuhotaankin jo alkajaisiksi, mutta "osoittautuukin" että Gungeja onkin  monta  ja eri-ikäisiä... Ja jos jotain on  monta , niin tietenkin kung fu-järjettömyyksiä-älyttömyyksiä; Etusormella laitetaan viholliset heittelemään voltteja ja etu- ja keskisormella heitä ammutaan hiekkakatuun,`salaperäistä` suippohattumiestä sadehuijataan sylkemällä korkealta hattuun (eikö kuseminen olisi radikaalimpaa, tehokkaampaa, uskottavampaa?),  mutta miehellä onkin myrkkysavusylkemisen taito, "hiiri ja kissa-kung fu ullakolla"kin nähdään... Ja nähdään kun kung fu- voodoo-nuken käsiä ja jalkoja vääntämällä kaveri-kung fu`aaja tekee samat liikkeet kurkipotkusta spagaattiin.. Tai vastaavasti vastustaja lentää kenttään nukkea pyörittämällä...  Ja kun vastustaja ja tämän vastustaja taistelevat nukesta, niin kung fu-`zombi`kärsii puristuksista ja repimisistä ja kääntäytyy, vääntäytyy akrobaattisiin asentoihin.. -  Legendaarisen aseinen, monipuolinen ja vauhdikas kung fu-klassikko, martial arts-mayhem-mlraliteettii.. Kyllä viihdytti. Kyllä kiihdytti, viihdytti..  

Strangler vs Strangler (Jugoslavia-84) Umpikuivaa- ja kökköä komediaa

 Heko-heko humoristista ja teko-tekorankkaa komediaa.`Eihän `kehittyvä` kaupunki voi olla ilman sarjamurhaajaa, turistitkin kaikkoaa...` Belgradista löytyy hautausmaalla hautaussaattueelle vilautteleva itsensäpaljastaja, pankkirosvoja, autohurjastelijoita, ehkä varmaan yksittäisiä murhaajia, mutta ei sarjamurhaajaa... Paitsi että on, tässä heko heko-humoristisessa ja teko-tekorankassa  kautta kammottavan kuivassa, nuivassa ja kökössä komediassa jopa oikein kaksin kappalein (kuten elokuvan nimikin kertoo) ja taitavat käydä kisaa, vihaa keskenään (kuten elokuvan nimikin kertoo): Kukkia lahjoittava, kukka"kauppias"mies, joka tappaa lähes jokaisen joka ei huoli, hyväksy kukkia ja "punk"bändin laulaja, Vai punk? Keikkojen yleisö pogoaa pop-iskelmän "paahteessa", parissa... Voi raukkoja...

Leo The Last eli Viimeinen Leo (Englanti-70)

 Euroopan vanhasuku-perimyskuviot, blacksploitaatio ja Marcello Mastroianni samassa John Boormanin elokuvassa! Toimii ja ei toimi..

Diamonds For Breakfast (Englanti-68) Timantteja aamiaiseksi, katinkultaa (katsojille) illalliseksi...

 Pökkelöhkö, pöhkö brittikomedia Vanhan Venäjän perijästä (Marcello Mastroianni) joka naisista koostuvan rikosryöstörötösrevohkan kanssa lähtee `perinnön` perään... Elokuvasta löytyy karmeimmin näyttelevät, puetut "semi-swingin london-sönköttäjät". 

Shoot Loud, Louder... I Don't Understand (Italia-66) EHKÄ!...

 Pyörimistä, pyörintää... Aikamoinen fantasia, trilleri komediakaaos, ja varsinkin fantasiakaaos on tämä elokuva: Taiteilijaspurgun näköinen ja oloinen `Professori` (Marcello Mastroianni) kerää studioonsa erilaista rautatavaraa ja tekee niistä liikkumattomia robottipatsaita (niitä näkyy [näyssä?] myös rannalla) ja muita rautainstallaatioita. Enimmäkseen hän häärii ympyrää ympäristössä, mm mehevän, menevän naispyörijän (upea Raquel Welch) ympärillä. Pitkä ja tärkeä teema on kun mies huomaa että talo"yhtiön"(?) väki kätkee verisisiä, värisiä vaatteita viemäreihin ja kaappeihin. Eli mies kutsuu myös poliisit paikalle pyörimään. Myös poliisiasemalla pyöritään. "Tärkeä(?) osa elokuvassa on erikokoisilla ja värisillä käsiviuhkoilla joilla tapellaan niin, että niitä heilutetaan metrien päässä vastustajasta (niitä myös ilmestyy käsiin tyhjästä, samoin niiden koko ja määrä saattaa  kaksin-kolmin, jopa moninkertaistua), mutta niitä käytetään eräänlaisina laskuvarjoina kun leijaillaan katoilta alas. Lisäksi elokuvasta löytyy vilttivintissä asuva, istuva vanha ukko joka räjäyttelee pahemman, paremmanpaukkuisia papatteja seutua savuttaen, jolle ´Professori` EHKÄ puhuu, jota hän EHKÄ käskee, hillitsee olemaan paukuttamasta sormenpäitään heilutellen. Lisäksi Welch ajaa autoa joka EHKÄ muuttuu lentokoneeksi... Ja lopun räjähdyksessä taivaalta sataa tuoleja

En tajua. Ehkä...

Triangle (USA-2022) Kolmion Voima

 Tässä elokuvassa on kolmio poikineen ja varsinkin tyttöineen, miehineen, naisineen.. Paikankin, puistonkin nimi on oikeasti Triangle. Kolmioita piirrellään, triangelia soitetaan ja lopussa tulee psykedeelisen värivoimakkaasti karvakolmion vaginavoimaa...

Lujana juoniköytenä myös Miehen,  The Manin (ohjaaja Victor Bonacore) huolehtiminen `nälkiintyneistä, tylsistyneistä lapsistaan`, eli sohvallisesta pehmoleluja ja nukkeja... Mutta kun talonsa ulkopuolella  häntä vartioi pieni tyttö jousipyssyineen, paidaton martial arts-mies sekä naisbodari. Mutta mies pääsee kuin pääseekin läpi, mm hautausmaalle ja veistospuistoon esiparkouraamaan..

Loistava, nerokas..

Rent-A-Girl (USA-65) Laimeaa likaa, Mustavalkoista mutaa..

 Rumaa riittää.. Hyvin (lue: liian) monet 60-luvun mustavalkoiset muka muta-lika"klassikot" alkavat näin: Itkevä nainen on tuomarin pakeilla kertomassa likaan loattua elämäänsä, mutta harvassa on näin heiveröisen höhlä, hölmö, hönö juonenkulku: Innostunut-Tylsistynyt (koittakaa nyt päättää!) Nainen on lähdössä illan-yönviettoon New Yorkin iltaan, yöhön, mutta "päättääkin"(?) yhtäkkiä lähteäkin yläkertaan, josta  ei tiedä kuka siellä asuu ja mitä siellä tehdään, (jotain ääniä joskus jostain on vessan ilmastointikanavasta  kai kuulunut, tai sitten ei..), joten hän kaataa sokerikupin sisällön viemäriin ja lähtee kerjäämään sokeria.. Ylhäällä asuu halvatun ruma (eikö ne aina?) "domina" ja homomainen, aina pukupäällinen     "nais"hurmaajamiesväärinoletettu  (ei ole perimyksellisesti, perinteisesti kiinnostunut miehistäkään), eli sisko ja veli (eikö ne aina?) ja heillä on asunnossaan mallistudio   muka. Muuten Land"Leidinä" on sitten tietenkin helvetin ruma "domina", että rumaa riittää.. Sitten nainen kadotetaan kamerasta yli puoleksi tunniksi (näytetään mm elokuvaan liittymätöntä, joidenkin random tyyppien jossain random paikassa suorittamaa aina tylsää ja väsyttävää [on kyseessä sitten mustavalko tai värifilmi] iholle maalaamista 1] pirun pitkään..) kunnes hän parin tissikuvan jälkeen menee "Hurjimpiin bileisiin, jonka on koskaan nähnyt" (vaatetetut miehet ratsastavat naisilla, naiset miehillä tai konttaavat levitettyjen jalkojen välistä, no räsybiljardi on sexyä, täytyy myöntää, sanoa ja kirjoittaa, kirjoittaa ja sanoa.. ja naisvankilaleffojen päätuuttauksesta letku-ruiskuvettä mekolliseen ja alastonihoonkauttakehoon on tässä ([v]esi)toistettu, (vesi)versioitu, nostettu niin, että se muka aiheuttaa naisessa kiehnäävää, kiemurtelevaa kiimaa..) silmäsidottuna "klubille", jossa hänelle painetaan parin millin palomerkki.. Ja sitten Tuomarille.. Yrittää "kovasti"(?) olla suht varhainen lika"klassikko", loka"klassikko" (lian ja loan voi yhtä hyvin laittaa lainausmerkkeihin, mutta en nyt tällä kertaa [Kerrankin!] viitsinyt kirjoittaa, tehdä läpilukematonta lainausmeskkiviidakkoa), mutta kompastuu liian liukkaaseen, sliipattuun, vahattuun lattiaan.. - (Liian)   Likaista limaa.. No, limaisen landleidin saama likainen loppupiiskaus on ilkeää, inhaa piinaa... Mutta  Musa on muuten hyvää! 1] En tiedä kumpi on kauheempaa, hippielokuvahirvitysten värifilmiset  ihomaalausorgiat vai ei juurikaan mitään selvää saavat ja saavuttavat mustavalkomössäykset, ehkä kuitenkin hippihirvitykset..

Venäjä=Neuvostoliitto=Venäjä

 Kylmää kahletta, kalsketta, kylmää kahleen kalsketta.. Jari Tervolta tulee ensi viikolla kirja Eeva ja Aatami, joka kertoo siitä että Neuvostoliitto-Venäjä valloitti Suomen 40-luvulla. Kylmää kalsketta tähän päivään..

Myyjä->Ostaja->Kostaja...

Kioyshi Kurosawan nettikauppaelokuva Cloud on kovaa, kylmää, kylmää kovaa kamaa. 

Verkkokauppakalastusta.

 Verkko kiristyy, Myy, osta verkosta, ja kohta sekä myyjä että ostaja ovat verkossa.... Kioyshi Kurosawan loistavassa elokuvassa, Cloud (Japani-2024) verkko kiristyy...

Pilvistä.

 Kioyshi Kurosawan elokuvassa, Cloud (Japani-2024) ahne nettimyyjämies saa kimppuunsa ahneet huijatut.

The Erotomaniac Daimyo aka Tokagawa`s Ban (Japani-72)

 Ei näitä historiapinkuja jaksa. Hyvä, onnistunut kohtaus on jossa rivi alastomia naisrintoja lähestyy harmaasiniyössä aamutakkista läskikasasikaraiskaajaa tappaaksen tämän: He lyövät mahamitättömyyden silmään kaulakoruristin ja ukko kaatuu kylpyaltaaseen jossa punainen purkautuva purppuraverikukka peittää äijän kasvot. Naisharakirikohtaus taas on ikävä, iljettävä, ilkeä ja inhoittava.

Rites Of May (Filippiinit-76) Hitaasti huojuen, höyryten lähestyvää komeakuvaista kauhua.

 Valokuvaajamies saapuu kaukaiseen kotikyläänsä huomaten että naapurin nainen on oman siskonsa pahuuden(,) vallan alla. Uskonnollisuutta, pahuutta, painajaisnäkyjä: Rukoushuoneen ympyrässä istuvat uskonnolliset  nuket, patsaat nousevat ja käyvät kimppuun hitaasti huojuen, valokuvausstudion/"leikkaussalin" saksikaapin salaisuudet, seancepöydän antimia lisätään herkullisesti ja kekseliäästi päällekkäiskuvilla ja mustavalkoisilla "muinais"filmeillä.

Hitaasti höyryävää, keitettävää, kypsyvää kansanperinnekauhua. Hyvää sellaista. Pöytään! Syömään! Ainakin silmillä syömään komeaa kuvausta..

Välillä raskassoutuista elokuvaa, mutta ansiosta, syystä, sillä vene on täynnä ankaraa asiaa,  rakasta/ raskasta ihmiseloa, yllätystä...

Io Island (Etelä-Korea-77)

 Kylmä BisnesMies haluaa perustaa hotellin joka kantaa muinaisen, myyttisen kiroussaaren Io`n nimeä. (Kirous kai koskee enimmäkseen miehiä.) Hän järjestää jopa muka pr-matkan saarelle, mutta matka keskeytyy kun yksi pr-laivan vieraista alkaa moittimaan miestä saaren `kunnian` lokaan viemisestä ja kohta vieras katoaakin laivalta ja epäillään, jopa julistetaan kuolleeksi. (Katsojat näkevät kun miehen pää nousee pinnalle laivan ja saaren välissä..)

