Christoph Schlingensief und Seine Filme (Saksa-2005)

 Täytyy myöntää tollouteni. En ollut ennen elokuva-ooppera-teatteriohjaaja Christoph Schlingensiefistä kuullutkaan, nähnytkään.Provokaattorista puhutaan. Näkemäni dokumentti hänestä keskittyy elokuviin, joten siten myös tämä teksti. Kumma kyllä etten ollut elokuvaohjaaja Schlingensiefiäkään rekisteröinyt, vaikka hän on tehnyt useita elokuvia (lyhyitä ja pitkiä) Udo Kierin kanssa! Olin tietoinen Udo Kierin Hitler- elokuvista, mutta ohjaaja(t) ei ollut jäänyt mieleen. Parivaljakolla on "lyhäri" Hitlerin viimeisistä, viimeisestä päivistä, päivästä bunkkerissa. Kier tietenkin itseoikeutetusti Hitlerinä. Dokumentti siis keskittyy pelkästään Schlinensiefin elokuviin, joita onkin paljon. Tietoja tarkistaessani hän näyttää olevan maailmalla tunnetuin teatteri- ja oopperateoksistaan. Provokaattorista puhuttaessa, olen varma että hänen (kuin ei kenenkään muunkaan) oopperaesityksensä ole kovinkaan provokatoorisia, sillä Ooppera On Pyhä, elokuva ei. Elokuva elää, ooppera toistaa. Elokuva joustaa, ooppera on muuttumaton. Paikallanpysyvä Järkäle Vaikka näin ei pitäisi olla, Esim oopperoiden esitys- ja lavastamistavat voisi hyvinkin ottaa satiirisen suurennuslasin alle. Provokaatioksi ei oikein riitä se että mies sanoo rakastavansa oopperoiden kitsiä Mutta nyt niihin elokuviin! . 

Dokumentti, dvd julkaisee, näyttää useahkoja miehen ohjauksia pätkinä ja joitain kokonaankin. Skaala ulottuu mainiosti lapsena tehdyistä lastenleikki-lapset aikuisinaelokuvista esim puoliosallisuvista sifi-elokuvista (psykedeellinen kaasu tekee ihmisistä teknologiavastaisia; televisiot lentävät 1], Saksojen "yhdistymiseen" ja) Natsi-Saksa- neo-natsiprovoiluihin. Skaala on laaja, mielenkiintoinen ja onnistunut. Rajallinen, rajattu retrospektiivi, mutta hyvän, selvän kuvan antava. Ja se hyvä, selvä kuva on että skaala on hämärä. Sitä ei ole. Ja se on toimivaa Ohjaaja tuo myös esiin taitelijoiden sisällä olevan pahuuden. Ja pelon.. Upea lisätoiminto dvd:ssä on että muutaman kerran kun jotain elokuvaa käsitellään, niin katsoja voi nappia painamalla katsoa kyseisen elokuvan ja jatkaa sen jälkeen dokumenttia.

"Film is the greatest!"

1] Nykyään voisi (elo)kuvata älykännöiköiden heiielemistä kulkuvälineistä.

Sadeaika (Suomi-81)

 Sakari Rimminen ohjasi kaksi pitkää elokuvaa, Tämän ja Pilvilinnan (-70). Tai no pitkää ja pitkää, sillä Tämä ei ole kuin reilu 50 minuuttia pitkä tai "pitkä".

Muistelin tätä nimensä perusteella harmaaksi scifielokuvaksi, mutta tämä olikin harmaa masennuskuvaus. (Kaksoisolennon ampumista ja polttamista [ensin sen tekee toinen, sitten toinen], Joulukatuhäirikköä [Markku Toikka] ja vahvimpana teemana vesijohtovesi-putkimes-pelko ja kauhu.) Varsin tehokas, mutta tekotaiteellisuustuska valuu välillä.

Mukana myös Rimmisen kirjailijapoika Mikko. (Syntynyt-75)

Eye of The Devil - Pahan silmä (Englanti-66)

 Kauhu kulkee linnassa, suvussa.. Suht onnistunut, mutta Pirun perinteinen kauhulinnalämmittely pahuuden voimien temmellyskentästä. (Hyvä, teho/kas kohtaus on kun kaapu-huppumiehet ahdistavat alistavat uhrinsa piikkioksametsään Tai kun samat viitta-huppuilijat ilmestyvät Kirkon Maille. Elokuvan puutteena onkin hyvien kohtausten puute.)

Wolfgirl (Kanada-Romania-2001)

 Takametsien tyhjäpää"nuoriso"porukka (kolme miestä yksi nainen ja koira) törmää "täysin" tilaamatta, pyytämättä, yllättäen metsiin esiintymään tulevaan freak show`hun. ( Mm lihavaa miestä ja naista lyhytkasvuisten orkesteri, lyhytkasvuisten miesten can-can-hametanssi kasvot puoliksi miehen, puoliksi naisen [Grace Jones!!], lyhytkasvuisstrippari 1}, transvestiittistrippari, parrakas nainen ja ihmissudettaren ja parrakkaan naisen yhdistelmä, ja tirehtöörinä tiietenkin Tim Curry)

Tyhjäpääjengi käy erikseen varsinkin sudettaren kimppuun. Mutta myös paikallisen "friikin" kimppuun.  Niinpä näistä "friikeistä" tulee rakastavaiset. Poika on pupuja lemmikkeinään pitävä, mutta lisää sotkua seokseen tulee  siitä että hänen äitinsä (Lesley Ann Warren!) on kosmetiikka"guru", ja äidillä on pupu-hiiri-laboratorio kellarissaan. Mutta poikakin on kellariekspertti; Poika antaa sudelle ruiskuja ja susitar alkaa muuttumaan koko ajan enemmän naiseksi...

1] Elokuvassa tuodaan myös nuoren kusipäisen  kylänmiehen pienipenissyyden tuska konkreettisesti, koskettavasti, mutta myös kammottavasti esiin. Ei ehkä näin kuitenkaan.

Vastenmielisen (eläinrääkkäykset ja kai kuolematkin?) ja muka/päälleliimatun-friikkiymmärryksen vastenmielinen (v)etoomus. Alkuperäiseen Freaks-elokuvaan on monta miljardia kilometriä matkaa. Tämä on tirkistelevä, törkeä, törky. Tirkistelevä törky. Susinaisen hahmossa surkeahkoa säälittävyyttä, mutta friikit on julmasti jätetty pelkiksi sivushowhahmoiksi, kauheiksi koristeiksi. TörkyTiaunoille ja Tiinoille.

Blood Of Dracula`s Castle eli Verilinna eli Verimessu (USA-67)

Tuotteliaan tuottajan, roskaohjaajan Al Adamsonin paras elokuva. (Dracula vs Frankenstein on sitä idean, nimen, muttei toteutuksen tasolla.)

Alkuasetelma näyttää, tuntuu kuivalta; Draculan "linna" on aavikolla! Mutta se on vain luuloa, sillä siinä on meri, veri vieressä; palvelijat tuovat talossa asuvalle vanhalle vampyyriparille(!)  veret viinilaseissa (esim nuoren, `puhtaan`naisen, odotin että veriasiantuntijat olisivat sanoneet tekovuoden) pariskunnan ei tarvitse lehahtaa minnekään..

Lisäksi elokuvassa kuuhullua karkulaista (tässä versiossa, ei alkuperäinen, hän muuttuu ihmissudeksi), talon perijäparia, verivarastokellaria... Tämä loistavaideainen vampyyri-iloittelu ei minuutillisesti, määrällisesti määrää, mutta määrittelee elokuvaa; Muut genren lainalaisuudet, tyypillisyydet vain tukevat tämän, tätä uutta peruspilaria. Eikä tosiaan peruspilaa, vaan peruspilaria; Harmi että tämä uniikki kekseliäisyys jätettiin, unohdettiin (tai ei edes tiedetty) kaikissa myöhemmissä vampyroinneissa, oikeastaan ihan tähän päivään saakka. Myös kuuhulluden ja vampirismin yhdistämisessä on uniikkeja piirteitä. Ja: Onko Kuuhullu, La Lunatic, kuitenkin järkevämpi kuin Kuuhulluuteen uskova?

"Must be some kind of joke! Tell me it`s a joke!!" Ei vitsiä, vaan absurdi, oiva, uniikki vampyyriversio, väännös. Charles Nizetin Possessed - Vangittu tulee vähän mieleen, mutta se ei ole ollenkaan vampyyri- innovatiivinen, yleensäkään vampiirinen. Ei empiirinen, eikä vampiirinen.

"Rats in the cellar, bats in the tower!" Vaikka elokuvassa lausuttava lause kuvaakin konkreettisesti kauhu"linnaa", niin taitaa kuvata konkreettisemmin useammankin henkilöhahmon mielentilaa... Hetken jo lopussa mietin, että onko tässä sittenkään ennalta, ajalleen arvattava lopetus, ja vaikka ei ollutkaan, vaikka ei niin korkeisiin rohkeuksiin noussutkaan,mutta, niin; siitä huolimatta; Todella toimiva elokuva Todella hieno..

"You and your bloody castle!"

Giallo In Venice (Italia-79)

 Gialloiden gorelopetus. Ja jatkuvan softseksin. Karmeaa, kauheaa raajarikkogorea (siis raajarikoksi tekevää, kaikkea ei kuitenkaan näköjään näytetä, mutta helvetti aivan tarpeeksi [lue liikaa}), ja kai kakstuhattaluvun gornokidutuskakkojen esikuva, mutta kai se jonkun oli gialloketjukin katkaistava, olivat menneet niin paskoiksi. Tämä tanakkana, jämäkkänä kakkakasaesiensimerkkinä. Parin pervertikon tuho, mutta perversiiot jatkuvat, se on ehkä elokuvan "sanoma"?  P.S. Kevyt viihdejazz soi läpi koko elokuvan, kohtauksesta huolimatta, välittämättä. Vahva välinpitämättömyys leimaa koko elokuvaa. Välinpitämättömyys kaikesta. Se on ehkä elokuvan "sanoma"?

Pour La Peau D`un Flic aka To Kill a Cop (Ranska-81) `Tässä ei ole juurikaan järkeä.` `Se on varma.`

 Ehkä ex-poliisi (Alain Delon) pitää etsivätoimistoa keksityn kaverinsa kanssa. Sihteeri (Anne Parillaud) on sentään olemassa. Heillä on suhde. Erikoislaatuinen, outo, kummallinen.

Erikoislaatuinen on elokuvakin. Sekava, sotkuisa myllytys, rellestys, jossa ei oikein järkeä; Etsivä tappaa roistoja, mutta myös poliisinkin. Mutta saa jatkaa rellestystään, oikein kenenkään kuitenkaan varsinaisesti estämättä?...

"Pää""Juoni": Sokea nuorehko nainen on kaapattu, karannut tai kidnapattu?

"Saanko esittää lyhyen kysymyksen?" "Mikäli se on lyhyt." "Minne me olemme menossa?" "En tiedä." "Mahtavaa." En minäkään tiedä. Tietääkö kukaan muukaan? Tuskin.

Lopussa tyhmää, tylsää, kipsistä sairaalahuumoria.

Mielenkiintoinen myllytys.