Saarella elää (vai elääkö enää?) perinteinen naisten helmisukeltajien yhteisö. Saaren miesten toivotaan lähtevän mantereelle tietyssä iässä (varmaan kun lapsi, lapsia on tehty), sillä muuten he voivat kohdakkoin kohdata kuoleman, tai ainakin hylkäämisen, yksinäisyyden...

BisnesMies alkaa selvittämään vierasmiehen katoamista ja hänen omalta kohdaltaan kiroussuma alkaa keriytyä, kiertyä hänen ympärilleen, vierasmiehellä se jatkuu jo ties kuinka monentena sukumieskirouksena.. 

Elokuva kiertää kirouksien suohon vielä taidokkaasti luonto, kalakatoa ja/tai  sitä tai jotain muuta kirouskautta frigidiyttä ja steriiliyttä. Nämä tuodaan karmean, kylmän kirouskäänteisesti, käänteiskirouksellisesti näin: Molemmat miehet ovat työntäneet kouransa, kätensä kiroukseen, mutta toinen heistä saa jääkylmänkangistamana ruumiina kirousta jääkylmänkangistamaan kaluunsa!! Ja sieltä kirous kiipeää sukusiltaa eteenpäin, sillä kuten leffan (l)opetus-lopetus-opetus-opetus-lopetus kertoo; `Vaikka miehen ruumis on umpijäässä, niin sperma on lämmintä, juoksevaa, lisääntyvää, siittävää vaikka vielä vuoden päästä` Kuin lisääntyvä, siittävä Nekromantik!!

The Enchanted (USA-84) Liian, halpa, helppo..

 Väljät (kuivan [v]ankeat, apaattiset aukiot, auot ja vesistöt) ja tiheät takametsät ja tiheät takametsätarinat, tiheän tirisevän-tiukkuvat takametsätarinat muodostavat jollain tavalla seurattavan kansankauhuilun. Mutta tässä halpis-independentoutoilussa   halpuus nimenomaan muodostuu ongelmaksi: Takametsien taiteilijanaisen asunto folio kautta kangasheiluntahuoneineen on aivan liian tavallinen, "turvallinen" floppi-idea, vaikkakin (=valitettavasti) ideaa jatketaan, laajennetaan lapselliseen kummallisuuteen, outouteen  asti lopussa.  Ja lisäksi ja varsinkin elokuvan tapponiitti on jo alusta alkaen aloitettava täysin turha erilaisten eläimien ampuminen, tappaminen, tapettujen eläinten kuvaaminen... Murha! Turha! Turha! Murha! Turha! - Liian halpa, liian helppo.. Turha!

Who Fears The Devil? aka The Legend of Hillbilly John (USA-72)

 Kilvoitteleva `kirottu` kitara vastaan riivaajan riivatun ruma lintu ja muut maaseudun paholaispossen edustajat, ilmentymät, irventymät... Hitaasti   syttyvä   palava ja kypsyvä luonto ja jumaluuslaulu-leffa on ihan kelvollista kansakauhua. Balladi ja Legenda Legenda ja Balladi pienehkön maapläsin kitarakiertäjästä lauluineen...

Murders (Finland-Lapland-2023) Murderers (Finland-Lapland-2024)

 Oivallista Lappi-giallonoiria, eka osassa murhat, tokassa murhaajat.. Eka enemmän Lappi-noiria. Siis lyhäreitä molemmat. Keskiyön aurinko-noir oudompi käsitellä käsittää kuin giallo. Mutta gialloidaankin kyllä. Slasheriin ei samoilla (sanoilla) SEKOituta,, seota, sotkeuduta, soudeta, suhahdeta,  sukelleta, sulauduta, surauteta, survouduta, syöksytä.

Arvoitus? Vanhat miehet istuvat jäykkinä, mykkinä, peloissaan pitkän pöydän ympärillä kun vanha mies käppyrässä tankkaa tekstiä papereista pöydän päässä.

Flux Gourmet (Englanti-2022)

 Loppua kohden kiehuttava, paistava, tiristyvä, piristyvä elokuva ruuanlaittoääniperformanssiryhmästä, terroristeista heitä vastaan (mukana ryhmän jäseniä), ärtyvän suolen oireyhtymästä... Ja maineen menetyksestä kun paskaperformanssin (ruuan lopullinen muoto) paska osoittautuukin suklaaksi..

The Guy From Harlem (USA-77) Ohjaajalla ja elokuvilla on "annettavaa" sankan, vankan jäykkäelokuvan "historian" "ystävälle"? Kiitos?

 Jos edellisen ja tämän elokuvan ohjaajaa Rene Martinez Junioria voi jostain "kiittää" ja Juniorilla on ja Juniorilla on "annettavaa"  elokuvahistoriaan, niin hän on tehnyt viimeisimpiä blaxploitaatiobuumin   (juurikin varsinkin tuo edellinen ja tää) ja viimeisimpiä bikerbuumin (Road to Death-73)..

No, minkälaisen bläkkärin Rene rustas ja filmas ja ohjas kun hän päätti tehdä  vakavan, tai `vakavan` (ei nyt laiteta täyslainausmerkkeihin tätä)?  No, kökön kuin köysi rautakankena (mutta `onneksi` näyttelijätyö on ankeaa kankeaa rautakankea), mutta ei yhtä hauskaa kuin edellisessä, Tappelut tietty yhtä tanakan, vankan jäykkiä kuin edellisessäkin.. Niin, ja se Harlemheebo, Harlemhemmo-etsivä matelee, möyryää tässä `mafiaisessa` Miamissa.. On kidnappauskeissiä sun muuta suuta suurentavaa, ja silmiä sulkevaa..

P.S. Tuossa Road to Death`issa esiintyy chiquitita-banaani-ilmapallojen edessä `psyke`bändi The Joe Banana Thing ystävineen, jäseninään mm American Beauty`ssä ja Ghost Worldissä näytelleen Thora Birchin vanhemmat, softpornokinnäyttelijät  Carol Connors ja Jack Birch!!.. Eli tämmöistäkin elokuvahistoriaa Martinez "pursuaa"..

Super Soul Brother (USA-78) Penkkijuoposta "Super""Sankariksi"

 Elokuvan alku ja muutama pipana myöhemmin on järjettömän, mielettömän, älyttömän kekseliästä roskauniversumiuniikkiutta: Sikaria polttava, valkotakkinen (välillä hänellä on valkotooga ja turbaani) kääpiötohtori, tohtorikääpiö on keksinyt rokoteseerumin, seerumirokotteen joka tekee eläimistä supereläimiä, mutta haittana on se, että ne kuolevat viikon kuluttua. No, nyt sitä halutaan kokeilla ihmiseen, ihmisiin ja tällä kertaa, (huumori)blaxploitaatiota kun on, mustiin ihmisiin (valkoisia ei juurikaan, paljonkaan näy, KUSTAnnussyyt?). Tai ihmiseen, sillä valko- tai pinkkipukuun (puvut vaihtuvat kaikilla päälle lennosta) pistoolia esillä keskellä housunkaulusta esittelevä hemmo ei uskalla, joten koekuninkaaksi, koekeisariksi valitaan par aikaa purettavan kadun, lähiön (näytetään mm keikka- tai levypaikka-lahoava lautakasa, jossa Joe Texin keikka tai levymainos), "puiston"penkkijuoppo (Wildman Steve). Hänet sitten laitetaan lippalakki vinossa laboratoriopöydälle ja kohta hän on lippalakki vinossa sänkyhommissa (hänellä on kuulemma, ei näemmä [näytetään suihkussa sivumuna, ei ole mahti-metridongi]), suihkussa hänellä ei valitettavasti ole lippistä. Eli seksiseerumi kyseessä.. Siihen asti kun tohtori lyö hänelle uuden pistoksen `buttiin` ("En yllä pistämään käsivarteen." Elokuvan ainoita hauskan kökköjä, kökön hauskoja vitsejä.) ja se on sitten se on se voimamiespistos, mutta se tuli liian myöhään. Tai aivan sama, vaikka olisi tullut aikaisemmin, sillä voimamieskohtauksia on vähän ja heikkoja, huonoja, latteita, vaisuja. Ainoastaan kassakaapin nostaminen ja rautaputkella (kumiletkulla) kuristaminen erottuvat hitaiden, jäykkien mutta onneksi nopeasti vilahtavien "tappeluiden" pikkukasasta, nyppylästä. Eli ei seksi (siitä tarkemmin seuraavassa kappaleessa) eikä toimintakomedia, vaan on haudattu syvälle johonkin näiden väliin...

Eli siitä seksikomediasta. En tiennyt että tämä on seksikomedia, vaan luulin, että kyseessä on Supermiehen toimintakomedia. Emme, en saaneet, saanut siis kumpaakaan. No "seksiä" (voimakkaat lainausmerkit) on vilahtava seksikomedioiden perus-perus-perustylsyys, peitto heiluu ja nainen voihkii valtavasti. Suihkukohtauksessa sentään se sivumuna ja naisen nätti pylly. Tissejä tietenkin parit kerrat. Seksivitseistä voisi mainita puolihuonon, puolihyvän jossa tuo turbaanitoogatohtoritohtori imee vanhan tanssijan tissejä (Wild Savage[!] ainoassa elokuvaroolissaan) ja "sokeutuu" ja sitten "tukehtuu". EI! Mukana myös outo Musta Tuhkimo (mutta ei tosiaan Tuhmimo)-juttu; Mies ei saa syödä yöllä kahdentoista jälkeen, pitää levätä aamuun.. Miksi levätä, miehen päivätkinhän ovat enemmän lepoa kuin seksiä ja toimintaa... No, elokuvan loppu`huipentuma` on hauska:  Kellokaupassa `Super`mies toisaalla katselee kelloja ja toisaalla tiskillä  pukukääpiö ja naisensa kiistelevät vihkisormuksen kalliista hinnasta, ja nainen "pyörtyy" kun mies ehdottaa eroa, ja kun henkilökunta keskittyy heihin, `Super` kantaa kassakaapin auton taka-arkkuun puoliksi roikkumaan. Ja pakoon!

P.S. Roskakohtausluettelon "ansiosta", takia luulisi että tämä on loistoleffa, mutta mukana niin paljon toistoa, tyhjää, tyhmää, tylsää, että kyllä tämä aika kammottava, karmea, kauhea(n) katselukelvoton, kehno, kelvoton on. No tuo katselukelvoton on jo liioittelua, sillä onhan tässä paljon hyvää, mutta valtavat odotukset petettiin säälimättömästi. Toistoilla, tyhjyyksillä, tyhmyyksillä, tylsyyksillä.      

The Monster Squad (USA-87) Jäykkä, Kalvakka hiippailu, huopailu, hupailu, vaisu, valju vaaniskelu (varsinkin hirviöt, eritoten Dracula). mutta lapset pelastavat värikkyydellään leffan.

 Christopher Lee`hän oli aina osissaan jäykkä ja kalvakka ja kai se hänellä Draculoihin sopi, mutta tämän hupailun, huopailun ikoninen, ironinen Dracula (kuka lienee Duncan Regehr) on niitä jo liiaksi. Se on tämän " Monstereita fanittavat lapset perustavat monstereita lahtaavan  Monsteri Squaadin"-elokuvan ensimmäinen moka. Ja toinen, että sitä, tätä monsteritoimintaa on aika vähän. Mutta silti tämä suhahtaa, sujahtaa joutuisasti, eli kyllä tässä yllättävän  hyvää happea on pumpattu "Legendaariset Monsterit kaupunkia kaatamassa"-komediaan. Eikä tämä hyvä ole  pelkästään nostalgiaa.

Top of The Heap (USA-72)

 Musta poliisimies kuvittelee olevansa avaruussankari, alaston viidakon villi vesimelonimies, naistenmies tietty myös, lopuksi hän on kai Kennedyn ja astronautin sekoitus paraatissa, jossa kadut ovat tyhjät, vain ampuja ja auto...

Love Hotel (Japani-84) Taikka, vaikka..

 Yakuzan velkavainoama mies päättää tehdä itsemurhan sen jälkeen kun yakuzan nilkit ovat raiskanneet hänen vaimonsa, toisten nilkkien aloillaan pitämän miehen katsellessa. Hän päättää kuitenkin mennä ensin Love Hoteliin eli "iltapäiväseksihotelliin" ja raiskaa siellä prostituoidun. Tarkoitus oli ehkä tehdä kaksoismurha, mutta mies jättääkin molemmat henkiin, sekä itsensä, että naisen, jättää naisen sidottuna sänkyyn. Ja poistuu paikalta.

Kahden vuoden päästä kiltti,  rauhoittuinut mies toimii taksikuskina ja törmää asiakkaanaan uudestaan raiskaamaansa naiseen, ja suhde alkaa kiltisti ja pikkuhiljaa edetä... "Päättyäkseen`-jatkuakseen kuitenkin `pariskunnan` yhteisestä toiveesta Love Hotel-toisintoon... Päättyminen varsinkin lainausmerkeissä, sillä elokuvan loppu on suloisen,  sumuisen kaunis.. Ehkä jatkumattoman, saavuttamattoman, sumuisen kaunis, ehkä (joskus, vaikka heti huomenna taikka tänä iltana) saavutettavakin,  mutta kaunis kuitenkin... 

Kiltteys, rakkaus.. Juonikuvio on synkähkö, mutta sitä on kukitettu, kuvitettu kauniilla kohtauksilla pitkin elokuvaa ja matkaa. Ohjaaja Shinji Somai etoo, kukittaa ja kutoo etovia ja eloisia ihmisiä ja kohtauksia mestarillisesti yhteen ja erikseen.. Päällimmäiseksi jää kuitenkin mieleen miehen kiltteys, naisen rakkaus.. 

Don`t Change Hands (USA-75)

 Kerrankin näin päin: Vanha   äiti `pelastamassa` vanhaa poikaansa    pornobisneksestä. (Mustavalkoinen, nopea, upea underground-sexkohtaus.)  Mutta jutusta muodostuu oudon värillisen seksikabareen sekavan, sotkuisen surrealistinen jatkumo, vaikka elokuva niitä "genren" ensimmäisiä onkin..

Vaisu  surrealismisotku  ja pelkkää pornoa-pettymys yrittää `roughata` `genreä` transu-kuolemakuristaja- anaali(naisanaali)-(n)ilk(k)imyksenä ja gang bang-killerinä, mutta liian myöhään. Turkkiin puetut (alta alastomat) agenttinaiset (tämmöinenkin tarinantynkä on tähän väenväkisin tungettu) pyssyineen on tarkoituksellisen (karkoituksellisen) kökkö..

Ei tarpeeksi outoa, ei tarpeeksi pornoa, ei tarpeeksi mitään... Vain nahkean niljakas, niljaisen,  niljakkaan nahkea, ja nekin väkisin... Päälleliimatut perversiot vilahtavat vaisusti. Tekijäporukka varmaan luuli  että raisusti.. Mutta vilahtavuus pilaa, tuhoaa, törttöää taas tarinan...

Mutta kuitenkin elokuvan viimeinen vartti vähän pitempine mustavalkofilmeineen ja pistooli-pyssy-nivushierontoineen plus pamahduksineen hohottaa, kohottaa sen unohduksesta, upotuksesta..

The Big Doll House (Filippiinit-USA-71) The Big Bird Cage (Filippiinit-USA-72)

 Avataan ja suljetaan naisvankilan portit vielä kerran! Mennään ensin Nukketaloon! Vaikka juuri tämä Jack Hillin ohjaama leffa oli menestyksellään naisvankilaleffojen tienraivaaja, niin mulle tämä (eikä tuo `jatko- osakaan, siitä aivan kohta) ole tämän genren merkki(kidutus-ruoskinta)paaluja. Ja tässä vielä Pam Grier kuolee karmeasti, turhasti, tylsästi jo ennen lopputaistoa ja vielä toisen vangin toimesta. No, se lopputaisto on näkyvä, räiskyvä, räjähtävä ja tulittava, (tosin lyhyt), jopa kaksi konepistoolia käsissä.. Vähän erikoisempi, erilaisempi, julmempi, massiivisempi on vesiletkutus ruoka"saliin".. Siinä puurot ja pöydät ja pyörii pitkin poikin lattioita.. Ja vangit..

Ja sitten lintuhäkki: Elokuvan alku kökön kekseliäs: Kapakkalaulajatar (Pam Grier, kukapa muukaan..) suuttuu kitaristille (Sid Haig, kukapa muukaan..) väärän soinnun soittamisesta ja lyö kitaran kappaleiksi. Ei  kuitenkaan sävelkappaleiksi, ja niinpä soittopelin sisältä löytyy konepistooli ja parivaljakko muutaman muun mukailemana ryöstää paikan, mutta ei se suunnitelma ihan loppuun asti laula eikä soita, joten `palataan` vallankumousroistojen leiriin (mukana siis vähän samaa   poliittistakin `sanomaa`, poliittisia tekoja, poliittisia vankeja kuin ohjaaja Jack Hillin ekassa naisvankilamenestyksessä Big Doll House [-71]..), jossa tätä `kansan terroristia` esitti juurikin Grier)... Tämä taas ei omaa samanlaista loppukatarsiskosto, kostokatarsistykitystä  kuin Nukketalossa, mutta tässä alku on räväkämpi.. Ja lintuhäkki tulee tietenkin siitä että vangit kaipaavat lentoa häkistä vapauteen, mutta varsinaisesti se tulee korkeasta kuoleman "lintu"tornista..

Kumpikaan leffoista ei siis minulle alan aatelia..

They Call Me Macho Woman! (USA-89)

 Ja jos vielä yks naisvankilaleffa? No, ei ole vaikka nainen välillä latovankina kilahtaakin, vilahtaakin..

Jossain junttikylän ladossa pakataan heroiinia. Yksi pakkaajista niiskuttaa ja hieroo nenäänsä koko ajan kuormasta nuuskijana, joten paikan pöljä kaljupomo laittaa säälittävän, naurettavan näköisen nahkapiikki"kypärän" kaljuansa "koristamaan" ja iskee tyypin pään piikkiin.. Vähän myöhemmin nainen huomaa huumejengin ja takaa-ajo alkaa.. Eli pakoleffa tämä kyllä on..

Koko kylä on mukana huumebisneksessä ja koko kylä kyllä on elokuvahistorian avuttomin, pöljin ja pösilöin, tolloin ja typerin tollosakki, tollo tyhmäsakki, tyhmä tollosakki, tässä esimerkkejä: Kun nainen on sidottu latopaaluun hän sanoo eräälle tollolle, vapauta käteni, jotta voimme "tehdä rakkautta". Typerys vapauttaa ja saa latomaulan päähänsä, kun nainen on päässyt eri kylän junttien kyytiin pysäyttämällä auton ("Ja heti, taas joku mimmi haluaa kyytiini, taikani on tallella aina ja kaikkialla.") ja yyberjuntit tappavat tyypit nopeassa, komeassa gorekohtausten sarjassa, niin nainen nousee  auton katolle ja kävelee liian lähelle läjään auton ympärille pakkautuneiden pölvästien päiden yli pakoon.. Nainen näkee überjunttien auton ja juoksee metsään, autotollot juoksevat perään. Nainen nousee ojasta ja ottaa auton.. Ja kyseessä on vielä junttisheriffin auto, sillä kyljessä lukee Loma County Sheriff, Tätä tehdessä tekijät ovat kyllä olleet kunnon pitkällä aivot nollilla-lomalla! 

Ja lopussa vielä aivan loistavaa, mainiota lättäystä ja mättäystä kun nainen aseistaa itsensä Macho Naiseksi!! Ja kaljupöljän kaljutollon tietenkin alkaa asentamaan nahkakypäräänsä päävärkkiin vaikka aikaa ei siihen ole, ja kyllähän aikansa siihen sitten päättyykin.. 

Mitenkähän näin iso kaarti on suostunut tämmöisiin tollorooleihin? Jokainen on eri tavoin tyhjäpää, koko kaarti on samaa ilma-aivoa..

P.S. Kaikkein köyhin ilmestys on kuitenkin hemmo jolta roikkuu pitkä kettinkiketju nenästä kuin räkäroikutin!..

Amazon Jail 2 (Brasilia-87) TODELLA ERIKOINEN naisvankilaelokuva! Ja siitä syystä että se ei ole sitä!

 Ja siis  vielä lisää naisvankilaa? Paitsi että ei, kuten otsikkokin kertoo, No nyt on (prison)campia ja roskaa ainakin heti aluksi: Tarantullaa syövä(!?) gangsteripomo, Don Canneloni ja hänen musta, mykkä(? ei ole) cowboygangsterikääpiöapurinsa (hän toimii mm pomon selänraaputtajana ja stetsoninsa pomon tukkakuppina, huoh, voih..) palkkaa kaksi lentokonevuokraamopösilöä (tuo tarantula oli toisen lemmikki, ja se oli kuulemma raskaana!!) viemään muutamaa naista naiskauppa-naisvankilaan, mutta miehet pelastivatkin naiset ja lähtivät yhdessä viidakkoon pakoon...

Eli viidakkopako jo heti naisvankilaleffan alussa!? Eihän tämä sitten pakoelokuva ollutkaan, paitsi pikkuisen lopussa, eikä varsinkaan vankilaelokuva, vaan tosiaan oikea huumorielokuva "aiheesta", "aiheista"; Porukan "pako"matka muodostuu viidakon ihmeitä ihmetellen, kissaeläinten, käärmeiden kanssa kisaillen leikkisästi, pussaillen, uiden. Ja dynamiitteja peräänsä heitellen.. Sillä perässä tulee pölhökustaaporukka (ei gangsteriparivaljakko) joka törmäilee tunaroinnista toiseen.. 

Ei siis ollenkaan vankilaelokuva (vaikka onkin kuvattu samoilla paikoilla, samoissa maisemissa kuin ykkönen) eli huumori sopii tähän hyvin.. 

Hauska, hellyttävä, herttainen  hurmaava, kodikas leppoisa, lunki, maittava, miellyttävä, mukava, rento sunnuntai-brunssipala.

Women In Fury eli Syyttömän pako (Brasilia-Italia-84)

 Lisää Naisvankilaa. Parhaita alan teoksia. Kaikki kliseet käytössä tuoreesti. Tanakasti, tuoreesti. Tanakka teos muutenkin. No, vankilanjohtaja on olemukseltaan liian nössö nilkki, vaikka kovasti raukka yrittääkin.. Ja, Mutta loppu on harvinaisempi: Nainen on saanut miehen, mutta menettänyt muistinsa, eikä muista vankila-ajasta mitään. Mutta on ilmeisesti menettänyt myös järkensä   (tai sitten on vain `iki-iloinen`), koska pyörii leninki päällä rantameressä. Perustuu kuulemma tosiasioihin, oikeassa tapauksessa sanotaan muistinsa menettäneen naisen olevan onnellisesti naimisissa ja kaksi lastakin on syntynyt..

Reform School Girls (USA-85)

 No, edellisessä naisvankiloinnissa oli mm Sybil Danning, no nyt on Wendy O Williams. Mutta mulle ei mene huumorin ja naisvankiloinnin, huumorin ja niljanilkkien, nilkkiniljojen "liitto".

Chained Heat eli Kahlittu raivo (USA-83)

 Pirun, Saatanan, Helvetin kova naisvankilaleffa! Mukana mm Linda Blair, Sybil Danning, Stella Stevens (vankilan varajohtaja), John Vernon (pomo), Henry Silva (välinilkki)

Blairin hahmo joutuu syyttömänä (vaikkakin alussa vankilabussissa sanoo "Tapoin miehen,") vankilaan ja perinteinen pommitus, pomotus, puristus, runteleminen, tappaminenkin alkaa heti, ensin vankinilkkien sitten pomonilkkien puolelta, taholta. Kuristusta, puristusta.. Puristusta, kuristusta.. Kliseisesti, tyypillisesti vankinilkkien   solidaarisuus syntyy ja syventyy loppukapinan aikana, mutta tärkeintä on paskiaiset saavat paskansa...

P.S. Leffan alussa vankilaan pyrkii transukin!? Kaikkea sitä kokee, näkee..

Amazon Jail (Brasilia-85)

 Onpa erikoinen, erilainen, omintakeinen, omituinen naisvankilaleffa! Nyt ollaan heti vankilassa ilman mitään kuljetusta. Viidakon kätköissä on hieno lukaali jonka vieressä on bambuvankila jonka naiset pakotetaan pyörimään lähes alastomina sikarikkaiden ympärillä ja sitten kaikki heittäytyvät vaate ja lihaläjiin.. Paikkaa johtaa umpiviiksekäs örisevä karvatankki ja häneen ja naisiin vihakiimalla panestava, panostava, painostava nainen jonka alastomuus on puolinaista, puoli naista.. Pelkurimaista ja puolinaista.. Naiset ja mainittu `pariskunta` pääsevät pakoon, mutta pariskunta ei pitkälle pätki, pötki, kun tuli jo heidät hotkii... Naisvangit `vapaudessa` taas tulevat viidakkokylään, kultajoki`kaivoksen` ja homo-uskonnollisen `yhteisön` hybridiin. Paikassa ei tosin muuta homoa eikä uskonnollista kuin kokovalkoisiin, auringon-sateenvarjoa myöten sonnustautunut johtaja ja hänen musta palvelijansa `Purity`, muu ukkojoukko on naisettomia kullan, muttei kullinkaivajia.. Mutta ei heistä(kään) ole naistenkaanmiehiksi, joten pääjehunainen ja mies ja muutama muu selviävät... - Tirkistävä, virkistävä, piristävä poikkeus  vankilaleffakaavasta. 