Raped by an angel (Hong Kong-93)

 Niljakas asian(aisan)ajaja-lakimiesraiskaaja on (jälleen kerran?) hoitanut asiat (ennen raiskausta) niin että firman ja kotitalon väki luulee että hän ja naapurinnainen ovat pari. Eli, joten raiskausoikeudenkäynti kääntyy miehen voitoksi.

Mutta tämä ei todellakaan mikään penaalin terävin kynä-kusipää-pukumies saa munilleen onneksi todella rakennetussa, mutta tehokkaassa, toimivassa (tollo ei huomaa mitään) loppulämäyksessä johon kuuluu aidsuhkaa, happokylpyä ja klovni`nukkea`.

Elokuvan oudoin ja turhin, mutta mainioin osio on usesti esitetty tv-maito(!)mainos, jossa konepistooligimmat laittavat toimintaelokuvatyyliin kylää kumoon, maidon voimalla!!

Children`s Hour - Huhu (USA-61)

"The wicked very young. The wicked very old." Sisäoppilaitoksen huonostinäyttelevä kakara helvetistä ("näyttelijätyönsä" pahinta laattahuuli-lautassilmä-`topakka tyttö`-paniikkinäyttelmis-p'skaa, tavallista ja ymmärrettävää lapsinäyttelijöille) levittää huhun, että kahden opettajan (Shirley MacLaine, Audrey Hepburn) välillä olisi jotain "luonnotonta". Koulun lasten rikkaat vanhemmat ja isovanhemmat alkavat hakea lapsiaan, lastenlapsiaan pois `synnin pesästä`. MacLaine loistava, Hepburn loistava peesaaja. Vaikka en olekaan oikeussalidraamojen-kohtausten ystävä, niin tähän olisin suunnitellun, leikatun kohtauksen halunnut nähdä. Olisipa `suuren maan` mitättömyys ja takapajuisuus tullut entistä enemmän esille. Idioottimaa, idiootti-ihmiset..

The Peanut Butter Solution - Operaatio Pähkinävoi (Kanada-85)

 Tätä ei tajua kukaan!

Puoli`psykedeelinen`, kokovartalosurrealistinen lastenelokuva(?!), jossa aave-haamuspurgut "auttavat" (poika oli kerran antanut `kaikki rahansa` heidän keräyskuppiin) poltetun kauhutalon kauhunäyn takia hiuksensa menettävää poikaa saamaan hiuksensa takaisin. Harmi vain, että heidän hiusseeruminsa (mukana mm mainittua maapähkinävoita sidosaineena) aiheuttaa pojalle loputtomannopean, valtavan hiuskasvun (mm keitonsyöminen haastavaa), jonka takia ja tilauksesta useista opinahjoista potkittu piirrustuksenopettaja `Signor` (vihaa inspiraatiota ja vaatii oppilaat vain maalaamaan omaa koiraansa kankaille) kidnappaa hiusturkissaan(!) pojan (ja varsinkin hänen hiuksensa) tehtaaseensa tuottamaan `lumotulla jugurtilla!!!!` `maagisia siveltimiä`, joilla voi maalata eläviä tauluja! Lisäksi hän kaappaa parikymmentä muuta lasta tekemään näitä kalliilla kaupoissa myytämiä `siveltimiä`...

Tehdas on verkkosurrealistinen syöveri ja avantgardemustavalkoinen painajainen, jossa koirat syövät pakenevan pojan hiuksia täyttä kauhua! Ja maalatulla siveltimellä maalaaminen, piirtäminen todella hienon näköinen efekti!! Samoin sykkivät taulut! (Lumisade, vedenvirtaus..)

Ja kuinka ollakaan, pojan isä on taiteilija ja hänen galleristinsa `Signorin` veli. Toinen veli on hullu läski lääkäri!! Surrealismia joka suuntaan!!!...

Celine Dion(!!!) laulaa parit laulut!! ("Listen to the magic man. And abracadaabra. Your life`s in Cinerama. Listen to the magic man. And bing bang, a ding dang.  And oops your mind goes clang, clang." - "Everything you see. Everything you find. The darkest memories. All come clearer. When you open your eyes." Näinköhän?)

Voiko tämmöistä elokuvaa olla olemassa?! Voi!! Enkä sano valitettavasti, sillä tää on, en nyt sano hieno, vaan....jotain...

"Please let me stay! I want to be educated! Not just hairy." En tiedä haluanko jäädä, mutta leffa kyllä jää...hyllyyn... mieleen...muistiin..

P.S. Ja tämä on kuulemma `Tales for all` (?!?) numero 2. Numero nolla on Joulumarsilainen, Koira joka lopetti sodan ykkönen ja Bachia haisunäädille(?!?) kolmonen. Yhteensä 24 osaa ???!!!...

Limbo (USA-99)

 Lukemattomissa kauhuelokuvissa näyttelevä Tina Krause aloitti elokuvauransa ensin kauhuohjaajana (toistaiseksi tämä yksi) jo muutamaa vuotta ennen kauhunäyttelijäuraa.

Luulin tätä ensin feministiseksi kauhupaukuksi, mutta tämä epäonnistunut ja onnistunut avantgardekauhuilu osoittaa että kaikki sukupuolet ovat paskaa. Yllättävän toimivaa tavaraa.

Franky and His Pals (USA-90)

Halpishörhöilykauhukomedioiden vakiokamaa ovat metsissä vaeltavat zombi tai friikki ja/tai hassuvaatelaumat. Repaleiset mielet, repaleiset miehet ja naiset, repaleiset vaatteet. Ne ovat joskus yllättävänkin oivallisia, keskiverto-oivallisia tai täysin katselukelvottomia. Tämä Frankeyly on `vankkaa` keskivertoa, siis sellaista jossa osa on oikeinkin oivallista tavaraa, osa katselukelvotonta.

Lauma hirviöitä (mm Frankenstein [Franky], Dracula [Drak], Ihmissusi [Wolfie], Muumio) on jäänyt vuosiksi(?) lumivyöryansaan luolaan. Ja nyt koittaa vapaus. Tämä hahmohirviökatraan yhteisvankeus on sitä oivallista käsikirjoitusta ja osin toteutusta. Mutta chili-papusyöntipiereskelykulkemiset räsyvaatteissa ovat taas sitä toisteisinta, tyypillisintä ja vaivaannuttavinta paskaa (vaikkakin chililieskapierut vapauttavat heidät luolasta ja löytävät aarteen luo, tämä on myös aarteenetsimiselokuva, voi kuinka "monipuolista"!), samoin hirviölaumaan `liitettävä` runkkarinaijjahahmo (no, "hirviötä" hänessä on  kyttyräselkä.) Tämän porukan kaikenlaiset törmäitäilyt (mm aerobictunneille, bikinikisoihin, bändinperustamisiin, rasittaviin, typeriin homoseksuaali [tää tyypillisistä tyypillisin, viiksimies balettitrikoissa ja hörhelöhameessa]-ja impotenttivitseihin) ovat välillä ok, välillä ei. Useimmiten ei. Tämä yrittää olla seksikomedia, mutta ei uskalla näyttää mitään, vain vaisusti vitsailee, kiltisti kiertelee aiheen ympärillä. Kauhukomedia, yleensäkään kauhuelokuva tämä on vielä vähemmän. En ihmettele yhtään, ettei tätä ole ennen julkaistu. Pidän tästä elokuvasta koko ajan vähemmän, vihaan tätä koko ajan enemmän. Inho ja viha (no joo, inho ja viha, enemmänkin totaalinen tylsistyminen tämän äärellä) lisääntyy koko tämän kirjoittamisenkin ajan, kun näitä kohtauksia, tätä kokonaisuutta käyn läpi, listaan, ruodin. 

Räsypekkaporukan takia tästä tulee vähän mieleen vuoden-85 USA-straight to shiteo-sotku Evil in The Woods, mutta siinä sentään keskityttiin goreen, kauhuun, goreen, tässä ei keskitytä mihinkään.

Leave Her to Heaven - Minun on kosto (USA-45) `Maanista melodraamaa`.

 "I`l never let you go! Never! Never! Never!" "Mustasukkaisuus on synneistä pahin." Suuri sekonoir 40-luvulta. Ja vielä väreissä! Monet noirithan ovat mustavalkoisia, tummanpuhuvia, mutta kyllä värinoirkin voi olla hyvinkin tummanpuhuva. Varsinkin kun maanisen, mielipuolisen mustasukkainen nainen (Gene Tierney) mellastaa, tappaa, tuhoaa. Uhrina mm Cornel Wilde. Mukana myös esim Vincent Price, uhrina hänkin. Vaikka yrittääkin uhriutta estää, kätkeä, pestä, poistaa valtavalla oikeussalimesoamisella. Ja uhreina moni muukin. Hän, nainen itsekin. Hän varsinkin.

Sandpiper - Kuuma ranta (USA-65)

 Elizabeth Taylor on kuvataiteilijatar joka on lapsensa kanssa(?) muodostanut muka ainoa lajissaan- ainutlaatuisen yhteisön, `Naturalistit` joka `huutaa` mm että koulut ovat pahaksi pojalle, `aateliselle, jalosukuiselle, ylhäiselle raakalaiselle`. (Kuvailut eivät äidin.) Ja Äiti(!) on opettanut pojalle, että ainostaan ihminen tappaa huvikseen, joten poika tappaa eläimiä huvikseen. Eikä äiti vastusta. Joten, kummasti parivaljakko muuttaa Papin, Opettajan (Richard Burton, kukapa muukaan) ranta"valtioon". Sanansa, usemmankin, on myös sanottavana "kolmas pyörä"-"sihteerillä"-vaimolla!! (Eva Marie Saint. Hänellä kyllä hyvä, sopiva nimi `uskonnolliseen`elokuvaan!!)

Kohtalaisesti aivoja ruokkivaa, ruotivaa mietiskelymateriaalia, suhdesotkuja, uskonnollisuutta. Ei ihan `ordinary piece of cake`, sillä se miettii mikä on `piece of fake` ja onko mahdollista saavuttaa `peace of cake and fake and take it to the beach or mountain. Or anywhere.`

Perusmietiskelyä. Ja sen yli.  Toimii. Charles Bronson Ateisti-Kuvanveristäjänä,, toimii. Robert Webber, toimii.

Toimii. Vincente Minnellin ohjaus. Hidastempoisuus vähän rasittaa, mutta sekin sopii, toimii `uskonnolliseen` `kaavaan`.

Pervertissima (Belgia-72)

 Laura Gemserin esittämän naistoimittajan tyylinen neitsyt(!?)neititoimittaja (Maele Pertuzo) lähtee tutustumaan `Kaupungin seksiviidakkoon` (Stripparina, prostituoituna [vanha mahamies puetuttaa hänet ja itsensä hääasuihin ja vaatii naisen raiskaamaan hänet vaatteet päällä! `"Hän on ihastuttavan kömpelö!"], "osallistuu" hippi`orgioihin`katsomalla kaapin avaimenrei`ästä, osallistuu lesbo`löylyihin` `kiviluola`kylpylässä, osallistuu avantgardeseksuaaliseen-runolliseen-musikilliseen miitinkiin ja lopuksi osallistuu valepotilaana Tohtori Vilardin (Albert Simono) mielisairaalapaljastuksiin. Yksi potilaista lapsi!.)  "Kuinka kirjoitan, äänitän ja kuvaan yhtä aikaa?" Paras kohtaus on Club Safarin `riittitanssit`.