 ,       

Careless Crime (Iran-2020)

 Tässäkin erotus-yhdistelmä-yhdistyselokuva, mutta paljon yhteiskunnallisempi, jopa yhteiskummallisempi Shahram Mokrin. ohjaus erottaa ja yhdistää, ryhdistää(?) Iranin vuoden-78 länsivastaista elokuvateatterituhopolttoa (elokiva oli iranilainen) nyky-Iranin polttopisteisiin, "vakaviin" ja vallattomiin.:  naisautokuskiutta (tytär ja äiti)., elokuvateatterista ei saa lippuja, koska printtipaperi on loppu... Radikaaleinta tässä on(kin) se, että tekijät ja teko ilmestyvät, imeytyvät myös tähän päivään...

Mokrille tyypillisesti samaa kohtausta toistetaan elliptisesti, kuin harjoituksissa, mutta myös eri henkilöiden kesken, tai ainakin näyttelijöiden vaatteet ovat vaihtuneet. Hienoa. Katsottavien, puhuttavien elokuvien dialogi ehkä myös ui, uuttuu elokuvaan, henkilöihin.. Hienoa. Elokuvamuseossakin vieraillaan.

Dark Waters (Ukraina-Venäjä-Englanti-Italia) Visuaalisuus kantaa komeasti, mutta tarina jää sen jalkoihin murskaantumaan..

Nuori nainen, Elizabeth palaa lapsuutensa "leikki"paikoille (oli siellä syntymästään seitsenvuotiaaseen, mutta ei muista vuosista mitään, kuviakaan ei ole) isänsä perustamalle nunnaluostarisaarelle isän kuoleman jälkeen. Lisäksi hän on saanut kutsukirjeen saarella asuvalta nunnakokelas-kaveriltaan. Mikä on Isän (ja Äidin) ja Saaren salaisuus?

Kuten nimikin sanoo, Mariano Bainon elokuva pelaa paljon varsinkin veden voimalla, mutta palaa ja pelaa vastaavasti (mutta on valitettavasti vähän vastaamaton salaisuuksien suhteen) myös tulen. Ja yleensäkin visuaalisuuden, tarina tahtoo jäädä jalkoihin. (Koska ohjaaja tahtoi näin?): Alussa vesimassat murskaavat  kirkkoa, luostaria ja nyt kulttinunnat ovat kokoontuneet kellareihin mustiin menoihinsa. Tulta tulee jatkuvalla näyttävällä syötöllä: Nunnarivistöt kantavat palavia ristejä ja tietenkin soihtuja ulkona yössä ja kellareissa. Perinteiset kynttilärivistöt koristavat tietenkin myös kellareita. Perinteisistä perinteisintä on murskaantunen medaljongin palojen etsiminen ja yhdistäminen sisältä ja ulkoa, hiekasta ja piilopaikoista.. Fulcin Beyondista taitaa tulla, olla luostarin hullu taiteilija. Yleensäkin hullut taulut `näyttelevät` tärkeää osaa.

Kuten sanottua, visuaalisuus voittaa tarinan ja se onkin komean näköistä ja kantaa yllättävän pitkälle, kliseet on otettu suht tuoreeseen hyötykäyttöön ja dialogit tukevat tätä. Mutta voi kun se tarina olisi ollut vastaavaa tasoa (isä-äiti-saari-salaisuuskolmikko jätetään aika lailla sivuun, välillä vilahtaa lasta, eli Elizabethia ja palavaa keinutuolia lapsuuden loppuna, ja äidistä ja isästä löytyy valokuvia, ja arvatavasti löytyy myös sisko), niin tässä olisi pieni mestariteos. Synnyttävän vatsan ja synnyttävän seinän yhdistäminen loistava idea ja toteutus, mutta sen jälkeinen Beyondmainen (ei kuitenkaan sentään päädytä valitettavasti Helvettiin) lyhyt lopetus on löysä, arvattava, helppo, umpiperinteinen ja jopa vähän nolo. Se olisi ollut siinä kaipaamassani `tarinallisemmassakin` versiossa, jos olisi päädytty samaan lopetusratkaisuun..

Zerograd aka Zero City or Zero Town eli Kaupunki nimeltä nolla (Neuvostoliitto-88) Absurdi alku hyvä, mutta sitten laahaavuus, laahustus hotkaisee, "potkaisee" elokuvasta hyvän vauhdin ja outouden pois.

Olipa, Onpa Tarina: Ilmastointi-myyntimies saapuu pieneen (ainakin fyysiseltä kooltaan, "henkinen" koko mysteerimpi) kummalliseen kaupunkiin. Elokuvan absurdi alku on hyvää tykitystä: Konttorin sihteeri on alasti (hyvän kummallisuuden kaavan mukaan mies on ainoa joka kiinnittää asiaan huomiota, muita ei kiinnosta) ja juonen päälinjan potkaisee, hotkaisee käyntiin (mutta juoni jumiutuu, jämähtää "myöhemmin" nopeasti, siis heti tämän jälkeen laahaavaksi) ravintolakohtaus, jossa miehelle tarjotaan jälkiruuaksi miehen oman pään muotoista, näköistä kakkua, ja hänen on ainakin maistettava sitä, muuten kokki tekee itsemurhan... Ja näin tapahtuu, hän ei maista, syö, kokki kuolee, mutta onko kyseessä sittenkin murha?...

 Absurdismin ja dekkarin laahaava "liitto".

Olipa, Onpa Toteutus; Tosiaan toteutus on sitten tämän jälkeen miehen laahustamista tyypillisessä "En pääse kaupungista pois"-mysteerissä. Mm taksi vie miehen umpikujan päähän, umpimetsän reunaan. Ja latistava taivallus takaisin kaupunkiin taas edessä. Vähän parempi (ainakin aluksi jälleen, taas..) on hissimatka museoon joka on rakennettu vanhaan kaivoskuiluun ja (aivan liian pitkä jälleen, taas..) esittelykierros siellä. Tämä vahanukkemuseo koostuu muka paikallisesta historiasta Attilasta rock and rolliin. Tämä rockosuus on hämmentävä, pitkä ja tylsä (hei, on muitakin rockbiisejä kuin Rock around the clock!), se tulee useaan, useaan kertaan siinä korostuu sekä sen haukkuminen että kehunta, vastustaminen ja `villiintyminen`. Samoin käy Neuvostoliiton karnevalisoinnin ja kehunnan kanssa. `Ironisen` kehunnan, mutta kehunnan kuitenkin...

Nollakaupunki hiiltyy haahuiluksi, latistuu laahailuksi, laahaukseksi, laahustuksesi...

Quiet Place in The Country (Italia-68)

 "Are you happy?" "I don`t think so." "Why?" "I don`t know." "Are you happy?" "I think so.",,, Seonnut `taiteilija` Leonardo (GAG! Franco Nero) ja `vaimo` (Vanessa Redgrave) `muuttavat` maalle loistolinnaan, vai kuitenkiko rapistuvaan sellaiseen (linnat limittyvät. limittäytyvät..,) ja seonnut sekoaa lisää..

Lähes juonetonta kiimaa ja riitaa. Kun nainen saapuu kaupunkimatkaltaan linnaan heittää Nero kukkapuskan hänen jalkojensa juureen, mutta taiteilija kuvittelee kukat kranaatiksi ja itsensä sotilaspoppoon johtajaksi. Sitten katot ja lattiat romahtavat, pöydät kaatuvat, maalit ja tuolit lentelevät, maalataan puita punaisiksi, giallo-murhia kuvitellaan...

Franco ja Redgrave loistavia. Franco esittää sekoamista intensiiviesti, Redgrave on enemmän design. Renato Polsellin nais-sleazetähti Rita Calderoni antaa hyvää siistimpää taustatukea.

Quite mad,

This Man Must Die (Ranska-69)

 Claude Chabrolilla on näitä isä-poika-pohdintoja. La Rupture`ssa mielenvikainen isä haavoittaa poikaansa, tässä isä epäilee syyttää näyttelijätärtä poikansa kuolemasta. Chabrolin peruskauden parempaa tuotantoa.

Dead or Alive (Japani-99) Täyttä tulitusta ja tykitystä Miiken malliin

 "Ei pahuus sinänsä ole pahasta, täytyy löytää tasapaino." Takeshi Miiken elokuvan ensimmäinen kymenminuuttinen hakee tasapainoa, se on silkkaa audiovisuaalista kaupunkikaaosta: Poliisi lyö jotain ohikulkijaa kadulla, roistot ottavat aseen katuklovnilta (myöhemmin hän on tankotanssija ja veitsenheittoklovni ravintolasirkuksessa, sirkusravintolassa tai "tavallisessa" ravintolassa, veitsenheittotaulua ja miestä siinä pyöritetään polkupyörällä), ja kaupan ruokalaarista, homopari tapetaan ravintolan vessaan ja kaikkein eniten näytetty on juoksuradan mittaisen kokaiinivananiisto ja varsinkin ukko joka syö  nopeutettuna nuudeleita ravintolassa lautasen toisensa perään ja kun hänet ammutaan nuudelimyrsky lävähtää lattialle...

Välillä tasapainoillaan, mutta kyllä tämä on enimmäkseen ehtaa Miike-mayhemia ja myrskyä. Viieinen vartti taas täyttä tykitystä ja tulitusta.. Loppu on massiivinen.

Kostoa kärsien.

Monet ovat löytäneet tästä paljon huumoria, minä en muussa kuin pääpahiksen huonosti näyttelemässä suupielet alaspäin, lähes mykkä-"repertuaarissa" ja jäykän notkeassa, huojuvassa, tai vain jäykässä, peruukkimaisessa rasvaletissä. Pääpoliisilla paljon pahempi-parempi hyvän-(>)pahan pojan pokka. Pääpoliisilta kaikki nämä luonnistuvat, onnistuvat taidokkaammin, tanakammin kärsien.. Kostoa järsien, kärsien...

Tasapaino on tanakkuudessa.

 

Tuukka Hämäläinen ja Timo Mielonen: Tiedettä valkokankaalla - Enemmän kuin Frankensteinin perintö (Art House-2024)

 No, tätä kirjaa en edes odottanut, ja olikin siistäkin syystä iloinen yllätys, ja kyllä muutenkin. Muutamia pahojakin puutteita oli, mutta enimmäkseen täyttä tavaraa.

Eli kuten nimikin kertoo, niin kirja kertoo enimmäkseen, ensiksi `hulluista tiedemiehistä`, ja hirviöosan kirjasta vie itseoikeutetusti tietenkin Frankenstein, jota käsitellään kattavasti ensin kirjana, sitten elokuvina. Niitä kaikkia ei tietenkään voi kirjaan tunkea, niitä on niin luettelomaisen paljon. Mutta itse `hulluista tiedemiehistä` esim Robert Louis Stevensonin Tohtori Jekyll ja H.G. Wellsin Tohtori Moreau mainitaan vain yhdessä lauseessa kirjoina, mutta niiden elokuva-adaptaatioita ei mainita ainuttakaan??!! En uskonut, mutta salaa toivoin, että kirjassa mainittaisiin Jess Francon Dr Orloff- elokuvat. Ja, tai vaikkapa Riccardo Fredan Horrible Dr Hickcock. Ja roskapuolelta olisi mukana voinut olla vaikka 50-lukukäkköily Creature With Atomic Brain,  Ted V Mikelsin mainio (auringon)valo-sähközombailu Astro Zombies. Ja en edes salaa toivonut että mukana olisi ollut 80--90-luvun mainioita suoraan videolle halpis-hullu tiedemies-tuuttauksia: mm Nightmare Weekend (-86, tiedemies luo käsinukkeja), Soultangler (-87, tiedemies luo sielunirrotus-zombihuumeen), The Creeps (-97-tiedemies luo kääpiöversiot lukuisista klassisista hirviöistä). Sitten ovat hullut nukentekijät jne ja yksi suuri genreosahan on erilaisten zombiarmeijoiden takana olevat (monesti natsien) hullut tiedemiesaivot, erilaiset Brain-nimijohdannaiset (esim Brainiac-62) , joskus jopa pelkät aivot (esim The Brain-62)...

Esipuheensa tekijät aloittavat oivaltavasti ilmastonmuutoksen käsittelyllä. Ja tietenkin lähinnä miten sitä on käsitelty elokuvissa. Ja kuinka höpöhöpö-elokuvakin eli esim The Day After Tomorrow voi kuitenkin ajaa ilmastonmuutoksen vaarallisuutta katsojiin. Sillä elokuvat taitavat olla se ensimmäinen porras joista katsojat tieteistä, katastrofeista, esim ilmastonmuutoksesta tietoja tai tiedonmuruja saavat.. Myöhemmin käsitellään kiitettävästi muita `ilmastonmuutos-genren` elokuvia. Tähän osuuteen olisin halunnut elokuvan Castle of Fu Manchu (-69), jossa ei ole kyseessä varsinainen ilmastonmuutos, mutta siinä yhdistyy hienosti hullu tiedemies-myytti ja maapallon ilmaston sotkeminen.

Mutta hieno kirja, kirjoitan myöhemmin lisää toisen lukukerran jälkeen..