Mukamondoilun 1}, ja "scifin" (Vilard yrittää luoda maailmanvalloitus-seksirobottirotua [Taas tätä!]) samea, sumea (siis juoneltaan) ja värikäs (siis kuviltaan) sekoitus. Perusoutoa perversiota.

1} Mondothan ovat jo lähtökohtaisesti mukadokumentteja. Mitäs se sitten on kun kutsun sitä jo lähdössä mukamondoksi? Fiktiota. Mondoutta syö sekin, että elokuvan ohjaajan, loistavan (hullun) Jean-Louis van Bellen edellisen `oikeaksi mondoksi` mainittu Forbidden Paris`in näyttelijäkaartia näkyy tässäkin, fiktio-osuuksiksi tehdyissäkin.

Undercover - Kallista Verta (Englanti-43)

 Perushyvää Britti-Ealingtavaraa Jugoslavian vastarintaliikkeestä Toisessa maailmansodassa. Stanley Baker debyyttiroolissaan.

Odette (Englanti-50)

 Anna Neagle on erittäin hyvä naisagenttina Natsi-Ranskassa. Muukin näyttelijäporukka peesaa hyvin; mm Trevor Howard, Peter Ustinov. Toimiva kokonaisuus.

Panic Button - Rynnästyttö ja Huijariagentti (USA-64)

 "Tehdään floppi"-aiheinen, teemainen elokuva on floppi. Sitä ei pelasta näyttelijätkään; mm Maurice Chevalier, Jayne Mansfield, Eleanor Parker; Akim Tamiroff.

"Shortest way to lose money is to investigtate to television pilot." Hei, tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta `satiirilta`, mutta...

...Elokuvan ainoa. paras vitsi on se että italiassa kuvatussa elokuvassa, joka kertoo Italiassa kuvattavasta elokuvasta, sen filmikopion varastaa polkupyörävaras! Neofiktiota? Neokomediaa? ( Ja vieraillaan muka Venetsian [T.V.?]elokuvajuhlilla, jossa Chevalierin Ja Mansfieldin Romeo ja Julia muuttuu, kuinka ollakaan, yllättäen tahattomaksi tragediaksi. Yleensä huonosti näyttelevät näyttelijät esittämässä huonosti näytteleviä näyttelijöitä, "ainakin" "nyt" "tässä" se ei onnistu pätkääkään, vähääkään. Eikä Maurice Chervalier nunnana  valitettavasti ole huumoria. Mutta silti se tästä `komediasta` löytyy. Ja pirun pitkään.)

Karmea, kauhea elokuva. ("Hollywood can wait"...) Karmea.kauhea komedia. Karmea elokuva.

Dreamwood (USA-72) `Valosta Avaruuden, Mullasta Maan`

 Tässä luontolyhärissä, Avaruus ja Luonto-lyhärissä alaston mies, alastomat miehet vaeltavat metsässä nähden välillä alastoman naisen seisovan puussa ilmapallo sylissään, ja heittävän sen..

Vanha partamies istuu naisten vaatteissa meikkauspöydän edessä pellolla ja kynii valkolintua. Saman(?) miehen `suorittamaa` lehdille kusemista, paskantamista, ja `siihen` yhtymistä. Syntyminen. Lopussa kuu rinnassa. Pulputtava musiikki, suriseva sävel. Linnut, sudet..

Yhtä aikaa heikko ja vaikuttava.

Mortuary Blues (Hong Kong-90)

 Helvetin, hiton tylsä, vauhdikas eli vauhdikkaan tylsä paska-ripuli ja persezombikomedia. Aluksi papatetaan pitkään absurdin tylsää läppää joka "johtaa" rasittavaan ja pitkitettyyn paskahuumoriin (lavalla loistavat näyttelijät ja osa yleisöstäkin saavat ripulin-naisnäyttelijät ja pappi(!) muuntavat näytelmäkässäriä synnyttämisen suuntaan, eli he lähtevät pöntölle, ryhmäriu`ulle ja sillalle:) Sitten "kohta" iskevät kuunvalossa, valosta `elävät`, ilmassa vaakkasuorassa, kädet ojossa lentävät persezombit. Ja kun kuu menee varjoon, he jäävät ilmaan heilumaan, huojumaan, roikkumaan. Persezombeiksi heidät tekee se, että kun heitä puristaa perseestä, he alkavat danssaamaan, nytkydanssaamaan `uhrinsa`sylissä.. Maanisen toisteista ja tylsää. Heitä myös yritetään saalistaa vähän härkätaistelutyyliin takeilla. Takeita tämänkään naurattamisesta ei ole, tule. Ja tietenkin "homo"hahmoja, homo"huumoria","vitsejä".  Huoh. Lopun koukku-köysi ja sähkö ja valtava patsasjalkamatsauksessa oikeanlaista otetta, mutta liian myöhään, vähän. Elokuvan Maaginen Miekka ja Zombit-teema upotetaan tylsän toisteisuuden suohon.

Kammottava, karmea, kauhea kliseekimppu. Tylsä, kaoottinen kliseekimppu, tylsän kaoottinen kliseekimppu. Koettelemus.

"Luckily I was pulling at your belt." "It`s not my belt!" /  "I,m a corpse. How can I help you?" Olemalla Hiljaa! Olemalla olematta tässä elokuvassa! Kunpa tämä elokuva olisi olemassa olematta! Tai ainakin näkemättä. Nyt ja Aina!

Dancing with Crime (Englanti-47)

Peiteroolissa-työssä operoiva kokokovagangsteri ampuu pullistelevaa pikku-puoligangsteria, joka raahautuu lapsuuden/vanhan ystävänsä, puhtopoika-taksikuskin (Richard Attenborough) autoon kuolemaan. 1] Tästä alkaa tarina, tärinä. Viimeksi mainittua olisi saanut olla enemmän, liikaa on perässähiivintää, pohdintaa. Mutta perushyvät näyttelijätyöt 2], lokaatiot ja musiikit (=tunnelma) (k)antavat, pelastavat paljon. Mutta kuitenkin sen verran `vähän`, ettei tämä ole enempää kuin peruselokuva, perustavaraa. Joka on sotienjälkeisessä brittigangsterointihalpisaalto-ja pohjaelokuvissa (noireiksi näitä ei voi oikein kaikkia läheskään, useinkaan kutsua) paljon.

1] Sinänsä varsin outoa, että kuski saa olla koko ajan lähes ilman kuulusteluja vapaalla jalalla ja autolla, mutta kai se on niin että kun Brittilad on maitonaamainen puhdas, puhtoinen pulmunen (no vähän naivi naureskelija ja viheltelijä), niin hän todellakin on sitä! Suurkaupungissakin. Uskottavaa on se. (?)

2] (No, mainittua kokovartalogangsteria esittävä laiha heinäseiväs on jäykän, karmean pelokas. [Ei siis kirjoitetussa roolissaan, vään näyttelemisessään. Mutta sekin sujahtaa elokuvan `monipuoliseen` tunnelmaan.])

P.S. On siinä Attenboroughissa parissa tappelussa nopeasti roistoja runnovaa ruutia. Epäuskottavan, liiankin nopeasti runnovaa. Ja loppuammuskelun taustalla näkyy kaupan mainos "Splendid potatoes. All floury." Tämä ehkä avaa, kuvaa elokuvan `linjaa`, vähän sitä sun tätä; En ehkä kutsuisi (kaikkia) jauhoperunoita loistaviksi, enkä tätä elokuvaa loistavaksi gangsterielokuvaksi, mutta kuten näkyy, se herättää ajatuksia, pohdintaa, tekstiä. Ja se ei ole koskaan huono asia,

Bank Holiday (Englanti-37)

 Voi v*ttu mikä juoni! Tai ainakin juonen aloitus. Ja lopetus. Hyi H*lvetti! Miehen raskaana oleva vaimo kuolee synnytykseen, mutta lapsi säästyy. Kun kurttunaama-kusipäämieheltä kysytään haluaako hän nyt heti nähdä vauvan, hän vastaa: "En. En ikinä halua nähdä SITÄ!" (Paksunnos minun.) Mitä Hittoa? Voiko näin edes tehdä?! Lasta ei muuten enää mainitä koko elokuvassa!!! Onko kyseessä karmean huono käsikirjoitus, ihmisvihaa vai rakkaustarina vaikka väkisin? Vai kaikkea näitä? Tämä typeryys vetää varjon koko elokuvan ylle.

Last Hurrah for Chivalry (Hong Kong-79)

 Tämä John Woon (alkuteksteissä John Y. S. Woo) varhaisvääntö on mainio, mehevä, muheva, mättöisä (varsinkin miekkamättöisä) kostokungfuilu. Alkuteksteissä genrelle harvinaista animaatiota.

Mad Fox (Japani-63) `Kaksoisolentoja, kaksosia, keltakukkameriä, kettuja, kosto(j)a`

Siinä suomiotsikossa tämän elokuvan loistokkuus on kiteytettynä. Muinaiskosto ihmiskettujen, kettuihmisten avulla ja ilman. Ja vielä ilman miekkoja sun muita. Loistava, taidokas, taiteellinen, taivaallinen, teatraalinen fantasiapaukku! Ulkokuvauksiakin useasti kuitenkin. Täydellinen Symbioosi! 

New Year`s Evil (USA-80)

Suht outo slasher. Murhaaja(t?) liikkuu televisoitavankin (jopa ympäri Amerikan) Uuden Vuoden juhlinnan liepeillä ja keskiössä. Ohjelmaa, ohjelmia kuvataan, näytetään, tuutataan tosiaan Ympäri Suuren Slashermaan! Jopa mielisairaalassa seurataan lähetystä rokaten syntymäpäivähatut päässä ja huvipuisto- markkina-tivolipillit suussa. Rokaten siksi, että ohjelmassa esiintyy "new wave"-bändejä. (Vahvat lainausmerkit, sillä bändien ja jopa saman bändin ohjelmisto vaihtelee 70-luvun puolivälin glam-popista ["new wavea", ""punkkia"" ainoastaan kapeat aurinkolasit], kaikurautalankahitaiden kautta ihan kivoihin new wave-poppeihin, ja ihan/ihanan noloihin, mutta juhlapäivänä ""punk""bändienkin kai pitää soittaa jokaiselle jotakin. Ainakin Amerikassa.) Tosin välillä vieraillaan valeviiksissä discossa. (Sielläkin joillakin hassut synttärihatut. Vietetäänhän Uuden Vuoden Syntymäpäivää, Lapsenikäisen Amerikan Hommia ja Touhuja.)

Slasherina surkea (paitsi loistava loppu), omituisuutena onnistunut. (Esim aurinkolasit sukkahousupään päällä, tavallista kasettinauhuria kutsutaan `modernin teknologian ihmeeksi`),  Tosin kun selviää, että elokuva on `pappi`slasher ja muuttuu kuvastoltaan jopa `pappi`gialloksi (muuttu myöhemmin `poliisi`slasheriksi, `poliisi`gialloksi), kauhukin sankkenee, synkkenee. Loppujen lopuksi aika helvetin, perkeleen, saatanan kova show! Olisipa alkukin ollut vastaavaa. Isä parka, poika parka, äiti parka, perhe parka...

 .

 

Shining Sex (Italia-Ranska-Belgia-Sveitsi-77)

No, missä Espanja ja Saksa? Olisivat nyt olleet vielä nekin! Severin Films julkaisemassa tämmöisen Jess Francon. Lina Romay taas Himossa ja Tuskassa ja Jess paranormaalina pyörätuoli`okkultistina`, pyörätuoliprovokaattorina, Ohjaajan ominaisuudessa.

Demetrius and The Gladiators eli Gladiaattorit (USA-54)

Kristitty ja `vapaa orja` Demitrius (Victor Mature) joutuu gladiaattorikouluun. (Välillä kyllä Claudiuksen [Barry Jones] vaimon Messalinan [Susan Hayward] syliin, mutta takaisin kouluun kun on kylmä Messalinalle. Tämähän tapahtuu siis Caligulan vallassaoloaikana. Jay Robinson Caligulana on yllättävänkin homomainen [useat KEIsarithan, ja muut minkä maan tahansa muinaishallitsijat, esitetään kökkönäytellen näin, vaikka totuus ei olisi tämä],  lapsellinen, poikamainen, mutta myös julman, liian, hullun terävä, ja varsinkin villi ja HULLU aikansa elokuvaan.)

 Ei kovin massiivinen, spektaakkelimainen, väkimääräinen, liiankin karu. Mature hyvä, samoin Hayward. Samoin Jones. Ja tietty mainittu Robinson. Myös Ernest Borgnine gladiaattoripomona jyllää. Eli ei jää näyttelijöistä kiinni. Lisäksi mm Michael Rennie (Pietari), Anne Bancroft, Richard Egan. Mukana myös uskontokliseiden varovaista "haukuntaa"; "Oliko Jeesus näin pitkä." (kun kristitty nainen ihailee elokuvassa roomalaisten havittelemaa ja kristittyjen kätkemää Kristuksen kuolinviittaa) ja `Kymmenestä Käskystä`; "Kuinka rakastaa naista kuin veljeään?"

Taisteluissa tärinää ja värinää. Nekin lyhyitä, läntiä, mutta Mature mellastaa! Ja Uskoo! Mutta tietenkin Epäilyksen1] (`Sano terveisiä Jeesukselle kun näet hänet`), Himon ja Kilvoituksen kautta.  (Ihan onnistunut kaapukikka.) Eeppistä (mutta ei epistä), Raamatullista. Eeppistä ja Raamatullista!

1] Myös Iikiaikaisen Oikeutetun Epäilyksen (Eilinen, Tämä Päivä ja Tulevaisuus mukaan lukien); `Miksi Jumala antoi ja antaa hänen, hänen ja hänen......kuolla.` Ja antaa vastakin...

Slaves of Love (USA-69)

Alienamazonit saareltaan (saariltaan?) vetävät magneetilla lentokoneen, miehet mukaan "seikkailuun". Naisilla erittäin lyhyet minihameet ja normaalipituiset konepistoolit.

Vähän Jess Francomainen (varsinkin Francon Girl From Rio), mutta Jessin sommitelmat, sommittelut, `taiteellisuudet`, värikkyydet vievät voiton. Tämä on `liian`(?) halpa, suttuinen, tunkkainen, mutta kyllä tässä jotain pientä, vähäistä (minihameet) 60-luku-meininkiä-vipinää-värikkyyttä on.

Nightbeast (USA-82)

 Ylivoimaisesti paras Don Dohlerin avaruushirviöleffoista, ja ehkä myös paras avaruushirviö (no, Alien Factorin joulukuusenjalkahirviö pistää kampoihin) ja ylivoimaisesti niistä goreisin.

Niin, se hirviö! Hän on foliohaalariin pukeutunut perinteinen pitkäturpa-monivinohammasrivistöinen alieeni jolla on laserpyssy ja se osaa käyttää sitä! Laserefektit ovat mainioita lelu/`tosi`scifistisiä punavalosuoria jotka kadottavat autot ja ihmiset. Ja vaikka monsteri mellastaa, kadottaa ja tappaa porukkaa, niin suurin ongelma paikan pomolle, havaijipaita-uimahousu-viiksimiehelle on uima-allasbileiden peruuttaminen!

Hyvää, `kekseliästä` roskaa: Tohtori kulkee metsässä valkotakki päällään, parimetrinen, pieni pyllymäkipudotus tekee viiltohaavan (ilmeisesti viiltävä ilma?) maatakoskemattoman polven yläpuolelle(!), paikkakunnan ainoa (moottoripyörä)pahis on Russ Tamblynin näköinen.

Gore on aikamoista ainakin tosiaan verrattuna Herran muihin avaruuskökköilyihin. Onko Otus vähän kannibaalikin, no ainakin suolirevittelijä, pyörittelijä ("His hands tear through flesh and bone!"). Ja loistava kökkölauma näyttelijöinä (päähenkilöitäkin kuolee, ja uudet tilalle),  joten siltäkin osa-alueelta meininki ja toteutus tanassa, tapissa.

Louhii, rouhii aivokuorta kuin kiimainen kaivinkone.

Blood Massacre (USA-91)

 Camppisten, hienojen, trashisten, sanoinko jo hienojen, avaruushirviöelokuvien erikoismies Don Dohler yllättää synkällä splattergorekauhistelulla.

Rosvojoukko, "kolme miestä, yksi nainen" ("That`s four people" sanoo ohiajava nenä-ääninen punaniskapönttö poliisille) kidnappaa syrjäseututalon perheen. Mutta he tulivatkin kauhujen kannibaalitaloon! Ja ei kai vain kuolemattomien kauhutaloon?! No, ei kai nyt sentään, kun rosvosakin johtajaksi muodostuu Vietnamveteraani `Rizzo` joka hekumoi lopputaistelun tuoksinassa `Just like `Nam! Mutta olivatko kannibaalit sittenkin avaruudesta?

Jämäkkä, kuvaava nimi. Onnistunut sleaze-sotku-sotta-suttukauhistelu.

Ghost Story (Hong Kong-79)

Kolme kiimaista naisnoita`nuorukais`siskosta ("You are worst than ghosts!")  pitää majataloa muinaisuudessa (paikan pomo kadonnut, ei kuulemma enää palaa) ja johdattaa mm sotilasporukan seksiin ja tuhoon (paitsi pomon) tiputtamalla verta mykyihin. Paljasta pintaa pajon, pirusti jopa, backit ja frontalit.. Naiset myös kuljettavat alasti sonneja, lehmiä liekassa..

Kohta siirrytäänkin muutamat sukuvuodet eteenpäin, puhutaan `nainen lehmänä inkarnaatiosta` ja paljaspintailu jatkuu..  No, lopussa vähän sumuista sydängorea ja kökköefektistä lopputaistoa, mutta eivät ne tätä kauhuksi käännä. Katsottava kuitenkin, katsottavaa riittää.

Shaw Brothersien seksilaitaa. Niin paljon sitä, että aaveet ja noidat ovat liioittelua. `Sex story`.

`Very naked, strange.``"Very strange, naked."  "Time for bed! Know what time is it now? It`s midnight!"

Terror Night aka Bloody Movie (USA-87)

Bloody Movie, siinäpä nimi!! Elokuvat joissa vanhat Hollywood-kauhustarat kulkevat kostonkierretiellä eivät jostain syystä ole minua puhutelleet. Ehkä niissä on liikaa jotain harmaanvärikästä, savuista, sumuista, utuista glamourpatinaa. Mutta tämä jossa vanha seikkailustara (gangsterista merirosvoon, ritarista viidakkomieheen) tekee tämmöistä paranee loppua kohden. Tosi ihan loppu vähän lässähdys.

Suht goreinen (esim kapteeni koukku-gorea) ja paljon vanhoja b-tähtiä; John Ireland, Cameron Mitchell, Aldo Ray. Ireland on tämä tähti, mutta Ray ja Mitchell vain vilahtavat. Uudemmista b-staroista Michelle Bauer ei vain vilahda, vaan vilauttaa, back ja full frontalit. Muutenkin hän loistaa. Näkymättömin ja oudoin tekijä (en nähnyt hänen nimeään alku enkä lopputeksteissä) on toinen ohjaaja Andre de Toth.

Night Terror (USA-89)

"You are gonna sleep a long, long time..." Mies näkee sairaalavuoteessa painajaisia, nämä `unet` muodostavat tämän kauhuantologian segmentit. (Välillä sementit, sillä niin liikkumattoman jämäkkiä ja peruspohjaisia ne välillä ovat).

Johdatusuni on ok; "Näin painajaiseni aina alkavat."; Pukumies menee hissiin, se vie "kylmälle ja pimeälle hautausmaalle" (kumpikaan määritelmä ei pidä paikkaansa), sieltä hän saapuu leikkauspotilaan asussa välillä sairaalaan, välillä metsään (lääkärikin on metsässä) ja "lopuksi" sairaalan saatananpalvontahuoneeseen.

Vai onko miimeksi mainittu jo ensimmäistä varsinaista segmenttiä? Se kertoo ilkeästä ja niljakkaasta naistenmiehestä (irstashiuksinen- ja viiksinen, kusipää töissä, pikkuhousut auton vaihdetangossa,) jonka kaikkialle ilmestyvä nainen kutsuu juhliin... Lyhyydestään huolimatta hidastempoinen ja löysäloppuinen. Pikkuisen paljaspintainen. No on lopussa pikkuisen otetta, mutta se olisi saanut olla jämäkämpi.

Toisessa kusipäätuomarille ilmestyy sirkus-tivolitirehtööri, ja tuomari menee yöllä (tietenkin) hyättyyn huvipuistoon, tyhjään tivoliin... Vielä arvattavampi lopetus kuin ensimmäisessä.

Kolmas: Nukkekaupan pehmolelupomon tappo laittaa pehmikset (harlekiini, leijona, laulava nellekarhu) katugangstereiden kostorulettiin. Segmenteistä selvästi jämäkin ja paras.

Lopuksi vielä alku-loppujatkumo, selitys, toisto. Varsinkin viimeksi mainittu. Tylsä sellainen. Mutta lähtökohtaisesti ja päällisin puolin elokuva oikeastaan on ok, onnistunut, mutta eräänlainen koko ajan päällä oleva jarruttava junnaus, tai junnaavat jarrutukset (kauhukliseisesti ilmestyvät hahmot, joita eivät näe kuin päähenkilöt, uniennäkijä joka segmentissä sivustaseuraajana). Näitä on ehkä varmaankin ajateltu johdattavina, kantavina elementteinä ja teemoina, minä koin ne pudottavina, upottavina. Mutta silti katsoin tämän kärsimättä, nauttienkin välillä. Pohjatyö oli tehty hyvin, mutta sitten alkoi korttitalo kaatua. Eiku päinvastoin. Kuten sanoin, sementti oli liiankin kovaa. Ei hengitä, ei ilmaa välissä. Ehkä täydellinen luhistuminen, löysäbetonisuus, romahdus olisi hykerryttänyt, hymyilyttänyt yhden katselukerran, mutta ei enempää. Kyllä mä palaan tämän pariin. Tässä on hyvääkin. (Esim kolmas segmentti kokonaan hyvä, kaikissa hyvä kuvanlaatu ja jokseenkin hyvä näyttelijätyö.)

Zert - The Joke (Tsekkoslovakia-69)

`Oletko onnellinen?`"Oletko optimisti?" "Mitä ajattelet optimistista?" ´Optimisti on oopiumia ihmisille, kansalle, ihmiskunnalle.´ "Jopa nihilistit ovat onnellisia, he nauravat kärsimykselle."