Kamikaze 89 (Länsi-Saksa-82)

 Rainer Werner Fassbinder(!) on leoparditakkiin ja housuihin (myös pistoolin perä ja urheiluasun[!1] olkatoppaukset samasta materiaalista), poliisilaitoksen logo ja tervehdys pystyyn nostettu peukalo, poliisipomolla puhelimena teräsmiesfiguuri jonka selässä luuri...

Tapahtumapaikkoina poliisilaitos, joku scifi-sairaala urheiluhallin ja discon sekoitus (tanssilattiana nyrkkeilykehä ja 1]on mahtavaa nähdä Fassbinder lyömässä tehokkaasti yksin squashia!). Punkluoladiscossakin  vieraillaan... Poliisilaitoksen-Sairaalan/Sairaala-PoliisiBaarin-Discon neonvalologona punainen injektioruisku.

Ihan onnistunut lo-fi-tulevaisuusscifailu yhteiskunnasta jossa esim alkoholi, vanhukset ja vihannesten itseviljely on kielletty ja jossa ei ole itsemurhia vaan "odottattomia kuolemia" ja pommiterroristit ristinä. Tv tuuttaa, hissejä myöten, nauravia naisia telineillä, trapetsilla laatikoissa, joita katsojat sitten nauravat...

Markku Soikkeli: Eroottinen elokuva (Oppian-2024)

 Häveliäs, kaino ja kuiva, laimea, lattea ja löysä, yksipuolinen kirja mehukkaasta aiheesta. Ei edes ehkä pintaraapaisu. Kirjan lyhyiden kappaleiden otsikot ( mm Seksifilmien estetiikkaa: Pehmeää ja kovaa, Erotisoitu väkivalta, Taideporno) paljon raflaavampia, rohkeampia kuin itse tekstit. Odotin tältä kirjalta paljon. Valtaisa pettymys. Onneksi luin kirjastokappaleen säästyivät rahat ja paikka kirjahyllyssä. P.S. Vai että "Taatusti kesän kuumin kirjauutuus." Kaikkea sitä näkee kun kaikkea lukee.

What`s Love (USA-87)

 Carlos Tobalinan viimeinen ohjaus on tämä paholaismainen episodielokuva, jossa Paholainen/Ktistus/ Kristusmainen Paholainen/Paholaismainen Kristus (sanoo, että kaikissa uskonnoisa uskotaan Paholaiseen) seikkailee Maassa ja Avaruudessa, Ekan episodin voisi vaikka kertoa, niin lyhyt, mutta mystismieletön se on: PitkätukkaPaholaishippi ajaa avoautolla, moottoripyöräpoliisi pysäyttää, mutta Devili kadotuttaa sormen napsautuksella Itsensä, Henkkarinsa, Autonsa, Moottoripyörän...ja ilmestyy vaihdokas"vaimona", "vaimo"vaihdokkaana kesken pollarin ja vaimon aktia...Sitten vielä Ilmestyy ristillä riippuva, ryyppäävä, poltteleva Kristus. Myöhemmissä episodeissa ristin juurella Kristus nai, Kristus arkussa, Lopussa Avaruudessa moottoripyöräillään ja naidaan...

Mielenkiintoinen, mielipuolinen mieltä-kieltäkääntävä sillisalaatti. Sillisalaatti siitä Mitä se Rakkaus oikeastaan oikein on, Elokuvan nimihän on ilman Kysymysmerkkiä, ja elokuva ilman, vailla Vastausta? Laitetaan se Kysymysmerkki Tuohon, Loppuun?,, <-Ja Tähän.

Kill Squad (USA-Filippiinit-81-82) Törppö urpoilu, mutta raaka, raakile roskailu jossa kukaan ei osaa käsikirjoittaa, näytellä, ohjata, leikata jne...

VTJHJJMJ!=Voi Taivas Ja Helvetti Ja Jestas Mikä Juoni!: Mies järjestää huijausporukan huijaushyökkäyksen ja raiskauksen itseensä, taloonsa ja vaimoonsa, jotta saisi vanhat Vietnamveteraani`kaverinsa` `kostosquadiin` tappamaan hyökkääjät, jotta samalla saisi kaverinsa tapettua, koska hän haavoittui Vietnamissa, mutta he  eivät!??...

Raaka roskailu. Raivoisa roskailu.

Käsittämätön kökköily ja uskomattoman urpo törppöily, mutta raaka, raivoisa roskailu, jossa ei osaa ohjata, näytellä. käsikirjoittaa kukaan!

Eli, TOHHR!=Tää On Helvetin Hyvää Roskaa! IU-IP,P,TJT!=Ihanan Umpi-Idioottimainen Pöljäily, Pösilöinti, Tolloilu Ja Typeröinti!

Sex Apocalypse (Espanja-82)

 Katsomatta, näkemättä paskaa (en siis ole katsonut, nähnyt, enkä katso, näe), jossa kuulemma käytetään "seksi-aseina" biljardimailaa, veitseä, kynttilää... Eikö tekijöiden "rohkeus" riittänyt haravaan, heinähankoon, keihääseen, seipääseen, baseballmailaan, pakoputkeen,  pyykkitankoon, lapioon, liikennemerkkiin, ränniin, savupiippuun, imuriin, maaporaan, mattopiiskaan, kivääriin, onkivapaan, sauvaan, sukseen, moottorisahaan, viemärirassiin, tähtikaukoputkeen,  tykkiin?.. (Ironista vittuilua, varsinkin vittuilevaa ironiaa tekeleelle, tekijöille, hei!!..) Sex Apocalypse: TEHMP - Taivas, Eiku Helvetti, Mitä Paskaa!!!...,

Death Squad (Ranska-82) Hankala, vaikea nakki, pala ja rasti: Vastenmielisen venytetyn väkivaltainen, mutta kohokohtiakin löytyy.

 Vastenmielinen ja venytetty väkivaltavyyhti, mutta sisältää muutamia kolkkoja kohokohtia. Alussa moottoripyöräilevät mustaan nahkaan pukeutuneet paskiaiset ampuvat kolme transvestiittiprostituoitua. Alastomat, ammutut transvestiitit ruumishuoneella ovat iljakas, niljakas näky. Tästä seuraa selvitys ja sliizailu. -  Aivan liian likaisen, limaisen, nihilistisen niljakkaan, tarkoituksellisen väkivaltainen vyyhti. Outo otos, paikka on ravintola jossa tanssitaan hitaita eikä kukaan katso lavan seksiaktia. No, pari pariskuntaa tanssii ainakin puolialastomana. No, kohtahan paikkaan ryntäävätkin poliisit. - Ainoastaan raivokkaan väkivaltainen, väkivaltaisen `näytteleminen` sujuu sekä  rosvoilta että poliiseilta, kaikki muu "näytteleminen" karmaisevan kökköä. Brigitte Lahaie(?) yhtenä poliisina, ammutaan alkupuolella. Yhdessä baariammuskelussa on tanakkaa vimmaa ja rikassikaseksijuhlissa (poliisitkin mukana) onneksi ja kumma kyllä perusseksi-tanakkaa kiihottavaa kiimaa, ja kahdessa katon pakoonjuoksutippumisessa (toisessa juostaan korkokengillä rakennustelineillä, toisessa juostaan kädet sidottuina) on lopullista liimaa, kuten varsinkin kun moottoripyörämulkut jäävät tippa tipalta, tyyppi tyypiltä poliisimulkkujen poistamiksi, mutta kokonaisuutena tää on vastenmielinen ja venytetty, venytetty ja vastenmielinen. 

Hankala, vaikea pala, nakki ja rasti: Aivan liian ja varsinkin jatkuvan liian, liian jatkuvan väkivaltainen. Itsetarkoituksellisen(,) yksityiskohtainen väkivaltainen. Varsinkin naisiin jatkuvasti ja pitkästi kohdistuva karu, kova ja julma väkivaltaisuus vaikuttaa yksityiskohtaisuudessaan itsetarkoitukselliselta. Lisäksi pahimman psykopaattirosvon näytteleminen menee mulkopyörötuijotussilmineen ja keho-käsi-päätärinöineen jo niin pahasti yliöverinäyttelemisen, eli väärällä tavalla tehdyn, puolelle  että pahaa tekee. Psykopaketin repii lopullisesti hajalle, riekaleiksi silpuksi mukasekomiehen maneeriset balettimuuvit! (`Näin ne sekorosvot varmaan liikkuu ja tekee?` Ja päällä se iänikuinen umpipahislook, löysät nahkahousut, nahkaslipoveri, parransänki 1] ja pyörösilmät!)  Mutta sitten toisaalta tosiaan on nippu noita onnistumisia.

Porno-ohjaaja Max Pecasin ehkä ainoa, ainut pornotrilleri, trilleriporno..

1] Laittaisivat kunnon partaviidakon partaputouksen turpavärkkiin! Ja siitä puoli metriä alaspäin. Silloin on pahisparhautta/partautta!!..

Ninja Showdown (Hong Kong-88) Ninja Powerforce (Hong Kong-88)

 Frisbeeninja, polkupyöräninja, liikaa ninjaa, mutta mehevä, menevä, Ninja Powerforcessa sitten konepistoolininjakin ja muhevaa, mureaa meininkiä ja menoa sekin.. Ja VoimaVoima on kyllä tuplatehosana, oisko oikein VoimaSana(t)?!..

Ninja in Action (Hong Kong-87) Sakeampi, synkempi struuttaus kuin peruspeltoninjailut. Tässä ollaan Actionissa.

 Ninja-Amerikkalainen-nainen, pariskunta selvittämässä naisen isän murhaa Hong Kongissa tietenkin ja porttikongissa useammassakin.. On tässäkin vähän liikaa lisättyä jiipa-jaapaa, liipa-laapaa, piipa-paapaa, mutta on paljon sakeampi, sliizimpi, synkempi kuin edelliset esimerkiksi. Tässä ollaan Actionissa. Uima- altaassakin ninjaillaan! "Avain"(?)kohtaus: Henkilöautosta syöksyy lauma tyyppejä kuin heinäpellolle hangoin ja haravin purkautuvaa perhettä, sukua, paitsi että näillä hemmoilla on miekat, joillain jopa jatkovarsilla varustettuina! Ja juppi`ninja` likaantumattomissa valkoisessa poolopaidassaan, valkoisissa housuissaan, valkoisissa tennissukissaan ja valkoisissa venekapteenikengissään(!) voittaa kaikki heti!?...

Ninja Hunt (Hong Kong-Taiwan-86)

 Jälleen "yksi"  "yhdistelmä"elokuva(t) (ainakin kahdesta elokuvasta) Godfrey Ho'lta ja Joseph Lailta, eli seka ja sotku. Poikkeuksena että toinen elokuva josta on otettu pitkiä pätkiä on luullakseni, käsittääkseni, nähdäkseni. ymmärtääkseni ei toisesta toimintaelokuvasta vaan kyseessä on joku Taiwan-draama! Näin olen lukenut jostain..

Ninja Strike Force (Hong Kong-88)

 Näissä Ninjailuissa on Ninjoille ankeita, kankeita, omituisia nimiä, on Gordonia (Richard Harrison), Billyä jne. Mutta tässä on Mickey Mouse! Ens kerralla (jos sitä tulee) Donald Duck. Ja tässä taistellaan "Sword of Catastrophe"lla. Taistellaan "Sword of Catastrophe"sta. Ja katsoja myöskin katsoo katastrofia, pelkkä katselukin on taistelua... Mutta roska-antoisaa sellaista. Mutta kyllä täsä on myös anteeksiantamattoman paljon päällepaukutettua-naulattua-vasaroitua-ruuvattua-käännettyä-väännettyä tusinatäyte-täytetusinatavaraa ja sitten taas hakataan laudoilla lautakasassa! Ja huudetaan! Mutta että todella selviää että kuka on Ninja, niin se lukee ja/tai on piirrettynä heidän otsanauhoissaan ja asiaa voi vielä alleviivata "Ninja!"-huudoilla.. 

P.S. Olisiko tässä se kaivatun lintu-kala-kung fun kautta ninjailun lintulajiedustaja? Sillä sivu, vai pitää sanoa siipiroolissa liihottaa näyttelijä nimeltä Eagle Lee. Ja tää on muuten Joseph Lain ohjaus, niitä on paljon, paljon vähemmän kuin kaverillaan Ho`lla. HOLA!

The Sex Serum of Dr Blake aka Voodoo Heartbeat (USA-74) Nuorennus-seksi(?)seerumi tekee(kin) tappajan!

 Vihdoinkin sain nähtyä tämän huippuharvinaisuuden! (Kiitos Vinegar Syndrome!)