Onnistuneehko `satiiri` siitä kuinka ja kun kavereista tulee nollasilmäisiä idiootti"intellektuelleja" ja siitä kuinka politiikka (mikä tahansa kirj huom) ja seksi eivät natsaa koskaan ja siitä kuinka kostajasta tulee lähes samaa sotilas- ja politiikkapaskaa kuin kostettavista. (Jos ei ole jo.) Ja varsinkin siitä, että kaikki huijaavat, `jekuttavat` toisiaan. Pilaavat. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kusipäät olisi pesty kusesta ja paskiaiset puhdistettu paskasta. Sitä ei peitä elokuvan loppusatiiri-"seesteisyys"-sekaannus-sotku eikä loppulause "It wasn`t you I want to beat up."

Czechmate - in Search of Jiri Menzel (Intia-2018)

"It will be a long, long, long film. Yes?" Kyllä. Sairaan pitkä. Olin tietääkseni katsonut tanakan tukun tsekkiläisiä 60-luvun `vapautus-v*ttuiluelokuvia` mutta tämä (onneksi) tajuttoman pitkä dokumentti osoitti että olen aivan alkupolkualkutaipaleamatööri.

Elokuva on tosiaan tolkuttoman pitkä (ei `mahdu` blurayn yhdelle puolelle), mutta siitä huolimatta, tai varsinkin siitä johtuen ihan mahdottoman mielenkiintoinen. Kuten elokuvan nimikin sanoo, niin keskitytään paljon Jiri Menzeliin, mutta paljon, paljon, paljon muita ohjaajia ja elokuvia `vyörytetään` päälle, eikä genren kritiikkiäkään unohdeta. Ja Prahan kevät ja sen mainingit käsitellään toisella blurayllä, elokuvan toisessa osassa. (If you shoot this film, we might allow you to shoot something better as well.")

Tyrmäävän, törkeän pitkä elokuva ja juuri siksi monipuolinen!

Ihana dokumentti!

British Sounds (Englanti-70)

Alkuteksteissä lukee British images soumds, mutta images on tussitettu yli.

Alastomia autoja ja naisia. 1] Alussa kuvataan pitkään liukuhihnakameralla kun autonrakentajatyöläiset työskentelevät liukuhihnalla ja kettoja puhuu päälle kapitalismihaukuntaa ja kommunismikehuntaa. Ihan onnistunut idea, mutta puhe tietenkin välillä totta, välillä valhetta. Välillä liioittelua, välillä tietämättömyyttä. Tämän jälkeen siirrytään alastoman kauniin nuoren naisen kuvaamiseen ja päälle puhutaan politiikkaa ja riistoa. Yksi lause onkin `Naisen riisto`, mutta ohjaajapari Jean-Luc Godard ja Jean-Pierre Gorin sortuvat tähän itsekin; Alaston nainen koko ajan katseen kohteena. Konkreettisesti. Parivaljakko olisi voinut käyttää pelkkää tekstiä blankolla, väritaustalla. Lopuksi stand-in- keskusteluja.

Ei ihan onnistunut ajatus, rytmitys, tykitys. Eli ei onnistunut toteutus.

1] Eli ei kaukana automainoksista, vaikka paasaus onkin päällä. Godard on monessa elokuvassaan, monesti vaahdonnut `imagesien` perään, no tässä tussitetaan tilanteen mukaan se, ne pois. Onnistumatta. Elokuva on aina `imageseja`. "Valitettavasti"?

Prime of Life (Tsekkoslovakia-67)

Itsekseen, itselleen, kotonaan, studiossaan, talossaan peformansseja (ajaa polkupyörällä kerrostalon portaita alas, kylpyammeeseen kaikenlaista kamaa) tekevä taiteilijamies on kahden naisen, ja ainakin toinen naisista kahden miehen loukussa.

Sopivan, säntillisen surrealistinen tekele. Parempi kuin (vaikkakin jumiutuu puolenvälin jälkeen) kuin ohjaaja Juraj Jakubiskon  seuraava elokuva Birds, Orphans and Fools, joka on liian postapokalyptinen, sotkuisen surrealistinen. Vaikkakin kaaoksen kuvaus.

Miehen ja naisen Godardmainen kaupunkijuoskentelu, krusifiksi kerrostalon rapussa, mallinuken käsi kumppanin viereen herätessä-hassuttelu.

Vladimir and Rosa (Ranska-Länsi-Saksa-71)

Jean-Luc Godardin ja Jean-Pierre Gorinin julma kollaasidraama, kollaasi"komedia" Chigacon kahdeksikosta.

Välillä terävää, välillä hutiampuvaa, hutiloivaa kasaamista. Gorin ja poliisiksi pukeutunut Godard sanovat sieg heil Amerikalle, Ranskalle, Neuvostoliitolle, Israelille. Onko tämä esim poliisihahmon vai Godard-Gorinin mielipide? Huomionarvoista se, että Kiinaa ei mainita. (Maolaisuus jylläsi.) Omalaatuisimmat kohtaukset ovat haastattelut, joissa Godard karpomikki kädessään (nutta ei sentään karpokarvalakki päässään, vaan pipo) tekee haastattelua tenniskentällä (välillä verkon yli, valillä samalla kenttäpuoliskolla), nelipelin ollessa käynnissä. Monimielisiä kohtauksia; Katseleeko, kuunteleeko haastattelua, vai peliä, vai molempia. Osuuko pallo parivaljakkoon? Osuuko ajatus katsojiin? Tennsiskenttäteema jatkuu myös toisesssa kohtausjatkumossa; Oikeudenkäynnin katsojat kääntelevät päitään kuin tenniksen pallorallia seuraten. Itse oikeudenkäynnissä tuomari (elokuvassa nimeltään Adolf Himmler) huonohampaisena huutaa älyttömyyksiään tai kirjoittelee mm naisten nimiä pornolehteen.

`What state you live?` "State of mind."

Tuareg - The Desert Warrior - Aavikkosoturi (Italia-Espanja-84)

Tylsähkö aavikkoaskellus kautta taisteluripottelu. ""Desert never change. It`s always the same."

Tuareegs terveeks?

Nightmares (USA-82)

En ole millään muotoa episodikauhisteluiden fani, mutta tääsä pari osaa nousi ylitse toisten.

Ekassa massamurhaaja pakenee mielisairaalasta (onpa uutta ja uniikkia!) Tylsä tylsällä `pahis pahiksen takana`-tylsyydellä,tyypillisyydellä.
Toka: Vihaan kaikenlaista pelaamista, joten kauhukertomus pelihimosta on  boringia paskaa.
Kolmas: Tanakka ja tehokas uskonsa menettäneen papin (Lance Henriksen) autoaaviikkovaelluksella, jossa musta (ikkunatkin, ja wunderbaumina risti väärinpäin) muskeliauto metsästää miestä. Onko tankissa vihkivettä?
Nelkku: Ihan tehokas ja toimiva kauhistelu meille rottakammoisille. Massivinen muinainen pahisrotta ottaa haltuunsa perheen ja talon. Lopun päällefilmattu, isonnettu `rottapehmo` kautta ihan isonnettu oikeakin antaa eväitä meille campkökkö- että kauhufaneille. Pehmoleluja purraan elokuvassa muutenkin. (Paitsi hiiripehmoa.) `Daddy, where she`s going next?`

Hyvä nimi. Spoileri: Mikään ei osoittaudu painajaiseksi. Hyvä. Vai hyvä?

Vampire Doll (Japani-70)

Nukke haudassa. Erittäin, äärimmäisen (lue liian) hidastempoinen vampirointi, joka jankkaa mennessä ja tullessa. Ei tunnelmallinen myöskään yhtään, vaan päinvastoin. Vältä.

Hypnoosivampirointi, vampyyrihypnotisointi toimii vähän, mutta sekin todella vähän.

Mitätön. Valju. Unohdettava.

Le vent d`est - Wind from The East - Itätuuli (Ranska-70)

"Forgive me for disturbing your class struggle. I know it is important, but which way leads to political cinema?"

No, tämä Jean-Luc Godardin ja Jean-Pierre Gorinin historiaa elokuvittava, havainnollistava,, kenittävä, keksivä, muokkaava, rekonstroiva, valehteleva, yhdeltä aatteelta ja ajalta katsova  (itse)ironinen, puu- ja yksisilmäinen  on erään aatteen ja ajan sekava, mutta mielenkiintoinen muodostelma.

Elokuva vasemmistowesternin tekemisestä ja "valmiista" "elokuvasta". "Ironian" (jälki`viisaasti`) kentät, levyt, painot niin murskaavia, että jo elokuvan alussa tietää, että ei tämä ironiaa ole, vaan vahvasti vakavaa.

Mielenkiintoinen, mutta yksiaatteinen, silmäinen kollaasi, potpuri osallistuvan, taistelevan elokuvan historiasta ja sen, elokuvanteon aikaisten sönkötysten ja syvällisyyksienkien, totuuksien yhteisvoimasta.

Sirppi ja vasara goreuhkaa, "Yliiopistot ovat aikuisten lasrtentarhoja", "Minä opin vielä
Itsekritiikkiä."

Välillä toimiva ajatusrykelmä, välillä ajatusaivastus, ajatusnyljentä, syljentä, ajatusssyljentä, ajatuskusenta, paskonta, pierentä, ajatusyrjöntä. Monipuolinen. Pidin.

Terveisin: Jälkiviisas. Järkiviisas tuskin, siinä on kaksi toisensa kumoavaa kehuntaa peräkkäin.

Kielletty kirja (Suomi-65)

Hannu  ja Salaman jumalanpilkka kautta kirjaoikeudenkäyntiin salaman(sic)nopeasti ja nuorella radikaaliryhmällä (pääosassa kirjailijana Ylioppilaslehden Johnnie Walker Pekka Haukinen, elokuvan tekstikirjailijana Markku Lahtela) ottanut Maunu Kurkvaaran elokuva omaa hyvää ja huonoa. Mielestäni keskiajan noitavaino-oikeudenkäynnin ja tämän kirjaoikeudenkäynnin rinnastaminen on toimiva (samat näyttelijät tuomareina, kirjureina molemmissa), mutta jonkinlaisen valtioillisen (?valtiollisien?) `vakoilutoimiston` elektronisine kidutuskellareineen on täysin typerä.

Haukinen ei ole näyttelijä, ja sen huomaa; jäykkää,, kankeaa huitomista, viuhtomista.P.S. Vilahtaapa elokuvassa kadulla kainalosauvoissa legendaarinen elokuvakriitikko Pertti "Lumis" Lumirae.

The Occultist (USA-88)

Full Moon-yhtiön roskatuotantoa, eli ei siis kovin vakavaa, vakavasti otettavaa okkultointia. Eikä sitä nyt ole valtavasti, mutta onpa kiva, mehevä roskamauste roskaelokuvassa. Ihan ok sellaisessa.
Sen lisäksi, sen sijaan, sitä enemmän ajan roskaelokuvien suosikkiteemaa cyborgoilua. Ja poliittista murhaa ja sen suojelua, kohteen siis, suojelua.
Veitsi joka ampuu teränsä, sormet jotka ampuvat (kynsiä?), säteitä, koiranhaukunnanääninen ovikello. Siinä kova kolmikko.