Tää on näitä (no eipä niitä, näitä nyt hirveästi ole!) nuorennusseerumi-superarmeija-kaikkia kiinnostaa- rosvo(us)ralli. Ja kun kirjoitan kaikkia, niin tarkoitan kaikkia! Alussa erittäin, todella hidasliikkeistä "toimintaa" ja pitkäpuheisuutta monen minuutin seerumipuheella, yöllisen autiomaan soihtukulkueella ja rumien ihmisten vanhusherätyskauttakuoleman-alastontanssilla! (Kaikilla omat monet minuuttinsa.) Mutta sitten muutamassa minuutissa; Seerumiproffalle kiinnitetään seerumisalkku käsiraudoilla käteen, mutta toiset roistot hakkaavat käden irti salkusta niin että ranteeseen tulee vimmaisen hakkaamisen jälkeen muutama veriviiru ja vievät salkun pois, tai yksi vie, sillä toinen ammutaan ja viejäkin haavoittuu. Hän ottaa autonsa jolla ajaa pari metriä, sillä onneksi(?) paikalle kaahaa kolme naista jättäen oven auki ja juoksevat pois, pysähtyvät suu auki katsomaan kun mies nappaa auton! Katsojakin katsoo suu auki, mutta vielä kannattaa pitää suu kiinni, sillä mies ajaa heti auton murskaksi ja ilmeisesti vahingossa paikalle saapunut random mitättömyys-nobody nappaa laukun vie sen kotiinsa, nirhaa salkun takana kämmentä irti salkusta kauan ja panee kämmenen pakastelokeroon!! Sitten salkkua nirhataan vähän vähemmän aikaa auki...

Pian tämä Crazy Cavan  rasvalettiin ja pulisonkeihin, pupilleja polttavaan punaliiviin sekä silmiä savuttaviin sinihousuihin   sonnustautunut Tohtori(!) sysää seerumia suoneensa ja hänestä tulee ensin pihvit erittäin raakana tilaava (tosin ei syö sitä) ja kohta naisia kuoliaaksi hakkaava ja kuristava kusipää... Tohtoriystävänsä sano, että ainoa keino selviytyä on ottaa verenluovuttajilta verta... No, hän hakee niitä pullokaupalla, niin paljon kun syliin mahtuu... (Mitä ihmettä tähän leffaan oikein vielä voi mahtua? No kuulkaa ja varsinkin nähkää, Vaikka sun mitä! Tämä RoskaMestarin Charles Nizetin tekele miehestä joka ennen söi pihvinsä "well done" ei ole elokuvana well done, VAAN TÄYTTÄ ROSKAA!

Terrorama (Hollanti-2001) Tunkkaa täynnä. Täyttä tunkkaa..

 Täynnä tunkkaa. Täyttä tunkkaa. Neo-natsit "filosofoivat",. Elitistinen tv-tähti kidnapataan ja päälle kustaan. Näköjään pakollisena näissä olevassa uskontopilkassa spermat ristille. Johnny and New Age Nazis esittävät kappaleen "Hitler was a speed freak,"  Ei tätä tajua.

"Vaimoni on pettänyt minua 18 miehen kanssa." "Gangbang?" "Ei tietenkään! Eri miesten kanssa vuosien varrella!" Näyttelijät kehuvat usein ohjaajaa joka "näyttelijänä" usein filosofoi. Samoin näyttelijät kässärin mukaan.. "Look at yourselves, your clothes.. As if I star in a bad film by Edwin Brienen." 

Jotain järkeäkin: "Hullu eläin!" "Hullu eläin on ihminen!" "Me selviytyjät..." "Me selviytyjät kävelemme yli ruumissuon." "Hullu eläin olen!" "Tämä on minun kauhujen yöni!"

Unta jokainen katsoo...

 Ja edellisessä postauksessa mainittu elokuva oli muuten pirun hyvä. Juoni, kässäri (Dream Scenario) ja Varsinkin Cage olivat Pirun Hyviä! Kaikille Cage-faneille ja uni-elokuvien ystäville (mm `Elokuva on Unta`-klisee) ja muillekin mielenkiintoisten elokuvien ystäville!

Uneen aika vaipuu...

 ...Kun Nicolas Cagen uusin Dream Scenario valloittaa Unet ja Valkokankaat

Tyrimissuma

 Venäjän valtio ja varsinkin ValtionJohto on viime vuosina kulkenut kaaoksesta toiseen. Miten tämmöinen tyrimissuma on ylipäänsä mahdollinen?

Leolo (Kanada-92) "Koska uneksin, en ole."

 Haju. lemu ja valo.

"Sanotaan että hän on isäni. Mutta minä tiedän etten ole hänen poikansa. Koska tämä mies on hullu Ja koska minä en ole. Koska uneksin, en ole."

"Italia on liian kaunis kuuluvaksi vain italialaisille."

"Paska päivässä pitää lääkärin loitolla."

"Kotona en nähnyt kenenkään kirjoittavan tai lukevan."

"Hän oli sanojen kesyttäjä."

Runkkaamista  tomaattien päälle, ja tomaatin synnytys (eikös omena olisi ollut syntisempi, synnyttämisempi?), kusemista parvekkeelta (talvella), elävä, myöhemmin kuollut kalkkuna kylpyhuoneessa, kylpyammeessa... Leffan "teemaan" olisi sopinut seuraava kohtauskulku; Piirakkaa leipova nainen kutsuu miehen piirakalle. Pöytää tärisyttävä piirakanleipominen jatkuu, ja odotinkin että kamera siirtyy leipojan taakse ja, jossa mies panee naista takaapäin, mutta kamera näyttääkin miehen syövän pöydässä piirakkaa ja laittaa kirjan pöydänjalan alle ja eipä heilu enää!'

Mutta muuta hullua heiluntaa kyllä nähdään: Koko perhe, suku yhtä aikaa mielilääkärissä, sairaalassa, kärpäsparven rauhoittava surina, epileptiset kaksoset-siskokset-veljekset (albiino ja transvestiitti)...

Valkoisen paperin molemmilla puolilla (vai vain yhdellä?) valkoinen jänis lumessa, ummetussuku, paskapakkomielleperhe-perse...

Juoni: Hullusuvun ainoa järkevä ihminen, pieni poika uneksii. Hieno juoni.

A Story Written With Water (Japani-65)

 Nuorenparin kanssakäymiseen tulee lisää mutkia murheisiin, kun selviää että he ehkä ovat sisko ja veli. Miehen äiti ja naisen isä ovat seurustelleet, ja seurustelevat nytkin taas. Onneksi suhde on ollut jo ennen shokkiuutista platoninen ja nyt varsinkin on.

Kuitenkin loppujen lopuksi peittelyjen,  petosten, valheiden verkon läpikäynnin kautta  kaunis rakkauden, ystävyyden kuvaus avantgardistisin vilauksin ja virityksin. 

Psycho Sisters (Kanada-85) Näppärä neonoirgoreilu.

 Kulissikellarissa. - Sivu-keskigoreinen kanukkigoreilu (ei siis niin goreinen kuin sanatautologia kertoo) joka "kuka siskoksista sekopäisin, mielisairaala-asukki vai ulkoilma-seko(v)aate"malli""-"tavanomaisuudesta" putoaa, kasvaa kellarigoreiluksi (tautologia "rules?"), jossa upean uniikisti mikälieneesattuu(v)aate-teatraalisseko-sotkumeikkikolmikko (kaksi miestä, yksi nainen, nainen, sekosisko johtajana) palvoo Sigmund Freudia (!ÄIJÄN kuva alttaritauluna) ja käyttää kaapattuja mm close cut and shave hiuksi-partaparturin tuolissa, sähköammeessa, psykiatrin sohvalla, kynsikyyrissä...

On selvästi lähdetty tekemään outoilua, ja siinä melko lailla onnistuttu. Ei-halpiskamerakuvaus auttaa asiaa. 

Lisäksi: Nahkanaamasamurai, paloletkukuristus, koko juttu kivasti käärittynä neonoirmuottiin.

Trained to Kill U.S.A. aka The No Mercy Man (U.S.A.-75) White trash-roskaa.

 Elviksen näköinen, liikkeinen, asentoinen seonnut Vietnamveteraani laittaa maaseudun monikulttuurimurhamiehet multiin. Ruutista, tunkkaista, vauhdikasta, veriluodinreikäistä white trash-trashia. Näyttelijät, näyttelijätyö Hullu(j)a kuin heinänkuivaus, heinänteko aavikolla, sateessa, metsässä...

Hi-Jacked (USA-50)

Ryöstöstä, salakuljetuksesta mihin lienee murhaan... Dallasin Jim Davis (en muistanutkaan että hänellä on noin geneerinen nimi) on pääosassa tässä myöskin geneerisessä rekka-noirissa. Rekkakuski menee auttamaan moottoripyöräilijää, mutta se onkin rekkaryöstö! Ja sitten seuraa salakuljetusta ja miksei murhaakin...

The Sound of Fury aka Try and get me eli Raivoisaa valtaa (USA-50)

 "Jerry!" "Yeah?" "Who is your friend.?" "Who do you think?"

Elokuva alkaa kun sokean saarnaajan "Heed Thy God"-laput talloutuu ja tuuleutuu katuun, samoin saarnaaja! Kunnon noir-alku!

"Take that ten bucks and get out of here!" Sitten normi-yleisköyhämies (kaveri niin suora, ettei polta eikä pure hammastikkua!!) törmää yksin tyhjässä keilahallissa pallottelevaan ja itseään pollottelevaan, lipevän loistavaan (loistavan lipevä Lloyd Bridges) nauravaan nilkkiin (eli tietenkin naurava, karjuva mielipuoli) ja lähtee hänen kaaraansa ja kaasuunsa, jotta voisi näyttää vaimolle ja lapselle, että kyllä rahaa ja työtä löytyy kun vain on halua antaa mennä... Eli äijä noukkii kymmenen taalaa lattialta ja nöyrtyy maailman houkutuksiin... Ja, Sitten, Tietenkin, panokset paksuuntuvat!!!... Mutta ensin, muutamassa sekunnissa muutetaan halliin ja rillataan ilkona.... 

Onhan tää tämmöinen opetus-noir, mutta ihan tiukka sellainen.. No opetus-noirejahan ne melkein kaikki ovat, ainakin mutkan (tarkoittaa myös asetta) kautta...

No,onhan tässä parit älyttömyydet; Parivaljakko kidnappaa, ryöstää kasvot ilkoisen, silkoisen esillä rikasmiehen rikaspojan, aika vanha hänkin, ja normimies ihmrttelee miksi psyko"kaveri" tappaa kidnapatun, kotiin tullaan "kunniallisista yötöistä" otsa verellä ja normivaimo ei millänsäkään. Kai se on se raha mikä sokeuttaa.. 

Ja lopun joukko-massakohtaus kyynelkaasuineen vesitykkeineen (ja vesitykkiä käyttää vielä angry mob! ja kädet kohoaa kuin natseilla!! Ja usella korostetusti päällä "pailallisen" yliopiston t-paita, tulevaisuuden "toivot") erittäin harvinaista noireissa, noirissa..

Erittäin Kova Noir.

"Thar sound1" "Never forget it!" "I never let them to forget it!!"

P.S. Elokuvassa esitellään jonkinlainen naapurin monipenkkirivinen esi-kotiteatteri. ("Kohta meilläkin on oma TV!"

Four Horsemen Of The Apocalypse (USA-21), Four Horsemen of The Apocalypse (USA-61)

 Vuoden-21, Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva ja sitä sivuava ja  mm Rudolph Valentinon ja Wallace Beeryn pääosittama versio on suht onnistunut suurehkon skaalan spektaakkeli ja vuoden-61, Toisen maailmansodan syntyaiheisiin .ja vaiheisiin sijoittuva pompöösi spektaakkeli on suuren skaalan campia: Glenn Ford Ingrid Thulin, Lee J Cobb, Charles Boyer, Paul Henreid, Paul Lukas, Karlheinz Böjhm, YVette Mimieux...

Blood Pie (Espanja-71) Pilalle palanut piirakka. Sumuista suttua. Tekotaiteellinen tarvonta. Neljän kankean kauhuelokuvan yhteissotku, suttu on mihinkään johtamaton mitättömyys.

Ankea kauhuelokuva voi hyvinkin olla ja onnistua, mutta kankeus on haamuiluissa, zombailuissa, kaikenlaisissa kauhuiluissa kuitenkin haitta ja hidaste. Ja kun se on vielä tekotaiteellista tarvontaa, joka ei johda mihinkään, polkee paikallaan. - Yhteissuttu. Neljä mihinkään johtamatonta, mitätöntä kauhulyhäriraakiletta samassa elokuvassa. Ehkä tämä mihinkään johtamattomuuden, päättymättömyyden kauhu on se teema ja yleisvarjo jonka alle tekijät ovat halunneet teoksen, teokset sijoittaa, mutta liika on aina liikaa, varsinkin kun se liika on aivan liian vähän...

Tämä veripiirakka on pohjaanpalanut, kuiva ja mauton. Tai onhan niissä, siinä yksi maku, palaneen maku. Mutta on jo (hävettävä, nolo) saavutus olla yhtä aikaa raakile ja pohjaanpalanut..