The Astrologer (USA-75)

James (alkuteksteissä Jim) Glickenhausen esikoiselokuva!

"You can`t catch me! You can`t catch me!" Juoni: `Jeesuksen` (tai `Jeesuksettaren`, vai Neitsyt Marian, mihin se Josef aina unohdetaan?) Toinen Tuleminen on käsillä. 
 
Syntymäpäivät ovat tärkeitä tässä tiede-trash-uskokoon ken tahtoo-joka puolelle tuuttailuissa (niinkuin näissä usein), varsinkin Neitsyt Marian syntymäpäivä ja vuosi. Sen ajankohtaa tutkitaan, ja kohta se tiedetään. Tunnilleen. Ja elokuvan Aviomies Abigail Abernel on se The Astrologer ja Aviovaimo (joka on neitsyt[! Vai onko?], eikä tällä nyt viitata horoskooppimerkkiin, vaikka horoskoopisto on vahvasti mukana elokuvan nimeä, miestä myöten) on syntynyt sinä, tänä nimenomaisena päivänä, eikä tiedä siitä mitään, kuten ei myöskään Aviomiehen suunnitelmista hänen suhteensa, varalleen.. Saman aikaan Intiassa Messias on vangittuna, ja raakuuksia tapahtuu.. Puhutaan myös videokameramateriaalin syöttämisestä suoraan aivoihin. Esim yöllä pahiksen (tai hyviksen) nukkuessa plugi päähän.

Elokuvan kummakämmejä: Mies ei ole kertonut Vaimolleen, ettei ole enää `high school teacher`, kuten Vaimo elokuvan alussa kertoo ennustajalle `työhaastattelumaisessa` sessiossa, vaan on Vaimon tietämättä ilmeisesti opetettavan aineensa (hörhöily) ansiosta Valtion (vai minkä lienee) salaisissa tehtävissä. Toisaalta mies väittää että vaimo luulee hänen olevan joku jonkun `Energiatutkimuksen kehittämishallinon` konsultti. Tästä, näistä huolimatta vaimo ei ihmettele, että opettaja/peruskonsulttimies haetaan työmatkalle helikopterilla. Elokuvan pääkumma, mutta tietenkin juonen kannalta tärkeä on tietenkin se ettei vaimo loppujen lopuksi ihmettele miksei mies ole harrastanut hänen kanssaan seksiä ennen naimisiinmenoa, hääyönä eikä sen jälkeen...

En tiedä ovatko nämä kummallisuudet mokia vai katsojan lisäharhautuskeinoja, mutta ne kyllä KUMMA KYLLÄ oikeastaan toimivat elokuvan eduksi.

"Jotkut sanovat että mahdollisuus ydinvoimaonnettomuuteen, joka tappaa kymmeniätuhansia ihmisiä on sama kuin täyteen ahdettu 747 putoaa Los Angelesin Coliseumille Super Bowlin aikana." - "Kumma, nyt minulla on oma tietokone, jolla on pääsy mihin tahansa laitteeseen, laitteistoon minä haluan ja valtava suihkulentokone lennättää sitä kaikkialla." - "Tiedätkö mitkä Albert Einsteinin viimeiset sanat olivat?" "En." Jos voisin elää elämäni uudestaan olisin puuseppä tai putkimies."

P.S. Elokuvassa ollaan usein Virginiassa, Vaimon Syntymäpaikassa ja aina kun tietokonekirjoitusraksutus nakuttaa paikan nimen ruudulle, niin se joka kerta se näyttää ensin sanalta Vagina! Syntymätodistus vai freudilainen silmälipsahdus?

Hu-Man (Ranska-75)

Tässä kontaktissa pitää perehtyä, tukeutua, tunkeutua, turvautua vain kuvavirtaan (ja tässä virtaa usein; merivesi virtaa, hörhöily, kummallisuus antaa virtaa), koska puhe pääosin ranskaksi.

Elokuvan alussa mies makaa täristen tyhjällä torilla. Sitten näytetään pitkätukksinen Terrence Stamp. (Jälkimmäinen kauheampi, yllättävämpi, varsinkin kun hiukset ovat auki.) Sitten näytetään rauhallisella tykityksellä Stamp tai chi-asuisena tai chi-puistojumppajana, moottoripyörämiehenä..

Tv-seuranta-vaikutus-valvontascifailu: Tv-ruutuarmeija seuraa kun Stamp juoksee aavikolla, merenrannalla valkoisessa puvussaan. Illalla kuvaus ja varsininkin valoryhmä käy etsimässä hänet makaamasta jommasta kummasta.Kummasta onkin kyse. Elokuva on outo. Horhö, outo, mielenkiintoinen. Myöhemmin hän vaeltaa mustassa puvussa jääkentillä.. Tämä onkin vaellus. Ihmisen, miehen, mielen vaellus. Elokuvallista ambienttia. Maailmanloppumeditaatiota.

The Caller (USA-87)

Elokuvan alussa naisen valokuva makaa metsässä ja kirves kohoaa ja vilahtaa.. Sitten nainen (Madolyn Smith) saapuu bensa-asemalle, jolla ei ole ketään, mutta bensat hän saa ja jättää rahat bensa-automaatin päälle. Koko ajan häntä seuraa joku mies (Malcolm McDowell), aina naisen metsälukaalille ja sinne sisään...

Alkaa pomppuisa hiiri ja kissa-leikki laskuinen ja nousuineen.

Epäonnistuneen pomppuisa, pomppuisan epäonnistunut elokuahybridi kauhu- ja varsinkin lopun scifikulmalla. Mikä mies? Missä on naisen lapsi, aviomies, miesystävä? Mitä on hatturasiassa? Miksi niin paljon nukkeja?; Raajairroitettu nukke auton hansikaslokerosssa. Hirtetty nukke komerossa? Tungettu liikaa. Yritetty liikaa. Scifistis-realistinen lopetus kuin toisesta, paremmasta elokuvasta.

Pandemonium - Huutosakki hupenee (USA-82)

1963 joku Maaginen Mustahanska nappaa Collegen kaapista (ovessa lukee Varoitus! Keihäs!) Maagisen Keihään jonka sinkoaa käytävän, käytävien läpi Jenkkifutiskentälle, jossa Cheerleaderit kulkevat toisissaan kiinni olevassa jonossa, keihästäen, varrastaen nämä. He ovatkin kohta makaamassa samoilla paareilla. Yhä keihästettyinä.

Tästä alusta huolimatta, tai siitä johtuen tämä kauhukomedia on kauhean huono, sillä sitten siirrytään johonkin aikaan, jossa pidetään kaikkien (paitsi Cheerleaderien) pelkäämä Pahamaineinen Cheerleaderleiri. (Mukana myös miehiä.) Ja murhat jatkuvat. Jos olisikin keskitytty tähän, mutta "keskitytään" erilaisten, toisiinsa(mihinkään)liittymättömien ja kamalien "vitsien" (salkku täynnä lyijykyniä, kotona kuvattavat, pidettävät missikilpailut [isä juontajana, aikuistyttö kruunattaavana, no tässä on vähän hyvää americana-v*ttuilua]), yksi saapuu Cheerleaderleirille Presidentin autosta) ja jatkuvien väkinäisten naamanvääntelyiden ja irvistelyjen potpuria. Mikään ei liity mihinkään.

Typeriä nopeutuksia. Väkinäistä vääntelyä ja irvistelyä. Erittäin epähauska, erittäin epäonnistunut, erittäin huono, erittäin surkea.

Judge Reinhold vilahtaa.

An Autumn Tale (Ranska-98)

Huoh ja voi ei, taas yksi sadoista, tuhansista ranskalaisista viinitilaelokuvista! Mutta ei paljoakaan pelehditä pelloilla ja pensaissa, vaan vaikka kirjakaupassa, kirjoissa (no tietenkin kun Rohmer kyseessä). Ja ne ihmissuhdesotkut!. Nainen rakastuu miesystänsä äitiin, nainen haluaa saada ex-miesystävänsä rakastumaan miesystävänsä äitiin ja toisinpäin, nainen käy (toisen tietämättä) treffeillä saadakseen treffikumppaninsa rakastumaan tietämättömään...  Kuin Kauniista ja Rohkeista, mutta elegantisti, vauhdikkaasti. Absurdin elegantisti. kaikille käy hyvin. Eric Rohmerin elokuva, elokuvaurakin melkein päättyy syksyn lauhkeuteen, lempeyteen, lämpöön. Ei taaskaan myrskyyn. Hyvä näin.

A Summer`s Tale (Ranska-96)

No nyt nämä Rohmerin vuodenaikaballadit alkoivat etenemään sekä vuodenaika, että vuosijärjestyksessä; Muusikkomies, merimieslaulujen tuntija, tutkija ja tekijäkin joutuu kolmen naisen loukkuun (naiset myös omilla tahoillaan omissa erinumeroisissa loukuissaan) rantalomallaan.

Merimiesballadien tahtiin hiljalleen vellova kaunis, iloinen ja surullinen tarina. Ei myrskyisä, mutta melankolinen.

A Tale of Springtime (Ranska-89)

Eric Rohmerin ensimmäisessä vuodenaikaelokuvassa varakas(?sukuinen?) opettajatar tutustuu tylsäbileissä rikassukuiseen nuoreen naiseen. Opettaja on "asunnoton"; Omassa asunnossa vierailee serkku, poikaystävän asunnossa ei poikaystävä paikalla. Nuori nainen saa hänet yöksi, viikonlopuksi asuntoonsa. Tai siis isänsä asuntoon, jossa isä ei koskaan käy (paitsi että käy, melkein heti ja ainakin tästä lähtien suht usein) koska hänellä ja naisystävällään on asunto. Nuorinaisella on poikaystävä, he näkevät harvoin. `Isän naisystävä on tyttärensä ikäinen, tytön miesystävä isän ikäinen`, sanoo tytär. Ihan näin ei ole.
No mutta miten on sitten?  Onko naisten välille syntymässä rakkaus? Haluaako tytär opettajattaren isänsä naiseksi vihaamansa naisystävän tilalle? Miten kadonnut kaulakoru liittyy tapsuksiin? Viimeksi mainittu tuo toimivan hölmöä, lempeää, toimivan turhaa "dekkaritouhua" taustalle, mutta kyllä tämä enimmäkseen onnistunut keskusteluelokuva on. Jota tämä kornikin kaulakorukeissi yhtä aikaa fantasioi sekä maanläheistää, pehmentää, surkuhupaistaa.

A Winter`s Tale (Ranska-92)

Aloin katsomaan Eric Rohmerin vuodenaika-`fourologiaa` vuodenalku, en tekovuosijärjestyksessä.

Nainen muuttuu suhteita vaihtavaksi (ja niihin julmasti kiusoitellen muka palaavaksi) ihmishirviöksi sen jälkeen kun hän "unohtaa"(?!) alkuperäisen miehen, ja lapsensa isän, osoitteen ja sukunimenkin!?

Omasssa, omasta mielestäni karaktäärikritiikki, jossa `tollo` on tollo, `kirjaviisas` kirjaviisas ja `yruttäjä` yrittäjä. Useat kritiikit sanovat tätä fantasiaksi, mutta tragediahan tämä on. No, loppu on täyttä fantasiaa, satua. Mutta ei varmaan jätettyjen mielestä. Erittäin mielenkiintoinen, monitahoinen elokuva. Mistä tietää, voin olla aivan eri mieltä kuin ohjaaja. Tai sitten en. Ei enää voi tarkistaa. Ainakaan ohjaajalta itseltään suoraan.

Fantasiaksi väitettyä tragediaa.

Routine Pleasures (-86)

Godardin `kaverin` Jean-Pierre Gorinin dokumentti yhdistää hyvin pikkutarkat (päämeininki)  Yhdysvaltojen"lelu"-pienoisrautatieharrastajat, `pöytätaiteilijan` Manny Farberin sekä elokuva-arvostelumenneisyyden (Ranskanuusi aalto Amerikassa, Amerikasta-meininkiä). Katkonaisuudessaan sujuvaa elokuvaa, historiaa, tarinaa... Rutiineista kasvaa taide.

P.S. Godarkin vilahtaa yhdessä kuvassa sandaaleineen, sikaareineen. Vai oliko hänellä sikaria, en muista oli niin lyhyt, turha, tyhjä vilahdus. Ainakin minulle, ainakin tälle tarinalle, teokselle. Näille tarinoille, teoksille.

Battle in Outer Space (Japani-59) - Hälytys 1965!

Vähän vahingossakin (vai Avaruussäteen vaikutuksesta, heh?) tuli heti perään katsottua vähän samantapainen. Tää on nyt enemmän sitä Maailmojen sotaa, Avaruussotaa. Maan päällä ja siellä avaruudessa.
Ja kuinka ollakaan, tämäkin alkaa maanvetovoimapoistolla; Avaruuspirulaiset poistattavat rautatiesillalta vetovoimat juuri kun leikkijuna on tulossa sille. Ja muita muutamia vastaavia kauheuksia tapahtuu ympäri maailman. Joten perinteisesti YK koolle. (Taitaa Suomenkin lippu, tai ainakin osa siitä äärimmäisenä kulmassa, nurkassa lihua, vilahtaa.) Ja kun eräs maan johtajaukko joutuu avaruussäteen transporttaamaksi hän katsoo muita maan johtajapoloisia naureskellen, vilkuttaen että siitäs saitte, tänneppä jäätte, pitkää nenää ja ähäkuttia vaan teillekin!...
Tämä `kauheuksia joka puolella maailmaa`-juttu, teema onkin ymmärrettävää kun ohjaajana on Godzillaukko Ishiro Honda. Eli värikästä pienoismallitouhua on luvassa, odotettavissa ja saatavilla...

Hieno, iskevä Suominimi viittaa tietenkin tapahtumavuoteen. Elokuvan "jatko-osaa" Sota Avaruudessa (-77) mainostetaan Suomijulisteessa; 1988 TÄMÄ ON TOTTA

First Men in The Moon (Englanti-64)

Vaikka Maailmojen sodat ja Aikakoneet on luettu, niin tätä H. G. Wellsin kertomusta en ole lukenut. Eli en tiedä onko sekin onnistunut huumorin, seikkailun ja vakava-asioiden värikäs yhdistelmä. Sillä tämä elokuvaversio sitä, niitä on. 1800-luvun lopussa avaruuskuution (ja sillä kuuhun lentävä) ja omalle nimelleen kastaneen `maanvetovoimanpoistomamaalin`, cavoriten keksijä Mr Cavor esiintyy suurimman osan elokuvasta hörhöisesti huutavana ja juoksevana huippukeksijänä. Lisää huumoria riittää esim kun ensin epäuskoisa uhri joutuu vinopäisenä tuolin ja katonrajan väliin juuri cavoritellä maalatussa tuolissa istuessaan Ja avruusaluksessa istutaan köysituoleissa (voivat olla kyllä avuuruusheiluinnoissa paremipjoustoiset. kuin kovat muovituolit, ja mikstäpä sitä sillion muovia. Ennen kuuhun menoa hörhöillään sillä että laitetaan kypärää väärinpäin päähän.) Kaikkein eniten mietin, että löytyyykö kirjasta Mr Cavorin maaseutuolaboratorien ja avaruusalusalustan vartijoina toimivat hanhet!?

Mutta se huumoripuolesta ja huumorista. Elokuvan edettyä mukaan tulee sodanvastaisuutta ja yhteiskunnallisuutta; Kuuorjien karmeat olot, välillä työttömiksi kivetyksineen ja uudelleen orjatöihin "nostatuksineen" ovat kovaa kritiikkiä. Myös loppupuolen kuuflunssa, ja varsinkin se iskee lujaa varsinkin näin korona-aikana. Sitä ei tietääkseni kirjassa ole?

Ei nyt mikään mestariteos tämä versio, mutta mielenkiintoinen seikkailu vakava-asioilla maustettuna. Ja Ray Harryhousenin avaruusorjat ja hirviöt kauhistuttavia, kökköjä, söpöjäkin. Koko kaarti ja kartta Mestarilla taas hyppysissä, käytössä.

La guerre des espions (Belgia-Ranska-72), Lady Kills (Belgia-Ranska-71)

Hullun roskan mestarin Jean-Louis van Bellen (alkuteksteissä, tässä nimellä Henri Boyer) otsikossa ensiksi mainittu on aikamoinen, huikea, hullu, huikean hullu teos; Elokuvan alussa elokuvan tekoon osallistunut sekalainen, sekolainen sakki saapuu elokuvateatterin yksityis-ensi-iltaan. He ovat hermostuneita, levottomia, odottavia... Sitten saapuu polkupyöräilevä salkkumies. Salkussa kai mukana filmi? Onko kyseessä filmaus?

Ja sitten alkaa `filmi`; Se on vakoojakomedia jossa mies kävellä töpöttelee ruumisarkku hartioillaan, mies ampuu mitääntekemättömiä sarjakuvasäteitä silmistään, mies ampuu kattokärpästä korkkipyssyllä-yläkerran mies saa ampumahaavoja, luodinreikiä. `Sitten` `siirrytään` laskettelukeskukseen. Jossa on natsi. Joka pystyy Heil-huudollaan rikkomaan kaikki lähiseudun  lasipinnat. `Sitten` `siirrytään` `elokuvaan`, jossa on natsi. Lopussa Suuri Lumisota, jossa mukana lentokoneet, lumikäsikranaatit, suksikommandot. Hulluus. Onko kyseessä filmaus, huijaus? Yksi hujaus? Yksi huijaus? Vai monta?

Van Bellen tavaramerkki negatiivikuva, kuvaus on taas toiminnassa; Laulajattaren kapakkakeikkalaulu tulee välillä negatiivina. Toimii. Van Bellen vastajulkaistussa Lady Kills`issä tämä toimii myös. (=Kädet pyykkinarulla, rinnat vyötetty [tai sitten ei]). Elokuva on muutenkin koherentti kokonaisuus raiskauskostosta. Liian laajalla tuholla. Kekseliäin, komein kuolo on valokuvaajan laboratorion höyrytys. Tollo vielä esittelee paikkaa itsestäänselvyyksillä: "Täällä on paljon erilaisia happoja pulputtamassa." (Enkä viittaa nyt juoppoihin, kirj kom.) Tai tanakin (ei Ott Tanak! Onkin eri mallia, rallia..), tuhoisin on kyllä Formula Ykkös-murha!!

Juoni: Nainen matkustaa junalla, lentokoneella, autolla (varastetulla), purjeveneellä(?!) suurkaupungista toiseen Ja murhaa.. Suurkaupunkisahaus käsittää: Pariisi-Lontoo-Rooma-Berliini `akselin`. Yksi sika sylkee poskeen ja länttää siihen setelin! Elokuva parani toisella katsomiskerralla. Elokuva huononi huomattavasti kolmannella katselukerralla. Liian katko(kätkö)NAINEN, töksähtelevä.

Van Bellen PerverTISSImassa näkyy trailerin mukaan olevan ainakin jonkinlaista kärrynpyörä-risti- sidos-sm-vihtomista.

Rescue Force (USA-90)

Vähemmän tunnetun roska-auteurin Charles Nizetin viimeinen ohjaus, Lähi-Itäaction Rescue Force täyttää lähes kaikki kriteerit mitä roskan suhteen tulee mieleen; Puolet elokuvasta ollaan puhelimessa yhteydessä CIA:n suurkaupunkien konttoreihin. (Kaikki koppeja, `hienoimmassa` kaksi konepistoolilelua vatupassisessa koristemuodostelmassa seinällä. Mutta tämä seinä jää valjuksi kun siirrytään yhden firman tehotaistelijan `lukaaliin`; Seinä on tavaraa täynnä kiikareista kivääreihin, miekoista jousipyssyihin, pistooleista, puukoista puntareihin, ja kaiken keskellä Charles Bronsonin kuva! Ja tiskipöytä täynnä puolityhjiä/täysiä, tyhjiä, täysiä viinapulloja.) Toinen puoli elokuvasta ollaan hiekkaapöllyttävissä aavikkotaisteluissa. Naiskommandot kovasti menossa mukana.

Ihanaa roskaa. Richard Harrison.

Dream Demon - Director`s Cut (Englanti-88->2020[?])

Joskus, useinkin(?) pienetkin muutokset taideteoksessa muuttavat sen `mestariteokseksi`. Pikkulainausmerkit korostavat, tai ainakin viittavat siihen, että näin joskus käy. Ainakin melkein. Hää-uni-haunted house-horrorin Dream Demonin ohjaajan Harley Cokeliss`in Directors cut mainitusta teoksesta tekee ehkä jonkinlaisesta kauhuiluista jonkinlaisen kauhuilun. Paremmanpuoleisen jonkinlaisen kauhuilun.

Tässä häähorrorissa tuleva morsio näkee useita unia joissa häät heilahtavat goren puolelle, mm hääpää heilahtaa goreisesti kirkon lattialle. Mutta elokuva ei ole läheskään eikä millään muotoa pelkkää splatterpörinää, Elokuvassa on mukana myös viljalti viittauksia paparazzien paskamaisuuteen (naisen tuleva mies on sotilasjulkkis), lapsuuksien traumoihin ja niiden sekä lapsuksien ymmärtämiseen, unohtamiseen. Aikaisempaan teatteri-videoversioon verrattuna nämä Ohjaajan leikkaukset (ja lisäyksetkin) muodostavat kauhukoherentimman kokonaisuuden. On karsittu, korvattu edellisen version kuivakkuutta.

Loistavia kohtia (löytyvät kyllä molemmista versioista): Paparazzikuvaaja (Timothy Spall[!], "toimittaja"kaverinaan Jimmy Nail!) kuvaa ja polkee aamutakkista pikkujulkkista Helvetin syöveriin, tulipalo ihmis-enkeliveistämössä.

A Hat (Lappi-lyhytelokuva jostain-90-luvulta)

Deerskin`istä tuli mieleen, että näin joskus jossain Lappi-lyhytelokuvakatselmuksessa tuon yllä mainitun. Nimi jäi mieleen ja kai suurin osa muustakin, muutakin; Lapin lumierämaassa vaeltaa sombrerohattuinen mies. Hattuun, häneen osuu jotain avaruussäteitä ja hänestä tulee tyyppi, jolla on toisessa kädessä sädepyssy ja toisessa sädesuopunki! Suopunki oli toteutettu sitomalla sädetikkuja lassoon ja sitten sytytetään. Loppu ei ole aivan mielessä, mutta sombrerosankari jotenkin taisi voittaa.. Lisäksi kuulo, kuva, muisto on, että hattu olisi puhunut miehelle ja housut, kengät olisivat vieneet väkisin, mutta en ole aivan varma.