Vivre Ensemble aka Living Together (Ranska-73)

 Anna Karinan ohjaajadebyytti on onnistunut tuodessaan esiin myös hippeyden harmaamman puolen. Hippikrapulan. Elokuvaviittauksiakin on riittävähkösti, esim mietitään tuleeko lapsen nimeksi Jules vai Jim?

P.S. Tekisköhän joku teoksen, seoksen myös punk-krapulasta? Vai vieläkö juomingit jatkuvat? Eivätpä taida...

Didn`t You Hear... (USA-70) `I can see the sea, and that`s it, nothing more`

Meri on elokuvissa niin nähty... Brian Jones-hiuksinen-kasvoinen collegeopiskelijapoika menee elokuvan alussa luokkaan. Kamera-ajoja no smoking-kylttiin, vielä enemmän kamera-ajoja nuoriin hurjiin radikaaleihin (lähes koko luokka) jotka uskaltavat polttaa Herra Opettaja (joka ei tietenkään ole vielä paikalla) ja Rehtori, Tupakkaa! On ne Hurjia, Kurjia!! Luokka täyttyy savusta ja poika juoksee pois palokellojen soidessa... Itsekin jo ajattelin jo juosta pois tästä elokuvasta, mutta aatelin antaa sille vielä mahdollisuuden, sillä avantgardistiset ajot kameralla tekivät tästä mitättömästä ideasta, kohtauksesta siedettävän...

"I can hear the smell of ocean, c`mon!" "We don`t know these waters." Sitten alkaa varsinainen `juoni`: Poika uneksii `tylsillä` tunneilla itsensä ja koulukaverinsa (isossa osassa Gary Busey!) juoksemaan kuunvalossa mereen niin että päät jäävät pinnalle. Ja kohta iso purjelaiva lipuu, ilmestyy ja porukka nousee sinne...

...Ja nousee sitten sieltä erilaisille saarille. Jossain on lämmin vastaanotto joissain kuuma kautta kylmä. Eli heistä joko pidetään tai sitten ei. Ystävinä tai/vai Vihollisina?? Ystäviä tai/vai Vihollisia??..

Kyllähän tämä kulkee lasten/nuorten ja aikuisten fantasian rapaisella rajapinnalla; Lapsifantasiasta seikkailu, nuorilta nolot, peittelevät, suttuiset seksisönkötykset ja `aikuisilta` avantgarde. Tulos ei mitään näistä yksinään ja kokonaisuutena ei mitään. Mitätön, tylsä sekavuus, sekava mitättömyys, tylsyys jossa ei tapahdu yhtään mitään...

Lopussa kuvataan "kauhuelokuvatyylisesti" "hautausmaan" kuivunutta kelohonkaa, Kuvaa hyvin koko elokuvaa. Lopun kymmenen sekunnin "kauhukuvasto" on onneton lisäys.

"Etkö kuullut kun lehdet putosivat puista?" No, en..

Blonde in Black Leather (Italia-75) Eräänlainen esi-Thelma ja Louisekomedia

 Mustanahkabaikkerinainen (Monica Vitti!) tuo pienen pyykkipussin maaseutupesulaan jossa kaunis peijätär (Claudia Cardinale!) pesee ne kylpyammeessa(!) ja kohta on kaksikko tien päällä!!..

Vitti on armoitettu ja armoton jutunkertoja, joka on kuulemma kiertänyt moottoripyörällä(?) Maailman, mm ja varsinkin Amerikan ja Venäjän!!.. (Näyttelijänä Vitti on kameolontti jolta sujuu tuijottava taide [Useat Antonionit] ja energiset komediennet). Tässä Vitti tahallaan puskee puuta päin kypärä päässään, ja puu kaatuu, polttaa yhdellä imaisulla tupakan päästä päähän ja loppupuolella elokuva muuttuu italokomediaremellykseksi, jossa Cardinale hakkaa kymmenittäin gangstereita, oivallisessa mykkäelokuvapätkässä naiset roikkuvat junan perässä vaakasuorassa, tanssivat ja juoksevat junan katolla käsiraudoitettua rosvoa ja poliisia pakoon… Ei elokuva westerniksi muutu vaikka naiset samalla hevosella karkaavatkin (Vittillä sielläkin, siinäkin nahka-asu ja motskarikypärä) ja elokuva loppuu elokuvateateritappeluun Terence Hill-länkkäriä katsoessa…

Kun komediavaihde jyrähtää kunnolla käyntiin, ajattelin ensin, aika pitkäänkin itse asiassa, että nyt elokuva hirtti kiinni, ja että olisivat pitäneet sen lempeän vauhdin, mutta se on italokomediaksi kumma kyllä sen verran monipuolinen, että se on juuri se oikea lopetus. Mutta summa summarum: Keskivertokomedia jossa pääparinaiset loistavat. Eräänlainen esi-Thelma ja Louise-komedia.

Call The Cops! aka Find The Lady aka Police Epidemy eli Jeparisirkus eli Täydellinen kidnappaus (Kanada-76)

 En pidä poliisikomedioista (roistokomedioista enemmän), varsinkaan kun komedia on tylsä, kuten nyt. Ja kanadalaiskomediat yleensäkin jostain syystä sylettävät.

Oopperalaulajatarta etsitään.. John Candy mukana, ei auta.. Mickey Rooneykin mukana.

Police Epidemy on loistava nimi.

Dirty Weekend (Italia-Ranska-74)

Tanakka, toimiva, sopivasti hajoava anti-Bonnie ja Clyde ja satiirinen poliittinen polizieschi. Marcello Mastroianni on nynny rikas ja Carole Andre hänen matkanaisensa 1] kun vasemmistopankkiryöstäjäterroristit (mm ja varsinkin Oliver Reed) kidnappaavat heidät. Seuraa, syntyy krouvi, mehevä, muheva, rohkea, rouhea mediaseurantatrilleri. (Kuvausautot koko ajan kidnappauskaaran vierellä. Samoin anarkistihipit ja oikeistobikerit. Ja muutenkin valtava autokaravaani takana.) Kovat 2], oivat Mastroianni ja Reed janan, langan, narun, nauhan, siiman vastakkaispäät.. Ei siis tosiaan mikään suora kidnappauskomedia, vaan kiero, käyrä sellainen, satiirilla silaten. Tai jopa voidellen. Mutta ei niin peittäen että sanoma jäisi alle, menisi piiloon, tukkoon. Tämän tekee ja toteuttaa Dino Risin(! ei ihan tämän genren miehiä, mutta nyt on), hyvä juoni ja mainitut klassiset luonnenäyttelijät.. Veresliha"veljekset" Mastroianni ja Reed, toinen hermoheikkona nynnynä, puheripulipulputtajana, toinen mursuviiksi-viivasuorasuuna, välillä raivoon mutta myös ilonauruun räjähtävänä räkättirastas-ailahtelevuutena-arvaamattomuutena-kuvailemattomuutena-vaihtelevuutena varastavat shown moneen kertaan, varsinkin Mastroianni, mutta kyllä myös Reed antaa ja tykittää vakaata vaihtelua..

Yksi mieleenpainuvimmista, nerokkaimmista, pöyristyttävimmistä, umpikieroimmista kohtauksista on kun Mastroiannin hahmo ehdottaa että ryöstäjät vaihtaisivat hänet vielä rikkaampaan kilpailijapomoon. 

Lionel Stander (häneen olen törmännyt paljon viime viikkojen elokuvissa..)

"Poliisit ensin pieksävät, sitten pidättävät, karabinieerit ensin pidättävät, sitten pieksävät."

1] Pahempi kuin kuolema on mediatieto siitä että Johtaja/Aviomies/Isä on rakastajattaren kanssa rundilla. Poika: "Äiti, jos isälle sattuu jotain, niin saanko hänen makuuhuoneensa?"

2] Nynnyäkin voi ammattilainen näytellä kovalla karismalla, rutiinilla, taidolla...

The Girl With a Pistol (Italia-68)

 Monica Vitti pistooli kädessään, nuff`said!

The Swinger (USA-66) ...mutta, no, onhan Ann-Margaret tässä näteimmillään./Konservatismikollaasi, puritanismipotpuri.. Puritaanit puristelevat..

 Jos "rakastaa" yli näkökentän, yli kaiken, yli ymmärryksen ilman psykedeliaa laajenevaa, levenevää 60-luku värikkyyttä ja varsinkin jos "rakastaa" jatkuvalla syötöllä tapahtuvaa "taidokkaasti" raivokkaasti (lue; raivostuttavasti) seksinnälkänaisen alastomuuden peittelyä, Minä en rakasta, varsinkaan viimeksi mainittua.. No, mutta, onhan Ann-Margaret tässä näteimmillään.

Second, larger opinion: Konservatismikollaasi, puritanismipotpuri..

Ann-Margaret on laajasti, useasti palkitun laatulehden toimittaja joka tulee tekemään juttua `seksi`lehdestä. `Seksi` tässä elokuvassa niin kaksinaismoralistista kuin mihin Amerikka vain pystyy; Naiset muka `pitävät` jatkuvasta puristelusta (toimituksen toimistoissa muuta tehdäkään), mutta alastomuutta arastellaan näyttää kaikin keinoin koska se on likaista, mutta siitä jatkuva pikkupoikamainen puhuminen  ja kikattavien naisten perässäjuoksu ja puristelu ei. Puritaanit puristelevat, niinkö? Ann-Margaretin vasta"voimana" tietenkin valitettavasti 60-lukumitättömyys, nollanaama(n)näyttelijä, ärsyttävyys Tony Franciosa.

                                            Värikästä, mutta mustavalkoista.

Elokuvan alussa on suht onnistunut huumoriosuus (verrattuna huumorielokuvaksi kutsutun seoksen muuhun "huumori"tarjontaan) Alun käänteisjuonto Los Angelesin kulttuurista: Los Angeles on "smashing" (autokolarikolonnia), ystävällinen, vastaanottavainen ja vieraanvarainen (kieltokylttikollaasi),  cine -ja kirjafiilien mekka (`seksi`kaupan `rough`lehtiä ja niitä pikkuisen perverssimpiä [jotkut muhevasti, mukavasti vähän enemmänkin] elokuvajulisteita), gourmetmekka myös (suttuiset, tunkkaiset, kohta kaatuvat hampurilais-pizza-kanakopit lukuisten röyhtäilyiden saestamana, säestämänä...)... No, nämäkin ovat tasottomia, mutta tästä alusta lähtien tämän puritaaniporukan ("huumoriveikkona", ohjaajana, pääpuritaanina George Sidney, syntynyt 1916) "huumori"""taso"" (oikein kahdella lainausmerkillä Jenkki-päähäntaontatyyliin)  vain laskee koko ajan... No, bikiniasuinen Ann-Margaret valtavana värisotkupensselinä pyörimässä, pyöritettävänä (maalareilla mustat pyövelinhuput ja yläruumiit paljaina pyövelityyliin) lattian kokoisella paperilla, siinä on jotain yritystä puhkaista puritanismia, mutta se jää vain tähän yhteen, mutta muistettavaan, kertaan. Ja loppupuolella on vaate -ja korukollaasikohtaus ja sen jälkeinen sänkykiemurtelulaulu, joissa on glamouria, mutta itse elokuva on nurkkakuntaista nuhjua, Värikästä, mutta mustavalkoista.

Man in Outer Space (Tsekkoslovakia-62) Ei satiirin siementä, ironian itua?

 Harhaanjohtava nimi, Työläinen  joutuu vahingossa avaruuteen ja palaaironian itua takaisin 500 vuoden päästä, Kommunismi kukoistaa tietenkin ja kalsean komeat, pahviset, muoviset mustavalkodesignit monissa muodoissaan, kuten usein näissä... Ja taitaa olla koko Maailma Kommunistinen kun on Maailman Ihmisten Katalogi!

Edellisestä elokuvasta löytyi myös lausepari: "Anna ryöstörahat köyhille." "Eihän Maassamme ole köyhiä." Se olisi paremmin sopinut tähän elokuvaan, mutta eihän näissä Itäblokki-ironiaOnnelaElokuvissa sanota (satiirisenkaan) `suoraan` näin, vaan se satiirin piikki, terä viedään (katoamaan, peittymään, vähintään tylsymään) avaruuteen, fantasiaan, satuun, historiaan, "tulevaisuuteen". Tästä elokuvasta pienen pientä piikkiä ei juuri mihinkään suuntaan löytyy `huumorista`; Raketin loppusilaukseen käytetään liimaa(!), sillä avaruuteen kääntymään lähtee vahingossa vain verhoilija, raketin lähtötuulessa orkesterilta lähtevät lakit päistä ja torvet suista ja kun hän tulee takaisin n vuosi 508 jälkeen Sputnikin...

Iljettävintä tässä on laittaa senaikaistsekki tajuttomaksi tuhlariksi, karmeaksi konsumeristikuluttajaksi, mutta onneksi nykykommunismi on vienyt ihmisiltä ostamisen autuuden, tuhlaamisen taidon, jopa taiteen ja täyttänyt sen `kaikilla sama (v)aateasukokokonaisuus koko ajan, samoin työ`-turbo(urpo)utopialla. Ei tässä taida olla ironian ituakaan, satiirin siementäkään..

Autopsy of a Ghost (Meksiko-68) Basil Rathbone on viimeisessä roolissaan haamu.

Eikös myös moni muu? Tästä on sanottu että tämä on John Carradinen (esittää Saatanaa) huonoin elokuva, mutta niitä on niin paljon, että sanotaan että jokin niistä. No, ainakin tämä Basil Rathbonen (Haamu) viimeinen elokuva. Ja Cameron Mitchell(!Jes!) hulluna tiedemiehenä, tohtorina, `Molekyylinä!?`...eli kaikki voi mennä pieleen, ja menee; Tämä elokuva on hulluusluettelo: Naisrobotti, naurava hämähäkki (varmaan myös puhuva), pierevä (ens kerralla röyhtäilevä, jookos, pliis!) robotti, koirankoppiin kytketty kätketty koirana haukkuva gorilla (ens  kerralla kissana naukuva poro, pliis, jookos..1]) puhuva luuranko, pääkallo jne jne jne... Ja Paholainen käyttää pitkää häntäänsä lassona ja konkreettisesti ajaa takaa häntäänsä, katsoja juonta, järkeä...: Aaveen pitäis päästä Helvettiin! Katsoja ainakin "pääsee"...

Aaveen "ruumiinavaus" on Paholaisen, Helvetin ruumiinavaus, Helvetin hajoaminen, kajoaminen, hyökyminen, höyryäminen, möyryäminen, myrskyäminen, kaatuminen, kohoaminen, murskautuminen, nouseminen, rynniminen, puhkeaminen, puristautuminen, purkautuminen, putoaminen, rantautuminen, soluttautuminen, sortuminen, tuleminen, tuuleminen, vaahtoaminen, valuminen, virtaaminen, vyöryminen Maan päälle!!!...

Ai niin, hieno kohta: Taivaalta sataa täysinäisiä vesiämpäreitä!!

Mutta paras on aivasteleva, niiskuttava, vilustunut luuranko jalat kuumavesimaljassa! Ja paras lause: "Tirkistelijä on tirkistelijä, vaikka olisikin haamu."

Ja jos naisrobotilla on peruukki, niin miesrobotilla on tupee ja viikset!!....

Mutta!: Kuristaako Piru itseään hännällään?! Kyllä!!

1] Sen ens osan nimi vois olla Anatomy of a Ghost.

April 1. 2000 (Itävalta-52) Järjetön, mutta mielenkiintoinen Maailman sekasekosoppasotku

 Eihän tämä komediaksi kutsuttu ole komedia! Onko tämä muka komedia?!

"Eihän siitä mitään  tule jos kaikki maat alkaisivat vaatia vapautta!" Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuosina 1945-55. Tässä vuoden-52 fantasia"komediassa" Maailman Keskushallinto (pääkaupunkina Union City) miehittää mm Itävaltaa. Mutta Itävallan Presidentti julistaakin maan miehittämättömäksi ja käskee kansalaisten repiä miehitysvalta-henkilöpaperinsa. 1] Näin tapahtuu. Mutta tapahtuu heti myös semmoista että ohjukset lähtevät kohti Itävaltaa, tosin Australian (Austria-Australia) kautta (kenguru kyyristyy) koukaten. Mutta kansa lähteekin, kunhan ensin ovat liimailleet henkilöpapereita kasaan, riemuissaan(?!) ottamaan ohjuksia vastaan!? (Presidentti nauraa ja osoittelee kansaansa ikkunasta!?) Mutta ei, ainkaan vielä, tule ohjuksia, vaan Maailman Keskushallinnon (tässä nimellä Maailman Puolustuskomissio) sotilaita laskuvarjoilla aseistettuina avaruusasumaisilla atomisäteilyturvallisilla kokokehokostyymeillä ja tietenkin sädekivääreillä. Sitten laskeutuu erikokoisia, moni-ikkunasilmäisiä,  pallonmuotoisia (palloja myös pallon ulkokehällä) "helikoptereita" joista astuu ulos "karmea, hirveä, hirvittävä Komission Johtaja" (kuuluttajan puhetta), joka on nainen(!) "Aivan kuin vaimoni!" perässään Johtajia maailman eri kolkilta... Eli kyseessä onkin, ei miehitys, van naisitus. Ja sitten alkaa Oikeudenkäynti Itävaltaa vastaan; Miksi se asettui rauhan puolelle Maailman Puolustuskomission MaailmanRauhaa vastaan?...

Tässä ei kyllä säästellä paukkuja, eikä säästetä mitään kansaa, ketään, missään. Mutta onko tällainen juoni jo juoksuhiekkaa, plus miinus nolla, syöveri, ympäripyöreä umpikuja?... Mikä merkitys, karkoitus, tarkoitus tällaisella joka suuntaan sohimisella, sotimisella on? Kun vielä kaiken lisäksi Oikeudenkäynnissä ehdotetaan että Itävallan kansa evakuoidaan, Saharaan, maa poistetaan Maailmankartalta, mutta myönnytyksenä Itävallan kauniin klassisen musiikin ja puhtaan ilman voisi säilyttää,,

Mutta sitten lisätään lisää sotkuja soppaan: Eri Maiden Johtajilla on lähes koko ajan kauloissaan muoviset kuola-ruokalaput, Sädepyssysotilaiden Kapteeni ei kestä nähdä verta, ei edes elokuvassa, itävaltalaiset ja muutamat muunmaalaiset, useat sotilaatkin, alkavat kaljoittelemaan keskenään, Itävallan ja naapurimaiden historialliset yhteenliittymät eivät ole olleet miehityksiä, vaan Maiden Naimisiinmenoja, mutta nyt filmin puolivälissä huomataan että näitä urheita taisteluita ei voi enää tässä elokuvassa esittää koska näyttelijöitä on liian vähän, tai siis rahaa on liian vähän palkata niitä näyttelijöitä...

Kyllähän tässä aivan selvästi yritetään haukata, haukkua, hohottaa, kohottaa paisuttaa liian suurta (Maa)Palloa, mutta onhan tämä Järjetön!

Curd Jûrgens, Paul Hörbiger jne

1] Elokuvan alkutekstit nimineen käännellään passin sivuilta.

The Palace (Puola-80) Onnistunutta Itäblokkioutoutta - (Pään) Sisällä sataa

 ”Kuolemasta ei voi kirjoittaa” Markku Tuuli kirjoittaa tästä elokuvasta ansiokkaassa, perinpohjaisehkossa Puolan elokuvaa käsittelevässä kirjassaan Maisema taistelun jälkeen tästä elokuvasta että siinä talonpojat saapuvat hylättyyn Kartanoon-Palatsiin näkyjä näkemään. En tiedä ehtikö Tuuli nähdä tätä elokuvaa (elokuva vuodelta-80, kirja ilmestyi -81) ja perustuiko tekstinsä tulkintaan jostain ulkomaankielisestä lähteestä, mutta kyllä tässä se näkyjen näkijä on yksi raihnainen lammaspaimen; Hän näkee itsensä Paikan Valtiaana. Hän näkee itsensä myös paikan Kuolleena valtiaana/elävänä ”kuolleena” avonaisessa arkussa(, kunnes kuolee siihen.). Valtiaan vaimo taas sanoo orgastisen unen jälkeen: ”Mitä tarkoittaa uni Lammaspaimenesta?

Sisällä sataa, liekehtivää flyygeliä soitetaan, palavat ”lampaat”…

Muheva mysteeri kaikkinensa. Hitaan visuaalinen uni.

”En usko Jumalaan, mutta pelkään Häntä.”

Kyllähän loppupuolella kansa hyökkää taloon tappaen ja tuhoten (nähdäänpä semmoinenkin erikoisuus että mies nai naistaulua), mutta jos kapinaa ei lasketa fantasiaksi, näy(i)ksi, muutamiksi vilauksiksi, niin se on elokuvan realistisinta osuutta, se on juuri sitä mitä kuvataan. Samoin realistista on heti voittoisan(?) kapinan jälkeinen ”aamu”; Kansa on jälleen kumartamassa Valtiasta jotta tämä antaisi almuja. Ajankohta on absurdi, mutta köyhäkansan kuritus ikuista. Mutta sitten taas takaisin absurdismiin, mysteeriin, näkyyn, uneen,: Nainen viedään lypsyltä linnaan ja kylvetetään korutetaan korotetaan kuningattareksi ja hän menee Valtiaan kanssa naimisiin Papittomassa, Yleisöttömässä Kirkossa, sanaakaan ei sanota… Sitten nainen(kin) haudataan… Valtias on Hautajaisissa ”hereillä”, pääsurijana, pääsurinana… ”Ihminen on lähimpänä Itseään suriessaan.”

The Strangler (Ranska-70) Epäonnistunutta, toisteista ja tylsää Ranska-Italo-outoutta.

 Näin se murhaaja syntyy, (No joo...): Murhaaja ottaa pikkupojalta valkoisen villakaulaliinan ja kuristaa (liina muuttuu punaiseksi silkkiliinaksi) sillä itkevän prostituoidun. Kuristettava suutelee kuristajan kättä?...

Sitten vuosikymmeniä eteenpäin, 70-luvun, giallovuosikymmenen alkuun, ja harvinaiseen Ranska-gialloon (elokuva on harvinainen, samoin ja varsinkin Ranska, toisin kuin esim Espanja, giallomaana) jossa silkkiliina/nauhakuristaja luulee tekevänsä "hyvää"...  

Enemmän outo kuin hyvä. (Lue: Tylsä.) Strangler on Stranger, Hyvän outoilun puolelle menee se, että murhajaa seuraa hänelle  täysin tuntematon random ryöstäjä, joka tosiaan ryöstää uhrit. Siinä on oikeastaan erittäin onnistunutta outoutta. Elokuvasta tulee kuitenkin liian vahvasti mieleen ohjaaja Jean-Louis van Belle. Huonoimmillaan: Näytteleminen nykivän pelokasta, samaa outoutta toistetaan: Eli kuristuskaaviota, kuristuskuviota. (Kuristuksia ei näytetä, mutta sama sille, itse kaavio, kuvio on vain niin kaavamaisen kelvottomasti kierrätetty.) Pienen pieniä poikkeuksina ovat se, että mies virkkaa itse kaulaliinansa(!) ja baarin yksikätinen flipperinpelaaja. Mutta muuten koko elokuva on kipsissä. Mutta hei, VAHVA LOPPUSPOILAUS (ennen perinteisempää twistiä, jota en kerro), melkein lopussa murha-ryöstö"kaverit" tappavat toisensa etsivän katsoessa lahnamaisen, laiskan lakonisesti päältä, siinä on sitä kaivattua onnistunutta outoutta. Mutta vielä toinen hei! Murhaajan mielentila ja eteneminen ja murhaajan mielentilan "etenemisen" kuvaaminen äänettömällä yöllisellä tyhjällä tunneli -ja katuajolla oli ja on passe.

The Pay-Off (USA-30)

 "Have you never been in love?" "Yeah, that`s why I pay alimony." Tämä elokuvan alussa tapahtuva dialogi käydään nuoren naisen ja poliisin kanssa, kun kyttä on juuri kovistellut puistossa toisiaan nukkuen halaavaa nuorta paria, Ei nuori pari ihan mikään pummipariskunta ole, he ovat naimisiin menoa suunnitteleva ihan peruspari, miehellä on 240 dollaria, jolla se pitäisi onnistua...

,,,Mutta voi, roisto hyökkää heti kimppuun (äskeinen poliisi siirtyi varmaan seuraavaa nuortaparia kiusaamaan) ja vie rahat...

...Kyseessä on mitätön rosvonnulkki, jolle gangsteripomonsa (koko sakki hienopuku, pomolla frakki, leuhkijoita, leveilijöitä) suuttuu kun selviää (pariskunta hyökkää rosvolukaaliin rahojen ja rosvojen perässä) että hän on suorittanut näin ala-arvoisen ryöstön, teon ja heittää pukunulkin sivuun... Ja ottaa parin siipiensä suojaan..

...Nulkki tietenkin suuttuu ja junttijenginsä kanssa alkaa vastatoimiin, vastavoimiin. mutta saa surmansa...

...Niinpä poliisit alkavat kiinnittää huomiota pariskuntaan ja pomo naiseen...

Ihan monipuolinen kattaus saatu tuntiin ja varttiin...

Näyttelijä-ohjaaja Lowell Sherman ohjaa myös itseään, sillä hän näyttelee gangsteripomoa.

"Lay(-)Off." "Pay(-)Off.".

P.S. Älkää sekoittako elokuvaa vuoden -35 Payoffiin ja/tai vuoden-42 Pay Offiin, jotka molemmat ovat journalisti-noireja.