Deerskin - Le daim (Ranska-2019)

Ohjaaja Quentin Dupieux`in tämänhetkisen uran Magnum Opus on Deerskin. Elokuva eronneesta(?). omituisesta ja yksinäisestä miehestä (Jean Dujardin), joka tuhlaa kaikki rahansa, suuren summan "upeaan" (esim monta numeroa liian pieni) peurannahkatakkiin. (Myöhemmin hän vuoraa itensä myös paurannahkakatulla, hanskoilla, housuilla, kengillä.) Mutta takki on näistä Se Asuste; Se ja Mies puhuvat keskenään (useimmiten miehen huulet liikkuvat kun takki puhuu) ja takki antaa määräyksiä, ohjeita... Mm ja varsinkin siitä, että Hän haluaa olla ainoa takki maailmassa ja Mies on ainoa ihminen, jolla saa olla takki! Joten Mies alkaa tekemään takkikaupan kaupanpäällisiksi saamallaan kameralla elokuvaa. 1] Siinä hän, talvella(!), alkaa käskemään ihmisiä sanomaan `En tule enää koskaan käyttämään takkia.` ja heittämään sen Äijän auton takatilaan.Kieltäytyjiä hän tappaa hotellin (jonka laskuja hän ei pysty maksamaan, silti asuu) tuuletilampuista repimillään `lavoilla`. Ruumiit silleen, takit hautaan..

Onnistuneen absurdi elokuva hulluudesta, elokuvahulluudesta, yksinäisyydestä, kehon ja mielen muokkauksesta, kaikkien rahojen tuhlauksesta `keräilykamaan`...

1] Rahankerjuussaan hän kutsuukin Itseään Elokuvaohjaajaksi. Muu kuvausporukka on kuulemma Siperiassa. Ensin jumissa, sitten kateissa, sitten kuolleina...

Pengabdi Setan aka Satan`s Slave (Indonesia-80)

Satan`s Slave on hyvää Indonesia(kautta)Itäkauhua voimakkain Bollywoodkauhuvaikuttein (äitinsä menettänyt vähäuskoisperhe ottaa tietämättään pahuuden palvelijan palvelijakseen1], mukana myös hyvä palvelija-sidekick.) Hyvää kökkökauhua edustaa haamuvampyyri, jolla hiuksissansa jakauksena punaverinen verilättylättänä ja vampyyrinhampaat liian laidalla suussansa, huulet meinaa revetä! Hyvää Itää. Idässä, idästä itää. Itää myös karmeakauheakauhukuristeinen kertomus, kohtaus armottomasta astmasta kärsivästä palvelijasta joka joutuu helvetilliseen hirttoköyteen.

1] Palvelijan pahuus huomataan Bollywoodkauhumaisesti vasta elokuvan loppupuolella, vaikka hän on esittänyt hyhmäisiä hymyjään, idioottimaisia ilmeitään ja muovisia mutristelujaan lähes jatkuvalla syötöllä.

Réalité - Reality (Ranska-Belgia-USA-2014)

Ohjaaja (ja dj) Quentin Dupieuxin Reality on hyväniminen ja siinä on paljon `näkymätöntä` (esim elokuvan pääjuonne, televisioista tulevat tapposäteet [no ne kyllä näytetään kun ne piirretään piirrospaperille, tai kuullaan kun ne mumistaan, päristään suulla 1] tai potilaan lääkärille valittama `näkymätön ihottuma`[! Lääkärillä on kyllä paha ihottuma!]).

Tämmöistä samanlaista koko elokuva, sketsejä peräkkäin. Ja, kuten nähtyä, hauskojakin. Mutta siitä huolimatta, sketsikokoelma, ja eritoten, nimenomaan, varsinkin hajanainen sellainen. Elokuvapalkintotilaisuusuni (parhaasta kuolinhuudosta!) on aika mainio: Tuoliinsajumiutuneen, liimautuneen voittajan lisäksi katsomossa ei ole kuin kasvottomia, pallopäisiä nukkeja. Tai ihmisiä. Siellä sisällä.

1] Ja säteen uhrit pitävät korviaan ja ruiskuttavat laihaa ketsuppia sormien lomitse, välistä.

Night Has a Thousand Desires (Espanja-84)

Keskivertokiinnostavaa Jess Francoa. Kiinnostavaa: Lina Romayn rooli Irina-kapakkameediona, oikea aviopari Romay-Franco psykiatrin pakeilla purkamassa (syynä meedion seksiä ja kauhua sekoittavat unet), Jessi psykiatrina. (Myös meedion miestä esittävä, pelkästään Francon [noin tusinassa] elokuvisssa esiintynyt, suomalaisen kirjailijan molempinimikaima Daniel Katz, on Franco-psykiatrin potilas.) Keskivertoa: Lähes jatkuva, Franco-Romay-tyylinen nakupyörintä. Huonoa, tylsää: Tahmainen eteneminen. kerronta. Merkillepantavaa: Kuuluu ns Irina-elokuviin, eli alunperin Irina-vampyyrista juontuva, kertova "sarja", joka alkoi elokuvasta Verentahrima morsian (-73). Siinäkin pääosassa tietenkin Romay. Night has a thousand desires`issä ei vampiroida, mutta ilmoille jo Morsiamesta asti kuiskatut Irina-kähinät ovat mukana ja oikein onnistuneena asiana voisi vielä mainita Morsian-leffan maanmainion musiikin tulevan tässäkin koko ajan enemmän esiin avantgardistisen kilkunnan, kirkunnan alta.

Devil`s Express (USA-76)

Jess Francon `Devil Hunter`mainen pingispallosilmähirviö mellastaa nyt viidakon sijaan asfalttiviidakossa, viemäriviidakossa.

Hitaasti syttyvää, mutta lopulta onnistuneen toimivasti tunkkaisesti tupruttavaa, käryttävää, käryävää viemäriroskaa. Ja katukultahousu-kung fu`a ja lopun kultahaalari-henkseli-kung fu`a vastaan jotain, joitain kruunaa, kultaa viemäriputken, putket, kannen , kannet....

Elokuvan pääosamiehen, kahden elokuvan miehen, nimi on mieleenjumittuva ja jäävä; Warhawk Tanzania! (Tämän elokuvan alkuteksteissä muodossa War Hawk Tanzania.)

P.S. Kuin "kuivakkaasta" viemäri"noirista" on seuraava elokuvan dialogi: "Hey! That`s not the way to talk to a journalist!" "Go find yourself a corpse!"

Captain Lapland: Linna Lapissa (Omakustannekirja-2020)

Captain Lapland - Kapteeni Lappi pitää "majaansa" tunturin sisällä olevassa linnassa. Hän kaappaa (Joulupukin) poroja ja kouluttaa niistä lentäviä ohjuslinkoja.  Hän kaappaa myös tonttuja. Tavoitteena tottelevainen tonttuarmeija. Tontuilla on aseinaan rönt-gunit, kiväärit joiden säde näyttää sielun(!), näyttää onko tyyppi hyvis vai pahis, Ensimmäiseksi tuhotaan hyvikset. Pahin kidutusluola on sääskihuone. Kapu kasvattaa myös megalohia. Tavoitteena jälleen kerran maailmanvalloitus. Tämä kappale oli hyvä kiteytys elokuvasta, itse elokuva ehdottomasti liian pitkä, loistoideat hukkuvat katsomisgolgatan varrelle. No, onneksi ne ovat tosiaan tässä eriteltyinä. (Piti sellaisen sattuessa kohdalle aina pysäyttää filmi ja kirjoittaa ylös, ettei unohda, että muistaa..)

`Tyhjän tylsää toistoa`. Melko epäonnistunut scifiparodia(?), johon on vain kerätty Lappifantasioita- ja kliseitä jonoon. Ja jono ei oikein etene. Enemmänkin ympyrä. Ontto, tyhjä ympyrä. Oikeastaan ilman reunoja. Eli oikeastaan ei yhtään mikään, ei yhtään mitään. Paitsi tosiaan nuo mainitut kohdat, mutta ei niiden luettelosta mitään elokuvaa synny, vaan tosiaan...luettelo. Mutta onpas edes se tosiaan. Ei muuta.

Night of Open Sex (Espanja-83)

Tätä leffaa en tajua minäkään.

Tämän Jess Francon ohjaaman teoksen alussa Lina Romay esittämä huohotus"dj" kiehnää orgastisesti, vaatteissa, vaatteita, autosta tehdyssä "dj""kopissa". ("She`s so hot!") Discoyleisän täysin epäsynkassa tapahtuva taputus on jo saavutus!
Kovin kova saavutus tämä elokuva ei ole, mutta ihmeellinen, käsittämätön kylläkin. Tätä mainostetaan seksikkääksi noiriksi, eurospyksi, komediaksi, mutta kyllä rästä 90 % on sexiä, ilman noita määritteitä; Alushousustondiksen imemistä, hc-valokuvien nuoleskelua, naintia omena suussa. Liianjulma-osastolle menee yhtä aikaa epäuskottava ja liian julma kiharrinkidutuskuolema.

Elokuvan lopun liian isot "kultaharkot" ovat kuin kultapapereihin käärittyjä mahtimegasuklaalevyjä, Ehkä ne ovatkin?

P.S. Linan (liian?) usein toistuva orgasmihuuto on: "TARZAAAAAAN!"

Dr Jekylls Dungeon of Death (USA-79) traileriarvostelu

(Seksi)Seerumifilmi tämäkin. Kaulasta(kin) purevaa kung fua, naisvangintaa, kökkökeskusteluja. "I suppose there will be no harm to see your film?"

Kuulemma, käsittääkseni goreinen, mutta traileri boreinen. Luultavasti, varmaankin sliizinen, mutta traileri iisinen.

Voodoo Heartbeat (1972) traileriarvostelu

Aka Sex Serum of Dr Blake.

Seerumielokuva. Ainakaan trailerin perusteella ei seksiseerumi, mutta joku kauhuvastaava liemi kylläkin. Siitä ollaan näköjään kiinnostuneita ympäri maailman.

Hyvää, tunkkaisen värikästä kauhumenoa. Pukupäällinen pulisonkivampyyri, psykedeelistä naisen sukupuolielinsyöveriä (ainakin siltä näyttävää, seerumin aikaansaannoksia?), yllättävän paljon ammuskelua (autosta, maalla, veneestä) vampyyrielokuvaksi.

Etälapsi (Suomi-2020)

Suomalainen scifikuvaelmalyhäri, jossa etälapsi ilmestyy etäsuhteeseen (pari ei ole koskaan fyysisesti tavannut) `linjoja pitkin`. Hän ilmestyy ensin äidille, sitten isälle. Molemmat mustasukkaisia, sillä kumpikaan ei ole halunnut lasta. Kuka on äiti, kuka isä?

Elokuva on avaruusadoption(!), perhedynaamisen uskollisuuden ja valheiden verkon sekoitus ja selain. Sukuselvitys, galaktinen ja maallinen sellainen. Mielettömän hyvästä juonesta huolimatta toteutus on turahdus. Liian lyhyt, liian halpa, liian nopeasti tehty.